TunnustustenLuola.fi

Nuorempana minun oli vaikea hahmottaa ihmisten välistä kanssakäymistä ja möläytin monta kertaa kuulijoiden kannalta ikäviä, lähinnä epäkohteliaita ja snobistisia kommentteja.

On pakko saada tunnustaa.

Mä olen niin korviani myöten rakastunut poikaystävääni, että se jopa satuttaa.. En kestä tätä kun riidellessäkin haluan vain olla hänen kainalossaan, vaikka samalla näyttäisinkin keskisormea sillä hetkellä idiootille äijälle..

Olen mustasukkainen kun hän katselee pornoa. Tiedän että ne naiset ovat vain fantasiaa jne. mutta mitäs teet..ja sehän on normaalia joka miehelle.

En ole ylimustasukkainen persoona! Annan vapauden.

Miksen voi vain rakastaa ja olla aiheuttamatta kohtausta joka ainoasta loukkauksesta, jonka hän on mua kohtaan tehnyt.. Joskus jutut ovat niin mitättömiä että hävettää myöntää että suutun niistä.

En haluaisi antaa kaikkea niin helpolla anteeksi, mutta sylinkaipuu on niin tappava, etten voi muutakaan. Ja kuka voisi vastustaa hänen silmiään..........

Olen säälittävä yksilö. Olen kiinni hänessä. Ikuisesti kai.


PS. Hän on paljon paljon parempi ihminen mitä minä olen.

N18

Minulla on ollut suhde 35-vuotiaaseen mieheen ollessani itse 16-vuotias. Suhdetta kesti melkein vuoden. Tuhlasin kaikki rahani päästäkseni hänen luokseen toiseen kaupunkiin. Vanhempani eivät vieläkään tiedä asiasta. Enkä aio kertoa.

Aina kun minulla on juttua jonkun miehen kanssa, huomaan koko paikkakunnan miesten pyörivän ympärilläni. Tottakai "jätän" sen miehen kenen kanssa minulla oli juttua, koska valitsen ympärilläpyörivistä parhaimmman.

Petän rakastani.

Minulla on tapana flirttailla miehille, vaikken kuitenkaan ole heistä erityisen kiinnostunut. Kun sitten olen varma että he ovat minusta kiinnostuneita, unohdan koko asian. Tai en varsinaisesti unohda, pidän heihin silti yhteyttä, mutta vain sen verran että heidän kiinnostuksensa säilyy. Vihaan itseäni tämän takia, mutten voi itselleni mitään.

Rakastan avovaimoani yli kaiken enkä missään tapauksessa haluaisi häntä menettää. Eilen illalla hän sanoi olevansa minulle kaiken aikaa kiukkuinen eikä tiedä rakastaako minua enää... :(

Ehkä me emme vain sovi toisillemme. Tai sanotaanko, että minä en sovi hänelle mutta hän minulle. Raastavan ahdistava olo. Tänään juhlin viinalla.

Olen ihastunut kaverini äitiin, joka on 53 vuotias. Itse olen 20 vuotias mies.

Löysin rakkaani internetistä. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja on ilmennyt että hänkin rakastaa minua vähintään yhtä paljon. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämä tosiaan tuntuu hymyilevän.

Wolf.

mulla on sellainen ongelma miesten kanssa, että annan ymmärtää, mutta en ymmärrä antaa. siitä olen kärsinyt jo monta vuotta. aina kun näen hyvännäköisen miehen, aloitan pelaamaan kaikennäköisiä silmäpelejä ja sitten kun kyseinen henkilö tulee puhe-etäisyydelle, se on minulle kuin täyttä ilmaa. en voi sille mitään, mutta nautin siitä, kun miehet piirittävät mua.

Petän jatkuvasti. Vaikka seurestelisin maailman upeimman naisen kanssa, niin aina löydän itseni vieraista. Ja kun käyn viereissa, niin jatkan ns. salasuhdetta viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Omaan vaimooni en koskisi tikullakaan - vaikka onkin upea.

M/33

Rakastan ihmistä, joka ei koskaan voi rakastaa minua.

Kidutan itseäni olemalla hänen luonaan, puhumalla hänen rakastettunsa kanssa, olen kuin kaikki olisi hyvin.

Mutta öisin itken hänen peräänsä.

perinteistä, mutta ah niin traagista: olen rakastunut poikaan, joka luultavasti ei tunne samoin minua kohtaan. elämä on laiffii...

Rakastuin erääseen poikaan 10-vuotiaana, aloitimme kirjeenvaihdolla parin vuoden päästä ja yläasteella seurustelimme (hän rakastui minuun vasta silloin).

Välillä erosimme ja aloitimme uudelleen.Minulla oli muitakin poikaystäviä välillä mutta rakastin vain häntä(Jätin hänet aina mutta jos hän löysi toisen, menin heti takaisin).

19 tai 20 vuotiaana löysin toisen, ja päätin ettemme enää palaa yhteen - kymmenen vuotta samaa ihastusta sai riittää!

Hänkin löysi toisen, en nähnyt häntä juurikaan enää.
Nyt: Hän on naimisissa ja saa pian lapsen. Minä olen 30-v, naimisissa myös ja olen ajatellut häntä ihan joka päivä viimeiset 10-vuotta.

Olen 15-vuotias tyttö ja bi-seksuaali. Minulla ei ole mitään ongelmia tämän asian kanssa, eikä ole koskaan ollutkaan. Kukaan ei ole koskaan tullut heittelemään asiasta.

Tällä hetkellä minulla on tyttöystävä, joka on oikeastaan vain hyvä ystävä. Hän halusi alkaa seurustella järkyttääkseen vanhempiaan, ja minulla ei ollut mitään asiaa vastaan. Olin riparilla vastikään, ja ihastuin isoseeni, joka on minua kaksi vuotta vanhempi (sentään poika). Tämän lisäksi yksi koululaisemme jätkä vikittelee minua jatkuvasti. Mukava tyyppi, mutta aika lailla kiihkeämmin mukana jutussa kuin minä. Itse tarvitsen aikaa tutustumiseen, ja olen sen hänelle sanonutkin.

Ja. Olen rakastunut yhteen hyvistä ystävistäni. Se joka tulee sanomaan, että se on ohimenevää ja naureskelee pikkulikkojen ruikutukselle, on väärässä. Olen rakastanut tätä tyttöä jo monta vuotta, ja kaikki ystäväni tietävät tämän ja ottavat vakavasti. Olen kertonut ystävälleni, ja hän on sanonut rakastavansa minua myös, mutta että meillä ei voisi olla mitään. Rakastan häntä todella, ja tämä sattuu. En tiedä mitä tehdä. Itkin itseni uneen kaksi kuukautta putkeen kun emme olleet puheväleissä.

Tavallaan pelkään, että joku tuttuni lukee tämän ja tajuaa että se olen minä, mutta toisaalta... en minä mitään häpeä.

hmm..mistähän sitä loppujen lopuksi edes alottaisi.. olen siis kihloissa, oikeastaan, vaikka tämä kuullostaa hyvinkin kornilta, rakastan miestäni..mutta silti petän häntä..juuri viime yönäkin olin toisen miehen luona yötä..enkä edes kadu koko juttua.. ehkä minulla ei tämän asia suhteen ole omaa tuntoa..tavallaan uskon, että tämä on vain oma säälittävä yritykseni päästä irti tästä kuristavasta otteesta..en jaksa..mieheni on kyllä todella ihana ja kaikkea..mutta hän tukehduttaa minut..koko ajan on mielettömät paineet tästä suhteesta..minua painostetaan joka suunnasta..mieheni perhe on aivan ihana, mutta hekin ehkä tietämättään painostavat minua..toisaalta ajattelen välillä, että tämä suhde saa nyt loppua..mutta kun taas seuraavan kerran näen rakkaani, muutan mieleni..haluan hänet..mutta en kuitenkaan halua..en ole pettänyt kuin kaksi kertaa, mutta tiedän, että siinäkin on kaksi kertaa liikaa..en vain yksinkertaisesti kadu niitä hetkiä..koska, noina hetkinä minun oli hyvä olla..ei ollut sitä inhottavaa tunnetta että kuristuisin..että en saisi henkeä..

olen ihminen, ryyppään, tupakoin, petän miestäni ja rakastan eniten tässä maailmassa itseäni.Minulla on seksifantasioita.Valehtelen, mutta yleensä syynä on oman nahkan pelastaminen.Tajusin pari viikkoa sitten olevani hel***in kaunis nainen.Olen snobi, enkä häpeä sitä.En pystyisi elämään jos rahaa ei olisi kuin roskaa.Minua on pahoinpidelty,paljon mieheni toimesta,en kuitenkaan koskaan tule asiaa kertomaan läheisille, koska häpeän heikkouttani.Tälläistä elämä, hyvin menee.

Sekaannun aina varattuihin miehiin. Flaksi ei muutenkaan ole kovin kummoinen, mutta aina kun pääsee pussailemaan, mies osoittautuu varatuksi. Tai on osoittautunut jo ennen sitä, mutta en voi vastustaa kismailua oli mies varattu tai ei. En ajattele heidän tyttöystäviään empaattisesti. Lähinnä ajattelen, että minun pitäisi ajatella heitä, pitäisi olla velvollisuudentuntoinen.

Satunnaisten baarisekoilujen lisäksi tunnun myös aina oikeasti ihastuvan varattuihin. Olen tuomittu elämään sinkkuna.

Rakastan erästä naista enemmän kuin ketään muuta. En ole ennen rakastanut ketään näin palavasti. Tunnen hänen kanssaan oloni luonnolliseksi, rennoksi ja mukavaksi ja hänen kanssaan on taivaallista olla. Haluaisin olla hänen kanssaan aina ja ikuisesti. Olen kertonut humalapäissäni hänelle tunteistani, mutta en tiedä mitä hän ajattelee minusta.
Olemme vain ystäviä ja hänellä on jo poikaystävä, jota vihaan suunnattomasti. En siksi, että hän on rakastamani naisen kanssa, vaan siksi, että hän on lapsellinen, idiootti kakara. En tiedä mitä tekisin ja olen lähdössä vuodeksi ulkomaille opiskelemaan. En näe häntä kokonaiseen vuoteen, enkä tiedä mitä tekisin.
Vakoilen IRC-galleriassa naisen saamia kommentteja ja olen usein kateellinen kaikille, jotka tuntevat hänet ja kertovat, kuinka heillä oli kivaa milloin missäkin. Haluaisin itsekin olla hänen mukanaan erilaisissa bileissä yms.

Kyllä, kuulostaa äärimmäisen tyhmältä tämäkin. Mutta ainakin helpotti.

Minulla on säpinää erään todella hyvännäköisen miehen kanssa. Itseasiassa melkein seurustelemme. Ystäväni ovat uteliaitaja mustasukkaisia, ja olenkin antanut heidän olettaa paljon enemmän. Nyt kun olemme saavuttaneet sen tason, jola ystäväni luulivat meidän olleen jo pitkään. En voi nostaa juttua ielä korkeammalle, koska ystväni tuntevat tämän miehen jotenkuten. Olen ollut aina äärettömän mustasukkainen jos joku ystävistäni on tekstannut tämän miehen kanssa, hän kun usein lähettelee huumorilla hyvinkin imartelevia viestejä. Jos näen niitä ystävieni viesteissä (jotka minun on pakko lukea tietyin väliajoin), raivostun, mutta naureskelen vain asiaa ystävilleni. Kun taas mies lähettää minulle imartelevia viestejä (välillä tosissaan, välillä vitsillä; vitsillä lähetetyt ovat rohkeampia) annan ystävieni taas ymmärtää että ne ovat tosissaan lähetettyjä. Nautin siitä kun ystäväni lukevat hänen viestejään, kehuvat kuinka ihanan miehen olen löytänyt ja välillä heidän mustasukkaisista ilmeistään...

Lisäksi tiedän erään naisen, johon olen tutustunut hänen kaveripiirinsä kautta. Tiedän (myös mieheni tietää), että tämä nainen on kiinnostunut miehestäni. Kerran keskustelimme asiasta ja mies vain nauroi ettei ikinä ottaisi ko. naista ja haukkui tämän lyttyyn. Olin aivan taivaissa. Nykyään kun olemme samoissa tiloissa tämän naisen kanssa, kiehnään mieheni ympärillä tahallani koko ajan tietoisena siitä kuinka mustasukkainen nainen on. Tiedostan myös että olen paljon paremman näköinen ja laihempi kuin hän, ja saan siitä suurta nautintoa. Nykyään nainen välttelee seuraamme, mutta haluan välttämättä esittää "tietämätöntä ystävää" hänelle ja kerjätä hänet tulemaan kanssamme samoihin paikkoihin. Olen uskomattoman julma välillä häntä kohtaan, mutta nautin siitä.