TunnustustenLuola.fi

Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja nyt ensi viikolla alkaa viimeinen vuosi. Näen nyt jo painajaisia ensi syksyn kursseista, tai lähinnä esitelmien pitämisestä.

Olen tähän mennessä pitänyt yksin yhden esitelmän, senkin kolme vuotta sitten. Ryhmässä pidettävät esitykset eivät paineita aiheuta, mutta yksin olen ihan kusessa.

Olenkin onnistunut skippaamaan lähes kaikki kurssit joissa joudun pitämään luokan edessä useamman minuutin puheita. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Niinpä, nyt ne ovat sitten edessä.

Ja ei, tavallinen pieni jännitys ei asiaa haittaisi, mutta itselläni se on jo elämänlaatua häiritsevää. Hirvittävintä on, että puhetilanteessa sanat tuntuvat jäävän kurkkuun ja joudun nieleskelemään typerästi koko ajan. Sillä ainoallakin kerralla kun esitelmän pidin, kävi äärettömän nolosti: minulta ei tullut ääntä yhdessä vaiheessa ensinkään, puhe vain jäi kurkkuun. Tällainen tietysti luo ennakkopaineita entisestään.

Muut kurssit on jo käytännössä suoritettu, mutta nämä puheiden pitämiset eivät tule onnistumaan.
m25

- näpistelen. turhaa pikku sälää, jolla en tee mitään. saan kiksit siitä kun voin viedä jotain kauppiaiden nenän alta ja he eivät huomaa mitään. viimeksi tänään, mukaan tarttui mm lasten tarroja.

- olen vieläkin ihastunut ex-poikaystävääni. erosimme kesän alussa ja hyvä niin. suhteemme oli huono. ei sitä edes suhteeksi voi kutsua. silti haluaisin hänet takaisin. on niin prkleen hyvännäköinen!

- viiltelen itseäni. vaikka sinänsä ei ole mitään syytä. yleensä teen sen veitsellä, hakaneulalla tai saksilla. eilen ensimmäistä kertaa koitin partakoneenterää. sattui, kun veti niin syvälle. mutta sain tyydytystä kun näin oman vereni virtaavan.

- haluan laihtua, vaikka olen jo muutenkin alipainoinen. siispä. (kts. seuraava)

- olen aiheuttanut/aiheuttamassa itselleni syömishäiriötä. anoreksia. en syö lähes mitään, juon vain vettä. eilenkin saldo taisi olla kaksi palaa leipää ja muffinssi.

siinä ne. tältä kertaa. piisaut.
n17

Olen varattu nainen ja rakastunut ihanaan mieheen kuin koulutyttö. Miestä en voi ottaa tai saada. Tekisin melkein mitä vain että saisin miehen mutta en voi kuin tyytyä haikailemaan... Omaa miestäni kohtaan en tunne enään mitään, ehkä ystävyyttä.

Harrastan puhelin-/nettiseksiä työkaverini kanssa, joka on minua huomattavasti nuorempi ja avoliitossa herttaisen tytön kanssa. Kumpikin meistä tietää tämän olevan hullua,mutta nyt on aivan liian myöhäistä lopettaa...

Pyysin kerran erään kirjailijan nimikirjoituksen toisen paikalla olevan kirjailijan teokseen, koska en halunnut laittaa rahojani hänen täysihintaiseen teokseensa. Toisen kirjalijan teoksen olin ostanut alennuksella, mutten uskaltanut mennä pyytämään nimikirjoitusta häneltä itseltään.

Kirjailija vähän ihmetteli, mikä teos oikein oli päätynyt hänen käsiinsä, mutta kirjoitti kuitenkin. Häpesin tekemääni melkein saman tien. Minulla on vieläkin, kolmen vuoden jälkeen vaikeuksia kuunnella tämän kirjailija/lauluntekijän musiikkia tulematta ahdistuneeksi, ja luulen sen olevan itselleni aivan oikein.

Haaveilen siitä, että joku kidnappaa minut..
Vie luokseen ja käyttää julkeasti hyväkseen esim viikonlopun ajan. Pitää sidottuna ja antaa minun pelätä oikeasti. Olen sadomasokisti ja ristiriita "julkisen" minäni ja alteregoni välillä on jyrkkä. Istun nyt työpaikallani, siistissä jakkupuvussa...-Peppu täynä purppuranpunaisia piiskanjälkiä. En mistään hinnasta vaihtaisi pois tätä ihanaa tapaani elää, mutta pelkään ajautuvani kidnappaushaaveeni kanssa vääriin käsiin.

Tähän asti olen harrastanut vain turvallisia sessioita, ilman riskejä ja olenkin miettinyt, josko tuon kidnappauksen voisi toteuttaa ilman todellista hengenvaaraa. Fantasioin myös veitsistä jatkuvasti ja suhtautuminen niihin on hyvin fetisistinen. Saan orgasmin jo siitä, kun ollessani sidottuna mies painaa kylmän terän rintaani vasten.

Olen seksiaddikti, jos en saa tarpeeksi seksiä runkkaan todella paljon. Teen sitä joka paikassa, töissä, autossa, tyttöystävän selän takana, tai hänen nukkuessaan, ulkona, oikeastaan missä tahansa paikassa missä ei ole suurta mahdollisuutta jäädä kiinni ja välillä silläkään ei ole väliä..

en kuitenkaan häpeä enkä kadu asiaa, enkä edes koe itseäni erityisen epänormaaliksi.

M21

Vihaan moottoripyöräilijöitä, jotka eivät piittaa säännöistä vaan ajavat autojen välistä pujotellen. En yhtään sure, jos vammautuvat tai kuolevat siinä pelleilessään.

-Olen käyttänyt huumeita 3 vuotta lähes säännöllisesti.
-Olen ollut töissä viikon valvomisputken jälkeen, vaikken enää maailman menosta paljoa tiennytkään.
-Olen ollut usein pireissä ja bentsoissa töissä.
-Olen edelleen samassa paikassa töissä

-olen 23v nainen-

Vihaan vantaalaisia, niiden avuttomuuden, köyhyyden, pilottirotsien ja amismaisuuden takia

Ottaa hiukan pannuun kun oon hakenut kaksi kertaa ammattikorkeakouluun tietotekniikka-alalle, enkä kummallakaan kerralla oo päässy pääsykokeista läpi, tai siis pisteet ei riittäny ku hakijoita on ollu niin paljon, S****na. En oo enää niiden kahden kerran hakenu ammattikorkeeseen, enkä aiokaan. Nyt opiskelen hikisessä kauppiksessa datanomiksi. Töitä tuskin on valmistumisen jälkeen tarjolla... Tulis luoti ja tappais.

Olen tehnyt tarpeeni eli siis suomeksi paskonut housuihini viimeisten viikkojen aikana ainakin 4 kertaa.3 ensimmäistä kertaa minulla oli vesiripuli, mutta miten perustelen tämän aamuisen töihin mennessäni. 2 minuuttia aikaa kun olisin kävellen saapunut työpaikalle ja puskaan. Jonkun parvekkeen alle sitten kakat. Osa meni housuihin ja sinne jäivät ne alushousut. Siis puskaan. Nyt ilman alkkareita töissä. Pesin peppua varmaan vartin.
Hävettää!!
Olen kohta 40 oleva mies.

*olen harrastanut seksiä festareilla jonkun tytön kanssa, sattumanvaraisesti valitussa teltassa... aktin aikana teltan sisään tuli 3 nuorta tyttöä! todennäköisesti teltan omistajat...kyllä hävetti kun ne näkivät meiät ja alkoivat kiljumaan!

*minua inhottaa ylimieliset ihmiset!

*olen kiinnostunut muista tytöistä vaikka seurustelen!

*olen ajanut kaverini yli autolla kännissä!

Vihaan ihmisiä jotka väittävät vihaavansa ihmisiä joilla on läskiä mahassa. Vihaan ihmisiä jotka sanovat, että kukaan ei voi oikestti tykätä pyöreistä naisista. Vihaan ihmisiä joilla on vääristynyt kuva kauneudesta. Vihaan ihmisiä, joitten mielestä kaikkien mielestä hoikat ovat kauniimpia kuin normaalit/pyöreät. Vihaan ihmisiä, jotka väittävät etei lihavat voi harrastaa seksiä, koska vatsa on tiellä, tai että he taipuvat vain muutamaan asentoon. Vihaan 26-vuotiaita mies lääkäreitä, varsinkin yhtä, jolla ei tunnu olevan pään sisällä muuta kuin paskaa.

Olen biseksuaali. Tyttöystäväni tietää, että olen. Samoin suurin osa kavereistani. Sen sijaan vanhemmat ja muut sukulaiset eivät tiedä. Haluaisin kertoa, mutta en tiedä miten vanhempani suhtautuisivat. Ties vaikka heittäisivät pois kotoa.

Rakastan liian montaa ihmistä, ja minusta tuntuu että tyttöystäväni ei ole yksi heistä. Olemme olleet yhdessä melkein vuoden. Olen koko ajan jotenkin pitänyt suhdetta "väliaikaisena". Kuitenkaan minulla ei ole varsinaisesti ketään muutakaan näköpiirissä, eikä mitään akuuttia tarvetta tai syytä jättää tyttöystävääni. Pidän hänestä kovasti.

En osaa hahmottaa, kuinka suuri saavutus minulta oli päästä Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan ensimmäisellä yrityksellä lukion jälkeen. Isä on asiasta ihan onnessaan ja toistelee, että "sieltä tulee kuule kuuden ällän ylioppilaitakin takaisin häntä koipien välissä". Tietysti olen iloinen pääsystä, mutta eipä se juuri miltään tunnu.

vaikka olen syntyperäinen raumalainen niin haluaisin asua porissa koko ikäni ja kadun sitä syvästi koska mietin että pettäisin raumalaiset

- toivon salaa että jokaisessa lastensägyssä olisi vakiovarusteena nukutusnuija jolla voisi vaivatta vaientaa pienen yöhuutajan ja päästä takaisin nukkumaan.
- inhoan kun lapset tunkevat yöllä samaan sänkyyn.
- olen heittänyt miestäni likaisella vaipalla.
- laitan mieheni vaatteita salaa kirpputorille.
- joka päivä kadun ainakin kolme kertaa että ylipäänsä
tutustuin mieheen jonka kanssa olen naimisissa.
- pissaan suihkussa.
-pelkään mummoani.
-haluaisin tunkea anoppini pään kaasu-uuniin.

Olen ns. suojatyöpaikassa. Duunista ei makseta kauheita mutta sillä elää, ja on aivan varma että sillä rahalla en paljoakaan evääni nosta - paitsi kiirekausina. Ihmiset työpaikalla pitävät minua alani ammattimiehenä vaikka oikeasti en tajua hommastani juuri mitään. He vain tajuavat vielä vähemmän!

Työssäni olevat ihmiset tuntuvat pitävän minusta. Minä en oikeastaan välitä heistä puoleen enkä toiseen. Välillä on toki mukavaakin jutella heidän kanssaan mutta en missään tapauksessa jaksaisi nähdä heitä työajan ulkopuolella.

Töissä teen jatkuvasti omia juttujani ja aloittelen hiljakseen omaa firmaani. Neljän jälkeen työpaikkani asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Kuvittelen usein myös olevani Terminator -leffoista tuttu T800 -sarjan kyborgi. Saan siitä jostain syystä voimaa ja hyvän mielen tuntiessani itseni ulkopuoliseksi ja muita voimakkaammaksi. Tiedän, että ihmiset myös pelkäävät minua hiukan kokoni ja ulkoisen olemukseni vuoksi. Luulen, että liikkuessani yksin kaupungilla ilmeeni on hyvin jähmettynyt ja eloton. Teen sen tahallani.

Tyttöystäväni luultavasti tunnistaa minut tästä. Olen kertonut hänelle itsestäni kaiken ja niin arkoja paljastuksia joita en uskalla edes tässä anonyymisti tunnustaa. Rakastan häntä aivan uskomattoman paljon.

Olen onnellinen.

Olen pettänyt jokaista tyttöystävääni, joiden kanssa olen elämäni aikana seurustellut. Haluaisin löytää sen täydellisen naisen, jota en pettäisi...

Olen tehnyt erittäin klassisen virheen; ihastunut ukkomieheen. Nyt yritän epätoivoisesti pyörittää mukanani muutamaa muutakin miestä, jotta lapsellinen ihastukseni ei paljastuisi. Pahinta kai on, että tämä mies luultavasti käyttää minua vain tarpeidensa tyydyttämiseen... Puhuu kauniisti hetken ja unohtaa kai sitten taas seuraavaan tapaamiseen asti. Tiedostan tämän kaiken ja silti nautin hetkistä hänen kanssaan enemmän kuin koskaan ennen kenenkään kanssa.