TunnustustenLuola.fi

Erosin pitkäaikaisesta tyttöystävästäni joku aika sitten. Nyt olen äärimmäisen onnellinen. Esitän silti surullista, jotta ex-tyttöystävälleni ei tulisi paha mieli ja ihmiset eivät pitäisi minua sydämettömänä.

satuin viime vappuna poikkeamaan keskustassa tuntemattomiin kotipirskeisiin, joissa sitten eräs naispuolinen vieras ''iski silmänsä'' minuun. rupattelimme hetken ja sen jälkeen neiti katosi jonnekkin. minä rehtinä herrasmiehenä tietysti heti tilaisuuden tullen hörpin hänen keittiöön jättämänsä viinipullon tyhjiin ja samalla hieman muidenkin paikalla olleiden juomisia salaa. vähän myöhemmin lähdin etsimään vessaa ja kyseinen tyttö pyysi minut mukaansa tyhjään varastohuoneeseen. tyttö ei suoraansanoen viehättänyt minua ollenkaan, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla miltä tuntuu olla hieman pyylevämmän neidon kanssa. kaksi tai kolme kertaa aktin aikana muut juhlijat sattuivat aukaisemaan oven. seksi oli ehkä surkeinta, mitä olen elämäni aikana kokenut, mutta sen jälkeen kuitenkin lepertelin ja esitin tyytyväistä. kun sitten saimme vaatteet takaisin päälle, päätimme lähteä pizzalle ja juuri kun saimme tilattua lätyn, kaverini ilmestyi paikalle kihlattunsa kanssa. koska omaamme kumpikin aika härskin huumorintajun kaverini kanssa, niin aloimme tietysti sikailla piittaamatta tytöistä tai muista pizzerian asiakkaista. syötyään pizzansa tyttö lähti käymään vessassa ja kun hän oli poistunut pöydästä sanoin vieressä istuvalle kaverilleni, että nyt lähden äkkiä helvettiin ja käskin häntä sanomaan että toinen jalkani oli mennyt poikki. lähdin juoksujalkaa toisiin kotibileisiin ja sieltä soitin toiselle tytölle jonka kanssa olin sopinut treffit illaksi. nuoleskelin ja värkkäilin hänen kanssaan loppuillan ja sen jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. seuraavana päivänä sain kuulla kunniani ja pyytelin anteeksi. vappu oli kuitenkin hauskin pitkään aikaan, enkä kadu mitään.
T:Hennesy

Olen pettänyt kahta poikaystävääni (saman)tytön kanssa. Tykkään kuitenkin enemmän pojista.

Olen asunut nyt avomieheni kanssa yhdessä runsaat 4 vuotta. Petän häntä viikottain hänen kaverinsa kanssa.. Avomieheni ja minun välit eivät ole olleet koko talvena lämpimät, tuntuu siltä, että kestämme vain toisiamma pakosta. Minä en voi sietää hänen kosketustaan yhtään. Muutun heti vihaiseksi, kun hän yrittää kosketella minua. En tunne mitään häntä kohtaan. ENkä kestä ajatusta, että minun pitäisi viettää hänen kanssaan koko loppuikäni.

Olen menettänyt henkilön, jonka kanssa halusin viettää koko loppuelämäni. Sen vuoksi olen nyt onnellisempi kuin koskaan.

Olen tyttö. Minulla on tyttöystävä. Rakastan häntä suuresti, enemmän kuin mitään muuta, mutten pidä kun hän halaa ym minua julkisesti.
Olemme kertoneet muutamille läheisille ystäville, mutta kukaan muu ei tiedä siitä.
Pelkään että joku on huomannut sen. Salaileminen on mukavaa, enkä pidä kun vahingossakin annamme jollekin aihetta epäillä.

2 vuotta olen ollut silmittömästi rakastunut tyttöön, jota pidän samalla maailman ärsyttävimpänä ihmisenä epäloogisuutensa takia. Hän valittaa muille aina siitä, että häntä haukutaan muka huoraksi, vaikka kukaan ei sitä ole koskaan tehnyt hänelle. Hän ei ole ollut sinkkuna yli 4 päivää, noin 3 vuoden aikana. Hän ärsyttää ja kiihottaa minua yhtäaikaa suunnattomasti, koska hän avautuu minulle aina kun olen jo pääsemässä hänestä yli eikä koskaan 'antaudu' minulle, jakelee vain yksityiskohtia omasta elämästään ja hetken luulen olevani hänelle tärkeä. Masokistinen luonne minulla :/

Rakastan poikaystävääni enkä missään olosuhteissa jättäisi hänta. Olen kuitenkin pettänyt häntä pitkälle toistakymmentä kertaa ja tulen pettämään jatkossakin. Liian moni ihminen tietää ja tuntee pettämistaustani, tulen vielä jäämään kiinni. Odotan kauhulla sitä päivää.

olen seurustellut kohta vuoden nykyisen tyttöystäväni kanssa. humalassa usein riitelemme, koska olemme molemmat terveesti mustasukkkaisia, tästä johtuen välit erääseen ystävääni ovat tulehtuneet. Olen kuullut monelta tutultani että, heidän touhunsa on epäilyttävää. Kun otin asian puheeksi ystäväni (ex) hän sanoi että mitään ei ole tapahtunut. olisin voinut uskoa tämän jos en tietäisi hänen harrastavan varattuja muijia. Tyttöystäväni sanoo heidän olevan vain ystäviä, joilla on erilainen suhde. Tunnustus: dissasin monivuotisen ystäväni koska hän ylitti rajan, ystävän luottamukselle.
Tyttöystäväni käy edelleen hänen kanssaan kahilla, ja uimassa. Olen heikko mies!!!

Maailman värit näyttää paljon kirkkaamilta. Jotenkin kaikki muut tuntuu turhalta. Pienet pölypallerot lentelee ilmassa, leikkien yhdessä ja erikseen. Kaikki yrittää niin paljon, että ei voi olla muuta kuin onnellinen. Taidan olla rakastumassa.

n18

Haluan avomieheni isoveljeä järjettömästi ja tuntuu, että hän on se unelmieni mies. En kuitenkaan uskalla tai kehtaa tehdä asialle mitään. Se olisi liian noloa, enkä voisi ikinä enää katsoa appivanhempiani silmiin jos tekisin jotain asian hyväksi. Tämä hajottaa, mutta minkäs teet. Tuntuu että avomieheni on vaan se "next best thing".

Olen yhden kerran tuonut varatun miehen mukanani baarista. Se oli kihloissa mutta lopettelemassa juuri opiskelujaan, minkä vuoksi kihlattu asui n. 400 kilsan päässä.... En tahdo olla mikään pesänrikkoja mutta olin itse silloin eronnut ja ihan maassa. Ja kyllähän se silloin helpotti oloa hetkeksi aikaa... Varsinkin kun jäbä oli ulkonäöltään juuri mies minun makuuni....

Olen ollut tyttöystäväni kanssa nyt melkein vuoden yhdessä ja viimeiset 2kk olen halunnut jättää hänet. En vain pysty mitenkään sanomaan asiaa hänelle. Olen kai pelkuri.

mieheni ei ota tosissaan ongelmiani, epävarmuuttani kehostani ja itsestäni. hän vain haukottelee ja käskee lopettamaan pelleilyn jos jotain valitan. tiedän että typeräähän tämä on, mutta toisinaan haluttaisi kunnolla todistaa hänelle että olen tosissani. en haudo itsemurhaa tms.

n20

olen kutsunut nykyistä poikaystävääni kolme kertaa exäni nimellä.

Olen suhteessa aivan mahtavan ja ihanan tytön kanssa. Siltikään en uskalla antaa itseni ihastua häneen täysin, johtuen aiemmista huonoista kokemuksistani tyttöjen kanssa. Kaikki heistä ovat aluksi antaneet ymmärtää haluavansa, mutta vedonneet loppujen lopuksi johonkin umpimähkään keksittyyn syyhyn lopettaa/hidastaa jutun etenemistä. Vaikka esitänkin nykyään olevani hyvä ystävä heille, halveksin heitä ja toivon etten näkisi taikka kuulisi heistä enää koskaan. Esittäminen ja valehtelu heille on hauskaa ja tyydyttävää, ne idiootit luulevat minun oikeasti pitävän heistä ystävinä :)

Pidän tyttöystävästäni.

Olen nuori, mutta eipä tuo haittaa, tunnustetaan silti.Tunnustukseni on hyvin klassinen, mutta sekään ei haittaa minua.

Eli olen 15-vuotias ja olen rakastunut tyttöön, joka on lukiossa jo, en uskalla lähestyä häntä, ihailen häntä vain kaukaa. Ajattelen häntä melkein joka hetki, ja koulussa aina välituntisin(koulussamme ylä-aste ja lukio on samassa rakennuksessa) etsin katseellani häntä koko ajan. Olen tuntenut että hän katselisi myös minua, mutta olin samoissa bileissä hänen kanssa, mutta hän ei luonut edes katsekontaktia kanssani. Olen kohta sekaisin ja asialle ei voi mitään. Siinä se oli.

-Poika15

entinen jätkäni jätti minut koska halusin olla hänen kanssaan 24/7

n~17

olin ekaa kertaa ryyppäämässä kavereitteni kanssa, kk sitten ja olin tietenkin sitä ennen leuhkinut kaikille että oon vetäny aina ihan älyttömästi... vaikka et koskaan ollut ottanut kunnon kännejä... ja sitten olin juonut 3pulloo kaljaa ni rupes lentää laatta ja kaikkee muuta hauskaa... eij ollu kivaa... ja sitten kaikki kaverini saivat siis tietää että olin valehdellut heille... :(

olen 28-vuotias mies, kihloissa toista kertaa. ensimmäinen, kuusi vuotta kestänyt parisuhteeni kaatui viime kädessä siihen, että avovaimostani ja minusta tuli vähitellen toistemme terapeutteja. jouduin ensin tukemaan häntä paniikkihäiriöiden läpi, kunnes sairastuin itse vaikeaan syömishäiriöön.

olen sittemmin parantunut sairaudesta ja kihlautunut uudelleen. rakastan puolisoa kaikesta sydämestäni; hän on enemmän kuin saatoin koskaan elämältä toivoa. olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta, käyneet läpi sanoin kuvaamatonta onnea ja repiviäkin riitoja, jotka ovat kuitenkin vain hitsanneet meitä yhteen.

vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta, että puolisoni mielenterveys järkkyy. päälle päin hän on aivan normaali nuori ikäiseni nainen, mutta sisällä kiehuu. hän on jatkuvasti ylistressaantunut työstään, hän ei osaa arvostaa itseään ja hänen masennuskohtauksensa tuntuvat alati syventyvän. muutama kuukausi sitten hän sai mielialalääkkeet, jotka ovat auttaneet pahimpiin oireisiin, mutta masennuksen (?) perimmäistä syytä ei ole juurittu pois.

puolisoni on muutaman kerran (huonoimpina hetkinään) on kertonut pohtivansa itsemurhaa ja sanonut, että voisi tappaa itsensä, jos meille tulisi ero. viime aikoina tilanne on kärjistynyt entisestään, ja minusta tuntuu, että en tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä. olen yrittänyt turhaan sanoilla ja teoillani osoittaa, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

oman sairaushistoriani takia tiedän mitä on syvä masennus, eikä puolisoni tilanne vaikuta minusta vielä peruuttamattomalta. näen kuitenkin, että hän on ajatumassa kierteeseen, joka pitäisi katkaista ennen sen alkamista. minulta vain voimat loppuvat, ja päässä pyörii miljoona ajatusta. kaatuuko tämäkin suhde siihen, että joudun alkamaan puolisolleni terapeutiksi? miten minä jaksan tukea puolisoani, kun olen itse vasta äskettäin selvinnyt ongelmistani? miksi helvetissä minä tunnun vetävän puoleeni aina "pinnalta ehjiä", mutta sisältä sirpaleina olevia naisia? onko minussa itsessänikin jokin vika? pitäisikö minun joskus olla kovempi, eikä aina vain yrittää ymmärtää? ja miksi helvetissä minä en KOSKAAN saa mahdollisuutta elää tasapainossa itseni ja lähimmäisteni kanssa?

itkisin jos osaisin :(