TunnustustenLuola.fi

Olen varastanut kaupasta ja pistin syyt kaverin niskoille ( eli pistin kaverin pussiin). Asia on sovittu myös poliisin kanssa. Mutten pääse ikinä eroon tuskasta jota se iltaisin aiheuttaa.

Olen koukussa orgasmiin. Harrastan itsetyydytystä vähintään 5 kertaa päivässä, ja myös kouluni vessassa tai huoneessa joissa pinemmät sisareni asuvat niin että he ovat paikalla. Asun siis viellä kotona. Paha tapa mutten eroon pääse. Johtuukohan poikaystävästäni?

Olen jo yläaste iästä asti suunnitellut itsemurhaa. Ajattelen miten sen tekisin ja milloin ja kuolisnko varmasti. Monista kavereistani tämä saattaisi kuulostaa tyhmältä, koska päälin päin hymyilen aina ja olen hyvä koulussa. He ei vät vain tiedä kuinka paha olo minulla on.

Vihaan äitiäni enkä anna hänelle mitään arvoa,koska minut huostaanotettiin.Seurustelen ukkomiehen kanssa...olen itse poju.olen täynnä vihaa koko ajan ja kuvittelen tekeväni murhia mitä raaimmilla tavoilla.Vihaan teinejä,koska eivät osaa muuta kuin lässyttää ja riehua.Olen äärimmäisen ahne..mikään ei riitä ja jos en rahalla saa niin varastan.Minua pidetään todella symppiksenä ja rehellisenä vaikka olen ilmeisesti jakautunut persoona ja äärimmäisen ahdistunut.Nukun välillä kymmeneen asti illalla ja olen todella sekaisin.Miesystäväni tekee minut ainoastaan onnelliseksi ja musiikki.Kohellan yksinäni ja päästelen hulluja ääniä.Minulla on pakkoliikkeitä.Yksin ollessa hytkyn kuin mikäkin vieteriukko..noloa.Olen hulluna Steven Seagaliin ja haluaisin puuhastella sen kanssa.Ajattelen koko ajan rahaa ja uusia tavaroita.Olen aina ollut kiinnostunut satanismista ja varsinkin niistä ylipapeista seksuaalisessa mielessä.En ole koskaan kokeillut huumeita paitsi liimaa olen impannut...pidin siitä valtavasti,koska tapasin liimoissani Elviksen.Viiltelen itseäni silloin tällöin.Valehtelen kaikille että lopetin tupakoinnin vuonna 1998,vaikka sauhuttelen melkein joka päivä..en tiedä miksi tota valhetta olen jatkanut..hmm.Olen epäseksuaalinen,en halua että minua kosketaan..paitsi Steven Seagal.Annoin kissani pois koska en kestänyt sen läheisyyttä.Harmittaa,mutta olen niin traumatisoitunut..en voi kertoa näitä asioita kenellekään.Käytän vain mustia vaatteita ja haluan olla kalman kalpea..lähes näkymätön.Olen miettinyt että lopettaisin taas syömisen ja kuihtuisin pois.Kärsin masennuksesta,mutten halua apua,koska en halua virua sairaalassa lääketokkurassa.Haluan olla rauhassa.Vihaan epäpäteviä ihmisiä ja tyhmiä kysymyksiä.Minut erotettiin koulusta,yks hailee..

-Olen mielestäni paska ihminen, minulla on joskus ilkeitä ajatuksia.
-Teen monesti vaistomaisesti ns hyviä tekoja, kerran menin suojaamaan tuntematonta ihmistä jota toinen uhkasi puukolla.
-Minua on hakattu, kun olen suojellut toista.
-Haluan rauhanturvaajaksi.
-Minusta men at workin down under biisi on mahdottoman kaunis. Itkettää kun kuuntelen sitä.
-Olen lukiossa, saan vaan parista aineesta hyviä numeroita vaikka en lue kokeisiin tai tee läksyjä. En usko että pääsen ikinä ylioppilaaksi. Muutan ulkomaille ja katkaisen kaikki yhteydet tuttuihin jos näin käy. Se kävisi liikaa kunnialleni.
-Haluaisin antaa henkeni toisen ihmisen puolesta. Loppuisi tämä paska kerralla. Tiedän ettei kuoleman jälkeen ole mitään, minulle riittää ikuinen tyhjyys.
-Haluaisin itkeä joka ilta, mutten pysty.
-Kuuntelen heviä, monissa hevibiiseissä on hienoja sanoja jotka saa karvani pystyyn.
-Minua ei kiinnostaisi edes saada pillua. Haluaisin vaan pidellä jotain muuta sylissäni. En vain osaa yhtään jutella naisten kanssa, jotta näin kävisi.
-Ei kiinnosta yhtään jos jossain päin tapahtuu joku iso tapaturma esim. tsunami jonkun aikaa sitten aasiassa. Vähentyypähän ihmiset tältä ylikansoitetulta planeetalta.
-Jos maaimasta häviäisi 90% ihmisistä ja jokapaikassa vallitsisi kaaos, olisin onnellinen. Saisi kunnolla yrittää selviytyä, nykyajan meno on liian lepsua.
-Olen aina saanut kaiken hopeatarjottimella. Hävettää ja vituttaa, miksi on pitänyt ottaa.
-Maailma avautui minulle pari vuotta sitten. Tajuan kaikki asiat nykyään niin paljon paremmin. Toisaalta minusta tuli tällainen ilkeä paska samalla.
-Karkasin pienenä kotoa, elin isältä varastetuilla rahoilla noin kaksi viikkoa. Kun minut löydettiin, ihmettelin vaan kun vanhemmat olivat ihan helvetin vihaisia. Sama homma kuin kerran mursin vahingossa kaveriltani sormen, minun ja hänen porukat räyhäsivät meille kummallekkin. Missä on huolenpito?
-Olen vasta 17 vuotias poika. Nykyajan meininki on perseestä. Pääsisimpä muutaman sata vuotta ajassa taakseppäin.

- Minut on raiskattu. Se oli minun syyni, mitäs menin minulle vieraan ihmisen mukaan. Ei auttanut, vaikka hän oli kaverin kaveri. Ei auttanut, vaikka sanoin ei. En voinut tietää, mutta olisin voinut varautua. Luotin kaverini mielipiteeseen. En koskaan enää tee niin. Kyseinen asia vaikuttaa joka päiväiseen elämääni.
- Olen kertonut ihmisille asioita, jotka eivät ole täysin totta. Suurentelen ja parantelen elämääni.
- Olen valehdellut eräästä hyvin suuresta asiasta, nyt sen asian kokeneena tunnen suurta surua ja häpeää.
- Olen jollain kierolla tavalla ihastunut kaveriini, hän ei tiedä sitä ja toivottavasti ei tule koskaan tietämäänkään. Se rikkoisi välimme. Hän pitää minua luotettavana kaiken suhteen. Haluaisin pitää hänet kaverina, mutta en voi mitään tunteelleni. Pyrin kaikin tavoin poistamaan kyseisen tunteen, en pidä tunteesta.
- Olen lyönyt seurustelukumppaniani, suureksi kummastukseni koen vain häpeää, en pahaa oloa.
- Tunnen alemmuutta, koen olevani likainen.
- Olen kaksi kertaa yrittänyt tappaa itseni, en ole onnistunut.Olen epäonnistuja, en onnistu edes tuossa.
- En ymmärrä, miksi muut ihmiset näkevät minussa hyvää.
- En ymmärrä, miksi muut eivät ymmärrä minun voivan pahoin ( en kerro heille pahaa oloani kuin hivenen, mutta monen vuoden takaa luulisi heidän käsittävän).
- Useat ihmissuhteeni epäonnistuvat, kiitos minun, kiitos muiden.
- Pelkään etten koskaan voi kokea tunnetta, joka tulisi tasapainoisuudesta.
- Minua pidetään suorasukaisena, luultavasti olen raukka joka sanoo mielipiteen vain silloin, kun se ei kosketa suoranaisesti itseäni.
- Olen väsynyt, sitä en myönnä. Haukun ihmisiä jotka väsyvät.
- Rakkaani eivät näe pahaa oloani ja en haluaisi luovuttaa heidän tähden, mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
- Koen hyvää oloa, kun saan nukahtaa. Se on kaunein asia tällä hetkellä elämässäni, nukahtaminen. Syvä tyhjyys, täydellinen hiljaisuus.
En haluaisi vajota näin alas, mutta nähtävästi näin teen. Toivotaan että tämä auttaa.

Toivoisin joutuvani jonkinlaiseen onnettomuuteen tai vaikka pahoinpitelyn kohteeksi, en siksi että tahtoisin kuolla vaan jotta näkisin miten ihmiset reagoivat asiaan tai jotta pääsisin sairaseläkkeelle.

Valehtelen perheelleni jatkavani vielä opiskeluja koska en jaksa kuunnella saaarnoja. Todellisuudessa en ole aikoihin jaksanut edes ajatella koulua, tuet ovat katkenneet ja meinaan lopettaa heti seuraavat opintolainat nostettuani.

Pelkään ihmisiä enkä tahdo liikkua ulkona valoisaan aikaan. Puhelin on mielestäni yksi maailman ahdistavimmista asioista. Pelkään ihmisiä ja varsinkin itseäni vanhempia miehiä. Kaupassa käyminen on yksi elämän suurimpia haasteita tällä hetkellä.

sairastan sosiaalifobiaa.

Olen sairastanut myös masennusta niin kauan kuin muistan.

En ole ikinä puhunut kenellekään psyykkisitä ongelmistani.

viime aikoina olen humalapäissäni tumpannut savukkeita käsivarteeni. Nautin suunnattomasti sen aiheutamien rakkuloiden näpräämisestä.

inhoan sitä kun miehet valittaa pihtaavista naisista kun itse en tunnu saavan kyllikseni millään.

inhoan sitä että eksäni tuntuu välittävän nykyisestään enemmän kuin minusta koskaan vaikka itse en hänestä enää välitäkään.

inhoan sitä etteivät ystäväni tunnu oikeasti välittävän minusta.

inhoan sitä ettei minua hyväksytä vaikka itse olen suvaitsevaisin ja avarakatseisin ihminen ketä tiedän.

inhoan sitä että ystäväni ihmettelevät miksen vietä aikaa poikaystäväni kanssa kun hän ei ikinä tahdo minua mukaansa mihinkään.

inhoan sitä että ystäväni ovat jakuvasti poikystäviensä kanssa kun minä en ole.

inhoan sitä että inhoan itseäni.

inhoan sitä että olen taas humalassa.

-en syö räkääni kuten monet muut ihmiset tuntuvat tekevän, minä kaivan nenääni ja pyyhin limapallot aina lähimpään kohteeseen ( housut, sohva, pöytä jne.) silti inhoan ihmisiä jotka kaivavat nenäänsä.

-vihaan ulkonäköäni. minulla on todellinen alemmuuskompleksi. joskus mieleni tekee tappaa itseni kun katson peiliin. häpeän kun ihmiset joutuvat katsomaan minua. voi niitä raukkoja joiden pitää minua katsella.

-minulla ei ole elämää; vapaa-ajallani katson kauniiden ihmisten kuvia netissä.

-joskus väritän (= valehtelen) elämääni vieraille ihmisille jotta vaikuttaisin kiinnostavammalta.

Vihaan itseäni. Olen ehkä ärsyttävin ihminen, jonka tunnen, ja tunnen paljon ihmisiä.

Tänään alkoi koeviikko ja lupasin itselleni, että alan lukea kokeisiin tänään, huijaan itseäni. En ole koskaan lukenut kokeisiin, miksi siis nytkään. Enkä minä kuitenkaan pärjäisi.

En osaa päättää kenet haluaisin. Nytkin himoitsen varmaan neljää eri ihmistä, miestä. Toki, onhan heistä sitten yksi sellainen, jonka haluaisin kaikista eniten, mutta johtuuko se siitä että hän on varattu? En minä vain tiedä. Ei varmaan. Flirttailemme aina koulussa ja tykkään hyvin paljon kun tunnen hänen katseensa itsessäni, mutta herran Jumala, hän on varattu! Eihän se toki minua haittaa, mutta hänen pitäisi päättää mitä haluaa.

Istun aivan liikaa koneella. Rajana on kaksi tuntia päivässä, mutta istun vähintään 3.

En ole tyytyväinen ulkonäkööni. Liian iso nenä, läskimaha, nakkisormet, pienet silmät.

Enkä pidä isästäni. Aina komentelemassa ja huutamassa.

Olen yrittänyt itsemurhaa ja haluaisin edelleen pois. Taidan vain olla liian raukkamainen tappamaan itseäni.

Olen vasta 1½ kk sitten eronnut mies ja pakko kertoa mieltäpainavia tunnustuksia;
- olen harkinnut jopa itsemurhaa
- itsetuntoni on niin pohjalla että vihaan itseäni
- en kykene vihaamaan minut hylännyttä naista
- ajattelen että kaikki on pohjimmiltaan minun syytäni
- poltan enemmän tupakkaa ja juon kaljaa nykyisin
- vaikka hoidan työni niin silti elämässä ei ole sisältöä
- ajattelen että en kelpaa toiselle naiselle
- epäilen että pystyn valtaosin näyttelemään "hyvinvoivaa"
- en luota enään toiseen sukupuoleen
- ilmeisesti en osaa purkaa pahaa oloani mitenkään
- en ole mielestäni ruma mutta jotain vikaa ilmeisesti
- epäilen selviäväni koko tästä sopasta
- olen jo kolmikymppinen enkä mielestäni saanut tarpeeksi aikaan
- olin ehkä läheisriippuvainen
- en terrorisoi entistä naistani enkä halua häiritä tai tupata hänen elämäänsä
- en tiedä kuinka paljon hän tietää pahastaolostani
- toisaalta haluisin hänen tietävän kurjuudestani mutta toisaalta se ei olisi kuitenkaan reilua
- en ole varsinaisesti masentunut mutta jotenkin toivoton
- toivon kokoajan että kaikki palaisi ennalleen
- toivottavasti entisestä avovaimostani tulee onnellinen minunkin edestäni sillä muuten koko ero olisi ollut turha

-Vihaan juhlia, joulukin on vain yksi päivä vuodesta. Silti toivon saavani kivoja lahjoja aina jouluna/synttärinä/valmistuessani jostakin.
-Suomi on harmaa mutakuoppa, haluan pois täältä! Vaan ei äidin pikku tyttö voi noin vaan hypätä tyhjän päälle yksin.
-Kuten suurimmalla osalla 18-vuotiaista tytöistä, minullakin on päässä vikaa. Nauran usein ongelmilleni ja saamattomuudelleni. Ei se siltikään paranna oloa.
-Olen ylipainoinen, mutta kiellän asian itseltäni aina kun sovitan uusia vaatteita.
-En opiskele, ei ole töitä, ei harmita -vielä!
-Olen patalaiska, näen itseni kolmikymppisenä asumassa jossakin kurjassa luukussa tai vanhempien luona, sossun luukulla eläen tietenkin.
-En juo/käytä huumeita

Jos joku tunnistaa, tunnistakoot. Minua vaivaa yleinen välinpitämättömyys.

-En tiedä mitä haluan elämältä. Inhoan tulevaisuutta. En näe itseäni missään.
-Inhoan itsekkäitä, valehtelevia, ylimielisiä ja kaksinaamaisia ihmisiä. Tämän vuoksi en tule sopeutumaan mihinkään työpaikkaan, ikinä. Maailma ei mene kuten haluaisin. Haluan työskennellä paikassa, jossa kaikki työntekijät olisivat samanlaisia kuin minä, erilaisuus ei aina ole rikkaus. En käsitä miten ilkimieliset, itseään täynnä olevat, epätoivoiset, itsekkäät, mutta pohjimmiltaan hävettävän epävarmat ihmiset saavat ylennyksiä yksi toisensa perään. Jonkun pitäisi antaa napautus näille kusipäille, joille tärkeää on raha, valta sekä toisten haukkuminen, jotta voisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi.
-Omaan toki kaikkien muiden ihmisten tapaan näitä piirteitä, mutta ne pääsevät valtaan erittäin harvoin. Olen kaksinaamainen ainoastaan silloin, kun kohtaan tällaisia kusipäitä. He pitävät minua tyhmänä ja luulevat, etten tiedä heidän puhuvan paskaa minusta selän takana. Nautin heidän vääristä kuvitelmistaan, idiootit!
-En saa selkoa maailmasta, jotenkin kaoottinen paikka!
-Näytän onnelliselta, olen onneton. Onnellinen välillä, ainakin luulen niin. Mitä onnellisuus edes on? En tiedä mitä tehdä.
-En usko että minusta on mihinkään, vaikka tiedän olevani suhteellisen fiksu.
-Haluan tehdä hyvää työtä.
-Haluaisin olla laihempi ja päästä pois ylimääräisistä kiloista.
-Inhoan erästä naista hyvin paljon.

Mua ei kiinnosta nykyään oikein mikään. Koulu painaa päälle turhankin lujaa ja kaikilla, varsinkin vanhemmillani, on suuret odotukset minulta. Ajattelin yrittää puristaa valmistumiseen asti jonka jälkeen vetäydyn suoraa sossun luukulle ja pelaan kaikki yöt sekä nukun päivät.

Nuorempana tein paljon kaikkea tyhmää. Onneksi en koskaan jäänyt niistä kiinni, maksaisin varmaan vieläkin korvauksia ja vaikka mitä.

Tyttöystäväni on todella herkun näköinen, mutta hän on joskus todella itsekäs seksiasioissa eikä halua antaa minulle tarvitsemiani asioita.

Haluaisin tappaa yhden ihmisen. En oikein enää muista miksi, mutta tunne on molemminpuoleinen.

Vihaan amiksia vaikka minulla on monta amiskaveria. Vihaan myös näitä kuuluisia somaleita jotka puukottavat ja tekevät juttujaan "Kun on niin paha olla". Mitä paskaa, painukoot sinne ambomaahan jos täällä on paha olla.

Antakaa ihmeessä palautetta mitä tehdä ongelmieni kanssa. Ei viitsisi kusta ihan vielä muuntajaankaan.

En saa opinnäytteeni tai yleensäkään elämäni suhteen aikaan mitään. Mitään uutta en ole tehnyt/kokeillut sitten lukion, jossa aloin ensimmäisiä kertoja kyseenalaistaa mielessäni olenko ihmisten huomion ja huolenpidon arvoinen.Useimmat tuntemattomatkin henkilöt pitävät minusta (ilmeisesti) helposti, mutta en vain osaa luottaa. Alkoholisti-kusipää isäni ja syyllistävä, ystävieni aitouden jo lapsesta alkaen lyttyyn lyönyt äitini ovat lapsellisuudellaan turhauttaneet minut loppuun. Käytin yhdessä vaiheessa jatkuvasti huumeita, nykyään ajattelen sitäkin aikaa positiivisena, vaikka asiat ovat muuttuneet(parempaan) ja sain kuin ihmeen kaupalla opinnäytteelleni toimeksiantajan. Ala kiinnostaa minua, mutta en vain usko mahdollisuuksiini juuri missään.Olen alkanut seurustelemaan, mutta pelkään hänen jättävän minut kun tajuaa miten munattoman huolehtija-luuserin hän onkaan saanut liepeeseensä roikkumaan.
Sitten kun kerran alkuun päästiin:
-En ole koskaan tuntenut olevani "mukana" kavereiden ilonpidossa vaikka paikalla olinkin uneksin
-kuolemasta todella usein, olen saanut jonkin verran terapiaa, mutta se ei auttanut kovin pitkään-sama juttu lääkkeillä
-toivon että kaikkien suoritukset menisivät hukkaan, niin voisin seistä ylpeänä siitä ettei mitään edes kannattanut yrittää.
-Minulla on hyvä ystävä, joka on tehnyt todella paljon pedatakseen elämäänsä ja tekee tällä hetkellä täysin ylikoulutettuna paskaduuneja, joita useimmiten hoitavat hajonneet nelikymppiset.
-Näen itsenikin sellaisena ja toivon että niin käy todella monelle.
-Minulla on kateudesta, katkeruudesta ja saamattomuudestani todella huono omatunto, sillä sisimmässäni tiedän että vanhemmat ovat niin hyvät lapsilleen kuin voivat ja että suurin osa minut tuntevista ihmisistä uskoo/toivoo minun olevan onnellinen
-Olen kadottamassa itseni täysin

Kai tämä auttaa sitten viiveellä...M26

Joka kerta kun käyn baarissa, keskustassa, irc-galleriassa tai tunnustuksien luolassa, masennun. Joka kerta ihmisten yksinkertaisuus tyrmistyttää ja saa pahalle päälle.

Olen niin rakastunut erääseen tyttöön että haluaisin tappaa hänet oikein tuskallisesti ja tunteella.

N16

Nauran ihmisille, jotka raivoavat nähdessään muiden tekemiä kirjoitusvirheitä, mutta tekevät niitä itse omissa tunnustuksissaan. Virheet ymmärrän, tekopyhyyttä en.

Olen addiktoitunut listoihin. Saan turvallisuudentunnetta siitä, että kirjoittelen listoja tehtävistä asioista, tulevista töistä, ostoksista, joululahjoista...

Minun pitäisi olla luova, mutta en ole. En osaa enää. Saatan olla masentunut. En usko, että on normaalia olla koko ajan näin väsynyt kaikkeen. En silti aio mennä lääkärille, koska asiani eivät ole tarpeeksi huonosti. Uskon, että lääkärillä käynti vain pahentaisi asioita.

Pelottavaa, että ilahdun nykyään enimmäkseen materialistisista asioista, kuten uusista vaatteista tai kivoista tavaroista. Poden siitä huonoa omatuntoa. Kirjat sentään vielä kiinnostavat.

Minulla ei ole elämää. Jos elämä on kännäämistä, en ole varma haluanko edes sellaista.

-Kaverini ovat tylsiä
-Haluaisin uusia kavereita
-Haluaisin olla 'suosittu'
-Häpeän kavereideni seurassa oloa

-Haluaisin olla erilaisempi kuin muut
-Haluaisin pukeutua erilaisemmin, mutta toisaalta haluaisin pukeutua ns. massamuotiin
-Haluaisin värjätä hiukseni jollain mustalla tai jollain tosi erikoisella värillä, mutta en haluaisi 'tuhota' vaaleita hiuksiani

-Haluaisin poistaa kuvani IRC-Galleriasta, mutta en tee sitä, koska haluan tietää kavereideni inside-jutut, joita he eivät tietenkään minulle kerro
-Esiinnyn chateissa pissiksenä saadakseni muiden huomiota

-Esitän 'nauravaista' ja iloista ihmistä, mutta oikeasti olen jotain aivan muuta
-Haluaisin viillellä tai muuten vahingoittaa itseäni kunnolla, mutten uskalla
-Haluaisin tehdä itsemurhan, mutta senkin vain säälin vuoksi
-Jos minua itkettää, itken öisin tyynyyn
-Kaverit eivät ole koskaan nähneet minun itkevän

-Napsin kaupan irtokarkkihyllyltä vaivihkaa 'pari namia' suuhuni
-Meikkaan itseni usein kaupan meikkihyllyn testereillä

-Luulen, että joku katsoo minua illalla ikkunan takaa ja pidän siksi verhoja, päiväpeittoja yms. ikkunan edessä
-Peitän myös television tämän vuoksi ja suljen kaapin ovet, ja tarkistan monta kertaa yössä, onko huoneeni ovi varmasti kiinni

- Olen pitänyt kaikkia miehiä tunteettomina kusipäinä ennen kuin olen lukenut näitä tunnustuksia ja huomannut että jotkut oikeasti pystyvät rakastamaan/olemaan ihastunut yhteen henkilöön. Hienoa.
- Ärsyttää aivan valtavasti kun ihmiset eivät kerro kiinnostuksen kohteille tunteistaan ja jäävät haaveilemaan ja jossittelemaan. Itse otan aina selvää onko jutulla mahdollisuuksia, eipähän tarvitse miettiä "entä jos". Miettikää nyt, mikä on pahinta mikä voi tapahtua?
- Kärsin keskivaikeasta kaamosmasennuksesta
- Olen hedonisti

Täällä kun katselee näitä tunnustuksia huomaa, että suomalaisuus kukkii - kaikki haluaisivat tehdä itsemurhan.
Itsekin haluaisin tehdä itsemurhan, mutten uskalla. Ja välillä kun kävelen ulkona ja katson maailmaa, se vain näyttää niin kauniilta, etten halua jättää sitä vielä. Olen mies, ja itsemurhan voisin tehdä vain naisen tai yleensäkin naisten takia. Haluaisin täydellisen suhteen, sellaisen jossa uskollisuus on huipussaan, ja jossa kummatkin osapuolet rakastaisivat toisiaan. Se vain näyttää olevan mahdottomuus, ainakin tässä elämän vaiheessa.
Sitten kun/jos se täydellinen suhde näyttäisikin onnistuvan, ei voi koskaan tietää milloin toinen on täysin uskollinen. Voi olla, että näiden tunnustusten selaileminen tekee ihmisistä pessimistisiä. Joka toinen naisen jättämä viesti menee jotakuinkin näin: "Olen pettänyt miestäni 3 vuotta siitä asti kun tapasimme ensimmäisen kerran".
Tällä ei ole mitään tekemistä ulkoisen olemukseni kanssa. Mieltäni ahistaa vain se, ettei mistään voi ikinä olla varma.
Olen nähnyt paljon pettämistä, ja varatut naiset ovat tarrautuneet minuun kiinni monesti, mutta olen aina yrittänyt parhaani torjuakseen heidät. Jos jatkaisin sokeana tätä samaa paskaa, tulisin varmaan hulluksi. Joten jo alkaa riittää. En enää jaksa ajatella uskollisuutta. Petän naistani tästä päivästä lähtien, koska en usko että hänkään on uskollinen.
Inhoan, vihaan ja rakastan naisia.

En oikein tiedä mikä minua vaivaa...
Koulussa olen iloinen ja nauran paljon, mutta kukaan ei ymmärrä sen olevan näyttelemistä.
Saan satunnaisesti ahdistuskohtauksia, tuntuu että pää räjähtää käsiin. En kuitenkaan koskaan kaverieni seurassa.
Olen rakastunut ihastukseeni, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Joskus tuntuu, että vain kuolemalla pääsen eroon tästä riuduttavasta tunteesta.
Esitän kovaa, vaikka pienet sanatkin satuttavat minua paljon.
Haluaisin, että joku tappaa minut, koska en uskalla tehdä itsemurhaa.

M18

-Olen 21v mies
-En uskalla puhua vieraille ihmisille
-En ole koskaan polttanut tupakkaa
-En halua mennä koskaan kouluun
-En halua mennä koskaan töihin
-Toivon että rikastun
-Olen rakastunut henkilöön joka tuskin tulee rakastumaan minuun
-Olen mieluummin yksin jos hän ei rakastu minuun
-Toivon että hän olisi onnellinen lopun elämäänsä
-Vihaan vanhempiani
-Haluaisin kuolla
-Olen itkenyt joka päivä viimeisen 2vko ajan useammin kuin kerran päivässä
-Olen masentunut
-Vihaan sosiaalisia ihmisiä
-Haluaisin takaisin armeijaan ja olisin valmis menemään vaikka heti
-Olen elänyt 1.5kk ilman peseytymistä
-Vietin 2kk sisällä
-Ei ole ollut yhtään kaveria viimeiseen 5v aikana
-Huijasin 7v sitten silloiselta parhaalta kaverilta 100mk
-En ole valehdellut viimeisen 5v aikana kertaakaan