TunnustustenLuola.fi

Rakastuin syvästi yläasteella luokkakaveriini, ujo kun olin en kuitenkaan saanut aloitetta tehtyä ja niinpä menetin tytön toiselle. Olin varma että tunteeni olisivat saaneet vastakaikua, mutta minkäs teet kun jalat menevät veteläksi heti kun hän tuli lähelle. Meni vuosia ennenkuin pääsin hänestä yli ja vihdoinkin elämääni tuli toinen. Olimme pitkään ystäviä ja ajan myötä rakastuin häneen ja sain peräti kerrottua hänelle tunteistani, mutta hän empi suhteen aloituksen kanssa. Pariin otteeseen hän lämpeni ajatukselle mutta emme varsinaisesti kuitenkaan aloittaneet seurustelua. Aikaa kului ja lopulta hän ilmoitti ettei halunnut syvempää suhdetta.

Masennuin pahasti ja tarrasin oljenkortena rakastettuni kaveriin, joka sittemmin ilmoitti olevansa rakastunut minuun. Aloitimme seurustelun ja olimme yhdessä pitkään, ja onnistuinkin pakottamaan itseni unohtamaan menneet ja keskittymään nykyiseen, ja olimmekin yhdessä monta vuotta kunnes päätimme lähteä eri teille. Viime kesänä kuitenkin törmäsin tähän vanhaan rakastettuuni ja kaikki palasi kohinalla mieleeni. Hän ilmoitti olevansa kihloissa nykyisensä kanssa, ja menee naimisiin nyt alkukesästä.

Tämä tuntui pahalta, aivan kuin menettäisin lopullisesti jotain. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, ja illan myötä sain mahdollisuuden seksiin hänen kanssaan, mutta jokin pidätteli minua emmekä menneet suutelua ja halailua pidemmälle, vaikka alasti olimmekin. Nykyinen avovaimoni on pettänyt minua, ja vaikka annoinkin hänelle anteeksi osa minusta halusi päästä tasoihin, mutta ehkä en halunnut vajota samalle tasolle kuin tämä säälittävä dildonkorvike jonka kanssa puolisoni minua petti.

Nyt vanhan rakastettuni häät lähenevät ja painiskelen kovasti vaihtoehtojen kanssa. Jos alan aktiivisesti juttelemaan vanhan heilani kanssa saan ehkä hänen mielensä käännettyä, kuulin nimittäin että hänkin on välillä haikaillut perääni, mutta toisaalta taas olen tällä hetkellä melko hyvässä suhteessa ja ehkä jollain tasolla rakastan nykyistänikin. Mutta vanha suola janottaa. M28

kertokaa joku minulle millä saan mieheni lopettamaan valehtelun,hän ei ole lopettanut tähän päivään menssä vielä!ja kaiken huipuksi lähiaikoina selvisi että hän on pitänyt kaikki nämä vuodet minua pilkkanaan selkäni takana joista kuulemma minun ei olisi ikinä pitänyt saada tietää!:( ja haukkui taas minut tapansa mukaan kuinka olen mennyt penkomaan hänen omaisuuttaan,uskomatonta.ei tarvitsisi penkoa,jollei hän pitäisi minua niin tyhmänä että valehtelee itsestäänselvistä asioista ja väittää niitä ainoiksi tosiasioiksi ja minua hulluksi ja tietämättömäksi,vaikka järkeni sanoo ettei asia voi olla millään niin!niin kyse on myös itselleni todistamisesta etten ole hullu kuvitteleva vainoharhainen nainen joksi mieheni on tituleerannut minut monet kerrat.älyttömistä asioista valehtelu mitkä minun järkeen eivät ole menneet,ovat johtaneet yhä uusimpien valheiden paljastumiseen.uskomatonta!miksi hän jatkaa valheitaan ja selkäni takana hääräilyä?onko tämä yksipuolista rakkautta koska ikinä en hänelle tekisi selän takana mitään loukkaavaa saatika valehtelisin koska pitäisi puolisoonsa pystyä luottamaan.hän sanoo rakastavansa minua ja lastamme yli kaiken mutta järkeni sanoo että rakaalle ei tehdä vuosia näin ja pidetä epätietoisuudessa kun varsinkin hän tietää kuinka se on syönyt minua sisältä koko yhdessäoloajan!mieheni on vannonut käsi sydämmellä kerta toisensa jälkeen ettei loukkaa enään minua,vaan ei ole vielä tähän päivään mennessä pystynyt lopettamaan.rakkauttako?minuun sattuu koska mieheni toimet eivät vaikuta vain minuun vaan myös heijastuu väkisinkin pieneen tyttöömme!voiko tämä rosvo ja poliisi leikki ikinä loppua?????onkohan meillä enään tulevaisuutta????rakastan silti miestäni en vain voi ymmärtää sitä itsekkään ja olen monesti toivonut että tunteeni kuolisivat häntä kohtaan koska niin paljon hän on saanut pahaa aikaan tietosesti ja tietämättään pienessä sydämmessäni!kylläpä helpotti kirjottaa koska minulla ei ole ketään kelle voisin puhua!ja miehelleni en voi puhua koska minulla ei hänen mielestään voi olla asiat huonosti,koska kuulemma parempaa miestä saa hakea!aika vitsin on sanonut aikoinaan!
T:surusilmä

Pelkään että poikaystäväni jättää minut, vaikka meillä kai menee ihan hyvin.En haluaisi että näin käy, mutta jos niin käy, aijon muuttaa ulkomaille, pois kaikesta.
nimimerk. pettynyt ennenkin

Olen ärsyyntynyt ja kyllästynyt ystävääni. Hän on aina vinkumassa ja pyytämässä jotain. Lisäksi hänen seuransa on kuolettavan tylsää. Hän on myös ruma ja etovan näköinen nörtti, miespuolinen. Luulen hänen koko ajan tahtovan seuraani, koska hän on myöntänyt rakastavansa minua. Joskus tahtoisin vain haistattaa pitkät hänelle, mutta en kehtaa, koska ystävyytemme on kestänyt jo monta vuotta. Joskus meitä luullaan pariksi, ja se hävettää minua... (N20)

Petin poikaystäväni luottamuksen..taas. Join ja sain turpiini toiselta äijältä ja jouduin tosi isoon pulaan. Nyt hävettää ja kaduttaa niin etten kehtaa edes puhua hänen kanssaan asiasta, piileksin vain kotona ja en kehtaisi mennä hänen luokseen käymään. Ja vielä kamalampaa on etten tiedä mitä hän aikoo seurustelullemme. Rakastan poikaystävääni niin paljon että sydämmeen koskee mutta loukkaus on loukkaus ja olen siitä kaiken rangaistuksen ansainnut. Jos jättää niin opin ainakin olemaan erossa kaikista miehistä, joko ne loukkaa minua tai toisin päin.

Olen naimissa, ja meillä menee tällä hetkellä todella huonosti. Olen melko varma, että tulemme eroamaan. En haluaisi sitä. Eromme tulee olemaan suuri yllätys tuttaville ja sukulaisille. He luulevat, että meillä menee hyvin. Tuleva ero hävettää ja nolottaa jo nyt. 24-vuotias avioeron kokenut tuskin on mitään kovaa valuuttaa sinkkumarkkinoilla.

Seurustelin lähes 3 vuotta täysin raukan ja oudon miehen kanssa. Itse olen suhteellisen kaunis ja menestyväkin akateeminen nainen, jolla on sosiaaliset taidot kohdallaan. Häpesin miestäni joka paikasa, joten enimmäkseen pidin häntä kotona. Hän mm. piti hilloa vaatekaapissa ja söi sitä aina makeannälän yllättäessä. Lisäksi hän luuli, että uunijäätelön voi laittaa kaappiin ja "syödä huomenna" ja että keitettyjä kananmunia voi säilyttää päiväkausia huoneenlämmössä. Hän ei osannut huolehtia itsestään, vaan piti aina samoja vaatteita, ellen käskenyt erikseen niitä vaihtamaan. Tämä mies on yleisesti tunnettu outoudestaan ja kaikki pitivät häntä koulussakin friikkinä. En myöntänyt kenellekään läheisimpiä kavereitani lukuun ottamatta, että olemme yhdessä.

Häpeän vieläkin sitä, etten päässyt hänestä aiemmin eroon. Olin hänen kanssaan lähinnä säälistä, joten petin häntä useasti. Harmittaa, kun parhaat nuoruusvuodet menivät tähän touhuun. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. Exälläni ei ole minun jälkeeni (eikä ennen minuakaan) ollut ketään. No wonder.

En jaksa katsella suurimpaa osaa vanhoista kavereista, joista on tullut nistejä, juoppoja ja sosiaalipummeja. Olen kyllästynyt täydellisesti heidän seurasta ja itsetuhoisesta elämästä. Heidän seura ahdistaa ja masentaa minua. Aion muuttaa toiselle paikkakunnalle ja löytää itselleni tavallisen kivan tyttöystävän, jonka ei tarvitse olla edes älykäs.

M25

*Tapailen erästä poikaa, mutta rakastan erästä toista.
*Tämä eräs toinen on ollut elämässäni jo kolmen vuoden ajan aina satunnaisesti, ehkä yhteensä neljä kertaa.
*Pakkeja olen kokeut harvoin keneltäkään, mutta tältä eräältä kylläkin.
*Hän ei siis rakasta minua.
*Hän on todella erikoinen/outo persoona, todella porno ja se vetoaa minuun.
*Tällä eräällä on todella valtava.
*Nykyisellä deitilläni aika pieni.
*Minut on siis tuomittu ikuisesti tähän erääseen.
*Ehkä on opittava elämään ja hyväksymään tosiasia.
*En ikinä enää saa koskea tätä erästä, vaikka törmään häneen useinkin.
*Pelottaa tunnustaa tämä koska nyt tajuan sen itsekin olevan totta.

N-21

Olen pettänyt ensimmäistä vaimoani hänen ollessaan raskaana ensimmäistä kertaa. Tämä ei ole ihmeellistä, meillä meni suhteessa huonosti, lasta emme edes yrittäneet ja hän ei halunnut seksiä alunperinkään kovin usein ja heti kun tikku näytti kahta sinistä viivaa, menivät jalat ristiin lopullisesti. Tapasin silloin yhteisen ystävämme ja aloitimme hillittömän kuuman seksisuhteen kaikilla mausteilla ja nykyään hän on vaimoni numero kaksi. Tunnustukseni on: emme kehdanneet myöntää harrastaneemme seksiä kenellekään minun avioliiton aikana ja yhteisellä sopimuksella valehtelimme kaikille ystävillemme "siveellisestä seurustelusta" ja lisäksi valehtelimme siis siitä että tapasimme vasta ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen ja aloitimme muka tapailun vasta siinä vaiheessa.
Tällä keinolla halusimme nykyisen vaimoni kanssa pitää yhteiset ystävämme, enkä minä halunnut pettäjä-sian mainetta ystäväpiirissämme jossa yli puolet on naisia.
Koska ensimmäinen vaimoni ei tietenkään koskaan ole uskonut tätä, on hän saanut maineen "v-maisena exänä joka ei halua päästää irti vaan riippuu epätoivoisesti kiinni miehessään joka rakastaa toista". Lisäksi tästä syystä hän on menettänyt monia entisiä yhteisiä ystäviämme, koska he ovat puolta valitessaan valinneet minut ja nykyisen vaimoni.
Haluaisin pyytää ensimmäiseltä vaimoltani anteeksi sitä että olen näin valehtelemalla loukannut hänen älykkyyttään. Hän on kuitenkin hyvä ihminen ja hyvä äiti pojallemme, ei vaan sopinut minulle enkä minä hänelle.
Näin monen vuoden valehtelun jälkeen ylpeyteni ei anna kuitenkaan periksi tunnustaa hänelle tai ystävillemme ja lisäksi nykyinen vaimoni tappaisi minut jos "pettäisin" hänet tässä asiassa ja nolaisin hänet yhteisten ystävien edessä.
Vain täällä voin syntejäni lievittää, kiitos.

Paljastin ystäväni poikaystävälle, että ystäväni pettää häntä melkin joka viikonloppu, vaikka hän tietää vain yhdestä...
Kaduttaa, teinkö oikein vai en?
Olen itse ihastunut samaiseen poikaan...

-haluaisin itselleni syömishäiriön, anoreksian.
-haluaisin väkivaltaisen poikaystävän.
-haluaisin harrastaa väkivaltaista seksiä.
-ajattelen että saa pettää kunhan ei jää kiinni, kuitenkin puhun aivan toista ystävilleni paitsi parhaalle ystävälleni. enkä ottanut opikseni viimeisimmästä suhteeesta joka kariutui pettämiseni takia.
-haluaisin vieläkin seurustella ex:äni kanssa vaikkka erosta on 6kk ja olen havainnut hänet täysin kusipääksi ja seksistä riippuvaiseksi.
-nautin ihailusta ja siitä että useat miehet ovat minusta kiinnostuneita ja saan pitää heitä "talutus hihnassa" ja uskotella että ehkä olen itsekin kiinnostunut vaikken ole.
-välillä toivon kavereitteni kuolemaa että saisin enemmän huomiota.
-tekeydyn usein tyhmäksi.
-liiottelen asioita.
-olen hieman koikuttunut televisioon ja tietokoneeseen.
-valehtelen liikaa.
-haukun ihmisiä ja nauran heille päin naamaa ja selän takana ja joillekin saatan jopa esittää mukavaa.
-tunnen huonoa omatuntoa valehtelusta ym. paskasta ja siitä että olen paska muita kohtaan.

Olin sängyssä kaverini tyttöystävän kanssa ja se on nyt raskaana. Minua pelottaa jos olenkin isä ja kaverini saa tietää sen

Mun paras kaveri petti tässä vähän aikaa sitten poikaystäväänsä. Tää kaveri ei tiedä että mä tiedän. Ei siinä mitään, mä antaisin asian olla jos tän mun pettäjä-kaverin poikakaveri ei olis mun ystävä. Mahtava ihminen, jota pissitään silmään ihan täysillä.
Tää mun kaveri ei aio kertoa poikaystävälleen että petti sitä. Mihin niiden suhde oikein perustuu? Ei ainakaa luottamukseen.

Tää jätkä ei ikinä pettäis mun kaveria. Mä rakastan mun kaveria, mä oon tuntenu sen tarhasta asti, mutta miksei sillä yhtään kellot soi? Musta vaan tuntuu pahalta sen pojan puolesta joka rakastaa tätä mun ystävää yli kaiken.

Olen pettänyt poikaystävääni kolmesti. Hän tietää vain yhdestä kerrasta, ja siitäkin vain että se oli nopea pikapano, vaikka olin kaksi päivää tämän miehen luona.
Valehtelen aivan liikaa, pienistä ja mitättömistä asioista ja parantelen sillä kuvaani minkä muille annan.

Olen pettänyt puolisoani siitä itse tietämättä.
Humalassa, niin humalassa ettei muista mistään mitään ja kuullut asiasta jälkeenpäin.
Enkä ole puolisolleni siitä maininnut, enkä kenellekään muullekaan. Omantunnon tuskat ovat valtavat.
Mutta miten tunnustaa kun ei muista mitä pitäisi tunnustaa?

Olen nuori viehättävä nainen ja tiedän, että perääni katsellaan kuolaten. Tämä tuntuu minusta todella hyvältä, vaikka ulos päin esitäkin herttaista tyttöstä, joka ei ole lainkaan tietoinen tästä suurestakin seksuaalisesta vetovoimastaan.
Hengailen mukavan kundin kanssa, joka arvostaa myös älykkyyttäni ja on kaikin puolin täydellistä poikaystävämateriaalia. En halua menettää häntä, mutten haluaisi sitoutua häneen (/keneenkään, tällä hetkellä) edes seurustelun merkeissä, sillä pelkään, että miesten ihailevat katseet vähenevät, kun sana kiertää, että olen varattu....

21.4.2004 Nautin kovasti, kun minulla on rahaa käytössäni enemmän kuin kellään tuntemallani tyypillä. Ostan näkyvästi ja puolihuolimattomasti tavaroita, joihin muut joutuvat säästämään. En tietenkään käy työssä.

Manipuloin ihmisiä jatkuvasti. Saatan valehdella täysin tyhjänpäiväisestä asiasta vain sen takia, että todistan itselleni pystyväni johdattelemaan heidät täysin minun suunnittelemalleni polulle. Tästä ei välttämättä ole minulle edes mitään hyötyä - edes välillistä. Joskus harvoin manipuloin ihmisiä siten, että asiat toimivat paremmin minun kantiltani, mutta yleensä teen tätä vain viihdyttääkseni itseäni. Saatan jatkaa juttua hyvinkin pitkälle ja lopulta käytän keksittyä todellisuutta oikean todellisuuden sijasta täysin huomaamattani. Voi olla että elämäni on sen verran tylsää, että väritän sitä tällaisella leikillä. Pidän liioitelluista tarinoista, koska ne ovat parempia silloin. Ärsyynnyn suunnattomasti kun joku tosikko alkaa korjailemaan jonkun hyvin värittämää tarinaa, mutta en kuitenkaan näytä ärsytystäni. Olen yliopistossa opiskeleva parikymppinen.

Viimejouluna kävin lenkillä tonttulakki päässä ja äidin punainen takki päällä. Kun (odotetusti) eräs auto meni ohi, koin helpotusta. Siinä autossa oli ihailemani tyttö, joka on kuitenkin niin nuori, etten tohdi hänen kanssaan aloittaa mitään... Tunsin että olin pelastanut molempien joulun.

Samana iltana kun nauroin jollekin asialle oikein kovasti, muuttui nauru itkuksi. Jouduin "pakenemaan" omaan huoneeseeni. Itkin siellä varmaan puoli tuntia.

6. luokkalaiseen ihastunut abiturientti.