TunnustustenLuola.fi

Olen töissä erään maakunnan suurimmassa sanomalehdessä. Olen ollut siellä jo muutaman vuoden. Tehtäväni on myydä mainoksia sanomalehden verkkopalveluun. En ole saanut ikinä yhtään myytyä. Olen selvinnyt asiasta vetoamalla muihin kiireellisiin tehtäviin.

Lintsaan koulusta vähintään joka toinen viikko. Teeskentelen olevani kipeä. Myös kun olen kipeä jään useasti liian kauaksi aikaa kotiin vielä sen jälkeenkin. Kaikki kokeet, läksyt yms. ovat rästissä. Mutta en jaksaisi palata kouluun, joku siinä paikassa pelottaa suuresti..

Haaveilen salaisesti laulavani kouluni juhlasalin näyttämöllä oikein hienosti koko koulun edessä. Todellisuudessa en tekisi tätä ikinä.

Inhoan lähes kaikkia asiakkaitani. He ovat taidottomia ja lahjattomia idiootteja, joita eivät palveluni edes kiinnosta, miksi he sitten maksavat niistä?
Lopetan tämän työn niin pian kuin mahdollista.

Asiakkaat ovat ihan saatanan tyhmiä!!! Vituttaa ihan törkeästi kun menet kysymään voiko auttaa ja sitten ne itte tietää tottakai paremmin! Älkää kysykö jos ette halua tietää. Toivottavasti jokainen tämänpäiväinen asiakas saa tämän flunssan minulta.hahhhah!!

Sain kerran jälki-istuntoa puhallusputken käyttämisestä tunnilla.

Olen kesätöissä, saan yli kahdeksan euroa tunnissa, enkä tee yhtään mitään.

Myyn pikkuhousujani ja sukkiani, eikä poikaystäväni tiedä asiasta. Hän saa itse sivutoimestaan rahaa, enkä tahdo itse jäädä rahattomaksi. Tahtoisin saada työpaikan, mutta se tuntuu mahdottomalta.

Olen 20-vuotias tyttö.

En ole yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan itselleni työtä, joka raivostuttaakin minua päivä päivältä enemmän.

Olen ihan normaali nuori mies, joka on aika hyvässä kunnossa, on motivoitunut tekemään - jos vain saisin sen työn ensin ja osaan myöskin puhua, sekä käyttäytyä.

Joskus olin todella ujo, mutta olen tästä ongelmasta päässyt eroon. Välillä tosin vieläkin saatan masentua vähäksi aikaa joistakin asioista ja tämä työjuttu on ehkä suurin niistä. Teen vapaaehtoistyötä, toivon, että tästä asiasta tulisi minulle oikea työ, mutta siihen vaikuttavat monet asiat.

Olen auttanut monia pahasti masentuneita ihmisiä internetin välityksellä, eli vaikka en olekaan töissä ollut, niin olen kuitenkin saanut olla monelle hyödyksi, tämä lohduttaa hiukan.

Pelkään ylpistyväni, jos onnistuisin liian hyvin jossakin.

oon ollu koulusta pari kuukautta jo pois ja sinä aikana oon vaa koodaillu erästä sivustoa.

Minulle on alkanut käydä vaikeaksi mennä kouluun. Olen nyt ammatikoulussa ensimmäistä vuotta. Luokallamme yksi rakkari (joka on jo hyvissä lähtökuopissa lentääkseen pois koko laitoksesta) on ottanut minut henkilökohtaiseksi silmätikukseen. Hän vittuilee minulle koko ajan, huutelee ja heittelee tavaroilla kesken tuntien ja sabotoi töitäni. Olen usein käskenyt häntä jättämään minut rauhaan ja kysynyt että mitä minä olen muka sinulle tehnyt. Yleensä hän vaan vääntää naamansa aivan helvetin ärsyttävään ilmeeseen ja vittuilee kahta kovemmin takaisin. Olisin piessyt hänet jo useamman kerran jos en olisi ala-asteella joutunut vaihtamaan koulua liian väkivaltaisuuden vuoksi. En myöskään koskaan ole vittuillut hänelle takaisin, olen vain toivonut että hän jättää minut nyt saatana soikoon rauhaan. Vähän on edistystä tapahtunut sen jälkeen kun häntä uhattiin poispotkimisella (ei tosin vittuilemisen takia), mutta aina kun opettaja joko on poissa tai nössö hnä alkaa huutelemaan minulle. En pysty edes istumaan muiden kun kahden muun ryhmäläiseni kanssa koska pelkään että hän on paikalla ja alkaa taas vittuilemaan minulle. Harmi että kaksi muuta kaveriani ovat nössöjä eivätkä viitsi kertoa opettajille sitä että hän häiritsee heitäkin. Kerran hän meni sabotoimaan työtäni kun olin muualla, vieressä omaa työtänsä tehnyt kaverini näki sen ja kertoi asiasta minulle. Kehotin häntä kertomaan asiasta opettajalle mutta hän ei suostunut, varmaan sen takia ettei uskaltanut. JUMALAUTA!

1)
Vihaan työtäni. Olen alkanut inhota jokaista asiakasta, joka palvelupisteeseeni ilmestyy. Jaksan hymyillä asiakkaille aidosti enää harvoin. Onneksi olen jo irtisanonut itseni, eikä jäljellä ole enää kuin muutama viikko.

2)
Työni myötä minusta on tullut rasisti. Mielessäni on kehittynyt puhdas inho esimerkiksi italialaisia kohtaan. En voi sille mitään, tuntemukseni perustuvat kokemuksiin, eivät olettamuksiin. Hävettää ajatella pahaa ihmisestä vain siksi että hän on maan X kansalainen.

3)
Rakastan miestäni, enkä edes osaa ajatella olevani kenenkään muun kanssa. Se on kai outoa nykypäivänä.

N23

En lukenut ylä asteen aikana yhteenkään kokeeseen ja silti KA melkein 8. En osaa yhdyssanoja. Minulla seisoi kun kirjoitin tätä.

Saan 850� kymmenen päivän (6h/päivä) kesäduunistani, kun taas kaverit joutuu raataamaan perse hiessä kaksi kuukautta kahdeksan tunnin työpäiviä marginaalisesti suuremman summan eteen. HAH!

Olen melko varma että eräs opettaja koulustani mainostaa itseään sihteeriopiston sivuilla. En kuitenkaan koe mitään vetoa tähän naiseen.

olen jättänyt koulun kesken noi 1.5v sitten, ja tähän asti olen valehdellut vanhemmille "meneväni kouluun" vaikka todellisuudessa olen mennyt kaupungille n. 6 tunniksi pyörimään.

08.01.2007

Inhoan työtäni sydämeni pohjasta. En työni takia vaan esimieheni. Hän on täysi törppö. Ilkeä, pikkusieluinen, pahasuinen ja silminnähtävästi katkera siitä että on joutunut jumittamaan saman yrityksen palveluksessa jo vuosia. Tämä nainen epäilee aina minun tekevän tai tehneen jotain väärin tai laitonta yrityksen kustannuksella.

Tälläisen vainoharhaisuuden vuoksi, olen alkanut itse epäilemään että kyseinen henkilö on hankkinut potkut ihmisille aiemmin, itse väärinkäyttämällä yrityksen varoja ja sitten syyttämällä siitä alaisiaan.

Hän teeskentelee työpaikalla jatkuvasti, hymyilee ulos päin, mutta pinnan alla kytee. Hän huomauttelee jatkuvasti tavastani työskennellä ja kohtelee minua kuin vihollistaan. Tämä ihminen ei sovi esimiestyöhön, mutta jostain ihmeen syystä hän on päässyt kyseiseen paikkaan korkeaan virkaan. Ehkä se johtuu hänen epätoivostaan, ehkä sitkeydestään?

Olen viime aikoina alkanut harkitsemaan itseni irtisanomista. Se on kaikki hänen syytään. Pelkään vain, että en löydä uutta työpaikkaa. Pelko saattaa olla aiheeton, mutta se on minulle huolen aihe.

Minulla oli kattavat muistiinpanot mukanani maantiedon yo:ssa, eikä kokeen valvoja huomannut mitään.

Tiedän ottaneeni suuren riskin, mutta laudatur tuli kirjoitettua ja tällä hetkellä olen pirun ylpeä ja tyytyväinen kekseliäisyydestäni. Lunttauskeinoani en muille paljasta, sen verran toimiva on.

Kyllä v****taa. Voiko esimieheni (-nainen) työpaikalla olla oikeasti näin kykenemätön. Avunpyyntöjä tulee, joista on vaikea kieltäytyäkään. Kuitenkin esittämäni ideat hän kertoo sitten jatkuvasti ominaan ja kiillottaa näin omaa kilpeään. Jos huomautettavaa tulee, ei sitä voida esittää heti, vaan se pitää tuoda julki vasta muiden läsnäollessa ja mahdollisimman vihjailevaan sävyyn. Kiitosta ei juuri heru, ei ainakaan kasvotusten.

Kaiken huipuksi tältä vuoden minua vanhemmalta nahjukselta ei löydy sen paremmin ammatti- kuin esimiestaitoakaan. Luota siinä sitten sataprosenttisesti, että toiminnallamme on "yläpää" kunnossa.
Taidanpa irtisanoutua....

Onneksi pahaan oloon tuli sentään helpotusta saadessani illalla rakastella jumalaisen ihanan naisen kanssa, jolloin päivän ikävät asiat unohtuvat.

Tässä nyt tuli mieleen tunnustuksia lukiessani ja koulujen alun lähestyessä:

Olen luntannut useissa kokeissa jäämättä kiinni.
Ilman vakituista lunttilappua olisin varmasti saanut monia hylättyjä kokeista, koska minua ei vaan ole kiinnostanut pätkääkään lukea kuivaa tekstiä aiheesta joka ei kiinnosta.
Luin viimeeksi tosissani kokeisiin joskus ala-asteella.

ps. TE jotka valmistutte peruskoulusta, miettikää TARKKAAN miten ja minne haluatte lähteä jatkamaan opiskeluja.

18v.