TunnustustenLuola.fi

Annoin viikonloppuna numeroni kahdelle miehelle, vaikka olen avoliitossa, enkä ihan juuri tällä hetkellä aio nykyistäni jättää, vaikka jonain päivänä kylläkin.
Toinen oli perussuomalainen juntti, todella mukavan oloinen, suloinen mies.
Toista luulin ensin homoksi, mutta sanoi pitävänsä enemmän naisista. Oli its.as. aika outo tapaus. Annoin numeroni, kun ajattelin, että hänestä saisi mukavan ystävän.
Nyt vaan mietin, miten kertoa, että olen varattu. Kun en halua, että he kuvittelevat, että lämpenin, ja nyt sitten peruutan. Kun siitä ei ollut kyse. Halusin vain kaksi uutta miespuolista ystävää.
Olen ilmeisesti hyvännäköinen, ainakin kerään sekä naisten että miesten katseita, ja muutenkin kehuvat.
Miksi miehet aina ajattelevat, että ainut vaihtoehto on seurustelu???
Ensimmäinen näistä pyysi jo leffaankin. Toinen soitti. Onneksi armaani ei ollut paikalla.

Bi-nainen 25v.

Olen salaa vahingoniloinen siitä että kaverini ei saanut kesätöitä, koska en itsekkään saanut.
Se hävettää kauheasti, sillä minulla ei oikeasti olisi mitään syytä olla vahingoniloinen. Hänelle tätä en tietenkään ikimaailmassa paljasta, vaikka hän taitaa sen aavistaakin

Mä en kestä kun en pysty luottamaan poikakaveriini. Mä rakastan häntä yli kaiken eikä hän ole antanut mitään syytä epäilykseen. Luottamuksen puute johtunee siitä, että itselläni ennen poikaystävääni oli pitkäaikainen suhde varatun miehen kanssa. Pelkään, että se kostautuu.

Näin poikaystäväni ex-tyttöystävän (kenen kanssa hän seurusteli useita vuosia) noin 2kk sitten. Järkytyin hänen hyvin rumasta ja oudosta olemuksesta niin paljon että olen jopa harkinnut poikaystäni jättämistä.
En oikein pysty enää harrastamaan seksiä poikaystäväni kanssaan, sillä mieleeni tulee aina kuinka hän on hommaillut eksäänsä...

Taidan olla mieletäni sairas tai jotain.
Välillä unohdan koko jutun, mutta toisaalta taas alan kuittailemaan asioista.
Haluaisin oppia ymmärtämään että kaikilla on menneisyytensä, mutta että miten rakas poikaystäväni on voinut olla yhdessä sellaisen eukon kanssa. Sitä en tule varmaan koskaan ymmärtämään. Hän on myös sanonut että rakasti eksäänsä yhtäpaljon kuin minua nyt, eikä mikään oli satuttanut minua enemmän kuin se tieto.
Itken asian takia usein koska rakastan poikaystävääni yli kaiken, mutta silti en pysty hyväksymään hänen tekojaan.

Poikaystäväni on myös sanonut usein haluavansa mennä kanssani joskus naimisiin. Kun taas toisessa yhteydessä hän puhuu siitä miten hän olisi jo kosinut minua jos tietäisi haluavansa kanssani naimisiin. Hieman sekavaa siis.

Olen mustasukkainen, liian omistushaluisen ja lapsellinen. Mutta en voi itselleni mitään.

Taidan olla aika hemmetin ihastunut. Tämä kyseinen herra on samassa koulussa, on kerran kanssani jutellut ja luulen, että myös hän haluaisi tutustua.. Ongelma on vain se, että nyt jostain syystä kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta vaan tyydytään vaan tuijottelemaan "salaa" toisiamme. Tämän asian kanssa menee vielä hermot, koska periaatteeni on aina ollut, että mies tekee aloitteen.. Argh! Ajattelen sitä todella paljon ja varmaankin lyön päätäni seinään koko kesän ellei seuraavien viikkojen aikana tapahdu jotain..
n17

olen seurustellut tyttöystäväni kanssa melkein puolitoista vuotta ja nykyään minusta tuntuu, että haluan olla sinkku. ehkä se johtuu siitä, että tyttöystäväni on aina kiinni minussa, kun vain olen riittävän lähellä. hän lähettää minulle viestejä joka päivä tai sitten soittaa ja on monesti suuttunut siitä kun olen sanonut hänellä etten tahdo olla kokoaikaa kiinni puhelimessa... minä rakastan tyttöystävääni aivan älyttömästi mutta silti haluaisin välillä omaakin rauhaa... edes kaksi päivää viikossa.

Tuntuu että jotenkin roikun miehessä jota en koskaan voi täysin kunnolla saada. Tahtoisin enemmän vaikka olen saanut jo melko paljon.

Miksi en voisi suunnata kiinnostustani 'helpompiin' miehiin?

Ystäväni (nimim. #1) on uskonut minulle salaisuutensa. Hän ei halunnut toisen ystävämme (nimim. #2) tietävän salaisuutta, syytä en ymmärrä. Säilytin #1:n salaisuutta puoli vuotta ja koko ajan inhotti valehdella #2:lle, joka ihmetteli #1:n käytöstä. #1 ylitti uutena vuotena sen rajan, joka pitäisi säilyttää kaverin mieheen, eli minun mieheeni. Siitä lähtien olen miettinyt #1:n lojaaliutta minua kohtaan. Vähän aikaa sitten #1 ylitti taas sen rajan. Kostoksi kerroin kaiken #2:lle. Kenenkähän pää putoaa??

Minä en osaa päättää mitään. Olen ihastunut seitsemään tyttöön yhtä aikaa, ja tiedän/uskon, ettei minulla ole yhdenkään kanssa mahdollisuuksia mihinkään. Ja jos minulla olisikin, mistä senkin voi tietää?! On niin typerää se, ettei voi nähdä toisia ihmisiä sillä tavalla, että näkisi ovatko ne kiinnostuneita.
Ja ärsyttää, kun eräs oikein hyvä ystäväni on nyt erään tytön kanssa, jota kilpaa havittelimme viime kesänä, ja hän jaksaa leuhottaa sillä. Ei sillä, että se minua nyt niin ärsyttäisi, että hän leuhottaa, hän tekee sen huumorilla, mutta ärsyttää se, että hän on tämän tytön kanssa. Haluaisin heille huonoa yhteistä menestystä, vaikka molemmat ovat parhaimpia ystäviäni. Ja kun tämä tyttö on sanonut, että minulla olisi ollut ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin ystävälläni, niin ärsyttää vielä enemmän, ja kun hän sanoo, että meidän on parempi olla yhtä hyviä ystäviä kuin aina ennenkin. Rasittaa.

olen seurustellut jo monta vuotta, mutta silti olen ihastunut erääseen poikaan koulussani. olemme jutelleet pari kertaa, mutta en tiedä edes hänen nimeään.
ikinä en poikaystävääni pettäisi, mutta silti harmittaa, etten varmaankaan näe ihastustani moneen kuukauteen, kesäloman takia.

liian tavallinen tarina. olen 17-vuotias tyttö.

oltiin kavereitten kesken mökillä ryyppäämässä. iskin pojan ja olin hänen kanssaan yön. muuta kun pussailua ei tapahtunut. sovittiin sen olevan vain yhenillan-juttu. mutta seuraavan kerran kun oltiin taas ryyppäämässä, sama tapahtui. sovittiin, että aletaan jotain enemmän.
poika luuli meidän seurustelevan. minä kerroin kaikille, että emme ole yhdessä. (kommunikointi ongelmia?)
siispä "sinkkutyttönä" nuoleskelin muiden poikien kanssa. ja tottakai, kerroin kännissä "poikaystävälleni" kaiken. kuten arvata saattaa, hän suuttui kovasti. antoi silti anteeksi ja yritettiin uudelleen. nuoleskelin taas muita. ja poika jätti minut. nykyään hän vihaa minua, vaikka edelleen jatkamme outoa "nuoleskellaan-kun-ollaan-kännissä" -juttuamme.

tämä kaikki saa minun pääni todella sekaisin. en ymmärrä miksi hänen täytyy minua vihata (..ymmärränhän...), mutta silti "käyttää hyväksi" kännissä. poika taitaa tehdä minulle, kuten minä hänelle. tuntuu erittäin pahalle. koulussa hän ei edes vilkaise minuun. olen näkymätön.

haluaisin hänen ymmärtävän. en mielestäni seurustellut, joten en myöskään varsinaisesti pettänyt häntä. paskastihan se silti oli tehty. jos hän olisi tehnyt minulle samoin.. huh. kuolisin varmaan.

jutussa on myös se, että hän oli ensimmäinen poikaystäväni. ikinä. en osaa sitoutua ja olla kokonaan toisen. elän nuoruuttani. hän halusi minut täysin ja kokonaan. minä hänet osin... mutta myös toisia poikia. en ymmärrä itsekään itseäni. haluan hänet. mutta kun saan, haluan hänestä eroon. tietenkään kukaan muu ei saisi häntä ottaa.

hän on yksi maailman parhaimman näköisistä jätkistä, jonka olen ikinä nähnyt. ja kaikkien tyttöjen märkien unien kohde. kuinka minä sain hänet? miksi hän ihastui minuun? kun voisi saada kenet tahansa haluaa. olisiko vain pitänyt kestää ahdistuksen tunteet ja jatkaa hänen kanssaan? huoh.

sainpahan lopulta toiveeni. olen yksin. vituttaa.

-Mä vihaan leuhkia muijia/jätkiä.
-Mua ei kiinnosta seurustella, koska en kestä muijia ja niiden pikkumaisuuksia.(100% hetero)
-Mua vituttaa, kun mun kaverit ja niiden muijat aina yrittää parittaa mua jollekin ääliölle.
-Kun mua tullaan baaris iskemään, esitän aina kiinnostunutta, mutta lemppaan aina lopuksi sen muijan.
-Joskus surettaa tää yksinäisyys, mutta tiedän että niin on parempi.
-Tiedän että saisin muijan helposti, jos haluisin.
-Tekis mieli hakkaa ne jotka pettää ja leijuu sillä. Pettäjät on epävarmoja luusereita, jotka haluu tietää onko enää viehättävä ja sen takia valmiita loukkaamaan toisia!

En ole koskaan ollut rakastunut nykyiseen mieheeni. Olen edelleen rakastunut viiden vuoden takaiseen poikaystävääni. Soitan hänelle silloin tällöin muka vain kysyäkseni kaverillisesti kuulumisia, todellisuudessa haluan vain kuulla hänen äänensä.

Sairastin teini-iässä bulimiaa, mutta paranin siitä jo vuosia sitten. Noin kuukausi takaperin, kun olin yksin kotona, ahmin jäätelöä ja kävin oksentamassa sen pois.

Kerran löysin ystäväni kanssa kadulta rahapussin, jossa oli yli 2000 euroa rahaa. Jaoimme rahat keskenämme ja sovimme, ettemme kerro siitä kenellekään.

Minulla on kondylooma.

Olen kertonut miehelleni, että tatuointi selässäni ei tarkoita mitään ja että se on vain kuva yhden levyn kannesta. Hän ei tiedä, että samanlainen tatuointi löytyy sen viiden vuoden takaisen poikaystävän takaraivosta. Pelkään, että mieheni saa sen joskus selville.

Olen reilu parikymppinen mies ja ongelmani on eräs erittäin ruma teinityttö joka vainoaa minua aina kun sattuu jossain minut näkemään. Tämä tyttö on niin ruma että kun sitä katsoo tulee paha olo koko loppupäiväksi. Yleensä selitän jotain että minulla on kiire bussiin, tai jotain vastaavaa, mutta kerran se sattui tulemaan jopa samoihin bileisiin.

En haluaisi pahoittaa hänen mieltään, mutta seuraavan kerran kun nään hänet sanon melko suurella tod.näköisyydellä että "Olet niin ruma että oksettaa!"

Olen pettänyt avomiestäni useita kertoja hänen kaverinsa kanssa, eikä minua kaduta yhtään. Lisäksi olen hänen kaveriinsa yhteydessä päivittäin lukuisilla tekstiviestellä ja soittelemalla. Olen myös harrastanut tämän kaverin kanssa puhelinseksiä aina kun on mahdollista. Viime viikonloppuna vuokrasimme läheisestä kaupungista hotellin ja olimme siellä yötä. Miehelleni kerroin olevani kaverini luona yötä. Ihme kyllä minua ei kaduta yhtään, kaverin kanssa rakastelu tuntuu jumalaiselta.

Tapasin miehen, vedätin sitä, enkä sitten pystynyt unohtaan sitä tai sen kosketusta. Tapasin uudelleen, tapailtiin, se vedätti mua ja menin mukaan vaikka tiesin että ei pitäisi. Kaikki varoitteli ja kaveritkin tiesi heti että hommasta ei hyvää seuraa. En vaan pystynyt lopettaan. Järki vihdoin voitti, miehenkin puolelta, mutta en vieläkään voi unohtaa sitä... kenenkään pelkkä suudelma ei oo ikinä tuntunut sellaiselta...

Olen ollut jo vuoden rakastunut tuutoriini. Joka on tietenkin tyttö ja tekee kaikesta aina paljon vaikeampaa.. Ystäviä ollaan ja oon yrittänyt vihjailla kiinnostuksestani, mutta eihän se mitään tajua. tai ei halua tajuta. ärsyttää.
n20

Olin suhteessa vielä tammikuun puoleen väliin, kunnes erosimme tyttöystäväni kanssa. Tämän jälkeen olen katunut sitä joka päivä! Mutta exäni ei tahdo palata yhteen. Seksielämämme (olen aika nymfo itse, exäni ei oikeen välitä) ei juuri sujunut mutta rakastan tätä naista joka tapauksessa! Muuten yhteiselomme oli yhtä unelmaa ja sen menettäminen on ollut kuin maailma olisi romahtanut jalkojeni alta!! Siis elän kyllä entiseen malliin, hengaan kavereiden kans ja teen mitä sattuu. Mutta eksäni pyörii silti aina mielessä! Se mitä tunnen, sitä ei voi kukaan ymmärtää!
Okei, erosimme yhteisymmärryksessä. Ei mitään ongelmia ollut muuta kuin aiemmin mainitsemani seksielämä. Silti exäni väittää ettei rakasta minua. Silti vältteli näkemistä ensimmäiset 2 viikkoa ja antoi syyksi ettei uskalla jottei tunteet herää. Sitten homma alkoi lipsua käsistä. Toitotin että olen ok eron kanssa, voidaanko nähdä. Nähtiin ja mä aina petyin kun sanoin tahtovani palata yhteen. Silti eksäni sanoo että se on yli. Olen udellut monilta että mitä he ajattelevat. Kukaan ei ole muuta uskaltanut sanoa ku että eivät usko sen olevan ohi tai sitten eivät tiedä. Sen tietää henkilö itse.
Nyt erosta on 3kk ja 2vko. Rakastan tätä naista edelleen aivan yli ymmärryksen! Se mitä meillä oli suhteessa oli jotain... Tiedän että tein virheitä. Olin liian passiivinen suhteen ulkopuolisten asioiden kanssa kuten muut kaverit jne. Mutta pyrin olemaan mahdollisimman mukava rakastamalleni naiselle. Emmä osaa selittää tätä tarkemmin. Mutta kaikkihan tahtovat olla parasta rakkaalleen! Siksi olenkin itseäni syyttänyt erosta. Jos saisin vielä toisen mahdollisuuden...olen varma että sitä suhdetta ei tapa mikään!
Tiedän vain että me joskus vielä palataan yhteen. Eksäni rakastaa mua edelleen, tahtoo vain vapaata tilaa nyt. Ymmärrän kyllä. Nyt vain on sellanen muutosten hetki elämissä. Uutta naista en tahdo tositarkoituksella. Seikkailla voin kyllä.

Tunnustukseni on siis että rakastan exääni aivan älyttömästi ja syytän erosta vain ja ainoastaan itseäni!! Ja kadun tätä varmasti joka ikinen päivä loppuelämäni ajan jollen saa häntä takaisin! ='(

Lisää:
- mun muisti on ajoittain aivan surkea ja tämä on johtanut välistä aika tylyihin tilanteisiin
- hankin joskus itselleni liikaa vastuuta ja joudun vetämään lupauksia pois
- pidän itseäni melko komeana ja mukavana ja tiedän että se nainen joka mut saa sormustettua, on yksi maailman onnellisimmista! sen sai eksäkin kokea, ei vaan itse ollut valmis ajattelemaan pidemmälle ja se osittain ajoi eroon.
- isä ottaa mua välistä aivoon. mulla on vaikeeta ja se ärsyttää mua tahallaan. tekis mieli nostaa se rinnuksista seinille ja sanoo että "elä v***uile mulle nyt!"
- en pidä väkivallasta, mutta välistä stressitaso nousee niin korkeaksi että on pakko purkaa paineita. en ole purkanut. koskaan en ole ketään lyönyt enkä muutenkaan pahoinpidellyt. mutta pieksän takuulla jos on syytä!
- olen melko herkkä mieheksi. leffassa herkkä kohta -> kyynel
- lähdin sivariin muka eettisin perustein. no mitä muuta mahista on ku lapussa muuta saa sanoakaa. itseasiassa lähdin kolarissa menneen selkäni takia. pelkäsin joutuvani rullatuoliin koska intin lääkäri sanoi niin. nykyään voin paljon paremmin ja lähden takas inttiin ku kerkeen.
- mua v****taa kaikki perseennuolijat eri asioissa. tahdotaan parempaan asemaan nii aletaan vihjaileen että wink wink, molen tehny sitä ja tätä, haistakaa v***u!
- lusmuan koulussa koska uskon tietäväni tarpeeksi kyseisistä aineista. mutta silti tiedän että en tiedä. olen kai vain laiska? (olen kyllä, tiedän)
- ärsyttää ku ihmiset ei kerro mikä niitä ärsyttää ja ketuttaa! esim. jos oon kaverilla nii ei uskalla sanoa että lähe kotia. haluaa olla rauhas. ihmisten pitää olla rehellisempiä, mä pidän siitä ominaisuudesta! onneks osaan ite lukee tilanteita ja tajuun esim lähtä kaverilta ku siltä vaikuttaa.
- ystävystyn kavereideni eksiin ja se saa mut välistä aikamoiseen välikäteen...joskus se ärsyttää mutta ei aina.

M -81

olen kokenut nyt tuskaa tämän takia. mieheni tekee pitkää päivää töissä ja olen muutaman kerran erehtynyt sänkyyn mieheni parhaan kaverin kanssa. se on tapahtunut kumpanakin kertani aivan suunnittelematta.

Olen tainnut mennä naimisiin itselleni täysin sopimattoman miehen kanssa.

Jotenkin vain vuosien myötä tultiin siihen pisteeseen, että "alkoi olla aika" mennä vihille. Rakastan miestäni, mutta en usko, että meistä yhdessä on koskaan vanhemmiksi, asuntolainan ottajiksi tai mihinkään muuhunkaan peruskaavaan kuuluvaan. Ei toimi työnjako, päätöksenteko tai avoin keskustelu. Ja tuon kaiken minä juuri tahtoisin toimivan.

Miten minä tähän jamaan ajauduin? En kyllä kehtaa suvulle myöntää, että parin kuukauden aviossa olon jälkeen olisin jo täysin valmis vaihtamaan. Pakko vain jatkaa, edes muutama vuosi. Enpähän voi syyttää kuin itsäni.

- nainen 24v