Olen seurannut tätä sivustoa tämän alkuaskelista saakka mutta uskaltanut kunnostautua vasta nyt myös tunnustamisessa.
Niin, olen kai aika tavallinen miehenalku (ts. M 18). Minulla on kaikki perusasiat ulkoapäin tarkasteltuna hyvin, mutta kokemattomuuteni vakavissa ihmissuhteissa (=vastakkaisen sukupuolen kanssa) luo ajoittain sietämättömän tyhjyyden tunteen. Ainoa seksuulikokemukseni on käytännössä poskisuudelma umpikännissä. Kuitenkin muistelen usein tätä mitättömän lyhyttä hetkeä ja luon sille suurempia merkityksiä. Enemmän kuin mitään haluaisin tuntea jonkun huulten kosteuden ja pehmeyden omiani vasten, toisen vienot liikkeet sekä sen lämmöntäyteisen tunteen, kun joku oikeasti välittää. Haaveilen tästä enemmän kuin mistään panojutuista. Olen varmaankin peruskomea ja mukava pohdiskelijapersoona, joten tämän kokeminen ei pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu. Kuitenkin odotus ja siitä syntyvä piinallinen tunnetyhjiö on kestämätöntä.
Onko Suomessa muuten vakavasti otettavaa deittikulttuuria? Jotenkin tuntuisi omituiseltä ehdottaa treffejä jne. Onko se vain osa amerikkalaisten elokuvakulttuuria, vai tapahtuuko tällaista muka oikeastikin?
Puistattaa muuten aina, kun joku täällä kertoo, kuinka ei voi sietää sen ja sen tyylisiä ihmisiä. Ehkä olen sinisilmäinen ja naivi, mutta niitä lukiessa tulee aina sellainen "eivätkö kaikki kukat voisi kukkia" ja "tällaisesta vihasta ne sodatkin ovat syttyneet" -olo. Yritetäänhän tulla toimeen keskenämme. Emme me kuitenkaan niin ainutlaatuisia ole.