TunnustustenLuola.fi

minua nauratti kun kuulin että madridissa kuoli porukka parisen sataa

mulle on aivan sama vaikka bin laden kävelis vastaan, en ilmoittais kellekkään

vihaan amerikkalaisia yli kaiken

välillä tulee tunne että vois tappaa jonku, ihan huvikseen. suunnittelen sen jo valmiiksi miten ja kenet tapan, mutta jokin pieni järjen hiukkanen taistelee vastaan ja en sitä lopulta tee.

itsemurhankin meinasin tehdä, seisoskelin avolouhoksella isäni kanssa, melko lähellä reunaa ja tuli suunnaton halu hypätä alas, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt sitä.

moni kaverini on suunnitellut tai yrittänyt itsemurhaa

en liiku paljon öisin ulkona koska epäilen/pelkään että vinksahtaa päässä ja pahasti, vaikka toisaalta joskus se tuntuisi olevan helpotus

muiden silmissä olen ahkera ja luova työmies, jokaisen mielestä pomon suosikki, olen jopa yliystävällinen ja turhankin huolehtivainen muista, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa enkä kestä sitä että olisin toimettomana

minulla on ärsyttävä tyyli muistaa kaikki mitä kaverini sanovat kännissä, muistan aivan ihmeellisiä asioita ja vaikka siitä olisi kulunut jo yli vuosikymmen ja se olisi aivan mitätön asia

olen alkoholin suurkuluttaja kyseisten asioiden takia

Minun itsetuntoni on pyörä nolla, ja uskon, että kukaan ei minusta välitä. Pidän itseäni läskinä ja rumana, vaikka olen kuullut toista.

Olen myös tajuttoman ujo, johtuen varmaan itsetuntoni heikkoudesta. Olen yleensä hiljaa uusien tuttavuksien lähettyvillä, ja noin kuukauden päästä uskallan puhua heille jotain. Tämän takia minua pidetään hieman outona.

Olen myös vainoharhainen. Aina jos kuulen jonkun puhuvan jotain ja nauravan, luulen, että he nauravat minulle.

Kuuntelen heviä, ja haudon pimeitä ajatuksi aina iltaisin.
Olen miettinyt kuinka vapauttavaa olisi tappaa itseni. Mutta en ole sitä rohjennut tehdä, koska pelkään kuolemaa.

Uskon Jumalaan jotenkuten, ja rukoilen joka ilta siinä toivossa, että joku minut pelastaa kuoleman jälkeen.

Olen teini-natsi, ja haaveilen Suur-Suomesta ja Ruotsalaisten alistuksesta (arvaatte varmaan, että vihaan Ruotsia yli kaiken).

Toivon myös, että joku tappaisi kaikki arabit, ja mahdolliseimman nopeasti, ennen kuin ne saavat ydinaseita ja lopettavat elämän maapallolta.

En uskalla lähestyä tyttöjä, koska pelkään saavani heti kieltävän vastauksen, ja joutuisin heti koko koulun naurun aiheeksi. Ehkä olen jo sitä vähän.

Olen addiktoitunut vahvasti tietokoneeseeni, mutta olen lopettanut pelaamisen, nyt vain mätänen, IRCaan, ja kuuntelen musiikkia.

En ole koskaan juonut alkoholia, en edes vaikka isäni on sitä minulle tarjonnut. Kerran sorruin maistamaan tupakkaa, vai hyi helv kuinka pahalle se maistui. En ymmärrä miten jotkut voivat sitä polttaa.

Toivon olevani maailman kuningas ja, että saisin päättää ihmisten teloituksesta. Sitten kuolisi ainakin 1/2 maailman ihmisistä.

Vihaan tätä uutta Rap villitystä, ja lököttäviä housuja, en kyllä itsekkään pidä mitään pillejä, mutta sinne päin.

En tajua mitä järkeä täällä on edes elää, kun kuolee kuitenkin, ja maailma on menossa kankkulan kaivoon, ilma saastuu, ihmiset tappavat toisiaan, maat köyhtyvät, hyvinvointi laskee ja TV:ssä on oransseja palloja jotka sanovat: "Plop Plop Ploplololoplolpolploplop"

Käytän hyväksi ystäviäni.. En seksuaalisesti vaan kokeilen heidän avullaan päästä ylemmäksi "koulun hierarkiassa". Mutta se ei näytä toimivan, ja kukaan ei oikein pidä minusta, koska olen aika ujo. En ole koskaan juonut alkoholia, ja tupakkaakin olen polttanut vain kerran. Olen addiktoitunut tietokoneeseen, ja olen täys natsi. Kuuntelen heviä, eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää, ja epäilen, että kuolen kahden kissan kanssa. Enkä ole edes etevä käyttämään konetta.. Kuuntelen vain musiikkia ja katselen TV:tä. Elämäni menee päin seiniä ja olen harkinnut monesti itsemurhaa. Ainoa asia mikä tuo pientä lohtua tähän elämän-kuvatukseeni on se, että saan kiitettäviä numeroita koulusta. Mutta numerotkin ovat nyt heikkenemässä.. Olen omasta mielestäni läski ja ruma, mutta ystäväni väittävät toisin.. Hekin varmaan kohta hermostuvat minulle kun kokoajan touhotan kuinka läski ja ruma olen.. En ole hyvä missään.. Voi kuin voisin aloittaa elämän alusta..

Olen sairastanut masennusta useampaan otteeseen noin vuoden kaksi kerrallaan. Nyt ollaan taas vähentämässä lääkitystä. Ei ole enää paha olo, mutta ei paljon muutakaan.

Tällaistako elämä sitten on. Tuntuuko mikään enää ikinä miltään? Onko mun serotoniiniaineenvaihdunta(?) häiriintynyt iäksi? (En käytä huumeita!) Onko muita, jotka ovat elävien kirjoissa, mutta tällaisia zombeja?

Olen 29-vuotias, älykkyysosamääräni on 159, olen jatkuvasti masentunut ja yritän turruttaa älykkyyteni viinalla vain jotta tulisin toimeen tyhmien kavereideni/maailman kanssa.

Rakastan edelleen exääni ja haluan hänet takaisin. Tekisin mitä vain, että se onnistuisi, vaikka tappaisin.

Elämäni on muuten oikeastaan täydellistä. Kuitenkin ilman tätä ihmistä kaikki tuntuu niin turhalta ja tyhjältä. Tiedän, että olen itsekäs paskiainen kun tavoittelen täydellisyyttä vaikka monilla muilla ihmisillä menee paljon minua huonommin. Kuitenkin olen harkinnut itsemurhaa koska elämäni ei ole täydellistä.

Olen erittäin katkera ihminen. Varsinkin jos kyseessä on naiset. Vituttaa suorastaan kun kaikilla kavereillani alkaa olla tyttöystävät ja itsellä ei mitään. Seurustelin aikoinani yhden naisen kanssa mutta laitoin sitten poikki. Se kaduttaa minua suuresti, koska tuntuu siltä että olisin rakastunut häneen tosissaan. Kuitenkin ko. nainen ei halua alkaa enää millekkään kanssani.
Olen harrastanut muutamia yhdenyön juttuja joista en kuitenkaan välitä. Haluaisin vain löytää ihanan naisen jonka kanssa olla.

Olen kateellinen kaveriani kohtaan jolla tuntuu aina menevän kaikki hyvin. Välillä ajattelen että hänelle sattuisi jotain kamalaa, mutta en tietenkään haluaisi sitä.
Lisäksi olen ajoittain erittäin masentunut ja käytän liikaa alkoholia. Ajattelen monesti itsemurhaa ja itseni satuttamista. Luulen kuitenkin että olen niin pelokas että en uskalla tehdä kumpaakaan ylläolevista asioista.

Nykyään olen alkanut kyseenalaistamaan seksuaalisuuttanikin vaikka hetero Olenkin.
Inhottaa ajatuskin että olisin homo.

Vihaan ajoittain itseäni..
M 22

-Jos olen todella vihainen, puran silmittömän raivoni lyömällä monta kertaa täysillä jalkaani ja vahingoittamalla muutenkin itseäni. Sitten kirjoitan paperiin kirosanoja ja rumaa tekstiä ja huudan ne vielä ääneen. Olen muuten hyvin ystävällinen ja hillitty tyyppi.

Onneksi kukaan tuttu ei ole nähnyt tätä.

Olen kohta täysi-ikäinen tyttö. Haluaisin olla (Japanilainen) homopoika.

Vääristelen asioita ja joskus alan uskoa niihin itsekin. Tämä on häiritsevää, mutta en joskus en pysty myöntämään totuutta edes itselleni. Olen kehitellyt oman fantasiamaailman jossa olen elänyt yli kaksi vuotta. Joskus sekoitan asioita mitkä on totta ja mitkä on omaa mielikuvitusta.

Vietän tietokoneella liian monta tuntia päivässä, ja olen koukussa yaoihin/slashiin/shounen aihin.

Olen pettynyt itseeni ja koko elämääni. Joskus haluaisin kuolla, mutta minusta ei ole tappamaan itseäni.

- Olen biseksuaali, eikä poikaystäväni tiedä tätä. Olemme seurustelleet kolme vuotta.

- Pöllin aivan älyttömästi kamaa työpaikaltani, eniten elintarviketuotteita.

- Viiltelen rannettani viikoittain ja sairastan bulimiaa. Tästä tietää vain poikaystäväni, ei esim. perheeni.

- En koskaan ajele sääriä, kainaloita tai bikinialuetta. Mokomaa turhamaisuutta.

Oon aika väsyny. Kevät masennus iskee jälleen. Rasittavaa.

Olen lukenut rakastettuni päiväkirjaa joka on hänelle äärimmäisen tärkeä. Hävettää ja kaduttaa.

Vaikka elämässäni menee nyt hyvin, niin silti ajattelen aika ajoin itsetuhoisesti sillä pohjimmiltaan minua vain masentaa ja vituttaa kaikki asiat.

Koulun ryhmätyöprojekteissa väitän kaikille ryhmän jäsenille, että heidän kanssa on kiva tehdä duunia, mutta oikeasti minua vituttaa ainakin yhden henkilön mukana olo hänen työpanoksen puutteen vuoksi.

Addiktoidun nettiin liian helposti ja joskus jään vain selaamaan mitä turhimpia sivuja vaikka olisi muutakin tekemistä.

Inhoan kämppistäni joka sotkee keittiötä jatkuvasti vaikka välillä siivoaakin sitä, mutta usein minä sen joudun tekemään.

Mieluiten olisin humalassa ihan vain kotonani enkä kavereiden kanssa ulkona. Minulla on nimittäin kontrollin menetyksen pelko ja pelkään aina löytäväni itseni jostain ihan väärästä paikasta ja karmeassa kunnossa.(traumoja ko. asiasta löytyy)

Hävettää ryypätä kotona.

Välillä jään mietiskelemään jotain asiaa jossa on muita ihmisä ollut osallisena ja mietin miten purkautuisin mahdollisimman väkivaltaisesti ko. henkilöihin. Havahduttuani olen osittain kiihtyneessä olotilassa.

Olen ainakin joskus nauttinut eläinpornosta. Yököttää nyt.

Olen äkkipikainen, helposti suuttuva (onneksi myös helposti lauhtuva), laiska, no-life, warettaja, huonon itsetunnon omaava, epäluuloinen(!), liian flegmaattinen, yökyöpeli, kävelen päin punaisia jatkuvasti, piittamaton, tunteeton tuntemattomille ihmisille, huijaan nettipeleissä sillointällöin jos on tylsää, syön liikaa ja epäterveellisesti (olen alipainoinen ikäni)

Enkä maksa TV-lupaa.

mistä alottaisin.
olen myös suunnattoman laiska, melkein niinkuin jokainen muukin suomalainen. haaveeni onkin pysyä aina tässä iässä tekemättä yhtään mitään elämälleni. se on raivostuttavaa. vaikka kuinka päättäisin yrittää. niin ei. olen vieläkin ihastunut entiseeni ja aina kun näen hänet niin ihastun uudestaan. en voi sillekkään mitään, vaikka tahtoisin. minulla ei siis käytännössä ole mitään tahdonvoimaa mitään kohtaan. olenhan myös menettänyt rakkaimpani, joten millä muulla olisi enempää merkitystä? elämä kyllä voi tuoda mitä vaan tullessaan, mutta en jaksa uskoa minkään muuttuvan. olen ollut eron jälkeen vain yhden miehen kanssa. sekin vituttaa, tein sitäpaitsi kaikkeni että hän ei kuulisi asiasta, koska en tahtotunut loukata. mutta todellisuudessa häntä ei vähempää voisi kiinnostaa tekemiseni. olen epäonnistuja ihan kaikessa, se on ollut niin koko elämäni.

*olen heikko. moni luulee minun olevan tunteellisella tasolla vahva. kuitenkin itken useasti jos joku asia vastustaa.

*hermostun todella helposti.

*en saa mitään aikaan. pusken asioita aina eteenpäin.

Aikasemmin olin todella ujo. Itsetunto oli todella alhainen, olin lihava ja onneton. Laihdutin, harjoittelin ihmisten kanssa puhumista, pikkuhiljaa sain palikat paikoilleen. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että olen liiankin avoin. Kerron ihmisille sellaisia asioita itsestäni joita kenenkään muun ei tarvitsisi tietää. Haluan ilmeisesti vain huomiota ja shokeerata ihmisiä. Miksi pitää aina olla jossain ääripäässä.

Uskottelen itselleni ja muille, että olen tasapainoinen ja onnellinen, mutta itseasiassa olen sekaisin enkä tiedä miten pitäisi edetä. Pitäisi opiskella, mutta en saa mitään aikaiseksi. Suhteet naisiin kaatuvat aina, haluaisin jotain kestävää. Viimeisin vitsaus on unettomuus, saan nukuttua vain muutamia tunteja yössä. Päivät menee sen seurauksena kuin sumussa, aivot on kuin kuiva pesusieni.

Minulla on skitsofrenia. Kuulen ääniä jotka pyytävät tappamaan itseni, kerran viilsin vasemman puoleisen ranteeni auki, mutta tulin sitten myöhemmin järkiini ja käärin siteen ranteen ympärille pitkän veren vuodatuksen jälkeen. Nyt jäljelle on jäänyt pitkä ja näkyvä arpi, jonka salassa pitäminen on vaivalloista. En ole kertonut siitä kenellekään, enkä kerro. En ota lääkkeitä, kun en kehtaa mennä lääkerille sanomaan että minulla on mahdollinen skitsofrenia...

Kiitos Tunnustuksien Luola.net, tuntuu heti paremmalta kun sain tunnustettua tämän. Kuin myllynkivi olisi nostettu sydämmeltäni...

Kävelen usein päämäärättömästi pimeillä kaduilla ja toivon että joku yrittäisi ryöstää minut. Tämä vain sen takia että saisin itse hyökätä hyökkääjän kimppuun ja purkaa patoutumiani tapellen. Kannan mukanani taskuveistä.

itkettää taas...
ketään ei tiedä että olen oikeasti onneton mieheni kanssa,en voi luottaa häneen,hän on patologinen valehtelija,enkä usko että hän välittää minusta ja tunteistani yhtään,itken joka ilta, ja toivon että joku mies tulee ja kertoo kuinka olen hänen elämänsä valo, toivon että voin lakata välittämisen mieheeni
olen yrittänyt itsemurhaa monesti hänen takiaan, inhoan häntä ja olen hänelle kateellinen.
haluisin että kaikki säälisivät minua, haluisin esim.joutua puukotuksen uhriksi ja haluisin että mieheni itkisi vuokseni, haluaisin hakata ja kiduttaa häntä, myös henkisesti,
kerron kaikille vain puolitotuuksia enintään ja kerron kuinka ihana mieheni on,ja kuinka hän on mustis ym. vaikka todellisuudessa hän käyttäytyy näin ehkä kerran vuodessa.
toivon joka ilta itselleni miestä joka koskee minuun ja on hellä.kiitos

Oon kohta 16 vuotias jätkä. En oo viel kertaakaan koskettanut muijaa, koska luulen että he eivät pidä siitä, en ole komea, enkä kyllä rumakaan. Oon kyllä karseen laiha. Yhden kerran olen kyllä halannut ventovierasta muijaa bileissä. Kaikki muijat joiden kanssa puhun netissä...ovat joko pissiksiä tai valittavat joka asiasta, silti rakastan heitä kaikkia tosi paljon. Mua pidetään samanlaisena ku mun isobroidia...vihaan sitä aika helv*tisti. Vihaan nykyistä alaani ( olen ammattikoulussa ) ja haluaisin vaihtaa sitä, mutta vanhempani eivät varmastikkaan pitäisi siitä. Aina bussissa tai muualla vinoilen muille vaikka tiedän että jos he hermostuisivat niin saisin selkääni ja pahasti. En ole lihaksikas mutta uskon, mutta tarvttaessa heittelen ihmisiä seinille... En tiiä miks kirjotan tänne, muut vaan nauravat mulle siitä. Olen harkinnut itsemurhaa, mutten halua koska minulla on ystäviä netissä ( aika tyhmä syy ). Mun isä vihaa mua koska olen hänen täydellinen vastakohta. Hän on entinen urheilija ja huomauttelee vähän väliä mun ulkonäöstä ja kunnosta/lihaksista. Vihaan sitä.

Rakastan pitkäaikaistat tyttöystävääni, vaikkakin suhde on nykyään minulle enemmän taakka - annan ja annan ja en saa mitään takaisin. Jättäisin hänet, mutta tiedän että hän tappaa itsensä varmasti jos teen niin.

Mitä helvettiä minun pitäisi tehdä? Joskus mietin itse tappavani itseni, että pääsisin tästä oravanpyörästä.