TunnustustenLuola.fi

Olen aina halunnut olla kirjailija, mutta jo jonkin aikaa on tuntunut, että ei munulla taidakaan olla sitä, mitä se vaatisi.

Kaikki pöytälaatikkoon kirjoitettu näyttää omissa silmissä enää tyhmältä tai parhaimmillaankin joutavalta. Hah!

Tuntuu nyt ihan naurettavalta, että minulla oli vielä äsken tällaisia haaveita. Kaikki muu, yliopistokin, oli vain varasuunnitelmaa, ja elämä alkaisi esikoiskirjasta.

Taitaa olla parempi keskittyä enää urheiluharrastuksiin. Ollapa Onnenpyörä edelleen televisiossa, niin pärjäisi ainakin siinä.

N25

olen lukion suorittanut, nyt keväällä yo-kokeita uusiva laiskakasa. en oo lukenut yhtään, enkä aio, eikä kokeiden tulos kiinnosta. todennäköisesti kirjoittelen jotain lämpimikseni, syön eväitä ja häivyn. opiskelupaikkaa pitäis hakea, mutten jaksa. olen mieluummin netissä ja chattaan messengerissä.

minua eivät hetkauta elämän suuret asiat ollenkaan, mutta saatan masentua pitkäksi aikaa jostain aivan mitättömästä asiasta.

en nyt jaksa panostaa tulevaisuuteeni ollenkaan. todennäköisesti teen hutiloiden ja väkipakolla johonkin oppilaitokseen ennakkotehtäviä ja täytän muutamat hakupaperit, että vanhempani luulisivat minun yrittävän jotain. toisaalta voisin tehdä mitä vain, että saisin kunnollisen opiskelupaikan, mutta en silti jaksa tehdä työtä.

Olin mielestäni koulussa fiksumpi kuin muut. En älyttömän paljon, mutta kuitenkin jonkun verran. Kuvittelin saavuttavani jotain.

Ja mikä on lopputulos? Olen persaukinen stressaantunut kusipää ja teen tod.näk. konkan pikapuoliin. Toisaalta, en jaksa välittää.

Huomenna alkavat yo-kirjoitukset, enkä ole lukenut yhtään.

olen saanut opinnoistani parhaita arvosanoja, mutta ne lähinnä ahdistaa mua. tunnen olevani väärällä alalla, enkä voi ymmärtää miks mun tekemisiä arvostetaan. olen edelleen liian velvollisuudentuntoinen, vaikka kuvittelen nykyään olevani boheemi. teen asiat ajallaan, koska pelkään kärsiväni mokista tulevaisuudessa. joinain päivinä pidän opiskelusta ja näen itseni tulevaisuudessa alalla, mutta silti tekisi mieli jättää arki ja lähteä toteuttamaan itseään ja unelmia, jotka ei liity opiskeluun mitenkään. silti tiedän, etten uskalla tehdä sitä ja siksi vihaan itseäni. on naurettavaa olla lähtemättä, jos se on jotain jota todella haluan. tyhmä.

Käyttäydyn tylysti nuorempaa työkaveriani kohtaa, en tiedä miksi. Ottaa vain nuppiin kun hän on tietävinään melkein kaiken, ja työntää nenänsä asioihin jotka eivät hänelle suoranaisesti kuulu. Jälkeenpäin vituttaa oma käytäytymiseni. Sori!

Aikanaan valittiin porukalla venäjän kieli yläasteella vain siksi, että tiedettiin, et päästään Leningraadiin dokaan...melko kova juttu oli yksikin VARMA känni tuolloin 80-luvulla.
Jäi sirkukset ym krapulassa näkemättä. Ei todellakaan kaduta.
Vesijohtovettä ei olisi saanut juoda. Kuka sitä krapulassa 15-kesäsenä muistaa. Ihana pyyhkiä ripulista persettä surkeassa hotellissa Izvestijan-kulmaan...silloin kadutti, nyt ihana muisto nuoruudesta.
Hotelli oli siihenaikaan melko uus, Pribaltiskaja tai joku vastaava. Hotellihuoneesta viskottiin ( ainakin 10. kerros) avaamattomia kaljatölkkejä alas...hyvin pläsähti. Kehno ku olis osunu jotakuta kuuppaan...kuka fysiikkaa osaa, voi laskea nopeuden ja iskun voiman. Heh!

Kaks vuotta silkkaa kärsimystä yhden HYVÄN kännin takia, ei menny peruskoulu hukkaan. Edelleenkin muistan vain jaš
ainoastaan lauseen "Kuinka kauniita kukkia"...ei harmainta aavistusta miten se kirjoitetaan mut lausutaan tyyliin "Kakiie krasiivie svettii !" Et siitä!

Vuosia sitten ollessani töissä paikallisella internetpalvelujen tarjoajalla pudottelin tahallani modeemikäyttäjiä linjoilta satunnaisesti.

Koska tekniikka silloin katkoi itsestäänkin, kukaan ei osannut epäillä.

Kohtelin käyttäjiä muutenkin mielivaltaisesti.

Ei kaduta, tekisin edelleen samoin jos vain voisin.

Vihaan patologisesti yhtä pomoani ja yhtä "työkaveriani". Molempiin pätee mielestäni määritelmä "nyrkillä tapettava läpimätä mulkku". Pomo on mielestäni persoonallisuushäiriöinen despootti, joka jo olemuksellaan estää minkäänlaisen hyvän asian toteutumisen työpaikalla. Kollega puolestaan on lipevä, pomojen persettä läpinäkyvästi muoleva pyrkyri, joka - korkeakoulutuksestaan huolimatta - tuntuu olevan henkiseltä kehitykseltään murkkuikäisen tasolla. Ja koska (muut) pomot eivät puutu näiden kahden jylläämiseen mitenkään, olosuhteet työpaikalla ovat lähinä helvetilliset.

Joku päivä mä vielä...

Käyn lähes päivittäin wc:ssä ilman mitään asiaa, istuskelemassa pöntöllä 10-20 minuuttia, jotta saisin edes hetken hengähdystauon jatkuvasta työ-ja opiskelukiireestä sekä esim.kinkkisestä palaverista.

Olen surkea projektinvetäjä. Tunnen epäonnistuneeni ja pelkään ettei siitä tule mitään, sillä olen väärä ihminen siihen:
En osaa motivoida ihmisiä ja tiedottaminen pätkii. En osaa delegoida tehtäviä, mutta en pysty kaikkea tekemään itsekkään, varsinkin koska ajanhallintani on surkea ja jätän kaikki viime tippaan. Kaiken lisäksi en pysty tekemään päätöksiä yksin. Kohta lähden lomalle ja tiimini jää yksin, joten tunnen itseni vielä edesvastuuttomaksi kun otin homman. Tämä ei ole edes ensimmäinen projektini, joten kuvittelin kehittyneeni, siksi stressaan älyttömästi. (Tämä on vapaa-ehtoistyötä, joten edes palkka ei kannusta)

Työskentelen KOPU:lla ja olen pahoillani meidän erittäin huonosta palvelusta.

Anteeksi

Pomoni sai minut kiinni masturboimasta töiden aikana, en kehtaa enää näyttäytyä työpaikallani vähään aikaan.

Inhoan IT-alan ihmisiä. Vihaan sitä, että joku saa kicksit elottomien teknisten laitteiden ominaisuuksien vertailusta. Vihaan syvästi tietokonepelien pelaajia, koska heillä ei ole oikeata elämää, ja eivät sitä itse tajua.
Vihaan sitä, että olen itse samalla alalla...

Olen ruotsinopettaja. Inhoan itseäni. Inhoan myös suurinta osaa oppilaistani. En tiedä, miksi päädyin tähän työhön.

Tiedän kuka voittaa miljonääri jussin ja olen kertonut sen aika monelle. Voin saada potkut ja jopa sakkoja sen takia..

Valehtelen kavereilleni ja vanhemmilleni opiskelevani ahkerasti yliopistossa, vaikka oikeasti vietän päivät surffaten netissä ja katsellen pornoa. Opinnot silti etenevät vauhdilla. Pääsen tenteistä aina rimaa hipoen läpi, koska opin nopeasti asiat minimaalisella lukemisella. Monet olisivat kateellisia oppimiskyvystäni. Itse en halua sitä edes kunnolla hyödyntää. Haluaisin olla tyhmempi ja tehdä työtä jossa ei tarvitse ajatella mitään.

Hoidan vanhuksia, inhoan niitä, vaikkakaan en näytä heille inhoani. Vanhukset ovat itsekkäitä paskiaisia.Ja se haju: mädän löyhkä, paska ja kusi. Olen silti hiukan ylpeä työstäni(olen lähihoitaja), moniko viitsii työkseen työntää sormensa vanhuksen persiiseen ulostetta kaivaakseen? Joka päivä. Hävettää vaan se pieni palkka.

Viihdyn huonosti töissä. En ole kiinnostunut työtehtävistäni. Ihmettelen, miksi työkaverini ovat niin innostuneita töistä ja pitävät työnantajaani hyvänä. Nukun viikolla huonosti, koska työasiat ahdistavat minua. Työterveyslääkäri määräsi rauhottavia lääkkeitä, vaikka toivoin sairaslomaa. En kuitenkaan jaksa vaihtaa työpaikkaa, vaikka pääsisin varmasti muuallekin töihin. Olen kyllästynyt koko IT-alaan.

En ole kertonut kenellekään, avomiestäni lukuunottamatta, että laiskan opiskelutahtini vuoksi putosin opintotuelta ja jouduin siksi menemään töihin. En oikeastaan enää usko valmistuvani, sitä en kuitenkaan kerro edes avomiehelleni.