TunnustustenLuola.fi

Ostin juuri CounterStrike: Condition Zero -pelin, vaikka olen vannoutunut kyseisen pelin vihaaja. Vihaan myös kaikkia jotka tätä peliä pelaavat. Olen innoissani, koska Condition Zeron omistajat pääsevät ensi kuussa betatestaamaan "Counter Strike: Source" -pelin betaversiota. Liha on heikko.

Olinpa kerran fuksina raitiovaunuajelulla Helsingissä. Vaunu oli täynnä fukseja ja kaljaahan sitä tuli juotua. Yhdessä hetkessä tajusin, että nyt muuten kusettaa. No, oltiin siinä juuri äskettäin pysähdytty, eikä siinä kehdannut enää uutta pysähdystä pyytää.

Varmaan n. 45 minuuttia kärvistelin tuskissani hikipallerot otsalla, kunnes tajusin, että jos ei nyt pääse kuselle, tapahtuu vaurio alavatsassa.
Siinä sitten muuta enää voinut tehdä kun antaa mennä vaan. Upouudet farkut jalassa. Elämäni urea.

Pysähdyttiin sitten n. 5 minuutin päästä tapahtuneesta, onneksi, ei ehtinyt kusen haju levitä.

Vieläkin hävettää kun mietin tapahtunutta.

en oikein tiedä mitä ekisin. olen 17 vuotias nuori nainen ja elämä sujuu hyvin mutta.. minull on jatkuvasti paljon miehiä ympärillä. toiselle lupaan toista ja toiselle toista. sitten olen sekaisin kenelle olen luvannut ja mitä oln luvannut. en osaa päättää kenet haluan. mietin hyvät ja huonot puolet, mutta kierre jatkuu... inhoan olla "suosittu"

Eräs hyvä ystäväni (m) on menossa treffeille erään vanhan ystäväni kanssa (mies hänkin). Olen tästä äärettömän iloinen sillä nyt voin leuhkia, että ystävän-piirissäni on mahdollisesti tulevaisuudessa homopariskunta.

-M19

Rakastan Jonna nimistä tyttöä, olen seiskaluokalta asti ajatellut häntä. En tiedä hänen suhtautumistaan minuun, mutta toivon että jonain päivänä hänestä tulisi minun tyttöystäväni. Tiedän, aika tyhmää ja turhaa kirjoittaa sitä tänne but that's just my 2 cents..

Olen kamalan epäsosiaalinen. Aina kun joku tyttö puhuu tai edes katsoo minuun, punastun heti.

Lihavat ihmiset ovat mielestäni kauhistuttavan rumia! Tämä on outoa, sillä en itsekään ole mikään keijukainen. Olen siis ruma omasta mielestänikin. Vaikka kuka minulle sanoisi etten ole ruma, mietin aina mielessäni ettei kukaan voi pitää tällaista kauniina. Miksi ihmiset ovat lihavia? Miksi minä olen lihava? Tähän ongelmaan ei auta muu kuin liikunta ja ruokavalio. Onneksi minä olen tajunnut tämän ja aloittanut laihduttamisen. Pian en enää ole tekopyhä...

Kadehdin ihmisiä, joilla on rajoittuneet sosiaaliset taidot tai muut edellytykset vastakkaisen sukupuolen viettelemiseen. Sitten kun nämä ihmiset lopulta onnistuvat kerran, he omistautuvat tälle ihmisille ja pystyvät aidosti antamaan kaikkensa pitäen kiinni viimeiseen asti.

Monet eivät ymmärrä, että mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä kriittisemmäksi tulee. Entistä pienemmät asiat rikkovat suurta kokonaisuutta ja mihinkään ei voi olla tyytyväinen.. kuin korkeintaan hetken ja sen jälkeen taas miettii, että voisiko sittenkin joku muu vaihtoehto tarjota enemmän. Lopulta tässä onnistuu pistämään elämänsä totaaliseen umpisolmuun ja loukkaa useita ihmisiä tahtomattaan.

Olen elänyt tällaista elämää pitkään ja haluaisin löytää rauhan mielelleni. Helpommin sanottu kuin tehty.

Toivon että eräs "ystäväni" ei koskaan etene elämässään mihinkään.. Toivon ettei hän koskaan pääse yliopistoon, tai jos pääsee niin ei MINUN yliopistooni. Toivottavasti hän jää ikuisiksi ajoiksi yksin ja ikävöi minua ja ystävyyttäni. Toivottavasti en ole ketään muuta kohtaan näin kylmä ja tunteeton paskiainen. Harmi vain ettei noi ajatteleminen saa minun omaatuntoani liikkeelle.

Mielessäni kehittelen mitä ikävempiä kostotapoja ex-säädöille. Ikinä en voisi toteuttaa (kai) mitään, mutta on loistokasta leikkiä ajatuksella, mitä voisin tehä ja miten saada satutettua heitä mahdollisimman paljon.

Minulla ei ole yhtään kunnollista kaveria. Eikä mikään ihme, olen nimittäin todella vittumainen ihminen.

En osaa puhua mistään järkevästä. Päässäni pyörii paljon asioita, jotka tahtoisin sanoa ääneen, mutta tilaisuuden tullen menen täysin lukkoon. Usein suunnittelen keskusteluja, joita haluaisin käydä. Jopa kirjoitan niitä tietokoneella ja tulostelen paperille. Todellisuudessa kuitenkaan en pysty käymään kunnollisia keskusteluja kenenkään kanssa, toistelen vain kerta toisensa jälkeen samoja idioottimaisia juttujani.

Olen kateellinen "kavereilleni" ja tuttavilleni, kun heillä menee niin hyvin ja he osaavat pitävät hauskaa. Itse nysvään aina kotona ja irkkaan. Erityisen kateellinen olen eräälle ikäiselleni tytölle, joka on hauska, mukava ja josta kaikki pitävät. Hän on todella kiltti minulle, joten en pysty vihaamaan häntä vaikka haluaisin. Haluaisin olla kuin hän.

"Kaverini" saavat minut raivon partaalle. Suurimman osan ajasta en voi sietää heitä, olen heidän seurassaan ainoastaan siksi, ettei minulla ole muitakaan. He käyttävät puheessaan typeriä sanoja ja ilmaisuja, riehuvat koko ajan eivätkä ota mitään asioita tosissaan. Usein haaveilen tappavani heidät kaikki vain siksi, että he ovat niin ärsyttäviä.

Olen jatkuvasti ahdistunut ja valitan kaikesta. Minua ärsyttää kun muut ovat niin onnellisia. Itkeskelen vähän väliä ja muut pitävät minua taatusti täysin idioottina. Olen käynyt psykologilla jo muutaman vuoden, mutta en vieläkään pysty puhumaan hänelle kunnolla mistään. Tulen varmaankin olemaan koko loppu ikäni masentunut ja hyödytön ihminen.

Olen katkera ex-poikaystävälleni, joka jätti minut pari kuukautta sitten vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän oli ensimmäinen kunnollinen seurustelukumppanini. Olin todella masentunut niihin aikoihin, kun hän sanoi haluavansa erota, ja vihaan häntä sen vuoksi että hän jätti minut yksin kaiken sen paskan keskelle. Tein hänen kanssaan monia juttuja, jotka nyt kaduttavat. Onneksi ei harrastettu seksiä, harmittaisi vielä enemmän. Kuitenkin itken vieläkin hänen vuoksensa, kun on niin helvetin ikävä.

Olen mustasukkainen omalle tietokoneelle koska se saa minua enemmän huomiota tyttöystävältäni.

Toivon että kultani lukee tämän :>

Olen lukenut parhaan ystäväni päiväkirjaa saadakseni tietää mitä hän on "puuhaillut" nykyisin entisen poikaystävänsä kanssa.
Haaveilen seksistä kyseisen ystäväni kanssa;en silti ole lesbo vaan täysin hetero.
Olen antanut kissani nuolla minua "sieltä" ja kun se on lopettanut, läiskinyt sinne jopa jäätelöä jotta se jatkaisi. En tee sitä enää. Se on sairasta.
Kaverini on ollut sängyssä 57 miehen kanssa ja hän on neljätoista.Minusta se on täyttä huoraamista mutta minun täytyy aina hymyillä ja hämmästellä kun hän kertoo sairaita seksijuttujaan.
Olen itse 15-vuotias tyttö.

Olen kotiäiti eikä minua todellakaan kiinnosta palata työelämään vielä aikapäiviin vaan elän tyytyväisenä erilaisten tukien varassa. Kiitos teille,kansankynttilät,jotka raatamisellanne mahdollistatte tämän! Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelette uravalinnastani,elän vain omaa elämääni,ja kun kerran tällainen mahdollisuus on järjestetty,miksi en sitä käyttäisi? Työtä ehtii tehdä vielä kyllästymiseen asti ja sitten vuorostani maksan teidän burn outeistanne johtuvat kustannukset yms. Ihan hyvä diili mun mielestä... Lapsille koti on paras paikka kun ovat vielä pieniä. Kun on kerran lapset tehnyt niin mikseivät ihmiset omistaudu jälkikasvulleen ja näin anna heille kaikkeaan eli aikaa ja rakkautta. Liian monilla on kiire,kiire,kiire ja lapset jäävät liian vähälle huomiolle! Sitten päivitellään että "mihin se aika oikein meni,missä välissä tämä meidän Ville ehti kasvaa 15-vuotiaaksi?" Herätkää pahvit! Elämä on liian lyhyt,miksette keskity siihen mikä oikeasti on tärkeää??? -n23-

Olen asunut kohta vuoden ulkomailla ja tällä hetkellä osaan paikallista kieltä huonommin kuin tänne tullessani. Syynä tähän on kaiketi se, etten kestä sitä, että tekemisiäni ja sanomisiani korjaillaan ja tästä syystä siis en ole ollut kovinkaan motivoitunut kieltä opiskelemaan. Pitäköön ylimieliset perkeleet kielensä, ei se suomikaan heiltä hetkessä suju jos sattuisivat sitä kokeilemaan.

Elän usein jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa elän elämääni futuurissa, haaveilen asioita, jotka tekisivät minut onnelliseksi jo nyt mutta aina päädyn samaan lopputulokseen, "tehdään näin sitten joskus kun on varaa". Tästä syystä vaikutan sosiaalisesti eristäytyneeltä kummajaiselta ja kanssaihmiseni tietävät sen. En vain tarvitse seuraa kun voin haaveilla netissä tulevaisuudestani, joka ei kuitenkaan tule olemaan sellainen kuin haaveilen sen olevan.

Olen alkoholisti, juon alkoholia lähes poikkeuksetta päivittäin, 3-4 kertaa viikossa reiluun humalaan asti. Poltan myös tupakkaa, olen polttanut jo vuosia vanhempieni asiasta tietämättä. Kumpaakin teen siksi, että se helpottaa oloani tämän ahdistuksen keskellä.

ÄÖ:ni on 148 mutta silti tunnen, että tulen koko ajan vain tyhmemmäksi, ihan sama mitä teen. Välillä on helvetin hölmö olo. Varmaan alkoholin syy.

En ehkä koskaan voi rakastaa ketään, näin luulen erään tärkeän ihmissuhteeni kariuduttua. Samapa tuo. Elämä on turhan hankalaa ilman heilojakin.

Näin loppukevennyksenä, ajelin tuossa taannoin genitaali- ja rintakarvani ihan vaan koska halusin kokeilla. Mikäs siinä posliinina, muutaman päivän jälkeen rintakarvasänki pukkasi t-paidan läpi mutta alakerran ajoa voin vain suositella.

Ensimmäinen tunnustukseni, helpotti vähän

M22

Minua ärsyttää kun muijani ei tajua pitää kroppaansa kunnossa. Olemme seurustelleet melkeen 2 vuotta ja hän on pulskistunut tuona aikana huomattavasti. Hän syö saman verran kuin minä mutta tuplasti raskaammin. Koko ajan sitä muka ollaan dieetillä mutta mitään konkreettista hän ei saa aikaan. En ole ottanut asiaa puheeksi koska ilmiriitahan siitä tulisi. Itse en harrasta erityisemmin urheilua mutta olen silti huippukunnossa. Kai se geeneistä johtuu...

Haalin valokuvia tutuista tytöistä paljastavissa vaatteissä, esimerkiksi bikinikuvia rannalta. Olen käynyt luvatta naapurissa vara-avaimella ja skannannut valokuvia jotka olen vaivihkaa palauttanut. Myös alushousuja olen haistellut.

PromeO21

Tajusin tuossa vähä aikaa sitten lukiessani muutamaa seksipalstaa, että on kaksi lähes samanlaista sanaa mutta ne tarkoittavat ihan eri asiaa. Nimittäin orgasmi ja organismi. Ennen tätä luulin olevani seksistä hyvin perillä mutta nyt tuntuu, että saa hävetä silmät päästään ja painua maanalle. Onneksi en ole innokas puhumaan seksiasioista niin kukaan ei ole tajunnut tätä.
Mitenköhän pääsen tästä häpeän tunteesta eroon. =

M18

Rakastan coca-colaa jota kutsun kossuksi. Olen jo pienestä pitäen juonut tätä ainetta silloin tällöin, mutta vasta ylä-asteen 8 luokalla aloitin kokiksen runsaan juonnin. (1,5l per/päivä)

Olen nyt 20 vuotta ja juon siis tätä kossua 1,5 litran pullon päivässä. Tuntuu että en koskaan voisi kyllästyä siihen. Se on vain niin hyvää ainetta. En aio ikinä lopettaa sen nauttimista. Tähän mennesssä kossuun on uponnut jo tuhansia euroja, eikä se minua haittaa.

Silloin tällöin city-marketissa on kokistarjous 5e 2x2 packi. Ostin kerran 50eurolla kerralla kokista. Oli ostoskärri aivan pullollaan kokista, heh. Aion vielä joskus ostaa 100eurolla. Että semmosta. :D

Olen tehnyt syntiä.

Olen, ajattelenko?

Olen, mutta miksi?

Olen, vai olenko ollenkaan?

Olen, siis ajattelen. Tämäpä ratkaisikin kaiken.

Olen vain ollakseni.

Olen, mutta milloin lakkaankaan olemasta?

Huomennako?

Olen edelleen syntinen, mutta katunut. Pääsen taivaaseen.

Toivon joutuvani nyrkkitappeluun, ja jopa hakatuksi. En kuitenkaan ole masokisti, vaan eniten leikittelen ja nautin ajatuksesta saada hakata jotain kännistä teiniä niin kovaa kuin lähtee ja vielä vähän enemmän. En kuitenkaan halua itse aloittaa tappelua. Ihannetilanne olisi jos joku ystävistäni joutuisi väkivallan kohteeksi, ja minulla olisi hyvä syy mennä väliin. Usein myös toivon tätä.