TunnustustenLuola.fi

Mielessäni kehittelen mitä ikävempiä kostotapoja ex-säädöille. Ikinä en voisi toteuttaa (kai) mitään, mutta on loistokasta leikkiä ajatuksella, mitä voisin tehä ja miten saada satutettua heitä mahdollisimman paljon.

Minulla ei ole yhtään kunnollista kaveria. Eikä mikään ihme, olen nimittäin todella vittumainen ihminen.

En osaa puhua mistään järkevästä. Päässäni pyörii paljon asioita, jotka tahtoisin sanoa ääneen, mutta tilaisuuden tullen menen täysin lukkoon. Usein suunnittelen keskusteluja, joita haluaisin käydä. Jopa kirjoitan niitä tietokoneella ja tulostelen paperille. Todellisuudessa kuitenkaan en pysty käymään kunnollisia keskusteluja kenenkään kanssa, toistelen vain kerta toisensa jälkeen samoja idioottimaisia juttujani.

Olen kateellinen "kavereilleni" ja tuttavilleni, kun heillä menee niin hyvin ja he osaavat pitävät hauskaa. Itse nysvään aina kotona ja irkkaan. Erityisen kateellinen olen eräälle ikäiselleni tytölle, joka on hauska, mukava ja josta kaikki pitävät. Hän on todella kiltti minulle, joten en pysty vihaamaan häntä vaikka haluaisin. Haluaisin olla kuin hän.

"Kaverini" saavat minut raivon partaalle. Suurimman osan ajasta en voi sietää heitä, olen heidän seurassaan ainoastaan siksi, ettei minulla ole muitakaan. He käyttävät puheessaan typeriä sanoja ja ilmaisuja, riehuvat koko ajan eivätkä ota mitään asioita tosissaan. Usein haaveilen tappavani heidät kaikki vain siksi, että he ovat niin ärsyttäviä.

Olen jatkuvasti ahdistunut ja valitan kaikesta. Minua ärsyttää kun muut ovat niin onnellisia. Itkeskelen vähän väliä ja muut pitävät minua taatusti täysin idioottina. Olen käynyt psykologilla jo muutaman vuoden, mutta en vieläkään pysty puhumaan hänelle kunnolla mistään. Tulen varmaankin olemaan koko loppu ikäni masentunut ja hyödytön ihminen.

Olen katkera ex-poikaystävälleni, joka jätti minut pari kuukautta sitten vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän oli ensimmäinen kunnollinen seurustelukumppanini. Olin todella masentunut niihin aikoihin, kun hän sanoi haluavansa erota, ja vihaan häntä sen vuoksi että hän jätti minut yksin kaiken sen paskan keskelle. Tein hänen kanssaan monia juttuja, jotka nyt kaduttavat. Onneksi ei harrastettu seksiä, harmittaisi vielä enemmän. Kuitenkin itken vieläkin hänen vuoksensa, kun on niin helvetin ikävä.

Olen mustasukkainen omalle tietokoneelle koska se saa minua enemmän huomiota tyttöystävältäni.

Toivon että kultani lukee tämän :>

Olen lukenut parhaan ystäväni päiväkirjaa saadakseni tietää mitä hän on "puuhaillut" nykyisin entisen poikaystävänsä kanssa.
Haaveilen seksistä kyseisen ystäväni kanssa;en silti ole lesbo vaan täysin hetero.
Olen antanut kissani nuolla minua "sieltä" ja kun se on lopettanut, läiskinyt sinne jopa jäätelöä jotta se jatkaisi. En tee sitä enää. Se on sairasta.
Kaverini on ollut sängyssä 57 miehen kanssa ja hän on neljätoista.Minusta se on täyttä huoraamista mutta minun täytyy aina hymyillä ja hämmästellä kun hän kertoo sairaita seksijuttujaan.
Olen itse 15-vuotias tyttö.

Olen kotiäiti eikä minua todellakaan kiinnosta palata työelämään vielä aikapäiviin vaan elän tyytyväisenä erilaisten tukien varassa. Kiitos teille,kansankynttilät,jotka raatamisellanne mahdollistatte tämän! Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä ajattelette uravalinnastani,elän vain omaa elämääni,ja kun kerran tällainen mahdollisuus on järjestetty,miksi en sitä käyttäisi? Työtä ehtii tehdä vielä kyllästymiseen asti ja sitten vuorostani maksan teidän burn outeistanne johtuvat kustannukset yms. Ihan hyvä diili mun mielestä... Lapsille koti on paras paikka kun ovat vielä pieniä. Kun on kerran lapset tehnyt niin mikseivät ihmiset omistaudu jälkikasvulleen ja näin anna heille kaikkeaan eli aikaa ja rakkautta. Liian monilla on kiire,kiire,kiire ja lapset jäävät liian vähälle huomiolle! Sitten päivitellään että "mihin se aika oikein meni,missä välissä tämä meidän Ville ehti kasvaa 15-vuotiaaksi?" Herätkää pahvit! Elämä on liian lyhyt,miksette keskity siihen mikä oikeasti on tärkeää??? -n23-

Olen asunut kohta vuoden ulkomailla ja tällä hetkellä osaan paikallista kieltä huonommin kuin tänne tullessani. Syynä tähän on kaiketi se, etten kestä sitä, että tekemisiäni ja sanomisiani korjaillaan ja tästä syystä siis en ole ollut kovinkaan motivoitunut kieltä opiskelemaan. Pitäköön ylimieliset perkeleet kielensä, ei se suomikaan heiltä hetkessä suju jos sattuisivat sitä kokeilemaan.

Elän usein jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa elän elämääni futuurissa, haaveilen asioita, jotka tekisivät minut onnelliseksi jo nyt mutta aina päädyn samaan lopputulokseen, "tehdään näin sitten joskus kun on varaa". Tästä syystä vaikutan sosiaalisesti eristäytyneeltä kummajaiselta ja kanssaihmiseni tietävät sen. En vain tarvitse seuraa kun voin haaveilla netissä tulevaisuudestani, joka ei kuitenkaan tule olemaan sellainen kuin haaveilen sen olevan.

Olen alkoholisti, juon alkoholia lähes poikkeuksetta päivittäin, 3-4 kertaa viikossa reiluun humalaan asti. Poltan myös tupakkaa, olen polttanut jo vuosia vanhempieni asiasta tietämättä. Kumpaakin teen siksi, että se helpottaa oloani tämän ahdistuksen keskellä.

ÄÖ:ni on 148 mutta silti tunnen, että tulen koko ajan vain tyhmemmäksi, ihan sama mitä teen. Välillä on helvetin hölmö olo. Varmaan alkoholin syy.

En ehkä koskaan voi rakastaa ketään, näin luulen erään tärkeän ihmissuhteeni kariuduttua. Samapa tuo. Elämä on turhan hankalaa ilman heilojakin.

Näin loppukevennyksenä, ajelin tuossa taannoin genitaali- ja rintakarvani ihan vaan koska halusin kokeilla. Mikäs siinä posliinina, muutaman päivän jälkeen rintakarvasänki pukkasi t-paidan läpi mutta alakerran ajoa voin vain suositella.

Ensimmäinen tunnustukseni, helpotti vähän

M22

Minua ärsyttää kun muijani ei tajua pitää kroppaansa kunnossa. Olemme seurustelleet melkeen 2 vuotta ja hän on pulskistunut tuona aikana huomattavasti. Hän syö saman verran kuin minä mutta tuplasti raskaammin. Koko ajan sitä muka ollaan dieetillä mutta mitään konkreettista hän ei saa aikaan. En ole ottanut asiaa puheeksi koska ilmiriitahan siitä tulisi. Itse en harrasta erityisemmin urheilua mutta olen silti huippukunnossa. Kai se geeneistä johtuu...

Haalin valokuvia tutuista tytöistä paljastavissa vaatteissä, esimerkiksi bikinikuvia rannalta. Olen käynyt luvatta naapurissa vara-avaimella ja skannannut valokuvia jotka olen vaivihkaa palauttanut. Myös alushousuja olen haistellut.

PromeO21

Tajusin tuossa vähä aikaa sitten lukiessani muutamaa seksipalstaa, että on kaksi lähes samanlaista sanaa mutta ne tarkoittavat ihan eri asiaa. Nimittäin orgasmi ja organismi. Ennen tätä luulin olevani seksistä hyvin perillä mutta nyt tuntuu, että saa hävetä silmät päästään ja painua maanalle. Onneksi en ole innokas puhumaan seksiasioista niin kukaan ei ole tajunnut tätä.
Mitenköhän pääsen tästä häpeän tunteesta eroon. =

M18

Rakastan coca-colaa jota kutsun kossuksi. Olen jo pienestä pitäen juonut tätä ainetta silloin tällöin, mutta vasta ylä-asteen 8 luokalla aloitin kokiksen runsaan juonnin. (1,5l per/päivä)

Olen nyt 20 vuotta ja juon siis tätä kossua 1,5 litran pullon päivässä. Tuntuu että en koskaan voisi kyllästyä siihen. Se on vain niin hyvää ainetta. En aio ikinä lopettaa sen nauttimista. Tähän mennesssä kossuun on uponnut jo tuhansia euroja, eikä se minua haittaa.

Silloin tällöin city-marketissa on kokistarjous 5e 2x2 packi. Ostin kerran 50eurolla kerralla kokista. Oli ostoskärri aivan pullollaan kokista, heh. Aion vielä joskus ostaa 100eurolla. Että semmosta. :D

Olen tehnyt syntiä.

Olen, ajattelenko?

Olen, mutta miksi?

Olen, vai olenko ollenkaan?

Olen, siis ajattelen. Tämäpä ratkaisikin kaiken.

Olen vain ollakseni.

Olen, mutta milloin lakkaankaan olemasta?

Huomennako?

Olen edelleen syntinen, mutta katunut. Pääsen taivaaseen.

Toivon joutuvani nyrkkitappeluun, ja jopa hakatuksi. En kuitenkaan ole masokisti, vaan eniten leikittelen ja nautin ajatuksesta saada hakata jotain kännistä teiniä niin kovaa kuin lähtee ja vielä vähän enemmän. En kuitenkaan halua itse aloittaa tappelua. Ihannetilanne olisi jos joku ystävistäni joutuisi väkivallan kohteeksi, ja minulla olisi hyvä syy mennä väliin. Usein myös toivon tätä.

Erosin entisestä tyttöystävästäni n. 1½ vuotta sitten, mutta rakastan häntä edelleen.. Rakastua voi vain kerran?
olen edelleen ystävä kyseisen tytön kanssa.

Rakastan avovaimoani yli kaiken. Hän on kaikkea mitä saatan toiselta ihmiseltä toivoa. Yhteinen aikamme jää työni vuoksi hyvin vähiin enkä tunne olevani riittävän hyvä hänelle ja tämän vuoksi pelkään hänen rakastuvan toiseen. Olen hänestä hyvin mustasukkainen, mutta en ole kertonut sitä.

Petin häntä työkaverini kanssa kahdesti silkan seksin takia ja menetin elämänhaluni tämän takia, jopa uhkailin itsemurhalla. En kertonut kenellekään todellista syytä omituiseen käyttäytymiseeni vaan valehtelin sen johtuvan työstressistä. En nykyisin koe muita tunteita kuin surua ja masennusta.

olimme poikaystäväni kanssa pari viikkoa erossa viime kesänä,ja kuulin jo silloin että hän oli harrastanut seksiä bi-seksuaalin ystävänsä kanssa eromme aikana.mustasukkaisena päätin näyttää että kyllä minäkin osaan.törmäsin tähän poikakaverini ystävään paikallisessa baarissa ja suutelin häntä.kännissä tietenkin.hän poistui toiseen baariin ja vielä samana iltana alkoi tulla tekstiviestejä yhteisiltä kavereiltamme tyyliin ´j´tahtoisi seurustella sun kanssa jne..kyllä hävetti aamulla ja myöhemminkin kun joutui olemaan kyseisen henkilön kanssa samassa tilassa.onneksi hän on nyt muuttanut pois paikkakunnalta.

olen pettänyt poikaystävääni hänen veljensä kanssa.

Olen 23v nainen. Viime viikolla harrastin seksiä työkaverini poikaystävän kanssa ja jäin vielä kiinni. Puhuin asian kuitenkin niin että poika sai paskat niskaan. Olen jäänyt kiinni rattijuoppoudesta ja ollut putkassa. En ole kuitenkaan kertonut tästä kellekään. Vanhempani eivät tiedä että poltan, käytän silloin tällöin pilveä tai harrastan irtosuhteita. He pitävät minua enkelinä.
Varastan kaupasta aina jotain.
Haluan kaikkien miesten haluavan vain minua niin seksin kuin muunkin suhteen. Jos niin ei käy, harrastan seksiä hänen kavereidensa kanssa kostoksi.
Treffailen tällä hetkellä kolmea miestä ja silti tunnen olevani puutteessa. Kolme kertaa päivässä ei riitä.
Olen hoitoalalla ja varastan unilääkkeitä sekä rauhottavia lääkekaapista ja syön niitä jos ahdistun, etenkin krapulassa.
Olen pannut kahta jugoslavialaista miestä samaan aikaan kaverini nukkuessa samassa sängyssä.
Ollessani 17v. pidin 3v seksisuhdetta naimisissa olevaan mieheen jolla on lapsi. Lisäksi tämä mies on julkisuuden henkilö.
Haluaisin perheen ja normaalia elämää mutta kun se ei näytä onnistuvan tuhoan vain elämääni kokoajan. HAluaisin tehdä itsemurhan. Harkitsen palkkamurhaajan palkkaamista itselleni. tai sitten haluaisin vain tappaa kaikki miehet jotka ovat olleet petollisia minulle ja käyttäneet minua hyväksi.

Haluaisin seksiä miespuolisen kaverini kanssa, mutta hän on sanonut sen olevan mahdottomuus. Rakastan hänen voimakkaita käsivarsiaan. Hän on niin fiksu toisin kuin minä.

Minua pelottaa koska en enää rakasta exääni kuten ennen. Ennen halusin häntä mutta tällähetkellä voin rehellisesti sanoa ettei vanha suola janota. En pidä häntä enää maailman parhaimmannäköisenä tai seksiä jumalaisena. Ymmärrän viimein ettei paluuta entiseen ole. En edes olisi hänestä mustasukkainen toiselle.

Olen ihastunut mieheen joka on liian lyhyt

Tämä on ensimmäinen tunnustukseni:

Kevät-talvi ja kesän alku menevät aina samalla kaavalla; vaikka menestyn uralla niin itsetunto on ihan nollissa. Naiset näyttävät hyviltä ja ihmiset käyvät kuumina, mutta itse tyytyy vaan kuuntelemaan kavereiden panoreissuista. Sitten syksyllä saa uuden vaihteen silmään ja seuraa kyllä riittää. Pelottaa että syksy ei tuo tullessaan samaa pelastusta kuin edellisinä vuosina. Harrastin seksiä viimeksi noin viisi kuukautta sitten ja se on pitkä aika.

Alkoholin kanssa on myös ihme juttu; enää ei alkoholilla saa samanlaista holtittomuutta kuin aiemmin. Kaljasta muodostuu leppoinen kupla, jonka sisältä sitten katselee maailmaa. Jos erehtyy luulemaan, että viinalla saa itsensä holtittomaksi, on seurauksena sammumisia ja yleistä tyhmäilyä.

Tunnen ihmisluonnetta aika hyvin. Ihminen tasapainottelee turvallisuudentunteen ja "paremman huomisen" välillä. Tästä syystä en usko, että ihminen voi elää parisuhteessa onnellisena; alkuhuuman jälkeen ihminen roikkuu suhteessa turvallisuuden takia mutta kaipuu "aidan vihreämmästä toisesta puolesta" ajaa pettämiseen. Nämä seikat ovat puhdasta biologiaa ja tärkeitä ihmislajin kehittymisen kannalta; ihminen pyrkii etsimään parhaat geenit jälkeläisilleen, tiedostamatta mitä on edes tekemässä. Siltikin haluaisin löytää taas itselleni tasaveroisen naisen ja lopettaa yhdenillanjutut kokonaan.

Usko silti itseeni ja tulevaisuuteen, olen pelannut korttini hyvin. Voin koska tahansa itkeä pari onnenkyyneltä pelkästä ajatuksesta, että minua on siunattu todellisilla ystävillä.

M22

kun kuulen hyvän biisin, kulutan sen loppuun liialla kuuntelulla. katson netistä tarkat sanat ja opettelen sen ulkoa. parin päivän päästä koko biisi on aivan romuna eikä enää edes kuulosta hyvältä.
saatan kuunnella samaa biisiä reapetilla kymmeniä kertoja putkeen.

on pakko laihtua. vaaka näyttää hassuja lukemia. en ikinä pysty siihen, ruokaa on liikaa ja se maistuu liian hyvälle.

puhun peilikuvani kanssa. juonin sen kanssa kaikkea ja hymyilen irstaasti. esim. jos tutulla on mies kiikarissa ja he ovat samassa rakennuksessa, vessasta tullessani hymyilen peilikuvalle ja päätän esim. vietellä miehen ilman sen parempia tarkoitusperiä.

saan hirveitä raivareita. jos joku yrittäisi pidellä minusta kiinni, luultavasti voisin tappaa tai ainakin tekisin ihan mitä vain kunhan vain pääsisin vapaaksi. en pysty rauhoittumaan kun "se liekki" syttyy silmissäni.

epäilen että sairastan skitsofreniaa. en varmasti ole yksin ruumiissani tai ainakaan pääni sisällä. toisen puoliskoni nimi on Mii.

tylsistyn helposti ja tukahdun. sitten kiukustun. Olen yltäkylläisyyden lapsi, ja siksi koko ajan on pakko tapahtua jotakin mullistavaa.

teen tyhmiä asioita tahalleen, kuten kävelen vesilätäköistä nostaen lahkeitani vaikka sen voisi kiertää. pakotan muutkin. saan siitä suurempaa iloa kuin voitte arvatakaan.

katson tv-mainoksia tarkkaan, nauran kovaan ääneen niiden "hauskoille" vitseille. osoitan sormella ja muhisen, nyökyttelen, mietin ja tuumaan.

olen varma että hallussani on joki voima. ihan mikä tahansa voima, jokin yliluonnollinen kuitenkin. miksi muuten olisin olemassa juuri itsenäni enkä jonain muuna? Pystyn näkemään omilla silmilläni ja liikuttamaan omaa kättäni, enkä kenenkään muun.

en saa ikinä mitään tehtyä loppuun asti. olen vastuuntunnoton, jopa epäluotettava. laskuni erääntyvät aina vaikka varaa onkin. en vain saa persettäni nostetuksi, tai ainakaan muista ottaa laskua mukaan pankkiin. Pistän äidin tekemään asiat puolestani. noloa.

en ikinä jaksa kuunnella puhelimessani höpöttävää ihmistä. saatan usein jopa sanoa moikka kesken keskustelun. onneksi kukaan ei loukkaannu, luonteeni tuntien.

näin viime yönä unta somalimiehestä jalla oli jeesus-sandaalit jalassa.

pöllin tavaroita ystävieni kanssa. (tuntemattomilta)
eilen sain hienot aurinkolasit, miestenhousut, hiusgeeliä yms muuta turhaa. miksi? en tiedä.

alkoholi on usein minulle ongelmaksi. huumeita käytän nykyään harvoin mutta kyllä niitäkin. voisin olla koko ajan pihalla jostakin. minulla on järkyttävä henkinen riippuvuus kaikkeen.