Oon ulospäin tosi mukava ja hauska jätkä, mut oikeesti oon sika ilkeä ja turhaudun helposti. Aikaansaan koko ajan riitoja lähimpien ihmisteni kanssa, ja yleensä riita loppuu siihen kun toinen ihminen "tajuaa" olleensa väärässä, eli syy on hänen, vaikka kaikki johtuu oikeasti minusta. En tunne ketään jolle en olisi ollut ilkeä (tahallani). Tosin asiasta tulee aina huono omatunto.
Oon myös älyttömän kostonhimoinen. Ex-tyttöystäväni teki minulle erittäin siat reilu vuosi sitten, ja olen päässyt kyllä jo aikaa sitten asian yli, mutta kuitenkin haaveilen aina välillä että sille tapahtuis kaikkea pahaa. Siitä on tullu läski meiän eron jälkeen, ja sen asian tiedostaminen saa aina hymyn kasvoille.
Lisäksi vihaan:
Mustalaisia, somaleita, homoja, pissiksiä, bodareita, skinejä, steissin lieju, denoja, nistejä, ylimielisiä wannabe-trendikkäitä ihmisiä, george w bushia, + ajoittain kaikkea, usein! Ja varsinkin itseäni.
Mut mä rakastan mun ihanaa tyttöystävääni yli kaiken, ja mua inhottaa ku oon sille niin usein ilkee. Silloin kun en oo, tosin hemmottelen sen piloille. Silloin olen tyytyväinen itseeni. Se on ihana.