TunnustustenLuola.fi

Olen 17 vuotias nuori.
Olen ruma.
Olen läski.
Olen tyhmä.
Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua.
En pärjää koulussa.
Minulla ei ole kavereita.
Pelaan koneella joka päivä monta tuntia.
Sosiaaliset kykyni ovat kadonneet.
En voi edes katsoa ihmisiä silmiin kun he/minä puhuvat/puhun.
Elämä tuntuu tylsältä.
Tekisin itsemurhan mutta en halua että läheiset kärsii.
Elän vain läheisteni takia.

Auttakaa.

nyt masentaa niin et kirjoitan tänne...
olen aina nauranut tunnustuksille mut nyt saatte luvan nauraa mulle...
minusta tuntuu et kaikki vihaavat mua...etenkin tytöt...
en tiiä miks...olen kai liian ruma...vaikka en omasta mielestäni ole mut samapa tuo..
en pode masennusta usein...nyt ainakin vituttaa...
vaikka minulla on mesessä paljon ystäviä kukaan ei puhu minulle...ainoastaan sillon jos minä oon kysynyt jotain...se vituttaa...poistan ehkä koko mesen...mitä mä sillä teen?...
sitten jotku on muka ystäviä ja heti ku selkänsä kääntää nii alkavat puhua pahaa...saakeli...
sit kukaan kamu ei soita mulle...en tiiä miksi...joudun mätänemään kotona...haluaisin tyttöystävän ja tykkään yhestä tytöstä mut tytöt eivät tykkää minusta....
nyt kaikki varmaan miettivät et onpa säälittävää...jotku jättävät lukemisen kesken varmasti...mut mitä mä siitä...ei kukaan minua kuuntele...esitän aina et mulla on hauskaa...joskus oikeasti onkin...mut emt...
vittuako mä kirjoitan tänne...kukaan minua ei kuuntele..eikä minusta välitetä...en ole harkinnut itsaria...mut en tiiä jos masennus jatkuu viellä...toivottavasti en harkihetkaan...
enpä tiiä helpottiko tänne kirjoitus...
olen epätoivoinen...olette oikeassa...
olisin voinut kirjoittaa paremmin mut enpä jaksa...kuitenkin kiitos jos luitten tän...

Olen ollut mukana erään Turussa toimivan äärioikeistolaisen järjestön toiminnassa. Järjestöä johtaa minua huomattavasti vanhempi mies, johon minulla on ollut homoseksuaalinen suhde. Järjestö keräsi kannattajakortteja tarjoamalla lettuja kannattajakortin täyttäjille. Lettutaikinan valmistamisen yhteydessä johtaja, minä ja muutama muu aktivisti masturboimme siemennestettä lettutaikinan täytteeksi. Häpeän tekoani ja olen sairastunut vakavaan mielenterveylliseen sairauteen. Harkitsen itsemurhaa.

No minun tunnustukseni menee jotenkin näin,menetin neitsyyteni 9-vuotiaana nukkuessani,heräsin siihen kun ns. serkkuni yritti naida minua,en tuntenut mitään en voinut huutaa tai pystynyt hengittämään koska hän painoi niin paljon.(voin sanoa nyt etten enää ajattele sitä)

Kun olin neljännellä varastin vanhempieni lääkkeitä ja laitoin ne reppuuni.Ajattelin syödä ne joskus,äitini kuitenkin löysi ne ja kyseli että mistä olin ne saanut,painostuksen alaisena väitin että eräs nuoripoika oli antanut ne minulle. Lopulta tunnustin valehdelleeni ja itkin kouluni vessassa naamani punaiseksi.
Olen haaveillut itsemurhasta,kuinka tekisin sen ja mikä olisi kivuttomin tapa.
Vihaan ystävääni,koska hän tekee erinäisiä asioita kuten haukkuu vaatteitani,ulkonäköäni ja minusta hänellä ei ole syytä valittaa minulle, tekisi mieli huutaa että katso peiliin, ruova pieniin vaatteisiin pukeutuja.Inhoan kun hän aina julkisilla ja muualla kaivaa nenäänsä ja saamme muiden ystävieni kanssa hävetä häntä, hän komentelee ja on epäystävällinen kaikille.Mietin usein että pitäisikö hänet vaihtaa johonkin toiseen.
Vietän nykyisin paljon aikaa netissä, se vaivaa minua hiukan, viihdyn chat sivustoissa ja haluan paljon sähköposti osoitteita ja tunnen naisellista mielihyvää jos saan miehen anelemaan minua riisuutumaan tai tulemaan tapaamaan häntä. Olen rakastunut vain yhteen heistä ja toivon ettei hän kyllästy minuun ollenkaan vaan rakastaisi myös minua.Tunnen oloni ainoastaan hyväksi hänen kanssaan. Olen nähnyt hänet, vain webin kautta ja aina leijailen pilvissä juteltuani hänen kanssaan.Hän on komea ja ihana ja saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja arvostetuksi.<3<3..

Olen yleensä iloinen ja sympaattinen ihminen vaikka masennunkin aika ajoin.Nykyisin masennun harvemmin kuin ennen ja se on minusta ihanaa..:)

Tuntuipa hyvältä tunnustaa tämä jollekulle!!:)

-Olen oikeasti todella masentunut ja itseinhoinen ihminen.
-Välitän muista ihmisistä, mutta en saa heistä irti sitä tunnetta, että hekin välittävät minusta.
-Olen viiltänyt rannettani useampaan kertaan ja suunnitellut täydellisen itsemurhan.
-Kadun edellä mainittujen asioiden lisäksi sitä että olen ajautunut tälläiseen kierteeseen.
-Elän vuorokauden ympäri itsesäälissä ja se estääkin minua tekemästä asioita joita haluaisin tehdä.
-Inhoan tätäkin valitusta.
-pelkään ihmisiä

ahdistaa. olen seurustellut yli 3 vuotta, olemme todella onnellisia, mutta jokin ahdistaa. en tiedä mikä. ja kun en tiedä, ahdistaa vielä lisää.

Olen täysin normaali, jokainen asia minussa on keskiverto ja näin ollen olen normaali. (silmien väri, pituus, paino, painoindeksi, veriarvot jne)
Olen ollut luultavasti jokaisessa fyysisessä ja henkisessä testissä mitä eteen voi tulla ja minussa ei ole huomattu mitään vikaa.

Ainoa vika minussa on että minulla ei ole minkäänlaista tarkoitusta elää. Minulla on tyttöystävä, kavereita, rahaa jne silti tuntuu että minulla ei ole minkäänlaista tarkoitusta elää huomiseen.

Joka päivä joudun taistelemaan itseni kanssa että hillitsen itseni tilanteissa jotka stressaavat. Tiedättehän, olet esimerkiksi bussissa joka on täynnä ja sinua tönitään, et meinaa päästä oikealla pysäkillä pois jne. Tuollaiset tilanteet saavat minut tuntemaan itseni nollaksi ja täysin turhaksi. Mieleni tekisi ottaa ase ja tappaa kaikki bussissa olevat, näyttää että näinkin vähäpätöinen ihminen kuin mitä minä olen, saa otettua muilta elämän pois.
Tiedän, hyvin lapsellista mutta minkäs teet, ehkä annan jollekkin poliisille tarkoituksen olla olemassa kun hän painaa liipaisinta ja kaadun kuolleena maahan.

Pelottavaa ajatella mitä tapahtuu kun menetän haluni olla satuttamatta muita ja päästän todelliseni minäni valloilleen vaikka tuolla bussissa...

Luoja että ottaa päähän.

Eräs naisihminen seikkaili unissani. Hän on narsistinen ilkeä ihminen, joka vaikuttaa kiltiltä ulkopuolisille. Kyseessä en kuitenkaan ole minä, vaikka minussakin on narsistisia piirteitä.

En ymmärrä miten tällaisen tavallisen nätin neidin itseluottamus on voinut kutistua täysin olemattomiin viimeisen puolen vuoden aikana.

Hautaudun syvälle surkeuteeni enkä pääse sieltä pois. En välillä edes halua päästä. Tuntuu helpommalta olla masentunut kuin tehdä asialle jotain.

Täytyy myöntää että nyt on maagisen pakko tunnustaa tänne.

En kestä yhtä ihmistä. Se kuvittelee tietävänsä millainen ihminen minä olen. Hän luulee että pidän hänestä. Tietäisipä vaan, että halveksin häntä syvästi. Mikä idiootti.

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä; viha joitain ihmisiä kohtaan, pettymys itseeni, itsevarmuuden puute. Pidän itseäni tyhmänä, vaikka 90% tuntemistani ihmisistä varmasti väittäisi täysin päinvastaista.

Viime aikoina olen lannistunut pienistäkin vastoinkäymisistä. Pidän itseäni maailman surkeimpana otuksena, jos teen pienenkin asian väärin, tai jos en osaa tehdä jotain fiksusti. Koen itseni huonommaksi kuin muut, vaikka tiedän, että olen varmasti hyvä ihminen monella tapaa.

Stressaan liikaa. Olen ahdistunut.

Olen yksinäinen.

Haluaisin välillä kadota, sillä tuntuu ettei maailmalla ole mitään tarjottavaa.

Masentuneen klassiset tuntomerkit?

Tänään juon viinaa nk. kavereiden kanssa, se helpottaa ainakin hetkeksi.

Käsivarteni ovat täyteen tatuoidut ja vanhempani eivät tiedä sitä, eivätkä tulekaan tietämään asiasta yhtään mitään koska tiedän heidän vanhoilliset aseenteensa kyseistä aktiviteettia kohtaan. En ole puhunut ja nähnyt vanhempiani kohta kuukauteen. Rakastan heitä, mutta en vain halua ihmeemmin olla heidän kanssaan tekemisissä.

Olen menettänyt ajolupani kannabiksen kasvattamisen takia.
Olisin voinut pitää ajolupani (erittäin helposti) jos olisin hankkinut lääkäriltä todistuksen, ettei minulla ole päihdeongelmaa. Ei kiinnostanut pätkääkään hoitaa asiaa.
Tiedoksi vain ihmisille, etten ole ikinä ajanut päihtyneenä autoa enkä niin aio tehdäkään, koska silloin voisin vahingoittaa muita ihmisiä.

Harkitsen välillä vakavissani tappaa itseni. Olen kuristanut itseäni niin kauan että silmissä on pimentynyt ja olen yrittänyt viiltää ranteeni auki, mutta en ole kuitenkaan pystynyt tekemään sitä. Syytä itsetuhoisuuteen en osaa sanoa, sillä rakastan ystäviäni ja haluan vielä käydä monessa paikassa, kuten Japanissa ja Brasiliassa.

Vihaan työssä käyntiä, mutta haluan kuitenkin elättää itseni ilman muiden apua.

Rakastuin tänään Tori Amoksen musiikkiin.

M24

Olen 14-vuotias tyttö.

- Rakastan seksinovellien (etenkin insestitarinoiden) lukemista
- Minulla on valtava tarve hakata joku. Olisi niin ihanaa pahoinpidellä joku inhottava tekopirteä juntti. Kun en uskalla hakata ketään, (seurauksien pelossa)pahoinpitelen itseäni. Hävettää
- Olen maanis-depressiivinen
- Rakastan deathmetallia...
- Haluaisin tyttöystävän

pelkään että oma isäni häpeää minua koska olen hänen ainoa lapsensa ja jotain aivan muuta kun hän minusta on aina ajatellut tai odottanut tulevan. en tiedä pitäiskö vetää ittensä narun jatkoksi vai mitä.

Tunnustukseni on se, että kirjoitin äsken pitkän litanian elämäni "epäkohdista" ja minua kohta lopullisesti syövistä asioista, enkä kuitenkaan uskaltanut painaa enteriä vaan säälittävän tapani mukaan pelkäsin liikaa.

Minulla on aikaajoin erittäin pahoja mutta onneksi lyhyitä masennus kausia. Aina muutaman päivän ajan tuntuu että vois vaikka tappaa itsensä mutta tiedän sen aina menevän ohi joten mieliala paranee. aina kuitenkin tulee uusi samanlainen masennuskausi ja joskus ne tuntuvat nii pahoilta että ei enää jaksa. helpotti tosi paljon tunnustaa tämä tänne koska olen luonteeltani sellainen että en yleensä itke omista ongelmista muille niin ei myöskään ole ollut ketään kelle kertoa..

nimim. nuorimies

En enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Minulla on vähän kavereita ja näen heitä vapaa ajalla hyvin harvoin. Minulla ei ole KOSKAAN ollut naista eikä kukaan ole edes ollut kiinnostunut minusta moneen vuoteen.
Tasan yksi hyvä kaveri minulla on, häntäkään en tosin näe vapaalla juuri ikinä. Hän kuitenkin petti minut. Jokin ihme päähänpistos sillä oli ja hän on pistänyt kaikki yhteydet minuun poikki. Hän ainoastaan sillon tällöin esim mesessä pyytää minua sendimään jotakin, sen jälkeen ei taas kuulu hänestä mitään kunnes hän taas haluaa jotain. Mitä helvettiä?
Istun kaiken lisäksi koneella kaikki päivät pelaamassa roolipelejä. Illat katson pornoa ja sekin on hentaita. Miten tähän on tultu?
Koulukin vielä menee kaiken kukkuraksi huonosti. Sukulaisillenikaan en kehtaa kertoa koulusta koska siellä menee niin paskasti, ennen sain sentään kohtalaisia numeroita.
Tekisi mieli kadota vaan jonnekkin ulkomaille ja pistää KAIKKI yhteydet kaikkiin tuttuihini poikki ja alottaa uusi elämä. Sekään ei ole mahdollista, olen rahaton paska.
Mitä tekisin?

Toivon, että minulla olisi syöpä. En siksi, että saisin muut ihmiset säälimään itseäni, koska en aikoisi kertoa siitä kenellekkään! Jos tietäisin kuolevani siihen, tekisin kaikkea mitä olen aina halunnut tehdä...laista viis. Syöpä olisi syy minkä varjolla voisin tehdä ihan mitä vaan...

Olen pitkän aikaa suunnitellut kouluni räjäyttämistä, kun kaikki ihmiset ovat sisällä.
Olen suunnitellut itsemurhaa monesti, eri tavalla, eri paikassa jne.
Olen aivan mielettömästi ihastunut yhteen naisen alkuun ja näenkin häntä joka päivä, mutta kiitos isoveljeni, yksikään nainen ei voi pitää minusta tällä paikkakunnalla.
Aina kun näen tämän tytön, tuntuu kuin joku iskisi puukon sydämmen läpi.
Vihaan lähes kaikkia, varsinkin "Wannabe" pahiksia, jotka tiukan paikan tullen pyytävät kavereitaan avuksi.
Jos pahis on, hoitaa kaiken itse.
En pysty valehtelemaan kenellekkään, viiltää vatsassa jos valehtelen.
Tunnen sääliä monia ihmisiä kohtaan, erittäin monia.
Vihaan pummeja, jotka koko ajan haluavat jotain minulta, Esimerkiksi tupakkaa.

Olen 15v poika, jota ei kiinnosta enää elää, koska en löydä mitään positiivista elämästä.. eläminen on turhaa, pitkäveteistä paskaa!

Harrastin lapsena paljon ja liikuin. Sitten teini-ikäisenä sairastuin pahemmin ja hiljainen alamäki alkoi siitä. Olen kouluttautunut alalle, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen yhä kirjoilla yliopistolla, koska en haluakaan alan töihin. En tiedä mitä haluan. Rakkauteni kohde erosi minusta hiljattain, vaikka myöntää rakastavansa yhä minua. Kohta hän muuttaa kauas pois, jottei tulisi kiusausta palata yhteen. Sairauteni ei ole tappava, mutta mahdollisesti rampauttava ja kipuja aiheuttava. Kivut voivat olla sietämättömiä eikä niihin usein mitkään lääkkeet auta. Liikkuminen hankaloituu ajan myötä. Parantavaa lääkettä ei ole olemassa. Leikkauksia on tehty useita. Tulen kärsimään tästä lopun elämääni. Sairaus vaikuttaa fysiikan lisäksi mielialaani ja sitä kautta kaikkiin ihmissuhteisiini. Saan usein ihmisiltä sääliä, koska ilmeisesti näytän niin säälittävältä ja surkealta. Vihaan sitä. Ihmisten pinnallisuus, typeryys ja ajattelemattomuus ahdistaa minua päivittäin. Varsinkin näin joulun alla. Välillä minulla on oikea selviytyjän asenne, mutta usein olen todella masentunut. Enkä edes näytä sitä ulospäin. Lienenkö mielenvikainen.

Eksäni vituttaa minua. Olen kai vielki kiinni hänessä mutta hän on nyt ulottumattomissani. Olotilani on masentava ja mieleni tekee tehdä jotain itsetuhoista. En saa ajatuksiani irti hänestä. Onneksi kauniiden naisten näkeminen livenä ja internetissä auttavat saamaan edes jotain jalansijaa ja valamaan minuun sitä vanhaa tuttua kovuutta ja voimaa jota omasin ennen tätä masentavaa laskukautta. Tiedän, että saan sata kertaa eksääni kauniimman uuden naisen, mutta miksi heidän kaikkien täytyy olla yksinkertaisesti aivottomia visanvingutuskoneita ?? Pelkään että heitin elämäni naisen (ei kuitenkaan ulkonäöltään) joskus kauan aikaa sitten vain sen takia että saisin näitä kauniita älykääpiöitä.. toivottavasti se älykäs kaunotar kuka sitten onkin löytyy vielä joskus, harmittaa vain että elämä hupenee hurjaa vauhtia vaikka olenkin vasta 22v. Ja kyllä, olin ehkä pinnallinen, toivottavasti en enää.

olen 15 vuotias tyttö/poika, enkä todella tiedä kumpaa sukupuolta olen henkisesti. näytän kasvoiltani ja vartaloltani tytöltä mutta minulla on miehen sukupuolielimet. seurustelin hetki sitten erään pojan kanssa ja rakkautemme oli molemminpuolista. päätimme harrastaa seksiä, mutta poiks järkyttyi nähdessään mitä minun housuistani todella löytyi.olen masentunut tämän takia, koska poika jätti minut vaikka aiemmin oli luvannut että ei minua koskaan jätä mistään syystä.koulussa minulla menee todella huonosti ja olen koulukiusattu. haluaisin puhua asiasta jonkun kanssa mutta en uskalla kertoa esim. kavereilleni, sillä pelkään että he jättävät minut.olen harrastanut kerran anaali seksiä isäpuoleni kanssa hänen pyynnöstään. hävettää kun välillä koulussa rupeaa seisomaan kun nään jonkun todella söpön pojan. äitini on halunnut pitää piilossa sukupuoleni myös sukulaisitani. eli minä, äiti, ex-poikaystäväni ja isäpuoleni vain tietävät tästä. tämä helpottaa minua vähän, kun saan kertoa asiasta täällä.

Haluaisin elää koko elämäni uudestaan. Aika menee niin nopeaa, että kaikista asioista ei ehdi tai tajua nauttia. Eniten kaipaan yläasteaikoja. Lisäksi voisin korjata virheet mitä olen tehnyt ja ehkä tehdä elämästäni muutenkin paremman. Ikävöin joka ilta menneitä aikoja ja että elämäni on jo ohi. Olen nyt 19 vuotta.