TunnustustenLuola.fi

Tein tosi pahasti avovaimoani kohtaan. Tunnustin hänelle haluavani seksiä myös muiden naisten kanssa. En ole koskaan pettänyt häntä, enkä tule pettämään. Jos saisin valita laajentaisin kuitenkin meidän välisen seksimme käsittämään ajoittain myös muita ihmisiä. Hän suuttui kauheasti ja murtui lähes täysin. Saa nähdä selviämmekö yli tästä. Rakastan häntä valtavasti.

29.07.2004

-Mielestäni lihavuus on itseaiheutettua (ainakin suurimmassa osassa tapauksia), enkä voi sietää ihmisiä jotka ruikuttavat ylipainostaan mutteivat tee asialle _yhtään mitään_!

Inhoan sitä, jos itse -olen norm. painoinen- sanon että:
"taidanpas käydä lenkillä kun on taas kertynyt blablablaa"
niin aina on joku läski/läskihkö helisemässä että:
"mistä sun muka pitäöä laihtua, kielestäkö?"

Ymmärtäkää nyt hyvät ylipainoiset:
Paitsi että on saavuttaminen, on myös ylläpitäminen!

Lisäksi ajattelen että kaikki ylipainoiset ovat itsesäälisiä, epäsiistejä ja epäonnistujia jotka eivät kunnioita itseään sen vertaa, että hoitaisivat ruumiinsa sellaiseen kuntoon joka kestäisi katseet ja itse elämän. Ruumiimme on kuitenkin temppelimme, enkä usko että hyllyvässä temppelissä voi asua 70-80 vuotta sairastumatta..

Siitäs saitte

terv. N170cm/64kg, 95-65-95

Olen päälle kakskymppinen mies ja tähänastinen elämäni on pilalla. Poikuus meni pari vuotta sitten. Seksiä tekisi mieli, mutta kontaktin luominen vastakkaiseen sukupuoleen on vaikeaa sillä en usko (ruman ulkonäköni) takia kelpaavani kenellekään. Itsemurhaa en ole koskaan ajatellut, enkä halua ajatella - mutta toivon, että kuolemani jälkeen synnyn uudestaan tänne takaisin ja saan paremman elämän. Tämä nykyinen on niin mitäänsanomatonta.

En ole homo, mutta katson mielummin lihaksikkaan miehen kroppaa, kuin naisen vartaloa. Tämä on lähtenyt oman kropan palvomisesta, sen kehittämisestä ja kasvanut pakkomielteeksi ajan saatossa. Käytän suuret määrät rahaa tähän sairaaseen "harrastukseen." Tämä kaikki johtuu luultavasti siitä, että en ole tyytyväinen mihinkään mitä saavutan, enkä luultavasti tule koskaan olemaankaan. Vietän peilin edessä ainakin puoli tuntia päivässä miettien, mitä lihasryhmää pitäisi vielä kehittää lisää... Tätä on jatkunut jo kolmatta vuotta.
M21

29.07.2004
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta, ja rakastan häntä, mutta...

...olen aivan täysin hullaantunut yhteisestä miespuolisesta ystävästämme. Ystävämme on varsinainen naistennaurattaja ja iskee suurinpiirtein joka viiknloppu yöseuraa.

En voi olla haaveilematta siitä kuinka hauskaa meillä olisi yhdessä.

Inhoan kaikkia naisia kenen kanssa tiedän hänen olleen, koska he eivät tunne häntä oikeasti, he tuntevat vain viikonloppupersoonan.
Hyvä ystäväni oli sängyssä hänen kanssaan tänä kesänä, ja valehtelisin jos väittäisin ettei se vaikuta ajatuksiini tästä naispuoleisesta ystävästäni. Mielestäni on huora ja astunut minun varpailleni. Nykyään minun on vaikea olla hänen seurassaan.

Pahinta on, että en voisi kertoa tästä kenellekään (paitsi teille!), mutta...
...menin kännipäissäni kertomaan kiinnostukseni tälle miehelle.
Hip hurraa, niinköhän sitä vielä nähdään?!?

Mieheni hakkaa minua.. en tiedä mitä teen.. olen edelleen meiheni kanssa..

Olen tunnustanut naisproffalleni olevani lesbo ja näkevävi hänestä unia. Hän torjui minut ensin ystävällisesti, mutta minä raivosin hänelle. Sitten hänkin suuttui ja sanoi, ettei meidän pitäisi tavata enää. Minua vituttaa, etenkin kun pitäisi vielä käydä hänen kursseillaan. Tiedän olevani ruma ja ärsyttävä, mutta haluan häntä yhä. En tiedä mitä tekisin.

Olen masturboinut kääntäessäni Linuxin kerneliä.

- poikaystäväni on ensimmäinen miespuolinen henkilö, jonka vuoksi ikinä elämäni aikana olen itkenyt.
- epäilen myös lähes koko ajan sitä, että hän ei haluaisi olla minun kanssani, välittäisi minusta, hänellä on joku toinen yms..tämä romuttaa jo ennestään heikkoa itsetuntoani. Nämä ovat siis omassa päässäni kehittelemiäni juttuja, joilla tuskin on perää..tämä asia häiritsee minua suunnattomasti.
- inhoan sitä, että ihmiset sanovat "minä rakastan sinua"-fraasin tarkoittamatta sitä. Päähäni ei mahdu miten joku voi sanoa parin päivän seurustelusuhteen jälkeen tuon lauseen.

olen monta kertaa polttanut huoneessani tupakkaa.
nyt jostain syystä (toisin kun ennen) koko kämppä häisee kessulta ja isäni nukkuu viereisessä huoneessa. pelkään että hän herää jostain syystä ja suuttuu minulle :(

tää ei liity minuu vaa sinänsä muhun ja mun muijakaveriin, tuli vaan tuosta että joku oli ottanu yhteyttä ircin kautta, ja oli näköjään naiseni joku ylitsepääsemätön pakko päästä katsomaan kuka sielä mahtaisi olla, kesken aktin.
arvatkaas kuka sielä mahtaisi olla? no hänen entinen poikaystävä.

Minä pihistin huoltoasemalta lusikan viime viikolla. Tai sitten se oli jostain ravintolasta. En muista tarkkaan kun tuli oltua muutama päivä viihteellä. Lusikka on yhä povitaskussani.

Olen vilautellut vauhti-villeäni liikkuvasta junasta ohitettujen asemien ihmisille. Se tuntuu vieläkin mukavalta harrastukselta, vaikken sitä enää teekkään.

olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen SYYSTÄ!!!
kyllä, se olin minä!!mutta eipäs se läskiperse sitä voi todistaa mitenkään.
Toivon sydämestäni, että siltä otetaan se kolmaskin lapsi pois ja toivon ettei tämä lehmä saa ketään heistä koskaan tavata - vain totaalisella erotuksella näillä kolmella lapsella on ehkä pikkuruinen toivo selviytyä.. mutta jos realistisia ollaan tämä äitykkä on kyllä teurastanut nämä lapsensa henkisesti jo aikoja sitten.

Minulla oli/on tänään todella huono päivä, mutta sain edes
pientä piristystä kun luin päivän Iltalehden. Siinä oli isolla lööppi: "Plussa-pallo pahoinpidelty linnamäellä".

Ollaan aina tyttökavereitteni kanssa puhuttu että toisen "entisiin" poikaystäviin tai panoihin ei sekaannuta. Nyt kuitenkin viime viikonloppuna lipsuin ja harrastin seksiä kaverin erään entisen sänkykaverin kanssa. Pahempaa vielä, se oli TAIVAALLISTA

Tunnustan pettäneeni poikaystävääni viime lauantaina. En voi olla ylpeä vaikka itseppä hän tuon aiheutti käytöksellään.

Luulen, että olen pahasti retkussa työkaveriini.
Uskon tämän kuitenkin olevan vain fyysistä, menee ohi.
Joka kerran kun työskentelemme yhdessä ajattelen vain, että haluan harrastaa seksiä tuon henkilön kanssa!
Piinaavaa.

Tiedän että ystävän pitäisi osata kuunnella, tukea ja lohduttaa.
Mutta minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään parhaan ystäväni tilitys ongelmistaan minulle. Tekisi mieli tiuskaista jotain aika pahasti usein takaisin sen ainaisen lohduttelun sijasta. Ystäväni on mielialalääkitys päällä, mutta pitääkö jokaisen pienen vastoinkäymisen merkata muka hillitöntä masennusta? Kai silti päivät voi olla hyviä ja vähän huonompia vaikka pillereitä popsii? Kuinka voisin tämän ystävälleni sanoa ettei tulisi tappelua. Tuntuu etten voi sanoa rehellisesti mielipidettäni ettei hän vaan suuttuisi. En jaksa aina olla se lohduttava olkapää. On sitä muillakin välillä vaikeeta! Jos jotain hänelle sanon huonosta päivästäni, tulee vaan vastauksesti että voivoi... ja sitten taas että kun hänellä on niin vaikeaa...
ARGH!

Lähin ihmissuhteeni on chatjuontajan kanssa television välityksellä. Enkä edes lähetä sinne viestejä.