TunnustustenLuola.fi

Rakastuin korviani myöten erääseen tyttöön lukiossa ja hän suostuikin vanhojen tanssien pariksi kanssani. Sitten sain tietää että hän on varattu. Nyt parisen vuotta myöhemmin hän on hyvä ystäväni, kenties tärkeämpi minulle kuin hän itsekkään tajuaa. Painotan sanoja "pelkkä ystävä". Hetkeäkään en kadu että pyysin häntä tansseihin...

Vihaan poikaystävääni tällä hetkellä todella paljon...
aloin epäillä että hän pettää minua, kun alkoi salailla asioita minulta....hän tunnusti loppujen lopuksi(piiiitkäään tivaamisen jälkeen) että on kiinostunut jostain toisesta naisesta....nyt hän väittää että on enää kaverillisia tunteita tuota naista kohtaan, ja silti melkein joka päivä juttelevat netissä....olen tajuttoman mustasukkainen...

Olen rakastunut varattuun naiseen.

Olen ehkä "epänormaali" poika/mies, mutta tässä asiani.
-Tyttöystävästä en halua yksinkertaisesti vain sitä pesää, vaan haluaisin olla hänen kanssaan ja puhua yms. Eli saaminen ei ole tärkeintä.
-En tiedä olenko komea/hyvännäköinen. Välillä tuntuu, että olen ihan ok näköinen, kun taas esim. seuraavana päivänä saatan kokea itseni rumaksi ja ällöttäväksi.
-Ulkonäköön panostan vähän. En laita hiuksia ollenkaan, ainoastaan leikkaan hiukset kotona kk välein n.1cm pituisiksi.

-Tuntemattomassa seurassa en ole oma itseni, jos en ole humalassa. Kaveriporukassa olen aivan normaali, mutta aina kun porukkaan tulee hyvännäköisiä tyttöjä/naisia niin en uskalla puhua heille, jollen ole aivan kännissä.

-Olen ujo, mutta tulen toimeen tuttujen kanssa hyvin.
-En uskalla mennä juttelemaan tytöille/naisille, elleivät he ole ihan tuttuja. Minulla on kaveri, jolla on monia tyttökavereita ja hän on monesti kutsunut minut juttelemaan heidän kanssaan, mutta koen itseni epämiellyttäväksi seuraksi josta kaikki haluavat eroon, siispä keksin aina tekosyyn päästäkseni karkuun. Ja, jos joskus saankin rohkeutta mennä kaverini mukaan, puhun vähän ja sanatkin menevät aina sekaisin, etenkin jos tämä kaverin kaveri(tyttö) on hyvännäköinen. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.
-Olen voimakkaasti ihastunut (tai lievästi rakastunutkin) kahteen tyttöön, toinen vuotta nuorempi ja toinen 1½ vuotta nuorempi. Olen monena iltana miettinyt, että kumpi olisi "parempi". En kuitenkaan uskalla mennä puhumaan kummankaan kanssa, ujouteni vuoksi. Iltaisin päätän mielessäni, että kun nään heistä toisen niin isken silmää ja pidän katsekontaktia häneen, mutta aina kun mahd. tulee niin en uskalla. Tämä vituttaa aivan suunnattomasti.

Antakaa vinkkejä!

M16

- Olen äärimmäisen ihastunut erääseen kaveriini(tyttö).Hänellä on poikaystävä, jota pidän täys ääliönä, ja sekös vasta ottaakin päähän. Tapasin ko. tytön taas pitkästä aikaa ja nyt en saa häntä mielestäni. Aina kun tapaan hänet uudestaan, tunne vain voimistuu. Tätä on jatkunut pian kaksi vuotta.

- Poltan tupakkaa, koska kuvittelen olevani coolimman näköinen rööki suussani. En halua lopettaa, vaikka uskottelenkin kaikille kavereilleni niin.

- Varastin työpaikaltani juustosämpylöitä, koska minulla oli nälkä enkä halunnut maksaa. Itseasiassa olen tehnyt sitä usein.

- runkkaan aina kun minulla ei ole muuta tekemistä eli usein

- Itseluottamukseni on erittäin huono. Ryven usein itsesäälissä, mutta naamioin itsesäälini sarkastisiksi letkautuksiki ja ''muka-hauskaksi'' itseironiaksi.

Olen seurannut vierestä,kun kaverini petti vaimoaan
laivaristeilyllä, nyt on ollut vähän vaikaa suhtautua
tosissan kaveriin.

Olen tyttö ja tykkään tytöistä. Seurustelenkin, mutta en uskalla olla oma itseni hänen seurassaan. Hän on henkisesti paljon vahvempi persoona ja en uskalla tuoda omia mielipiteitäni esille. Pelkään, että hän jättää minut, koska luulee minun olevan hiljainen hissukka, vaikka oikeasti en sitä ole. Tuntuu, että minulla on kaksi täysin eri persoonaa.

-n19v-

Mielestäni on outoa, kun erosin tyttöystäväni kanssa melkein vuosi sitten, ja vaikkei se ollut mitäänhirveän vakavaa jakesti jonkun hikisen 2 viikkoa, ajattelen häntä joka päivä...

Olen jo monta kuukautta ollut rakastunut avomieheni ja minun yhteiseen ystävään. Alunperin hän on avomieheni ystävä, mutta minäkin olen tuntenut hänet jo monta vuotta. Yritän unohtaa tunteeni häntä kohtaan, mutta hän ei tee sitä helpoksi! Ehkä tulkitsen hänet väärin, ehkä hän vain kiusoittelee, mutta sen takia avomieheni ei tunnu enää miltään. Tuskin huomaan avomiestäni kun olen hänen seurassaan ja silloin tunnen todella eläväni!
En tiedä mitä tehdä,järki ja tunteet kamppailevat sisälläni.

Olen seurustellut vuoden yhden naisen kanssa rahan takia. Juhlin ja matkustelelin sen piikkiin, et silleen...Hän oli vaan nii rakastunu muhun että teki mitä tahansa mun vuoksi....kaduttaa...

olen ihan törkeän ihastunu meidänluokkalaiseen tyttöön...
musta tuntuu vaan ettei se ajattele mua samalla tavalla...
tahtoisin vain ottaa ja halata kyseistä henkilöä, mutta sen sijaan katselen ja ajattelen häntä... viihdyn erittäin paljon hänen seurassaan. pelkään vain niin paljon pettymystä että tyydyn varmaan olemaan vain kaveri koska silloin en voi mokata välejämme... ajattelen häntä melkein katkeamatta... olen nössö, vituttaa... :(

m20

Olen rakastunut.

Olen myös avoliitossa, mutta nainen johon olen rakastunut ei ole avovaimoni.

Tämä toinen nainen taas on lähdössä asumaan Italiaan ainakin puoleksi vuodeksi...en tiedä miten jaksan ilman häntä koko sen ajan. Onneksi pääsen hänen viimeisen suomessa viettämänsä yön ajaksi hänen seuraansa...

Olen korviani myöten ihastunut työkaveriini. Ennen kuin näin hänet toivoin, että olisi mahdollisimman luotaantyöntävä mutta metsään meni. Ihanat ruskia silmät, täydellinen kiinteä kroppa, ihanat kasvot ja uskomattoman hyvä huumorintaju. Nyt yritän vain päästä ihastuksestani yli, jotta töiden tekemisestäkin tulisi jotain. En välttämättä haluaisi tämän tyypin saavan tietävän suuntautuneisuudestani, mutta toisaalta tekisi mieleni kertoa, jottei ainakaan jälkeenpäin tarvitsisi surra "ehkä" menetettyä seurustelumahdollisuutta. Epätodennäköistä mutta on tapahtunut ennenkin. Muuten olisi helppo tilanne mutta kumpikin olemme miehiä. No, työmotivaatio on ainakin korkealla, kun oikein odottaa seuraavaa työpäivää.

En ymmärrä, miksi tyttöystäväni on yhä kanssani.
Mies21

löysin tyttöystäväni internetistä, vaikka kaikki sanoivat ettei se voi toimia ja tuomittu epäonnistumaan.
olemme olleet yli vuoden yhdessä enkä koskaan ole ollut näin onnellinen. en näe kuin hyvää tulevaisuudessa.

Selailen melko ahkerasti erästä foorumia, kirjoittelenkin sinne aina jos jotain sanottavaa tai kysyttävää on.
Foorumilla on eräs henkilö joka ns. guru, hän kirjoittelee paljon ja tietää vastauksen suurinpiirtein kaikkiin asioihin harrastuksesta, johon foorumi on perehtynyt, hän vaikuttaa myös varsin älykkäältä sekä fiksulta ja osaa laittaa jauhot suuhun vinoilijoille tai toisinajattelevillekin.

Olen pitänyt tätä henkilöä osaksi hieman tietämättäni eräänlaisena esikuvana, jollaiseksi pyrkiä. Tahtoisin olla joskus hänen kaltaisensa ja osata lähes kaiken mahdollisen kyseisestä alasta/harrastuksesta. Ja jonkun kysyessä neuvoa, osaisin vastata kysymykseen kuin kysymykseen, niin kuin hänellä on tapana.

Jokin aika sitten sain haukut tältä henkilöltä, netissä siis. Ei olleet kovin pahat edes mutta tunsin itseni täysin maahan lyödyksi! Sanoi vielä että, etten ymmärrä ko. harrastuksesta mitään, epäsuorasti tosin. Ja tottahan se melkein onkin, ainakin jos häneen verrataan. Oli todella kurja fiilis ja yksi kyynelkin vierähti poskea pitkin.... :-(

Tiedän, olen täysi luuseri.

M19

Taidanpa olla rakastunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole uskaltanut kertoa tätä vielä kenellekkään, mutta aion tehdä sen pian. Omalle rakkaalleni.

Luulen tyttöystäväni olevan minulle "Se Oikea". Hän on vasta 15. Rakastan häntä kuitenkin yli kaiken enkä usko koskaan löytäväni häntä parempaa, koska hän on miltei täydellinen minulle. Pelkään vain, koska hän on niin nuori. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi löytänyt "Sitä Oikeaa" niin nuorena.

Tahtoisin itseni olevan "kokeneempi" kuin mitä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan ikinä onnistu pettämättä tyttöystävääni, enkä niin tahdo tehdä. Ironista, oikeastaan minä olen se joka on "nuorempi" meistä.

-M18

Olen seurustellutt kaksi kertaa vakavasti. Molemmat suhteet kestivät monta vuotta. Petin molempia miesystäviäni suhteiden loppuvaiheissa kun kotona meni huonosti enkä ollut onnellinen. En kadu kummassakaan suhteessa tekemiäni syrjähyppyjä ja koen tästä syystä itseni huonoksi ihmiseksii. Kumpikaan ex-miehistäni ei tiedä minun pettäneen eikä pettämiseni koskaan vaikuttanut suhteen jatkumiseen tai lopettamiseen.

pirulainen kun on paska tilanne:
mulla olis ihan pirun hyvä emäntä itelläni mutta kun mieli tekis muutakin. no viime vkl oltiin kavereitten kanssa pämppäilemässä rantsussa ja sit päätettiin lähtää meille kippaamaan loput hulit pois. kaverilähti hakee erinäisiä päihteitä kyliltä ja jäin kahdestaan erään kaveri porukkaan kuuluvan kertun kanssa. ja kuinkas ollakkaan kohta otettiin kevyttä painia olohuoneen sohvalla. no kohta kaverini(joka muuten on kinnaillu tätä kerttua jo pitemmän aikaa) tuli takaisin ja eihän siinä mitään posket hieman punoittaen jatkettiin meininkiä. 12 aikoihin mentiin kuppilaan jossa omakin emäntä oli jo odottelemassa. sitten kun vaahteramäen pojat alko kiksiä niin ei kun kuppilasta pihalle ja kulmantaakse nuoleskelemaan edel. mainitun kertun kanssa.
sitten kun takas sisälle ni suoraan tanssimaan hitaita ja emäntä eikun kattoo silmät pyöreinä että siellä se isäntä taas pusii ja tanssii... kyllä aamulla oli ihme tilanne emäntä rupes kyselee että mites se tollei?? enhän mä siitä mitään tunnustanu muistavani. anto vissiin anteeks kun asutaan kuitenkin viel saman katon alla. olen harrastanut kyseisentytön kanssa seksiä aijemminkin muutamia kertoja. en osaa hävetä tekojani ja aijon jatkaa samaan malliin.

T:mies23