TunnustustenLuola.fi

29.07.2004
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta, ja rakastan häntä, mutta...

...olen aivan täysin hullaantunut yhteisestä miespuolisesta ystävästämme. Ystävämme on varsinainen naistennaurattaja ja iskee suurinpiirtein joka viiknloppu yöseuraa.

En voi olla haaveilematta siitä kuinka hauskaa meillä olisi yhdessä.

Inhoan kaikkia naisia kenen kanssa tiedän hänen olleen, koska he eivät tunne häntä oikeasti, he tuntevat vain viikonloppupersoonan.
Hyvä ystäväni oli sängyssä hänen kanssaan tänä kesänä, ja valehtelisin jos väittäisin ettei se vaikuta ajatuksiini tästä naispuoleisesta ystävästäni. Mielestäni on huora ja astunut minun varpailleni. Nykyään minun on vaikea olla hänen seurassaan.

Pahinta on, että en voisi kertoa tästä kenellekään (paitsi teille!), mutta...
...menin kännipäissäni kertomaan kiinnostukseni tälle miehelle.
Hip hurraa, niinköhän sitä vielä nähdään?!?

Mieheni hakkaa minua.. en tiedä mitä teen.. olen edelleen meiheni kanssa..

Olen tunnustanut naisproffalleni olevani lesbo ja näkevävi hänestä unia. Hän torjui minut ensin ystävällisesti, mutta minä raivosin hänelle. Sitten hänkin suuttui ja sanoi, ettei meidän pitäisi tavata enää. Minua vituttaa, etenkin kun pitäisi vielä käydä hänen kursseillaan. Tiedän olevani ruma ja ärsyttävä, mutta haluan häntä yhä. En tiedä mitä tekisin.

- poikaystäväni on ensimmäinen miespuolinen henkilö, jonka vuoksi ikinä elämäni aikana olen itkenyt.
- epäilen myös lähes koko ajan sitä, että hän ei haluaisi olla minun kanssani, välittäisi minusta, hänellä on joku toinen yms..tämä romuttaa jo ennestään heikkoa itsetuntoani. Nämä ovat siis omassa päässäni kehittelemiäni juttuja, joilla tuskin on perää..tämä asia häiritsee minua suunnattomasti.
- inhoan sitä, että ihmiset sanovat "minä rakastan sinua"-fraasin tarkoittamatta sitä. Päähäni ei mahdu miten joku voi sanoa parin päivän seurustelusuhteen jälkeen tuon lauseen.

tää ei liity minuu vaa sinänsä muhun ja mun muijakaveriin, tuli vaan tuosta että joku oli ottanu yhteyttä ircin kautta, ja oli näköjään naiseni joku ylitsepääsemätön pakko päästä katsomaan kuka sielä mahtaisi olla, kesken aktin.
arvatkaas kuka sielä mahtaisi olla? no hänen entinen poikaystävä.

Ollaan aina tyttökavereitteni kanssa puhuttu että toisen "entisiin" poikaystäviin tai panoihin ei sekaannuta. Nyt kuitenkin viime viikonloppuna lipsuin ja harrastin seksiä kaverin erään entisen sänkykaverin kanssa. Pahempaa vielä, se oli TAIVAALLISTA

Tunnustan pettäneeni poikaystävääni viime lauantaina. En voi olla ylpeä vaikka itseppä hän tuon aiheutti käytöksellään.

Tiedän että ystävän pitäisi osata kuunnella, tukea ja lohduttaa.
Mutta minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään parhaan ystäväni tilitys ongelmistaan minulle. Tekisi mieli tiuskaista jotain aika pahasti usein takaisin sen ainaisen lohduttelun sijasta. Ystäväni on mielialalääkitys päällä, mutta pitääkö jokaisen pienen vastoinkäymisen merkata muka hillitöntä masennusta? Kai silti päivät voi olla hyviä ja vähän huonompia vaikka pillereitä popsii? Kuinka voisin tämän ystävälleni sanoa ettei tulisi tappelua. Tuntuu etten voi sanoa rehellisesti mielipidettäni ettei hän vaan suuttuisi. En jaksa aina olla se lohduttava olkapää. On sitä muillakin välillä vaikeeta! Jos jotain hänelle sanon huonosta päivästäni, tulee vaan vastauksesti että voivoi... ja sitten taas että kun hänellä on niin vaikeaa...
ARGH!

en oikein tiedä mitä ekisin. olen 17 vuotias nuori nainen ja elämä sujuu hyvin mutta.. minull on jatkuvasti paljon miehiä ympärillä. toiselle lupaan toista ja toiselle toista. sitten olen sekaisin kenelle olen luvannut ja mitä oln luvannut. en osaa päättää kenet haluan. mietin hyvät ja huonot puolet, mutta kierre jatkuu... inhoan olla "suosittu"

Eräs hyvä ystäväni (m) on menossa treffeille erään vanhan ystäväni kanssa (mies hänkin). Olen tästä äärettömän iloinen sillä nyt voin leuhkia, että ystävän-piirissäni on mahdollisesti tulevaisuudessa homopariskunta.

-M19

Rakastan Jonna nimistä tyttöä, olen seiskaluokalta asti ajatellut häntä. En tiedä hänen suhtautumistaan minuun, mutta toivon että jonain päivänä hänestä tulisi minun tyttöystäväni. Tiedän, aika tyhmää ja turhaa kirjoittaa sitä tänne but that's just my 2 cents..

Olen kamalan epäsosiaalinen. Aina kun joku tyttö puhuu tai edes katsoo minuun, punastun heti.

Kadehdin ihmisiä, joilla on rajoittuneet sosiaaliset taidot tai muut edellytykset vastakkaisen sukupuolen viettelemiseen. Sitten kun nämä ihmiset lopulta onnistuvat kerran, he omistautuvat tälle ihmisille ja pystyvät aidosti antamaan kaikkensa pitäen kiinni viimeiseen asti.

Monet eivät ymmärrä, että mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä kriittisemmäksi tulee. Entistä pienemmät asiat rikkovat suurta kokonaisuutta ja mihinkään ei voi olla tyytyväinen.. kuin korkeintaan hetken ja sen jälkeen taas miettii, että voisiko sittenkin joku muu vaihtoehto tarjota enemmän. Lopulta tässä onnistuu pistämään elämänsä totaaliseen umpisolmuun ja loukkaa useita ihmisiä tahtomattaan.

Olen elänyt tällaista elämää pitkään ja haluaisin löytää rauhan mielelleni. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen mustasukkainen omalle tietokoneelle koska se saa minua enemmän huomiota tyttöystävältäni.

Toivon että kultani lukee tämän :>

Erosin entisestä tyttöystävästäni n. 1½ vuotta sitten, mutta rakastan häntä edelleen.. Rakastua voi vain kerran?
olen edelleen ystävä kyseisen tytön kanssa.

Minua pelottaa koska en enää rakasta exääni kuten ennen. Ennen halusin häntä mutta tällähetkellä voin rehellisesti sanoa ettei vanha suola janota. En pidä häntä enää maailman parhaimmannäköisenä tai seksiä jumalaisena. Ymmärrän viimein ettei paluuta entiseen ole. En edes olisi hänestä mustasukkainen toiselle.

Olen ihastunut mieheen joka on liian lyhyt

Tämä on ensimmäinen tunnustukseni:

Kevät-talvi ja kesän alku menevät aina samalla kaavalla; vaikka menestyn uralla niin itsetunto on ihan nollissa. Naiset näyttävät hyviltä ja ihmiset käyvät kuumina, mutta itse tyytyy vaan kuuntelemaan kavereiden panoreissuista. Sitten syksyllä saa uuden vaihteen silmään ja seuraa kyllä riittää. Pelottaa että syksy ei tuo tullessaan samaa pelastusta kuin edellisinä vuosina. Harrastin seksiä viimeksi noin viisi kuukautta sitten ja se on pitkä aika.

Alkoholin kanssa on myös ihme juttu; enää ei alkoholilla saa samanlaista holtittomuutta kuin aiemmin. Kaljasta muodostuu leppoinen kupla, jonka sisältä sitten katselee maailmaa. Jos erehtyy luulemaan, että viinalla saa itsensä holtittomaksi, on seurauksena sammumisia ja yleistä tyhmäilyä.

Tunnen ihmisluonnetta aika hyvin. Ihminen tasapainottelee turvallisuudentunteen ja "paremman huomisen" välillä. Tästä syystä en usko, että ihminen voi elää parisuhteessa onnellisena; alkuhuuman jälkeen ihminen roikkuu suhteessa turvallisuuden takia mutta kaipuu "aidan vihreämmästä toisesta puolesta" ajaa pettämiseen. Nämä seikat ovat puhdasta biologiaa ja tärkeitä ihmislajin kehittymisen kannalta; ihminen pyrkii etsimään parhaat geenit jälkeläisilleen, tiedostamatta mitä on edes tekemässä. Siltikin haluaisin löytää taas itselleni tasaveroisen naisen ja lopettaa yhdenillanjutut kokonaan.

Usko silti itseeni ja tulevaisuuteen, olen pelannut korttini hyvin. Voin koska tahansa itkeä pari onnenkyyneltä pelkästä ajatuksesta, että minua on siunattu todellisilla ystävillä.

M22

Minulla on kondylooma. Olen seurustellut pari vuotta mieheni kanssa, mutten ole kertonut hänelle taudista vaikka olen koko ajan tiennyt. Nyt en uskalla kertoa, kun pelkään että hän luulee minun käyneen vieraissa. En myöskään uskalla mennä gynekologille, mutta pakko kai kerätä rohkeutta.

Olen kateellinen melkein kaikille kavereilleni, koska he kaikki seurustelevat. Haluaisin itsekkin seurustella, mutta en edes osaa pitää kasassa yhtä ns. viikonloppu-suhdetta ja kaiken lisäksi haikailen vielä entisen poikaystäväni perään!