TunnustustenLuola.fi

elämäni on täysin turhaa. en käy töissä enkä opiskele, enkä tee mitään järkevää tai kivaa kaikella ylimääräisellä vapaa-ajallani.
minulla on kiva kumppani mutta olen silti tylsistynyt, koska kaiket päivät olen yksin kotona.
olen luullut olevani hetero, mutta olen kiinnostunut yhdestä samaa sukupuolta olevasta ystävästäni.

Ajattelin ensikerran itsemurhaa kun olin n.7vuotias, tämän jälkeen tullu vähintään kerran vuodessa, maailma on sairas paikka, En halua olla täällä mutta en pysty tekemään itselleni mitään pahaa. Toivoisin että joutuisin johonkin tappavaan onnettomuuteen, mutta kaikille muille tässä maailmassa toivon todella onnellista ja tervettä elämää... :(

Pidän kaveristani,mutta toisille kavereilleni valittelen kuinka vittupää on on ja niin edespäin
Rakas kaverini ei tiedä tästä mitään...

Olen varastanut isältäni ja äidiltäni lapsena rahaa..

Ala-astella kävin koko neljännen luokan psykiatrilla

Olen miettinyt itsemurhaa

Olen miettinyt millälailla voisin tappaa saksanopeni

Olen miettinyt miten pysytyn salakuljettamaan haulikon kouluun,ja miten pystyn tappamaan kaikki ilkeät kaverini ja saksanopeni

Olen leikkinyt koulunruualla ja rehtori on tullut "mäkättämään" siitä mulle

Olen elämässä hyvin menestynyt, nuori ja komeakin miehen alku. Koulussa pärjään todella hyvin tekemättä lainkaan töitä älykkyyteni takia (olen käynyt mensan testeissä ja läpäissytkin ne), tyttöystäviä ollut useita ja jatkuvasti pieniä virityksiä menossa. Kaikesta tästä huolimatta olen hieman maanis-depressiivinen, psykiatri on diagnosoinut taudin. Usein koen valtavaa murhahimoa depressiivisyyskausillani, ainoa keino estää henkirikos on tähän asti ollut mielialalääkkeet. Pelkään että lääkkeet loppuvat väärään aikaan väärässä paikassa..

Minua vituttaa oma elämäni ja saamattomuuteni, ei huvita mennä kouluun eikä töihin, vaikka tiedän että siitä ei olisi kuin hyötyä. Olen ikuinen luuseri ja joskus tuntuu esim. nyt, että sellaisena tulen aina pysymään. Olen 22v mies.

haluaisin erästä kaveriani jonka olen tuntenut jo monta vuotta. hän tietää sen ja sanoo myös haluavansa minua mutten ole varma uskonko häntä. monet eivät ymmärrä mitä minä hänessä näen koska joidenkin mielestä hän on ruma. minä vain..rakastan häntä. ajattelen aina vain seksiä ja se tekee minusta pian hullun. olen yrittänyt itsemurhaa jo monia kertoja mutta se ei vaan ota onnistuakseen. mitetin paljon kuolemaa ja sitä miten muut reagoisivat jos kuolisin. ajattelen usein että miksi minä olen juuri minä ja muuta tyhmää. pidän itseäni hulluna ja mielenvikaisena rumiluksena. siinä kai se nyt olikin. :D

-Olen yrittänyt tappaa itseni

-Seurustelin yhden pojan kanssa ja petin häntä erään hänen kaverinsa kanssa. Se ei kaduta minua yhtään sillä idioottipoikakaverini kohteli minua välillä todella huonosti ja jätti sitten ihan yhtäkkiä ilman hyvää syytä. Olen varma ettei hän tiedä pettämisestä mitään. Nyt hänen kaverinsa haluaisi alkaa seurustella kanssani, mutta minua ei kiinnosta yhtään. Oikeastaan haluaisin alkaa taas seurestelemaan ex-poikakaverini kanssa...vaikka hän tykkääkin satuttaa minua henkisesti.

-Unelmoin seksistä naisten kanssa...olen siis itsekin nainen

Aikaisemmin teki mieli kuolla. Tekee vieläkin välillä kun ajattelen elämään yleensä ja koitan saaha siihen jotain järkeä.Uskon että on kuoleman jälkeistä elämään ja toivon että se olisi parempi kuin tämä.
Haluaisin mennä juttelemaan yhden kurssillani olevan tytön kanssa mutta en uskalla koska pelkään että hän ei hyväksy minua tällaisena.Koska hän hieman ylempää kastia kuin minä .Tai ainakin niin kuvittelen.

Mitä enemmän ajattelen asioita ja omaa elämäntilannettani, sitä enemmän paniikkiin menen. Eikä kyseessä ole edes mikään kolmenkympin kriisi, olen vasta 23. Ja silti tuntuu siltä että kohta on liian myöhäistä tehdä elämälleen enää mitään.

En osaa kuvitella itselleni tulevaisuutta. Olen valmis luovuttamaan ja jättämään kaiken mihin olen pyrkinyt.

n19

Olen varmaan harvinaisen epäluuloinen ihminen, seurustelen onnellisesti tyttöystäväni kanssa eikä meillä ole minkäänlaisia ongelmia.. kuitenkin käyn lähes päivittäin lukemassa hänen sähköpostinsa, ja minua ottaa suunnattomasti päähän se, kun hän puhuu joistakin muista jätkistä.. vaikka ne olisikin vain hänen luokkakavereitaan..olen siis Mustasukkainen isolla M:llä.

tahtoisin useasti tappaa itseni, olen miettinyt monia tapoja tehdä se ja miettinyt miltä se tuntuisi.. haluaisin nähdä tuttujen, kaverien ja sukulaisten ilmeet ja tietää mitä he ajattelisivat..

olen myös toivoton internet-addikti, olen päivittäin netissä väh. 6 tuntia.ei tule ihan heti mieleen sellaista päivää milloin en olisi ollut netissä ollenkaan.

itsetuntoni on pyöreä nolla. minulle sanotaan usein että olen söpö ja hyvännäköinen, silti pidän itseäni maailman rumimpana ihmisenä. koen olevani henkisesti parempi kuin muut ikäiseni..

Olen yksinäinen ja masentunut. Mietin itsemurhaa päivittäin. En silti usko että pystyisin sitä tekemään vaikka haluaisin. Yhdelle ihmiselle olen uskaltanut tästä puhua, mutta joko hän ei ota minua vakavasti, tai ei vain ole kiinnostunut.

En saa koulun eteen tehtyä mitään. Raahaudun toki tunneille, sillä haluan säilyttää kontaktin edes joihinkin ihmisiin.


Vihaan elämääni enkä tiedä miten sitä parantaisin. Niin outoa kuin se onkin, olen ihan tyytyväinen itseeni. Huolestuttavaa on se etten tällaisena ilmeisesti kelpaa muille. Inhoan tyrkkyjä ihmisiä enkä halua olla sellainen. Haluaisin vain olla jollekin tärkeä.

Viime puolen vuoden ajan olen laiminlyönyt koulutehtäviä. Tiedän hyvin ettei niin saisi tehdä ja olen jo mennyt moniin kokeisiin lukematta ollenkaan, vaikka tiesin niiden olevan silloin. Kaikilla ympärillä olevillani ei näytä olevan mitään ongelmia. En tiedä mikä minussa on vikana. Mikään ei tunnu mielekkäältä. Kavereiden kanssakin olen yhä harvemmin.

Esitän kaikille että minulla on kaikki hyvin vaikka todellisuudessa olen viimeisen puoli vuotta ajatellut kaikkea itsetuhoista. Olen menestyvä tulevaisuuden johtaja, mutta en vaan kestä että menetin rakkaimpani

Itse olen menettänyt toivoni löytävän sen oikean. Itse asiassa en edes enää usko siihen, että jokaiselle on olemassa se oikea. Se on vain kehitetty sitä varten, että ihmiset jaksaisivat etsiä kumppania itselleen. Sitä paitsi nykynaiset ovat muuttuneet hyvin vaativiksi. Miehen tulee näyttää hyvältä, olla täydellinen seksikone ja täyttää kaikki mahdolliset tarpeet.

Itse olen aina oppinut siihen, että naisia pitää kunnioittaa. Täten yritänkin olla aina kohtelias, huomaavainen ja pitää huolen siitä, että toisella olisi hyvä olla. Tästä olen myös saanut aina kärsiä joutumalla kiusaamisen ja pilkkaamisen kohteeksi. Useimmat naiset ovatkin olleet sitä mieltä, että olen ruma ja typerä mies ajatuksineen. Olen paljon haaveillut siitä mitä haluaisin tehdä sille naiselle joka hyväksyisi ulkonäköni ja ajatukseni.

Olen usein esim. miettinyt kuinka voisin tehdä hänen kanssaan vaellusretken kauas pois suurkaupungin melskeestä jossa tällä hetkellä asun tai lähteä tarpeeksi syrjässä olevalle kesämökille. Siellä söisimme kynttilän valossa illallisen jonka jälkeen saunoisimme rantasaunassa. Saunan päätteeksi pulahtaisimme järveen vilvoittelemaan. Noustuamme rannalle kuivattelemaan levittäisimme pyyhkeen jossa rakastelisimme intohimoisesti useiden tuntien ajan auringon laskiessa. Pitelisin häntä vain sylissäni ja kuiskailisin kuinka paljon rakastan ja välitän hänestä�

Olen myös haaveillut siitä kuinka haluaisin kosia sitä unelmieni naista. Jossain tärkeissä juhlissa tai vastaavissa missä olisi paljon ihmisiä pyytäisin jotakuta laittamaan soimaan jonkun seuraavista kappaleista: Enigma � Return to Innocence, Enya � May It Be tai Celine Dion � My Heart Will Go On. Tämän kappaleen soidessa pyytäisin unelmien naistani tanssilattialle jossa vähän aikaa tanssittuamme polvistuisin ja avaisin sormuksen säilytyskotelon ja pyytäisin häntä ritarillisesti vaimokseni�

Olen todennut useiden petetyksi ja jätetyiksi tulemisieni jälkeen löytää se oikea turhaksi. Minulle ei ole olemassa sitä oikeaa. Eikä elämälläni ole tämän takia mitään tarkoitusta� on vain helpompaa kuolla�

Mies 20

Minua on kiusattu ala-asteen ensimmaiselta luokalta asti.
Kiusaaminen on tuhonnut miltei kaikki ystavyyssuhteeni, jaljella on vain paraskaverini jonka kanssa en ole ollut samassa koulussa kuin ehka ekaluokalla -on siis minua 4 vuotta vanhempi.-
Siirryttaessa ylaasteelle luulin kiusaamisen loppuvan, mutta viela mita, se paheni. Joskus 8.lk'lla viela silloiset kaverini kaantyivat minua vastaan ilman mitaan nakyvaa syyta. Riparilta minut ajettiin henkisesti pois, en kestanyt inhoavia katseita ja mutinoita kun olin paikalla. Pummasin papilta kyydin pois. Loppu kesa oli tuskaa ja paraskaverini taisi olla armeijassa samaan aikaan.
9.lk aloitin muita 1~2 viikkoa myohemmin kun en uskaltanut/halunnut menna koululle enaan. Opon, rehtorin, terveydenhoitajan ja vanhempien painostuksella palasin kouluun haukuttavaksi. Siita lahtien jokainen koulupaiva on ollut syvalta. Kevatjuhlan aikoihin harkitsin itsemurhaa koko koulun edessa, se olisi saanut ihmiset ajattelemaan tekojaan.
Viikko pari ennen lukion alkua hain laakariltani masennuslaakkeita, luulen etta syon naita kauan. Laakkeiden avulla saan itseni raahatuksi kouluun, muuta hyotya niista ei tunnu olevan. En koskaan osallistu koulun yhteisille reissuille.
Oudointa on etta opettajien niin ala-asteella, ylaaseteella kuin lukiossakin on ollut pakko huomata kuinka minua aina syrjitaan, silti kukaan ei ole tehnyt asialle mitaan.

8. luokalta asti olen viettanyt kaiken vapaa-aikani koneella. Internet on ainoa paikka jossa tunnen oloni rauhalliseksi, muut ihmiset eivat tunnu ymmartavan tata.

Olen nykyisin aarimmaisen yksinainen ja hiljainen. Kayn vapaaehtoisesti kylalla ehka kerran kuussa, en haluaisi nahda entisia/nykyisia koulukavereitani joista suurin osa asuu ko. kylassa.

Haluaisin tyttoystavan, mutta talla menolla tuskin loydan yhtakaan ennen maailmanloppua.
Ehka kuukausi sitten huomasin kuinka mukavaa masturbointi on, nyt teen sita miltei paivittain. Ehka kyllastyn siihenkin ennenpitkaa.

Tamakin kirjoitus vain lisaa tuskaani, taas kerran sain kirjoittaa kaiken muistiin.
Tallaisia ihmisia syntyy kun kiusaajilla on kivaa koulussa.

Opiskelen vain siksi, että en tiedä mitä haluaisin oikeasti tehdä. Yritän vain pitää opintotuen käynnissä keinolla millä hyvänsä, jotta opintolaina ei menisi maksuun enkä joutuisi töihin. Olen asiasta masentunut ja en jaksaisikaan juuri nyt tehdä kokopäivätyötä. Jos se vain olisi mahdollista, haluaisin ilman muuta opiskella tai mennä heti töihin ja elää normaalia elämää.

Vihaan pinnallisia kaverisuhteita, joissa soitetaan toiselle vain, kun tarvitaan jotain; oli se sitten olkapää tai joku palvelus. Koska ystävyyssuhteet kuitenkin alkavat yleensä näin, olen aika yksinäinen. Ajaudun usein "ystävyyssuhteisiin", joissa toinen osapuoli on ensin hyvin aktiivinen ja erittäin ystävällinen saadakseen minut puolelleen, jotta voisi myöhemmin manipuloida ja käyttää minua henkisesti hyväkseen. Kun sitten huomaan suhteen olevan menossa tuolle tolalle, joudun jättämään asian sikseen ja saan paskat niskaani, koska minä lopetan kaveruuden ja olen siis se pahantekijä. Ainoa hyvä puoli tässä on, että minulla on muutama oikeastikin todella hyvä ei-pinnallinen ystävyyssuhde.

Esitän opiskelevaa ja väitän yrittäväni toipua masennuksesta ja olevani melko normaali. Todellisuudessa en ole halunnut elää enää vuosiin. Toisaalta ei tee mieli tappaakaan itseään. Haluaisin myös jättää tyttöystävänni, joka on mukava mutta jota en rakasta, ja jättäytyä sosiaalipummiksi. En kuitenkaan kehtaa, koska en halua satuttaa häntä. En koskaa muutenkaan tee mitä haluan. Esimerkiksi opiskelen viidettä vuotta alalla, jota olen aina inhonnut. Aika typerää.

mulla on surkea olo.

Irroitan partahöylästä terää, ja ajattelin viiltää itseäni, koska se tuo minulle edes hetkittäistä iloa tähän pimeään maailmaan. Huomenna ajattelin lähteä sairaalahoitoon, koska olen itsetuhoinen ja kärsin vakavasta masennuksesta.