TunnustustenLuola.fi

Tekisi mieli viettää kiihkeä yö, ellei useampikin, entisen poikaystäväni kanssa. Pelkäänpä vain että se on mahdotonta. Hän jätti minut sen takia koska sai tietää että olin pettänyt häntä (suutelin toista) ja tämän takia hän halveksii minua suurimman osan ajasta kun/jos satumme keskustelemaan keskenämme. Häiritsee silti välillä, kun hän kertookin että välittää minusta vielä paljon ja tahtoisi myös pitää hauskaa kanssani. Harmittaa, mutta toisaalta tiedän että siitä ei varmaankaan seuraisi mitään hyvää loppujanlopuksi. Kai?
Helpottipas hieman.

Olen korviani myöten rakastunut henkilöön, joka tahtoo minulta vain seksiä.
Minuun sattuu joka kerta kun hän lähtee, mutten silti voi lopettaa suhdettamme.
En tule koskaan saamaan muuta, mutta elän joka päivä toivossa, että hän joskus sanoisi minulle rakastavansa.

Säälittävää. Mutta totta.
-N18

lunttasin yläasteella lähes kaikisssa kokeissa, pääsin peruskoulusta ulos melkein ysipuolen keskiarvolla

minusta on hienoa antaa miehille se kuva, että olen kiinnostunut heistä. kun kyse on tositoimista, peräännyn

Mieltäni turhauttaa tyttöystäväni. Näemme harvoin, ja silloin kun näemme, menee aika yleensä siihen, että yritän lepyttää häntä paremmalle tuulelle. Vain ja ainoastaan. Hän ei vain ymmärrä, että en todellakaan ole aikaisemmin voinut tavata useammin. Nyt minä olen koko kesän hänen käytettävissään, mutta tulen hyvin suurella todennäköisyydellä viettämään kesän häntä lepytellen, tai sitten puhtaassa ilmiriidassa.

Kaikenlisäksi olen niin saamaton, että voi jättääkään häntä noin vain, vaan tieten tahtoen väen vängällä haluan tehdä elämäni mahdollisen vaikeaksi. Siistiä.

En ole elänyt yhdessäkään parisuhteessa. En silti karsasta läheisteni parisuhteita. Olen aina katsonut kavereitani (ja heidän kumppaneitaan) ja ajatellut "Nuo kaksi ovat yhdessä loppuikänsä!". Sittemmin on monien suhteiden takaa on paljastunut väkivaltaa ja surua.

Minulla ei ole pienintäkään kokemusta seurustelusta, mutta toivoisin omien (ehkä) tulevien seurustelukumppaneitteni olevan kuin kavereita, joiden kanssa voi sekoilla ja puuhata kaikkea mukavaa.

Lapsellistako? Ehkä, mutta eikai täällä pakko aikuseksi ole kasvaa.

M19

Olen 15-vuotias tyttö. Uskottelen eräälle ystävälleni, että olen kamala huligaani. Kerron epämääräisesti viikonloppu seikkailuistani ja uskottelen, että olen ollut TAAS jumalattomassa humalassa ja nuoleskellut sen ja sen ja poikaystävän kanssa - eikä se jätkä muista mitään!

Kerran jopa lähetin ystävälleni viestin muka "väärään numeroon" ja "ihan vanhingossa". Viesti oli menossa muka veljelleni, jonka oli muka tarkoitus hakea minut keskustasta ryyppyreissultani.

Kun kaverini viestin saatuaan soitti minulle, mä tietenkin sammalsin ja nauroin ja uskottelin nauraen "olevani IHAN selvinpäin".

Saan jonkinasteista nautintoa siitä, että tämä ystäväni katsoo minua välituntisin halveksuen ja pahalla silmällä. Hauskaa on myöskin se, että hän luulee, että olen suudellut kiihkeästi erään luokallani olevan pojan kanssa. Joka kerta, kun puhun tälle pojalle - ystäväni tarkkailee meitä TODELLA tarkkaan.

=)

minä olen täysin murtunut....

olen ollu rakastunut parhaimpaan ystävääni jo pitemmän aikaa ja tänään minulle selvisi että hän haluaa olla vain ystäviä.... enkä osaa edes kuvitella kuinka vaikeeta siitä tulee tulemaan koska haluiaisin vain hänet ja ajattelen häntä joka päivä mutt en kuitenkaan voi saada hätnä... ja tämä on aivan uskomattoman masentavaa ja minua itkettää...

ti 4.5.2004

m18

-Olen pettänyt poikakaveriani useasti. Ja tälläkin hetkellä rakastan toista miestä jota en kuitenkaan voi saada enää takaisin, vaikka jokin kipinä välillämme onkin. Poikaverianikin rakastan (kai?) tai sitten en osaa erota tottumuksesta.
-Aina baarissa ollessani flirttailen miesten kanssa koska nautin suunnattomasti heidän huomiostaan, vaikka kyseinen mies ei muuten kiinnostaisikaan.

esitän mielelläni tyhmempää kuin olenkaan.

Minulla on juttua kahden miehen kanssa. Ja yksi vonkaa vielä ja laittaa viestejä, mutta en tahdo enää enempää ongelmia.

Pelkään ihmisiä. En uskalla kertoa kenellekkään asioistani, paitsi entiselle poikaystävälleni. Kammoan sosiaalisia tilanteita.

Tulen pettämään aviopuolisoani hyvin pian vain koska haluan rajumpaa seksiä.
Rakastan häntä silti ja pelkään menettäväni hänet jos jään kiinni.

Mokasin viime yönä tosi pahasti kun harrastin poikaystäväni kanssa seksiä, kutsuin häntä vahingossa toisen miehen nimellä johon olen salaa ihastunut...enkä enää niin salaa :/

Olen suht paska jätkä. En voi elää uskollisena parisuhteessa, mutta pidän kuitenkin sellaista yllä, koska minussa ei ole miestä nähdä tyttöystäväni murtuvan jättäessäni hänet.

En edes halua erota, pidän tyttöystävääni huipputyyppinä ja oikein ihanana. Ne nyt ovat vain yhteiskunnalliset paineet ja traditiot, jotka pitävät uskollista suhdetta liiton perusedellytyksenä.

Suhdettamme vaivaa vain sen seksittömyys, ei vain jaksa enää kiinnostaa sataan kertaan naitu vartalo. Siispä käynkin tiheään tahtiin naimassa vieraita naisia viikonlopun ryyppyreissuillani. Kaikkihan me tiedämme urheilullisen, syntisen kännipanemisen voittavan maanantaiseksin.

Olen myös pitänyt kirjaa seksikumppaneistani. Ja pinnistelen viikonlopun jälkeen muistaakseni hoitoni nimen kirjatakseni sen ylös. Listaan merkitsen myös numeroarvosanan 4-10 heidän ulkonäöstään ja seksin laadusta. Lisäksi jonkin erikoisominaisuuden, kuten hyvän oraaliseksin tai perseen antamisen. Se lista ja maskuliininen tapaani mainita kumppaneitteni määrän sopivan tilaisuuden tullen saavat minut pitämään itseäni pintaliitäjärunkkarina.

Hymyilen ylpeänä ja omahyväisenä peilikuvalleni kun ajattelen raadollisuuttani.

Inhoan ystävääni sillä hän on frigidi. Emme ikinä voi mennä baariin miehiä iskemään kun hän vain möllöttää.
Hän ei ikinä edes suudellut miestä tai edes käynyt trefeillä. Hänen kanssaan ei voi puhua seksistä. Hän ei myöskään ole lesbo. Hän on frigidi ja se tuhoaa ystävyytemme. Hän on tylsä.

Itkin, olin hermoheikko ja kurjissani entisen poikaystäväni
seurassa usein vain saadakseni huomiota. Siitä oli kehittynyt
jonkinlainen refleksi, sillä siten sain aina halauksia ja
lohdutusta ja olin siitä aika riippuvainenkin. Harmittaa nyt,
miten paljon kurjuutta ja huolta se tuotti tuolle ihmiselle.

Tavallaan kaipaan sellaista nytkin, mutta olen opetellut ottamaan
muut ihmiset huomioon paremmin ja käyttäytymään vähän vähemmän
lapsellisesti.

Seitsemän vuotta sitten tapasin ihanan tytön. Rakastuimme. Tyttö oli minua 4 vuotta nuorempi, abiturientti. Olimme yhdessä jatkuvasti, eikä mikään ole tuntunut koskaan niin vaivattomalta, oikealta ja lohdulliselta. Henki sai yliotteen ruumiista ja vaikka kukaan ei uskoisikaan, tunsin hänet kutinana kehossani metrien päähän.

Sitten kaikkea tapahtui, vuosi Irlannissa, kasvamista ja kipuilua ja sitten puolivahingossa tapahtunut ero. Kolme vuotta sitten tapasimme uudestaan, rakstuimme taas. Hän jätti poikaystävänsä ja kaikki vaikutti hetken selkeältä taas. En kuitenkaan pystynyt yhdessäoloon, jokin vaivasi minua ja päättelin, etten pysty rakastumaan uudestaan häneen, että kaikki onkin vain menneen perään haikailua ja kaipuuta kesän ja ruskettuneen tytön tuoksuun, vuosien taakse Kemijoen varteen. Kaikki loppui.

Nyt kuitenkin viimeyönä, viinipullon näyttäessä puolta ymmärsin: Rakastan häntä. Olen aina rakastanut. En voinut elää hänen kanssaan, koska tunsin itseni voimattomaksi hänen parantumattoman sairautensa vuoksi. En voinut ottaa sitä taakkaa häneltä pois ja koin epätoivoista voimattomuutta ja hiljaista raivoa häntä kiusaavaa sairautta kohtaan. Nyt kun olen varttunut näen tämän kaiken tarkasti ja varmasti. Tämän tietäessäni kykenen nyt hyväksymään kuolevaisuutemme, fyysisen väliaikaisuutemme ja täyttymättömän rakkauden ylitsepääsemättömyyden.





Työhuoneessani torstaiaamupäivänä,
nyt kun en ole varma onko mikään enää entisensä:

Poika29v

Ystäväni valehtelee minulle usein päin naamaa ja värittelee tarinoitaan. Hän luulee ilmeisesti olevansa hyväkin valehtelija, eikä varmasti usko että tiedän hänen valehtelevan. Kuuntelen valheet ja esitän uskovani niitä, mutta hänen selkänsä takana nauran hervottomasti hänen surkeille valehtelutaidoilleen ja kerron niitä hupijuttuina eteenpäin jotta muutkin saisivat osansa hyvistä nauruista. Minua ei edes harmita se, että hän valehtelee, saanpahan hyvät naurut säännöllisesti. Oikeastaan on melko säälittävää että hän jatkaa valehtelua eikä tajua miten läpinäkyvä hän on.
Samaisella ystävälläni on myös ns. julkinen salaisuus, josta kenenkään ei pitäisi tietää. Mutta hän on ainut joka ei tiedä että kaikki muut tietävät salaisuudesta! Hän vain esittää ja esittää että salaisuutta ei olekaan ja samalla me salaisuuden tietävät myhäilemme toisillemme. n23

Asun avoliitossa, mutta haluaisin salaisen seksisuhteen toisen tytön kanssa. Minusta tuntuu, että tyttöystävästäni ei ole minulle tarpeeksi. Kyllästyn helposti. Katselen "sillä silmällä" kauniita naisia kadulla ja baarissa ja tiedän saavani myös itse heiltä ihailevia katseita. Olen kimpassa nykyisen tyttöystäväni kanssa enää lähinnä taloudellisen hyödyn takia ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Tyttöystäväni on edelleen minuun ihan lääpällään eikä aavista mitään. En uskalla tunnustaa asioiden todellista laitaa edes parhaille ystävilleni.

-M26

En rakasta tyttöystävääni. Mutta en myöskään uskalla erota, koska pelkään loukkaavani häntä liikaa, enkä halua loukata. Rakastan toista tyttöä, joka on muualla opiskelemassa, kaukana minusta, liian kaukana. Soittelen hänelle ja hän minulle säännöllisesti 3 kertaa viikossa ja puhumme pitkiä puheluita. En myöskään ole tästä kertonut nykyiselleni.

En TODELLAKAAN osaa viekoitella vaimoani...kun koitan vähän "ehdotella" hän toteaa minun aina van olevan niin suorasukainen ja toivoo että viekoittelisin hänet.

Vaan eipä PRKL suostu kertomaan, että miten se tehdään...
naimisissa oltu jo 5 vuotta :(

Vaikea ero, jota vasta käsittelen. Pelottaa, että olen jo rakastumassa uudelleen ja aivan väärään ihmiseen.