TunnustustenLuola.fi

Olin työharjottelussa naisvaltaisessa työpaikassa jossa oli muutama todella tympeä keski-ikäinen nainen, ja he tekivät kaikkensa saadakseni oloni tukalaksi.
Henkilökunnan WC:ssä sain spontaanin idean ja virtsasin seinällä olevan käsisaippua-pumppupulloon. Mutta vain senverran että alkuperäinen väri ja koostumus säilyi.
Tunnen edelleen tyytyväisyyttä.

- En tajua minkä takia työnantajani pitää minua töissä, teen omasta mielestäni täysin turhaa työtä.
- Yritän usein töissä keksiä miten selvitä mahdollisimman vähäisellä työnteolla (esim. paljon tupakkataukoja) vaikka tekemistä olisi paljonkin.
- Monet pitävät minua ahkerana, vaikka en omasta mielestäni täysin sitä ole.
- Rikon liikennesääntöjä päivittäin ja usein todella törkeästi, silti en ole saanut kertaakaan sakkoja tms.

Olen tamperelainen ammattikoulun käynyt teknikko. Pörssihuuman aikana minua pidettiin guruna, koska parhaimpaan aikaan olin vuositasolla jopa 30% voitolla. Suunnittelin sijoituskirjankin kirjoittamista, mutta tämäkin hanke jäi, koska menetin sittemmin koko omaisuuteni tekno-osakkeisiin. Jouduin realisoimaan myös autoni, koska osan sijoituksistani tein velkarahalla. Jäin työttömäksi, ja myös tyttöystäväni jätti minut. Nykyisin kuitenkin esiinnyn voittajana. Vaikka sijoituspalstoilla minulla on uusi nimimerkki, puolustan vanhoja mielipiteitäni, kuten Nokiaa sijoituskohteena, älypaperin esiinmarssia ja suomalaisen verotuskäytännön mädännäisyyttä.

En jaksa käydä koulua, kokeet ja kaikki tehtävät ahdistavat. Saan niistä aina hyviä arvosanoja, enkä ymmärrä miksi teen tämän itselleni. Luen ja teen ihan liikaa, koska minusta tuntuu, että on pakko. Koska omatuntoni ei yleensä paina, huijaan koulutehtävissä aina kun mahdollista. Jos tiedän, etten jää kiinni, en voi vastustaa huijaamisen houkutusta. Ajattelen useimmista opettajista pelkkää pahaa.

En ymmärrä myöskään kaikkia yhteiskunnan sääntöjä. Rikon niitä, jos minusta tuntuu, ettei siitä ole haittaa kenellekään.

Minua ärsyttää helpot kirjoitusvirheet. Naureskelen itsekseni ihmisille, jotka kirjoittavat helpot yhdyssanat erikseen. Miksi he eivät voi opetella yksinkertaisia kirjoitussääntöjä? Minusta on nimittäin lähes mahdotonta, että niin monet ihmiset tyhmyytensä takia kirjoittavat erikseen esim. "pitkä kaulainen" tai "kesä kivaa". Toisaalta tiedän, etteivät he voi sille mitään, ja siksi minua hävettää nauraa heille.

Olen 29v ex-sotilas, nykyinen bodyguard
Vaimoni kuoli ja olin pitkään yksin, kunnes rakastuin uudestaan minua 4v vanhempaan naiseen.
Ainoa mikä asiassa haittaa, on se, että joudun yhä jatkuvasti olemaan työn puolesta ulkomailla ja en tiedä mitä hän tekee poissaollessani, kun näemme nyt taas liian harvoin, vihaan tätä työtä.
Olisinpa vain joku konttorirotta pölyisessä toimistossa SUOMESSA.

Jätin töissä sovelluskoodiin virheen, jonka löytäminen ja korjaaminen tulee viemään tunteja tai päiviä. Olen varma että korjauksen tekee joku muu.

Olen jo 20-vuotias, enkä ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä.

Tänäänkin on tarkoitus hakea kesäduunia, mutta arvatkaa vaan onnistaako. "Pitäisi olla työkokemusta" - mutta mistäs hankit, kun ei ole? Hävettää elää vanhempien/yhteiskunnan rahoilla...

Olen hyväpalkkaisessa duunissa eräässä mediassa. Olen ahkera, kunnianhimoinen ja teen työni hyvin. Fiksut ja kannustavat esimiehet arvostavat minua. Useimmat työkaverini ovat loistotyyppejä. Työni kautta liikun myös ns. piireissä. Saan käyttää edustukseen (eli viinaan) paljon firman rahaa. Pääsen matkustelemaan säännöllisesti. Silti minua välillä vituttaa koko työni, joinakin hetkinä suorastaan häpeän sitä. Haluaisin saada pian ylennyksen, jotta voisin keskittyä isompien asioitten hoitoon ruohonjuuritason piiperryksen sijaan. Muussa tapauksessa tiedän jossain vaiheessa saavani duunistani niin tarpeekseni, että irtisanoudun ilman näkyvää syytä ja ryhdyn tekemään jotain ihan muuta, esim. kehitysmaatyötä tai luomuviljelyä.

Olen eräässä lehdessä töissä, johtavassa asemassa. Minulla on liuta alaisia, innokkaita nuoria tyyppejä. Nautin heidän käskyttämisestään ja annan heille välillä ihan harhaanjohtavia neuvoja, jotta he mokaavat ja sitten piruilen viikkopalaverissa heidän aikaansaannoksilleen ja jutuilleen. Palavereissa horisen tahallani omiani, jotta ne pitkittyisivät, sillä kukaan ei koskaan uskalla sanoa vastaan. Selkäni takana he kyllä puhuvat kaikenlaista, mutta ei se minua haittaa.
Esimieskollegat suhtautuvat minuun kuin paskaan. He pitävät minua huonona pomona, joka minä loppujen lopuksi olenkin. Tiedän, että tehtävääni ollaan kaavailemassa erästä toista tyyppiä, ja vielä naista! Se vituttaa minua suunnattomasti.
Oikeastaan kaikki alaisetkin vituttavat minua suurimman osan ajasta. Kyttään heitä työhuoneestani käsin ja mietin asioita, joita en viitsi edes kirjoittaa tähän.

Ostin ensimmäisen tietokoneeni 7. vuotiaana. Kun muut pelasivat, minä koodasin. Harrastin urheilua, mutta olin pullukka. Murrosikäisenä vitutti, kun kaverit puhuivat "naisistansa", minulla ei ollut edes yhtä puhelinnumeroa. Istuin koneeni ääressä ja ihmettelin C/C++:n salaisuuksia. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi. Pääsin kesätöihin softafirmaan. Kun muut kaverini jatkoivat opintojaan, jäin töihin. Nyt 4 vuoden kuluttua kun kaverini valmistuivat, kehuvat papereillansa ja korkeilla palkoillansa, voin vain kuitata olevani yli 70 ihmisen esimies. Ja palkkani on melkein viisinkertainen näiden valmistuneiden inssien palkkoihin verrattuna. Murrosiän jälkeen painoni juuttui paikoilleen, mutta pituuskasvu jatkui. Kun siihen lisätään pari kolme tuntia salitreeniä viikossa, niin kroppanikin on jo erittäin edustava. Yritin hetken seurustelua, mutta tajusin pätkäistä sen suhteen ajoissa poikki. Tällä hetkellä rahaa, naisia ja valtaa on enemmän kuin tarpeeksi, eikä loppua näy. Joku miettii, että mitä ihmeen egon pönkitystä tämäkin on, mutta ainoa tarkoitukseni on sanoa kaikille niille tuhansille nörteille siellä koneitteinsa ääressä. Että, vääntäkää sitä koodia, juokaa kokista, valvokaa aamuun ja syökää kylmiä mikropitsoja. Se kannattaa! (vähän se ottaa, mutta paljon se antaa :)

br. coder -79

vituttaa olla duunissa, toivon että saisin fudut tai tulis konkka niin vois vedellä lonkkaa ansiosidonnaisella, dokata ja pelata pelejä. ei tää vittu palkitse ku urpot irkkaa tai pelailee vaik on muka vitusti hommia. tuleva kesäloma vituttaa kun tietää taas paluuta töihin. pankissa on rahaa yli 40000e mut en jaksa ottaa lopareita kun menis ansiosidonnaiset. vituttaa tää saamattomuus.

Olen korkeakoulussa kirjoilla vain ja ainoastaan UNIX-tunnuksen takia.

Olen kunnianhimoinen ja luulen puolet ajasta olevani keskivertoa älykkäämpi heppu. Kuitenkaan en koskaan jaksa tehdä mitään, ja kerään ongelmia koulusta puuttuvien opintoviikkojen ja pankista kasvavan opintolainan muodossa.
Sen verran löytyy maalaisjärkeä että tajuan ongelmien, lähinnä siis rahallisten, kaatuvan niskaan. Luultavasti lähiaikoina.
En ole tehnyt asialle mitään ja tuskin jaksan tehdäkään.
Ärsyttää usein oma saamattomuuteni.

M22

Mä vihaan tätä koulua ja toivon pääseväni yliopistoon. Voimat loppukevääseen saan toivottavasti siitä että täällä voin sentään nähdä aina yhden ihanan ihmisen.

Olen 31-vuotias akateemisesti koulutettu nainen. Työskentelen itsenäisessä asiantuntija-asemassa julkisella sektorilla. Työyhteisössä olen arvostettu, työhöni kuuluu paljon edustamista ja neuvontaa.

Itse olen sitä mieltä, etten osaa oikein mitään. Tuntuu, että olen vain leikisti töissä, hämmästyn joka kerta kun saan palkkakuitin palkkapäivänä, koska olen varma jossain vaiheessa jääväni kiinni tietämättömyydestäni. Ihmettelen myös aikaansaannoksiani, joka kerta tuntuu siltä että olen saavuttanut jotain huijaamalla.

En koe olevani millään lailla iso, saati sitten aikuinen. Peilistä minua katsoo se sama teini-iän juuri ylittänyt pimu. Haluan käyttää napapaitoja, ottaa lävistyksiä ja lisää tatskoja. Kuuntelen heavya ja trashia. Vihaan tuulipukuja, iskelmää, farmariautoja ja kylpylälomia. Kiroilen ja käytän englanninkielistä slaniga puhuessani.

En ole lukenut yo-kokeisiin, enkä lue! Lisäksi nauran niille jotka hikoilevat kirjojen ääressä aamusta iltaan, itse saan C:tä ja M:ää lukemattakin.

Pistin juuri reaalin vituiksi. Vastasin kahteen kysymykseen ja lähdin pois. Ei olikein tullut luettua, mutta ei harmita yhtään. Syksyllä uusiksi. Josko silloin olisi paremmat lukuhalut.

kirjoitin reaalin ylioppilaskirjoituksissa. tein kaksi tehtävää ja lähdin kotiin.

Olen työmarkkinatuella työllistetty.

Unohdin yo-aineestani otsikon, mutta opettaja lipsautti sen mulle ja laitoin sen siihen sitten muutaman minuutin yli kolme. Huh.