TunnustustenLuola.fi

Olen surkea ihmiskohtalo. Olen turha. Olen patalaiska ja vakuuttunut ettei tässä maailmassa ole paikkaa minulle. Haluaisin rikastua helposti, vaikka en mikään materialisti olekkaan. Raha kuitenkin pyörittää maailmaa ja rikkaana olisi yksi huoli vähemmän. Eipä auta voivottelu. En opiskele mitään. Tiedän, että kuolema on helpotus, ei tarvitse huolehtia enää mistään. Päiväni kuluvat odotellessa ja pohtiessa. Viikonloput ovat parasta aikaa, kun pääsen viettämään iltaa ystävieni kanssa, jotka muuten joko opiskelevat tai ovat töissä.

Minulls on fantasia, että haluaisin vetää elämäni vessanpöntöstä alas ja alkaa vaikka narkkariksi. oikeasti olen varsin eteenpäinpyrkivä, jne ja en ikinä aio käyttää huumeita. Olisi vaan kiva kun ei tarttis huolehtia huomisesta

mietin usein miten tappaisin itseni.

haluaisin huutaa miesystävälleni että tekisi sängyssä vähän enemmän tai muuten tulen hulluksi. ja tekisi vähän useammin. tämä kai siksi että olen niin rakastunut että ahdistaa.

teinipissiksiä nähdessäni kuvittelen miten haulikolla ampuisin heidät kesken kovimpien kikatusten.

vihaan perhekeskeisiä typeriä ihmisiä. omia vanhempiani en kyllä vihaa mutta omaa perhettä en aio perustaa.

haluaisin lyödä viisastelevia pikkulapsia ; en voi sietää niitä saatanoita.

vihaan isoja arpiani jotka olen viillellyt itseeni aikaisemmin. toisaalta kuvittelen niiden olevan kaikenlaisen funtsailun surkuhupaisa tulos : koska tuntuu että monikaan ei ajattele yhtikäs mitään --->vihaan utoopisessa onnellisuudessa lilluvia debiilejä.

haluaisin nauraa kuolaaville vammaisille ja laittaa heidät sirkukseen. tosin tuntisin itseni hyvin huonoksi ihmiseksi sen jälkeen.

haluaisin antaa elämäni jeesukselle ja vapautua kaikesta paskasta mitä mietin. mutta maallisessa meiningissä on puolensakin..

joskus toivon että syttyisi sota ja elämästäni tulisi jonkinlainen tuulen viemää- romanttinen sotahelvetti jossa olisin miesystäväni kanssa.

vihaan nelikymppisiä naisia jotka valittavat miten heidän miehensä ovat sitä tai tätä. haluaisin sanoa heille että innostuisitte joskus nussimaankin. itse nimittäin uskon että seksi parantaa elämänlaatua.

- näpistelen. turhaa pikku sälää, jolla en tee mitään. saan kiksit siitä kun voin viedä jotain kauppiaiden nenän alta ja he eivät huomaa mitään. viimeksi tänään, mukaan tarttui mm lasten tarroja.

- olen vieläkin ihastunut ex-poikaystävääni. erosimme kesän alussa ja hyvä niin. suhteemme oli huono. ei sitä edes suhteeksi voi kutsua. silti haluaisin hänet takaisin. on niin prkleen hyvännäköinen!

- viiltelen itseäni. vaikka sinänsä ei ole mitään syytä. yleensä teen sen veitsellä, hakaneulalla tai saksilla. eilen ensimmäistä kertaa koitin partakoneenterää. sattui, kun veti niin syvälle. mutta sain tyydytystä kun näin oman vereni virtaavan.

- haluan laihtua, vaikka olen jo muutenkin alipainoinen. siispä. (kts. seuraava)

- olen aiheuttanut/aiheuttamassa itselleni syömishäiriötä. anoreksia. en syö lähes mitään, juon vain vettä. eilenkin saldo taisi olla kaksi palaa leipää ja muffinssi.

siinä ne. tältä kertaa. piisaut.
n17

Ottaa hiukan pannuun kun oon hakenut kaksi kertaa ammattikorkeakouluun tietotekniikka-alalle, enkä kummallakaan kerralla oo päässy pääsykokeista läpi, tai siis pisteet ei riittäny ku hakijoita on ollu niin paljon, S****na. En oo enää niiden kahden kerran hakenu ammattikorkeeseen, enkä aiokaan. Nyt opiskelen hikisessä kauppiksessa datanomiksi. Töitä tuskin on valmistumisen jälkeen tarjolla... Tulis luoti ja tappais.

Olen tylsä laiska munaton paska.
Olen ollut rakastunut yhteen tyttöön jo ~9 vuotta, mutta olen niin laiska ja munaton etten ole uskaltanu/jaksanu tehä mitään asialle, tiedän myös että hän pitää tai ainaki on pitänyt minusta joskus, rakastan häntä vieläkin.
"Pelkään" naisia, en uskalla/jaksa ottaa ensimmäistä askeletta, jos nainen tekisi aloitteen niin asia olisi ihan toinen, mutta luulen että naisten mielestä miehen pitäisi tehä aloitteen, pelkään myös että nainen kieltäytyisi, nauraisi tai jotain.
Koulussa olen myös huono, vaikka voisin olla hyvä, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa koska kaikki aineet ovat niin tylsiä. Voisin saada vaikka kuin paljon hyvää aikaseks, mutta kaikki asiat jää aina kesken laiskuuteni vuoksi.
En ole ikinä ollu kännissä, vaikka olenkin juonnut pari kertaa alkohoolijuomia juhlissa.
En pidä tupakkaa polttavista ihmisistä, tosin en vihaa niitäkään.
En pidä siitä että muita ihmisiä kiusataan, mutta kun sellaista tapahtuu en vaan jaksa mennä väliin.

Mutta asiat ovat menossa parempaan suuntaan, oli jo aikakin.

Olen kadottanut elämänhalun.

N22

Käyttäydyn seurallisesti, asiallisesti ja itsevarmasti.
Osaan hauskuuttaa ihmisiä ja annan muutenkin itsestäni positiivisen kuvan.
Todellisuudessa olen erittäin kyyninen ja omaan kieron huumorintajun, joka perustuu muiden ihmisten ennalta arvattaviin reaktioihin sosialisoidessani heidän kanssaan.
Tämäkin tunnustus on oman huumorini tuote ja tunnen todellisuudessa uskomattomia nautintoja saadessani kertoa tämän anonyyminä.

Olen aikaisemmin harkinnut itsemurhaa.

Tämä on myös absoluuttinen totuus kaikessa säälittävyydessään.

Itsetuntoni on pohjamudissaan, tällainen olo ei ole ollut pitkään aikaan. Haluaisin puhua tästä ystävälleni, sillä hän tämän on aiheuttanutkin, mutta pelkään ettei hän ota asiaa vakavasti. Taidankin tyytyä itsesääliin ja mököttämiseen. Ei se tosin ole ennenkään toiminut, mutta ehkä tämä kerta olisi erilainen.

Minulla ei ole yhtään kunnollista kaveria. Eikä mikään ihme, olen nimittäin todella vittumainen ihminen.

En osaa puhua mistään järkevästä. Päässäni pyörii paljon asioita, jotka tahtoisin sanoa ääneen, mutta tilaisuuden tullen menen täysin lukkoon. Usein suunnittelen keskusteluja, joita haluaisin käydä. Jopa kirjoitan niitä tietokoneella ja tulostelen paperille. Todellisuudessa kuitenkaan en pysty käymään kunnollisia keskusteluja kenenkään kanssa, toistelen vain kerta toisensa jälkeen samoja idioottimaisia juttujani.

Olen kateellinen "kavereilleni" ja tuttavilleni, kun heillä menee niin hyvin ja he osaavat pitävät hauskaa. Itse nysvään aina kotona ja irkkaan. Erityisen kateellinen olen eräälle ikäiselleni tytölle, joka on hauska, mukava ja josta kaikki pitävät. Hän on todella kiltti minulle, joten en pysty vihaamaan häntä vaikka haluaisin. Haluaisin olla kuin hän.

"Kaverini" saavat minut raivon partaalle. Suurimman osan ajasta en voi sietää heitä, olen heidän seurassaan ainoastaan siksi, ettei minulla ole muitakaan. He käyttävät puheessaan typeriä sanoja ja ilmaisuja, riehuvat koko ajan eivätkä ota mitään asioita tosissaan. Usein haaveilen tappavani heidät kaikki vain siksi, että he ovat niin ärsyttäviä.

Olen jatkuvasti ahdistunut ja valitan kaikesta. Minua ärsyttää kun muut ovat niin onnellisia. Itkeskelen vähän väliä ja muut pitävät minua taatusti täysin idioottina. Olen käynyt psykologilla jo muutaman vuoden, mutta en vieläkään pysty puhumaan hänelle kunnolla mistään. Tulen varmaankin olemaan koko loppu ikäni masentunut ja hyödytön ihminen.

Olen katkera ex-poikaystävälleni, joka jätti minut pari kuukautta sitten vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän oli ensimmäinen kunnollinen seurustelukumppanini. Olin todella masentunut niihin aikoihin, kun hän sanoi haluavansa erota, ja vihaan häntä sen vuoksi että hän jätti minut yksin kaiken sen paskan keskelle. Tein hänen kanssaan monia juttuja, jotka nyt kaduttavat. Onneksi ei harrastettu seksiä, harmittaisi vielä enemmän. Kuitenkin itken vieläkin hänen vuoksensa, kun on niin helvetin ikävä.

Rakastan avovaimoani yli kaiken. Hän on kaikkea mitä saatan toiselta ihmiseltä toivoa. Yhteinen aikamme jää työni vuoksi hyvin vähiin enkä tunne olevani riittävän hyvä hänelle ja tämän vuoksi pelkään hänen rakastuvan toiseen. Olen hänestä hyvin mustasukkainen, mutta en ole kertonut sitä.

Petin häntä työkaverini kanssa kahdesti silkan seksin takia ja menetin elämänhaluni tämän takia, jopa uhkailin itsemurhalla. En kertonut kenellekään todellista syytä omituiseen käyttäytymiseeni vaan valehtelin sen johtuvan työstressistä. En nykyisin koe muita tunteita kuin surua ja masennusta.

Olen 23v nainen. Viime viikolla harrastin seksiä työkaverini poikaystävän kanssa ja jäin vielä kiinni. Puhuin asian kuitenkin niin että poika sai paskat niskaan. Olen jäänyt kiinni rattijuoppoudesta ja ollut putkassa. En ole kuitenkaan kertonut tästä kellekään. Vanhempani eivät tiedä että poltan, käytän silloin tällöin pilveä tai harrastan irtosuhteita. He pitävät minua enkelinä.
Varastan kaupasta aina jotain.
Haluan kaikkien miesten haluavan vain minua niin seksin kuin muunkin suhteen. Jos niin ei käy, harrastan seksiä hänen kavereidensa kanssa kostoksi.
Treffailen tällä hetkellä kolmea miestä ja silti tunnen olevani puutteessa. Kolme kertaa päivässä ei riitä.
Olen hoitoalalla ja varastan unilääkkeitä sekä rauhottavia lääkekaapista ja syön niitä jos ahdistun, etenkin krapulassa.
Olen pannut kahta jugoslavialaista miestä samaan aikaan kaverini nukkuessa samassa sängyssä.
Ollessani 17v. pidin 3v seksisuhdetta naimisissa olevaan mieheen jolla on lapsi. Lisäksi tämä mies on julkisuuden henkilö.
Haluaisin perheen ja normaalia elämää mutta kun se ei näytä onnistuvan tuhoan vain elämääni kokoajan. HAluaisin tehdä itsemurhan. Harkitsen palkkamurhaajan palkkaamista itselleni. tai sitten haluaisin vain tappaa kaikki miehet jotka ovat olleet petollisia minulle ja käyttäneet minua hyväksi.

tulen erittäin helposti kateelliseksi enkä kestä sitä kun "ystäväni" heittää hirveää flirttiä jokaiselle poikaystävälleni...ja aina loppujen lopuksi he lankeavet häneen...olen monta kertaa yrittänyt sanoa ystävälleni miten hirveältä tämä tuntuu mutten ole vain kehdannut...olen useaan otteeseen viillellyt itseäni ja paras ystäväni tietää tämän ja on yrittänyt saada minut lopettamaan mutten vaan pysty...

Olen saamaton pelkuri.
Olen viimeiset 4 vuotta vaa maannut kotona yksinäni ja luulen, että mädännyn täällä koko elämäni loppuun saakka.
Olen harkinnut itsemurhaa monta kertaa, (leikittelen ajatuksella päivittäin) mutta olen niin pelkuri etten saa edes itseltäni henkeä pois.
Kerroin perheelleni itsemurha yrityksestäni, vastaus: Jaa.

Olen masentunut, mutta kukaan ei tiedä siitä. Jaksan esittää että kaikki on ok. Avomies ei ymmärrä.
Haluaisin vakaan talouden ja perheen, mutta pelkään etten koskaan saa.

Minä olen todella masentunut. Kaikkialla ihmiset vain vittuilevat minulle. Jopa Ircissä, en saa ikinä keskusteltua ilman minuun kohdistunutta vittuilua

Kärsin välillä pahoista masennuskohtauksista jolloin haluaisin tappaa itseni. Musta tuntuu ettei kukaan oikeasti välitä musta.

Olen rakastunut erääseen ystävääni mutta en voi ikinä sitä hänelle tunnustaa koska tiedän ettei hän ajattele samoin. En halua menettää ystävyyttä tunteideni takia. Pakko esittää pelkkää kaveria.

Minun pitäisi laihduttaa, olen harkinnut nälkälakkoa. Minua pidetään kai suhtkoht sopusuhtaisena, itse pidän itseäni läskinä..inhoan olemustani.
Toisaalta pelottaa että sairastun anoreksiaan, mutta miksi välittäisin, kun ei kukaan muukaan.

1.nautin väkivallasta ja sen ajattelemisesta, kuvittelen usein monista henkilöistä kuinka murskaisin heidän naaman.
Näen yöllä unta että olen tappanut kyseisiä ihmisiä ja itken.

2.Olen pohjimmiltani iloinen ja sosiaalinen persoona, mutta olen masentunut ja alan seota, pitäisi kai hakea apua.

3.en osaa rakastaa ketään, tai en tiedä vielä millainen on tämä tunne on, olen seurustellut naisen kanssa 1,2 vuotta ja eräänä päivänä laitoin poikki. tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja tekisi mieli tappaa joku tai itseni.

Olen halunnut tehdä itsemurhan monesti, ensimmäisen kerran 8-vuotiaana. Varastin naapurin tytön pipon koska se oli hieno ja valehtelin että olen saanut sen vanhemmiltani. Nuorena varastin vaatteita kaupoista. Petin miestäni. Valehtelen joskus ja ihan typeristä asioista. Syön masennuslääkkeitä ja teeskentelen orgasmini melkein aina.

Mua ärsyttää se,etten tiedä missä mennään poikaystäväni kanssa,juuri kohta kyllä entisen valitettavasti. Kummatkaan ei olla avoimia ihmisiä,mutta mä haluaisin oppia tuntemaan sen kunnolla ja puhumaan sen kanssa mistä vaan. Mutta jos toinen on joka toinen kerta ku nähdään ihan helvetin iloinen ja joka toinen kerta ihan etänen, niin hulluksi tossa tulee!Varsinkin kun poikaystäväni haluaisi pistää poikki..minä en.Mä haluaisin puhua ja yrittää ymmärtää sitä,mutta minkäs teet jos toinen ei tahdo avata suutaan..

Mulla on masennus,johon olen saamassa lääkityksen.
Olen varastanut vanhemmiltani viimeisen viikon aikana 20e, koska ei ollut rahaa.
Itken nykyisin helposti.
En ole viillellyt 2 kuukauteen,mutta toissapäivänä oli lähellä.Tota 2 kuukautta ennen viiltelin aina kun jokin meni vähänkin huonosti,viimeisen 3 vuoden aikana,nyt olen saanut edes hieman sitä kuriin psykologinkin avulla.
En pysty luottamaan edelleenkään toiseen parhaaseen ystävääni sen tekojen tähden,vaikka siitä on jo pari vuotta.

N18