TunnustustenLuola.fi

Vaimo kävi eilen/viime yönä ystäviensä kanssa "syömässä" eli uskoakseni kapakassa. Tänään aamulla oli bilekamat pesusss alta aikayksikön... Taisi muija käydä huoraamassa! Eikä taida olla ainoa kerta.
Sen sijaan aviomies ei paljon pillua saa!
Voi vittujen vittu tätä elämää... Ihan paskaa. Ei tämän näin pitäny mennä.

Vaimo vituttaa välillä niin raskaasti, ettei mitään järkeä!
Eroaisin mutta ei ole varaa ja lapsikin siitä kärsisi.
Joskus vain tulee ajateltua, että olisin paljon onnellisempi elämääni jos en olisi ko. naista koskaan kohdannutkaan...
En varmasti voi olla ainoa mies, jolla pyörii tällainen ajatus mielessä?

En jaksa mieheni nepsy-lasta. Lapsi ei ole sekuntiakaan paikallaan tai hiljaa, ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan tai käytöstapoja. Uhmaa kaikkea vastaan, saa raivokohtauksia ja on kaikin tavoin todella raskas. Minussa roikkuu joko liiallisesti kiinni tai sitten ilkeilee minulle, riippuen ilmeisesti tuulen suunnasta tai tähtien asennosta. Monet kerrat olen miettinyt, että lähden, kun olen niin uupunut lapseen. Kuitenkin rakastan miestäni ja se on saanut pysymään suhteessa.

Hirvittävä ja polttava häpeä on aina vaan läsnä elämässäni. Häpeän itseäni ja historiaani, koska olen vahinkolapsi, äiti ja biologinen isä seurustelivat lyhyen ajan, jonka seurauksena äiti tuli raskaaksi ja päätti pitää minut.

Isä tunnusti minut, mutta ei halunnut pitää mitään yhteyttä eli käytännössä hylkäsi syntymäni jälkeen ja maksoi elatusmaksuja lain velvoittaman ajan. Oli vaatinut äitiä tekemään abortin, sain joskus käsiini vanhoja kirjeitä, joten tiedän.

Äiti antoi minulle todella kummallisen nimen, jota olen saanut hävetä ja selitellä aina. Asuimme pikkukaupungissa, joten kaikki "tiesivät". Syntyperästäni liikkui mitä kauheimpia juoruja (eikä vähiten nimeni takia). Kuulin jatkuvasti olevani �äpärä�. Äiti ei pystynyt minua puolustamaan, eikä kukaan muukaan siihen ryhtynyt.

Toivoin usein, etten olisi koskaan syntynyt, että isä olisi saanut äidin taivuteltua aborttiin � vaikka maksanut tälle jonkinlaisen kipurahan. Isän suku on �parempaa väkeä�, rikkaita. Minut on todennäköisesti tehty perinnöttömäksi, isällä on myöhemmin avioliitossa syntynyt lapsi.

Ehkä pahinta oli se, kun kasvoin lapsesta nuoreksi naiseksi (ja kaikkien yllätykseksi rumasta ankanpoikasesta joutseneksi) ja minut leimattiin kotikaupungissani huoraksi ilman ensimäistäkään poikaystävää tai seksikokemusta - vain historiani takia. Tästä on ollut äärettömän vaikea päästä yli, eikä se ehkä koskaan todella onnistukaan.

mä oon 33 vuotias naisen alku joka menetti isän viime keväänä ja nyt tuntuu että äitini käyttää minun hyvä luonteisuuttani hyväkseen, olen hänelle muka liian tärkeä ja en saa kiskastua itseäni irti tilanteesta.

Mä haluaisin vaan jättää perheeni (mies + 4 lasta) ja lähteä viettämään sinkkuelämää niinkuin silloin joskus ennen. Haluaisin iskeä miehiä ja naisiakin baareista, hoidella ne ja jättää "suhteen" yhteen iltaan. Mua panettaa nytkin ihan hirveesti, mutta mies ei anna ja se v*ttaa..

Kauhea Morkkis!!!...olin kutsuttuna naamiaisissa, johon tiesin tulevan aika paljon puolituttuja ihmisiä.

...mukaviahan tuollaiset bileet on, pyöriä roolivatteet päällä "tukka täynnä"...hämärää ja musiikki pauhaa. Siinä pääsee vähemmälläkin semmoiseen estottomaan tilaan.

No ei siinä kauaakaan mennyt kun löysin itseni kopeloimasta ja imuttamasta erästä tytteliä...kyllähän siinä käsi kävi hiukan aremillakin paikolla...tyttö tykkäs ihan hemmetisti ja oli ihan hiljaa...ei sanan sanaa koko ilaan aikana...se ei menoa haitannu, vaikkakin itse olen naimisissakin...semmoinen minä olen.

Kaikkein kauheinta tässä on se, kun kokoonnuttiin pienessä porukassa viikon päästä bileitä spekuloimaan...tuli paljon yllättäviä asioita esille.Sekin,että 35v. siskoni oli ollut myös bileissä minun tietämättäni...

Nyt kun olen yhdistellyt asiota...olen tainnut tehdä hiukan lähempää tuttavuutta siskoni kanssa.
Pakkohan siskoni on tietää kun puhua höpisin kiihkoissani vaikka mitä...
Nyt tajua miksi tyttö bileissä oli hiljaa...olen hukassa
;)

sormetin lähes neljätoista vuotiasta serkkuani, hän on kaunis, mahtava luonteinen jnejne, hän sanoo että sitä ei koskaan tapahtunut ja se on unohdettu -> olen rakastunut häneen

isoveli oli eilen niin pahassa humalassa että äidin mukaan se olisi voinut kuolla siihen. kun mietin että broidi olisi kuollut ei tuntunut yhtään pahalta. nyt tunnen syyllisyyttä siitä ettei se tuntunut pahalta

Jätin tänne 20.05.2006 (# 56378)tunnustuksen elämästäni. Nyt kirjoitan sen päätöksen. Olen lukion kolmannella ja äiti. Pikku tyttömme syntyi marraskuun 12. Raskauden aikana olen kypsynyt ihan huimasti ja hävettää todella suuresti tämä miten tähän olen päätynyt.

En kertonut poikaystävälleni tai kellekkään raskaudesta. En mennyt lääkäriin tai minnekkään, ainut mitä toivon että saisin keskenmenon. Kunnes tunsin lapsen liikkeet, se järisytti maailmaani. Silloin tiesin että olen tulossa äidiksi ja se pisti miettimään. Hankin duuni paikan koulun ohelle ja menin lääkäriin. Sain kunnon haukut lääkäriltä kyllä asiasta "olisi pitänyt tulla aikaisemmin" ja ties mitä se jäkätti.

Poikaystäväni itse tajusi minun olevan raskaana, en tiedä oikein miten. olin vältellyt hänen seuraansa ja ollut passiivinen suhteessa. Hänen suurin ongelmansa oli onko lapsi hänen. Hän pelkäsi että olin pamahtanut raskaaksi jollekkin hänen kaverilleen. Siinä sai mennä ottamaan isyystestitkin ennen kuin se ukko uskoi että sen lapsi se on. Sitten tämä kristillisyys intoilija tajusi että lapsi on tulossa ja ei edes olla naimisissa. Minäpä sanoin ei, saatan saada lapsen nuorena mutta sitä virhettä en tee että menen liian nuorena naimisiin, ehkä joskus mutta ei vielä.

Suku otti asian tosi mukavasti. Eno vain tokaisi: "vasta nyt!"

Poikaystäväni on töissä ja minä koitan hoitaa lapsen ja koulun. onneksi koulussa ymmärretään ja ollaan avuliata. Mutta en kadu ollenkaan pikku Tiitini on aivan ihana lapsi, mitä nyt on korvatulehdus kierre lapsi mitä luultavimmin.

Kiitos että sain kertoa tämän teille.

Isät ja pojat.

Missä vaiheessa elämää on aika myöntää itselle se, että isäsi pysyy samana kusipäänä mitä hän on ollut koko sinun elämäsi. Tiedän että meidän yhteinen aikamme on vähissä, jos hän elää vielä 10 vuotta on ihme. Pelottaa että hän kuolee ennenkuin olen sinut hänen ja näin ollen itseni kanssa, jää varmasti kaivamaan sisuksia koko loppuelämäksi. Olen vuosia yrittänyt antaa hänelle anteeksi ja suurissa määrin jopa onnistunutkin. Jos vain pystyisin näkemään isäni kaverina ja isä ajattelisi minusta samoin. Isä oli on ollut koko ajan ollut poissa, jos hän olisi ollut enemmän kotona vihaisin häntä luultavasti enemmän.

27 vuotta ja 10 vuotta poissa kotoa. Joitain asioita voi luultavasti paeta, mutta ei sitä mistä olet lähtöisin.

Varastan äidiltäni tavaroita esim. hajuvesiä meikkejä yms. Sitten vien ne siskoni huoneeseeni. Kun äiti vie pyykkiä siskoni huoneeseeen hän huomaa tavarat. Siskoni saa huudot ja olen tyytyväinen.

Menin naimisiin 6 kuukautta sitten miehen kanssa jota en rakasta. Nyt odotan miehelleni lasta jota en halua, teeskentelen olevani onnellinen ja innoissani. Todellisuudessa harkitsen miehen ja lapsen hylkäämistä ja muuttoa ulkomaille. Olen säälittävä teeskentelijä.

Riitelen äitini kanssa joka päivä ihan mitättömistä asioista. Ovien paukkumisen jälkeen menen hymyillen omaan huoneeseeni, olen tyytyväinen, että sain äitini vihastumaan.. Toisaalta taas kadun sitä enkä pysty pyytämään anteeksi. En pyydä ikinä keltään anteeksi, ja se hävettää. En vain saa sanaa suustani.

Olen suudellut ainoastaan kahta tyttöä en ketään muuta.

Olen 20 vuotias tyttö ja pidän vieläkin vierelläni 3 uninallea, en vain voi luopua niistä.

olen 16v ja tein 4v sitten jotain tyhmää, vanhemmat tulivat illalla kotiin ja huomasivat että lapset eivät ole kotona (minä ja pikkuveljeni 10v) sitten he tulivat heidän makuhuoneeseen ja aloittivat homman iloisina kun kukaan ei ole kotona... eivät vain tienneet että me ollaan sängyn all a.... ei siinä muuta ollut kun ei enään voinut tulla sängyn alta pois ennen kun he lopettivat homman joskus 22-02 se kesti... sängyn alta pois pääsimme vasta joskus 04 aikaan kun he oloivat nukahtaneet en kyllä aijo uudestaan tehdä...

vihaan isääni koko sydämmestäni olen suunnitellut tämän tappoa monta kertaa. Kunhan täytän 18 vuotta muutan samana päivänä sntymä kaupunkiini lopettamaan opintoni ja katkaisen kaikki hteydet häneen ja hänen sukuunsa.

kun olin pieni niin äitini tykkäsi ottaa ISO:lla kädellä kaljaa. olin siihen kyllästynyt ja kun kerran äitini pyysi mienua tuomaan olutta, niin päätin sitten kusta sinne pulloon ja annoin äitin sen juoda. Onneksi se oli niin kännissä ettei tajunnut sitä vaan luuli sitä vaan lämpimäksi kaljaksi. Katselin 6v. pikkupoikanana hymyillen kun mutsi joi kusta.

Olen jo pitkään miettinyt sitä, kehtaako tänne tunnustaa, mutta pakko se on minunkin tehdä.

-Minua suututtaa suunnattomasti isäni, joka ei pidä minuun minkäänlaista yhteyttä. Käyn hänen luonaan todella harvoin ja silloinkin minun täytyy ennen sitä soittaa hänelle. Hän ei ikinä soita minulle. Taitaako oman tyttären kuulumiset edes kiinnostaa?
-Minua ärsyttää ihmiset, jotka saavat kaiken minkä haluavat ja luulevat olevansa parempia. Senkin kiittämättömät ja itsekeskeiset paskat.
-Rakastan poikaystävääni valtavasti ja hän on minulle erittäin tärkeä. Hän on aina silloin paikalla, kun häntä eniten tarvitsen. Hän huomioi minut, eikä satuta minua millään tavalla. Hän on minulle juuri se ihminen, ketä tarvitsen.

Kiitos.
-tyttö

* Älyköt ja nörtit kiehtovat minua.
* Olen seurustellut kohta vuoden minua melkein puolitoista vuotta nuoremman pojan kanssa, jota en ole koskaan nähnyt livenä. Molemmilla suhde on ensimmäinen.
* Moni tuttavistamme ei edes pidä suhdettamme "oikeana".
* Ikäeromme rassaa minua joskus, mutta hän on paljon ikäistään vanhemmanoloinen (ja yllätys, nörtti).
*Vanhempani eivät antaisi minun ottaa kehenkään yhteyttä netissä. Olen rikkonut kieltoa kaikista pahiten, kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni, mutten kadu sitä. Aion salata suhteen vanhemmilta niin kauan kuin vain voin.
* kirjauduin ii2:seen vain seuratakseni ihastukseni kommentteja, vaikka niistä tulikin tosi paska olo..
* olen (todennäköisesti) masturboinut immenkalvoni rikki jo 11-vuotiaana ja kadun sitä. Pahimmillaan saatoin masturboida 11-14 vuotiaana 3-4 krt päivässä. Oikeaa seksiä en ole harrastanut.
* en ole koskaan ollut humalassa, tosin olen joskus maistellut mm. viiniä, siideriä ja konjakkia, mutten pitänyt niistä ja päätän elää absolutistina.
* vanhempani rajoittavat elämääni todella paljon ja huutavat minulle joka asiasta, koska en ole "tarpeeksi hyvä missään". Opiskelen lukiossa, keskisarvoni on jotain 8,5:n pintaan (en tosin ole sitä koskaan laskenut, mutta tämä on arvio).
* vanhempani pitävät minua edelleen pikkulapsena, vaikka olen pian 18. Saatanhan se siltä joskus vaikuttaa, mutta minulla on paha olo elämäni vuoksi, eikä kukaan huomaa mitään.
* Voisin tunnustaa vaikka mitä kauheuksia elämästäni, mutta jätän nyt tähän.
* Terapeuttista apua en aio hakea missään vaiheessa.

Olen harrastanut seksiä pojankanssa jo vuosia ja sitten olen imenyt munaa jo pitkän aikaa ja olen lopulta
saanut tietää että minulla on Malaria ja aivokasvain ja elinikäni ovat loppumassa joten tunnustan muutaman asian

olen aatellut luopua kristin uskosta ja liittyä satanistiksi vain siksi kun en usko että häntä on olemassa mutta alakerran hemmo on koska olen nähnyt hänet ja aijon mennä sinne minne kuulun ja kaiken lisäksi olen sekstaillut siskojenikanssa ja nuolenut heidän sukuelimiään kaikkien nähden enkä häpeä sitä koska se on ihan normaalia sitä paitsi kuolen kolmen kuukauden päästä joten ei ole kauaa aikaa