TunnustustenLuola.fi

Minulle sattui kerran huonosti: juuri ennen tällaista tapahtumaa, jossa olin esillä yleisölle ja joka näytettiin Tv:ssä. (olen julkisuuden henkilö) Juuri ennenkuin olin menoosa lavalle/näyttämölle, olin juonut kolaa, ja joka stressin painaessa tietysti tipahti syliini valkoisille housuilleni. En voinut mennä niin näyttäytymään, joten minun oli vaihdettava erään takahuoneen olleen kanssa housuja. No, koska mulla oli aika hieno paita niihi, tosi pitkiin ja hiukan kireisiin farkkuihin verrattuna, oli pakko lainata erään "einiinhienon" paidan yheltä tyypiltä. No, ei minua kumminkaan näytetty niin paljoa telkussa, vaikka äitini vähän tuohtui vaatteistani!

Olen tyytyväinen, että kesä loppuu ja koulu alkaa.

Olen kotiäiti eikä minua todellakaan kiinnosta palata työelämään vielä aikapäiviin vaan elän tyytyväisenä erilaisten tukien varassa. Kiitos teille,kansankynttilät,jotka raatamisellanne mahdollistatte tämän! Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelette uravalinnastani,elän vain omaa elämääni,ja kun kerran tällainen mahdollisuus on järjestetty,miksi en sitä käyttäisi? Työtä ehtii tehdä vielä kyllästymiseen asti ja sitten vuorostani maksan teidän burn outeistanne johtuvat kustannukset yms. Ihan hyvä diili mun mielestä... Lapsille koti on paras paikka kun ovat vielä pieniä. Kun on kerran lapset tehnyt niin mikseivät ihmiset omistaudu jälkikasvulleen ja näin anna heille kaikkeaan eli aikaa ja rakkautta. Liian monilla on kiire,kiire,kiire ja lapset jäävät liian vähälle huomiolle! Sitten päivitellään että "mihin se aika oikein meni,missä välissä tämä meidän Ville ehti kasvaa 15-vuotiaaksi?" Herätkää pahvit! Elämä on liian lyhyt,miksette keskity siihen mikä oikeasti on tärkeää??? -n23-

Olen nyt elämässäni ensimmäistä kertaa kesätöissä. 2 viikkoa jo takana. Vihaan työpaikkaani. Joka aamu herätessäni pidättelen oksennusta tietäessäni että joudun sinne taas menemään. Joskus päivisin alan melkein itkemään kun ajattelen edessä olevaa runsasta kuukautta jonka joudun kärsimään. Lopettaminen ei ole vaihtoehto, sillä sain työn äitini kautta, en kehtaisi saattaa häntä häpeään. Musiikki on ennen saanut mielialani kohoamaan ja ajatukset muualle, mutta sekään ei enää auta. En jaksa enää kotona tehdä mitään ja kavereihin ei ehdi pitämään yhteyttä. Odotan vain joka päivä kotiinpääsyä että voin maata sängyllä elokuvia katsoen. Viikonloppu menee pilalle kun en voi nauttia tietäen että maanantaina taas alkaa.

m18

Sain työpaikan 3kk sitten, olen vielä koeajalla.
Olen laiskempi kuin kukaan.
Tulin tänään yli tunnin myöhässä töihin.
Pidin tunnin mittaisen kahvitauon, sekä melkein tunnin mittaisen ruokatauon.
Aion lähteä yli tunnin etuajassa pois töistä.
Noiden edellämainittujen asioiden lisäksi, en ole tehnyt tänään sekuntiakaan työtä - olen kaiken ajan surffannut netissä, lukenut tunnustuksia, päivän lehdet ja leikkinyt kämmenmikrolla ja hoidellut omia juttuja.
Osaan silti esittää kiireistä, ja näyttää siltä että teen kovasti töitä.. kenpä tietäis totuuden? (varmaankin edellisen duunipaikan pomoni!)

Vietän suurimman osan työajastani ircaten, en tehden töitä. Minulle maksetaan hyvää palkkaa, ja työnantajani mielestä olen loistava työntekijä. Minä myös lähettelen tuntemattomana omia "hauskoja" juttujani ircuotes.bittivuoto.net:iin, jotta saisin hyviä nauruja osakseni. Tarvin elämän.

Inhoan syvästi insinöörejä & controllereita jotka luulevat tietävänsä jotain myynnin & markkinoinnin kehittämisestä. Olen tietysti töissä firmassa jossa näitä tyyppejä riittää joka tasolla.

Olen kesätöissä opiskelemaani alaa vastaavassa työpaikassa. Työkaverit ovat mukavia ja työtehtävät mielenkiintoisia ja haastavia. Siis todellinen unelma-ammatti. Ongelmana on että minulle ei ole tarpeeksi hommia. Teen työni nopeasti enkä aina viitsi käydä pyytämässä lisää hommia jo muutenkin kiireiseltä esimieheltäni. Niinpä saatan pelailla ja roikkua netissä monta tuntia työpäivässä (niin kuin nytkin). Tunnen itseni laiskaksi lorvijaksi, mutta minkäs teet!

Että pystyikin ottaa tänään matsia pomoni kanssa. Hän on hauska tyyppi, mutta aivan liian tyhmä. Ottaa päähän kun töissä ei ole kivaa.

Olen todella laiska ihminen, pyrin hoitamaan asiat siten että pääsisin kaikesta mahdollisimman helpolla.

Peruskoulu meni vaivattomasti, läksyjä en tarvinnut tehdä käytännnössä ollenkaan. Lukioon menin syystä että muualla olisi luultavasti joutunut tekemään jotain "konkreettista" pulpetissa istumisen sijaan.

Lukion jälkeen armeija oli shokki siinä mielessä ettei rötväily ollutkaan sallittua, vaan joillakin oli oikeus ja valta käskeä mitä tehdä. Siinä kimmoke hakeutua johtajakoulutukseen vaikka se tiesikin hieman pitempään palvelusaikaa. Ei sen takia että sai käskyttää vaan siksi ettei tarvinnut olla käskytettävänä. Eikä myöskään tarvinnut käkkiä leireillä kipinässä/vartiossa vaan sai nukkua koko yön. Tällä hetkellä olen reservin luutnantti.

Armeijan jälkeen olisi tietysti ollut helppoa jäädä kotiin makaamaan tekemättä mitään. Pidemmän päälle ei ehkä kuitenkaan kovin houkuttele vaihtoehto, joten otin itseäni ehkä ensimmäisen ja ainoan kerran niskasta kiinni. 3 viikon tiiviin pänttäämisen jälkeen aukesi yliopistopaikka tiedekuntaan jonne pääsee n.5% hakijoista. Yliopisto-opiskelu osoittautuikin loistavaksi vaihtoehdoksi. Käytännössä 6 vuotta ilman ainoatakaan aamuheräämistä muutamia aamuisin olevia tenttejä lukuunottamatta. Kurssit oli suhteellisen helppo suorittaa opettelemalla vanhat kokeet ulkoa. Harjoitustyöt pystyi pitkälti plagioimaan ja ryhmätyöt hoituivat lyöttäytymällä yhteen tunnollisten ja aktiivisten oppilaitten kanssa. Kesätöissä en ollut ikinä. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...

Työelämään siirryin aikana jolloin "osaajista" oli pulaa. Ei siis tarvinnut juuri kilpailla työpaikoista vaan sai valita parhaan vaihtoehdon minne mennä. Työelämässä olen ottanut tavaksi hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti jotta pääsee taas nettaamaan loppupäiväksi. Ilmeisesti tästä syystä olen saanut "tehokkaan" maineen ja sitä kautta säännöllisiä palkankorotuksia. Tavoitteena on saada sen verran pätäkkää kasaan että voin jäädä "eläkkeelle" huomattavasti ennen virallista eläkeikää. Tällä tahdilla tuo tavoite toteutunee n.15 vuoden kuluttua.

m31

Sain kaikkia ystäviäni paremman keskiarvon täällä lukion toisella luokalla (9,5). Nautin tilanteesta suuresti ja mikä tekee tästä vielä mukavempaa, on, että pahin "kilpakumppanini" sai roimasti huonomman. Hän on erittäin kilpailunhaluinen brassailija. Ja viime vuonna saimme täsmälleen saman Ka:n. Voisinhan nyt samalla tunnustaa muutakin:
-En siedä tyhmiä ihmisiä (vähän hävettää, kun ennen olin kovin suvaitsevainen - muka)
-Tytöt, jotka menevät parikymppisten amisten kyytiin touhuilemaan ties mitä, ärsyttävät myöskin.
-Olen todella kilpailunhaluinen itsekin , en vain näytä sitä. Ärsyttää, jos joku saa minua paremman tuloksen esim. jossain pelissä, taikka häviän. Ensi kerralla panostaisin sitten 100%.
-Pääsen helpolla kaikesta -olen kait hyvä selittelemään (esim. pussailusta parhaan kaverinin tyttöystävän kanssa ja isovanhempieni asunnon luvattomasta käytöstä+naapureiden valituksista)
-Olen luonnonlahjakkuus.

M16

- Olen tilannut pumpattavan barbaran entiselle opettajalleni
- Perustin kouluuni liittyvän vihasivusteon nettiin, siellä mm. neuvottiin miten tupakoidaan salaa
- Olen varastanut hillittömästi koulun omaisuutta
- Kaikki pilkkanimet koulussa lähtivät minun suustani
- Vein opettajanhuoneeseen piiloon purkillisen hapansilakkaa ja avasin sen

Oi niitä aikoja....

Minulla olisi uutisia, hyviä ja huonoja.

Hyvät uutiset:
Löysin opiskelun hauskuuden suorittaessani erästä uusinta koetta.
Luin siihen kolmena päivänä jonkin verran ja aluksi suunnittelin lunttaavani mutta unohdin sen.
Tulokseksi tuli 3 amiksen asteikolla(1-5). Aine oli minulle aikaisemmin vaikeaa ollut ruotsi. Yläasteella meinasin saada ehdot ruotsin takia mutta sain armosta vitosen.
Oli mahtavan tuntuista huomata kuinka pienellä panostuksella tuo koe menikin kirkkaasti läpi. Jäin kahdeksan pisteen päähän huipputuloksesta.

Huonot uutiset:
Koulut on nyt käyty!
Valmistuin amiksesta eilen, 28.5.
Pitelin kädessäni päättötodistusta jonka keskiarvo oli alle kahden. Eli peruskoulu asteikolla abaut 6.0
Todistuksessa on myös kolmosia ja nelosia yllättävän montakin mutta asiassa surkuhupaisaa on se että ne kuuluvat yleisiin aineisiin(englanti, fysiikka, kemia jne), kaikki ammattiin liittyvät kurssit joihin olisi pitänyt panostaa eniten olivat pelkkiä tyydyttäviä(eli 1-2), suurin osa ykkösiä...

Löin itseäni nyrkillä poskeen melko kovaa kun tajusin 12 vuotta jatkuneen tyhmyyteni koulun käynnin suhteen. Peruskoulun päättötodistus oli suoraan sanottuna perseestä. Keskiarvo alle kuuden, reilusti.
Hävettää nyt jälkeenpäin.




Eli te kaikki kenellä koulut on vielä kesken!:

TEHKÄÄ PARHAANNE!!! Ettei käy niinkuin mulle, että alkaa nyt vituttaa kun on jo aivan liian myöhäistä...!

Olen aivan toivoton laiskuri. Olen lukion ekalla ja pärjäänkin kohtuullisen hyvin aika vähän töitä tekemällä, mutta nyt viidennessä jaksossa tuntuu kuin kaikki romahtaisi. Ei jaksa opiskelu kiinnostaa sitten yhtään pätkääkään.
Minulla on tosi ihana, kaunis ja älykäs tyttöystävä jota rakastan todella todella todella paljon. Pelkään vain että käytökseni ja olemukseni voi viedä hänet pois minulta. Jos näin kävisi, olisin varma että elämäni muuttuisi kertaheitolla loistavasta surkeaksi.
Pienempänä olin aika paksu, siis todella paksu. Nyt iän ja harrastuksen kovenemisen myötä minusta on kasvanut "komea nuorimies" niinkuin kaikki sanovat. Itse olen aika tyytyväinen tähän "saavutukseeni"; olen kovakuntoinen ja kohtalaisen voimakaskin.
Sitten seuraavaan asiaan: taidan olla itsekeskeinen :/ Olen myös kiusannut/mollannut pienempää veljeäni joskus monta monta vuotta sitten ja se on jäänyt vaivaamaan mieltäni. Toisaalta olen pyytänyt tätä anteeksi ja saanutkin anteeksi mutta silti :P

Opin kolmevuotiaana käyttämään alkeellisesti MSDOSia, mutta en koskaan kehittänyt taitoani enkä oppinut koodaamaan HTMLää pidemmälle. Hävettää nyt kun poulet mun luokasta (mukaanlukien pari tyttöä) osaavat koodata C++ ja vaikka mitä.

PS. kaikki p3310t ja "yhdys sana"- sekopäät voisivat vaika painua mun puolesta suolle keittämään pontikkaa joukolla.

En pidä työnteosta, enkä aio mennä töihin. Minulle riittää hyvin avustukset joita saan: työttömyyskorvauksen lisäksi ilmainen asunto, terveydenhuolto, ilmaiset lääkkeet, kaikki ilmaista. Välillä haen ruokapaketteja jotta rahat riittävät paremmin ravintolakäynteihin. Tai siis minulle ilmaista, tehän sen maksatte. Ja minä syljeskelen kattoon. Olen esittänyt sosiaalitoimistoon masentunutta jo niin kauan että kohta pääsen työkyvyttömyyseläkkeelle. Pelaan tietokoneella, surffaan netissä, harrastan aktiivisesti kaikkea kivaa mihin ei työnteolta jäisi aikaa, käytän kirjastoa paljon ja juon (lähes ilmaista) kotiviiniä silloin kun huvittaa. Kesät vietän enimmäkseen sukutilalla Keski-Suomessa. Elämäni on täydellistä! Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, sanoo sananlaskukin. En myöskään ole mikään erakoitunut säälimies vaan minulla on kaunis tyttöystävä samassa tilanteessa kuin minä (oikeasti hän on avovaimoni, koska asuu luonani, hänen asuntonsa on pimeästi vuokralla opiskelijatytöllä). Olemme oikeasti sosiaalipummeja, tunnustan. Mutta arvatkaa, kaduttaako?

Pelkään hirveästi, etten pääse opiskelemaan yliopistoon tänäkään vuonna. Tämä on kolmas kevät kirjoitusten jälkeen kun yritän hakea.

Huolimatta siitä, että haluaisin päästä sisään enemmän kuin mitään muuta, en ole jaksanut lukea pääsykokeisiin lähellekään tarpeeksi.

Halveksin ammattikorkeakouluja, eikä ikinä haluaisi opiskella siellä. Minua ärsyttää, kun kaikilla tutuilla tuntuu olevan opiskelupaikka ja minä olen käyttänyt elämästäni pari vuotta hukkaan.

m21

kirjoitin matikasta L mutta olen ihan surkea peruspäässälaskuissa. kaikki kertotaulut ja yksinkertaiset miinuslaskutki.. ei vaan luonnistu. tarvin aina laskinta ja paperit.

Tänään sain vihdoin luettua KAIKKI tunnustusten luolan tunnustukset läpi! Yli 3 viikkoa siihen meni mutta se kannatti, ikinä en ole nauranut näin paljon. Ette kai te hyvät ihmiset oikeasti usko ihmisten "tunnustuksia"? Olen itse laittanut tänne n. 10 provoa (osa tosin perustuu totuuteen, olen niitäkin muokannut hauskemmiksi /
ärsyttävimmiksi mutta ihan TOTTA niistä ei ole mikään), vain naurattaakseni itseäni ja saanut yli 200 palautetta. Voi tietysti olla että palautekin on feikkiä mutta aika pitkiä tilityksiä jengi jaksaa vääntää tietämättä lukeeko niitä kukaan.
Tämä on ensimmäinen tunnustukseni joka on totta.
Ja viimeiseen 3:een viikkoon en siis todellaakaan ole juuri töitä tehnyt, mutta se on OK, vihaan työtäni mikrotukena.

Tiedän että pomoni pettää vaimoaan. Olen lukenut salaa hänen sähköpostiaan, josta on löytynyt erittäin raskauttavia todisteita. Hänen vaimonsa on ihana ihminen enkä missään nimessä haluaisi hänelle mitään pahaa. En voi oikein toimia asian suhteen mitenkään, koska silloin joutuisin myös tunnustamaan lukeneeni hänen sähköpostinsa. Halveksin pomoani tämän takia erittäin paljon.