TunnustustenLuola.fi

Skippaa tämä tunnustus jos etsit jotakin mehukasta, likaista tai omituista. Tämä tunnustus ei myöskään muilla tavoin ole kovin mielenkiintoinen, minun on vain pakko saada sanoa tämä julkisesti.

Jäin eräässä kaupungissa pyöräillessäni tunnetun vartiointifirman auton alle. Auto vain tönäisi minua eikä mitään vahinkoa sattunut; en edes kaatunut. Autoa ajanut miesvartija pysähtyi, nousi autosta ja varmisti etten ollut loukannut itseäni. Ei siinä mitään.
Hän kuitenkin katsoi minua niin uskomattomalla hellyydellä ettei kukaan koskaan. Ehkä hän katsoo kaikkia siten, ja ehkä rakkaudenkaipuussani lisäsin itse puolet välittämisestä hänen katseeseensa, mutta totuus kuitenkin on se, että ihastuin tuohon mieheen niin että sana "ihastuminen" sai aivan uuden merkityksen.
Hän on luultavasti naimisissa tai ei ainakaan yksineläjä, ja "välittäminen" oli pakollista hätääntymistä... Ehkä hän oli huolissaan minusta aivan yhtä lailla kuin kenestä tahansa nuoresta naisesta jonka päälle hän on ollut ajaa...

Vai oliko? On mahdollista että se oli muutakin, ja siitä minä saan voimaa tulevaisuuteeni; ehkä joku toinenkin jossakin joskus huomaa minut, huolehtii ja välittää minusta.

Ja SE on minun tunnustukseni.

Tunnen olevani yksin. Tiedän etten ole, minulla on rakastava perhe, sukulaiset, ystävä...mutta kumminkin sisälläni on tunne että jotain puuttuu...

Olen myöskin sosiaalisesti rajoittunut. Kyllä. Esimerkiksi nyttenkin kun yritän tunnustaa tähän jotain niin ajatus on selkeä mutta teksti ei tule ulos. Sama jos keskustelen jonkun kanssa. En ole mikään verbaalikko, ja sen huomaa...tunnen oloni vaivautuneeksi jos puhekumppanina on hieman oudompi tai siis puolituttu ihminen...vaivautuneeksi siitä kun en keksi mitään puhuttavaa.
Silti olen erittäin ulospäin suuntautunut, vaikka en ole sanojen herra...

Katselen pornoa lähes päivittäin. olen ihan helvetin pervo. ei, en pervo, vaan ihan saatanan sairas. kavereitteni kanssa vedämme aina jotain sairaita ja pervoja juttuja.
olen neitsyt...

tahtoisin pillua...koittaa edes kerran elämässäni miltä se tuntuu...ennen kuin kuolen...ja persettä...hmm...

M18

Olen 23-vuotias ja enkä ole koskaan seurustellut tai ollut minkäänlaisessa vakavassa ihmissuhteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olen jokseenkin tottunut siihen, mutta se kolkuttaa takaraivossa aina silloin tällöin.

Ongelmani on lähinnä se etten halua tutustua ihmisiin kapakoissa, tai etsi mitään yhden yön juttuja, joita niistä lähinnä löytää. Haluaisin tutustua ihmisiin rauhallisessa ympäristössä ilman kaiken yli huutavaa meteliä ja järjetöntä humalaa. Ongelmaa ei paranna se että kaveripiirini on laaja, mutta pysynyt tismalleen samana viimeisen muutaman vuoden ja kaikissa sellaisissa tilanteissa, joita pitäisin mukavina toisiin ihmisiin tutustumisen kannalta, on aina samat vanhat naamat.

Mä oon niin perkeleen saatanan surullinen. Mulla ei ole yhtäkään ystävää. Mä vaan pyärin joittenki saatanan homojen kans jokaanen koulupäivä. En muista koska olisin viimeksi olut jonkun kaverin tyänä. Eihän mulla sellasia oo. Okei on jotaki saatanan homohinttaria. Muttei yhtäkään sellaista ystävää, jolle voisin kertoa kaiken. Kuten esimerkiksi tämän tunnustuksen. Mä olen aivan yksin. Oon vaan päivät pitkät koneella, enkä jaksa edes läksyjä tehdä, mutta keskiarvo on siinä 8,5. Mä suurinpiirtein itken aina itseni uneen, koska mulla ei ole ystäviä. Ei ainuttakaan. Mä kelpaan kiusaamisen ja haukkumisen kohteeksi, mutta kukaan ei halua olla mun ystävä. Perkele. Huomenna on kokeet. Aijon luntata, vaikka todennäköisesti saisin ysin ilmankin, mutta omapa on elämäni, ja lunttaan miten tahdon.

Minä en ryyppää, enkä polta, mutta välillä mieli tekisi vaan juoda kaikki murheet pois. Mutta paskana krapula-aamuna ne todennäköisesti kasvaisivat vain entisestään. Kaikki homohinttari"kaverit" ryyppää.

Hiljennyin hetkeksi ajattelemaan mitä vittua kirjoitinkaan, ja kyyneleet vain valuvat silmistä, kun tajusin, että itsestäni minä tässä runoja rustaan. VITTU!. MÄ EN OO OLLU VARMAAN VUATEEN EDES YHDEN AINOAN TYYPIN LUONA, EDES VAAN KÄYMÄSSÄ SANOMASSA HEI!

Anteeksi kirosanat välissä. Pakko sitä on jotenkin purkaa.

13.4.2005

Olen 18-vuotias tyttö enkä ole koskaan seurustellut. Lukuisat tyypit ovat ja ovat olleet kiinnostuneita minusta, mutta koin ensisuudelmanikin vasta kuukausi sitten. Kaipaan rakkautta.

Olen 27-vuotias mies. En ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa sitten vuoden 2001 kun tyttöystäväni jätti minut. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi.

Inhoan olla yksin, varsinkin näin keväisin, koska kaikilla muilla on ystäviä.

Tahdon olla rakastettu ja rakastaa muita, mutta ei ole ketään ketä rakastaa.

Olen yksin.

Haluaisin aivan helvetisti rakastua..edes kerran.
m23

en osaa muodostaa ihmissuhteita vastakkaiseen sukupuoleen.
ja pelkään, että minut tunnistetaan aikasemmastani tunnustuksesta.

Tapasin viime keväänä ja kesänä ihmisiä, joihin oikeasti olisin halunnut tutustua paremmin, mutta olin liian ujo, enkä rohjennut tehdä nopeita päätökseä silloin kun niitä olisi tarvittu.

Yritän selitellä sitä itselleni, että näin on parempi, ja olin silloin liian kokematon ja jotain olisi voinut sattua ja kaikkea muuta yhtä typerää. Tiedän että minun olisi pitänyt vain tarttua tilaisuuteen ja olla miettimättä liikaa.

Opin kuitenkin tapahtumista ja osaan nyt selvitä samankaltaisista tilanteista rennommin. Joltain kannalta ajateltuna näin oli sittenkin parempi.

n 18

En ymmärrä mikä minussa on vikana. Olen ihan tavallinen mies, harrastan runsaasti liikuntaa, en polta, käytän alkoholia kohtuullisesti, normaalivartaloinen, fiksu jne.

En löydä itselleni naista tai aina, kun luulen löytäneeni jonkun, hän sanoo: "Ollaan vaan kavereita". Vaikka olen nuori, näin on käynyt jo useita kertoja, itseluottamukseni on ihan nollissa. Miehetkään eivät minua kiinnosta, en ole homoseksuaali vaikka joskus niin luulinkin. V*tuttaa.

Olen seurannut tätä sivustoa tämän alkuaskelista saakka mutta uskaltanut kunnostautua vasta nyt myös tunnustamisessa.

Niin, olen kai aika tavallinen miehenalku (ts. M 18). Minulla on kaikki perusasiat ulkoapäin tarkasteltuna hyvin, mutta kokemattomuuteni vakavissa ihmissuhteissa (=vastakkaisen sukupuolen kanssa) luo ajoittain sietämättömän tyhjyyden tunteen. Ainoa seksuulikokemukseni on käytännössä poskisuudelma umpikännissä. Kuitenkin muistelen usein tätä mitättömän lyhyttä hetkeä ja luon sille suurempia merkityksiä. Enemmän kuin mitään haluaisin tuntea jonkun huulten kosteuden ja pehmeyden omiani vasten, toisen vienot liikkeet sekä sen lämmöntäyteisen tunteen, kun joku oikeasti välittää. Haaveilen tästä enemmän kuin mistään panojutuista. Olen varmaankin peruskomea ja mukava pohdiskelijapersoona, joten tämän kokeminen ei pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu. Kuitenkin odotus ja siitä syntyvä piinallinen tunnetyhjiö on kestämätöntä.

Onko Suomessa muuten vakavasti otettavaa deittikulttuuria? Jotenkin tuntuisi omituiseltä ehdottaa treffejä jne. Onko se vain osa amerikkalaisten elokuvakulttuuria, vai tapahtuuko tällaista muka oikeastikin?

Puistattaa muuten aina, kun joku täällä kertoo, kuinka ei voi sietää sen ja sen tyylisiä ihmisiä. Ehkä olen sinisilmäinen ja naivi, mutta niitä lukiessa tulee aina sellainen "eivätkö kaikki kukat voisi kukkia" ja "tällaisesta vihasta ne sodatkin ovat syttyneet" -olo. Yritetäänhän tulla toimeen keskenämme. Emme me kuitenkaan niin ainutlaatuisia ole.

Olen reilu parikymppinen mies. Minulla ei ole koskaan ollut pidempää seurustelusuhdetta. Tapaan baareissa kyllä tyttöjä, mutta yleensä jutut päättyy siihen, että tyttö sanoo jotain tyyliin "En etsi juuri nyt mitään vakavampaa, mitä jos olisimme vain kavereita?" ja myöhemmin samana iltana on vaihtamassa eritteitä jonkun toisen jätkän kanssa.

Yleensä nämä tilanteet vain huvittavat, koska nämä jätkät jotka tulevat valituksi minun sijastani ovat paljon "alempiarvoisia" kuin minä ja nauran partaani kun näen näitä tyttöjä jossain kadulla itkemässä amiksensa perään.

En jaksa enää.

Kaikilla hyvin tuntemillani ihmisillä on joku joka välittää heistä yli kaiken. Minä tulen kaikessa korkeintaan hyvänä kakkosena. Tänään se tapahtui taas. En haluaisi myöntää tätä, mutta en oikeastaan pidä enää yhdestä parhaimmista "ystävistäni", koska olen niin kateellinen hänelle. Julkisesti vain paheksun häntä sen verran kun kehtaan.

En vaatisi paljon, vain jonkun jolle olisin tärkeä.

Yritän yhä keksiä syytä nousta aamulla sängystä.

Mulla on ihan käsittämättömän iso ikävä sua.. :(

Minulla ei ole elämää.

Meita on niin monta. Tanaankin vain hillitonta dokaamista.. mitaan jarkea tassakaan casessa. luulenpa etta eihan tassa mitaan jarkea taida olla, mutta niinpa vain ollaan jatkoilla taas ja hoh, saattaa olla etta tasta paadytaan vaikka mihin. eli todennakoisesti kauas. kumminkin taas kaikki panee kaikkia. ma ainakin, koska a. olen fiksu b. olen tyhma c. olen aika yksinainenjatyhmablondi. samoin kuin noi mun frendit tossa jotka on aivan yhta idioootteja vaikka opiskellaankin helsingin kauppakorkeakoulussa :)

Masennuin täysin kun kuulin, että kaverini on alkanut seurustelemaan erään tytön kanssa. Olen aina pitänyt häntä itseni kaltaisena ikiluuserina, itsehän en ikinä ole seurustellut tai mitään. Edes suudellut. Nyt hän ei mistään muusta puhukaan kuin ihanasta tyttöystävästää, ja kaikesta mitä he tekevät. Pidän todella tästä kaverista ja hän on yksi parhaimmista ystävistäni, mutta en voi itselleni mitään.

Olen aivan helvetin kateellinen, koska tunnen olevani maailman viimeinen säälittävä paskasäkki, joka ei tule koskaan tuntemaan naisen kosketusta. Nyt en voi enää samaistua ja jakaa tuntemuksiani yksinäisyydestä kenenkään kanssa. Maailma ajaa ohitseni ja minä vain pysyn paikallani.

En jaksaisi olla enää yksin. Tahtoisin miehen vierelleni, mutta olen hiukan ujo enkä uskalla mennä juttelemaan kenelle tahansa... Mietin lähes päivittäin millaista olisi olla rakastettu ja tuntea läheisyyttä. Miehet tulkaa juttelemaan meille naisille. Ehkä minäkin rohkaisen mieleni ja tulen jatkossa etsimään seuraa rohkeammin. Ei taida olla vaihtoehtoja...

N19

Nytkin pitäisi olla ulkona ryyppäämässä & viettämässä iltaa kavereiden kanssa, mutta eipä ole rahaa joten jäin kotiin. Tästäkin illasta puolet käytetty näiden tunnustuksien lukemiseen.