Tiedän että ystävän pitäisi osata kuunnella, tukea ja lohduttaa.
Mutta minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään parhaan ystäväni tilitys ongelmistaan minulle. Tekisi mieli tiuskaista jotain aika pahasti usein takaisin sen ainaisen lohduttelun sijasta. Ystäväni on mielialalääkitys päällä, mutta pitääkö jokaisen pienen vastoinkäymisen merkata muka hillitöntä masennusta? Kai silti päivät voi olla hyviä ja vähän huonompia vaikka pillereitä popsii? Kuinka voisin tämän ystävälleni sanoa ettei tulisi tappelua. Tuntuu etten voi sanoa rehellisesti mielipidettäni ettei hän vaan suuttuisi. En jaksa aina olla se lohduttava olkapää. On sitä muillakin välillä vaikeeta! Jos jotain hänelle sanon huonosta päivästäni, tulee vaan vastauksesti että voivoi... ja sitten taas että kun hänellä on niin vaikeaa...
ARGH!