TunnustustenLuola.fi

Aasiankatastrofi ei saanut minussa mitään tuntemuksia aikaan, Konginkankaan onnettomuus oli mielestäni ihan jokapäiväistä. Olen seurannut vierestä kun ihminen on sanut sydänkohtauksen, yritin elvyttää häntä kunnes ambulanssi tuli mutta henkilö menehtyi silti. Välittömästi tapahtuman jälkeen menin paskalle lukemaan iltasanomat ja sitten syömään. Kuolemantapaus ei hätkähdyttänyt minua mitenkään. Kohtalo on johdattanut minut useasti paikalle kun jokin onnettomuus on tapahtunut: kolari, tulipalo, pahoinpitely, raiskaus, sydänkohtaus, yms. Pystyn aina toimimaan järkevästi, nopeasti ja tehokkaasti tilanteissa mutta koskaan en ole tuntenut minkäänlaista sympatiaa, sääliä tai tuskaa uhreja kohtaan. Pelkään olevani mielisairas.

Elämä on ihanaa, eikös olekin ?

olemme eläimiä!

Aloitin lumilaitailun ainoastaan sen takia, koska muutkin tekevät sitä.

Minua harmittaa se, kun ihmiset ei tajua, että ainoa aito ystävä ihmiselle voi olla vain ystävä. Silti täällä kaikki pelkää ja vieroksuu kaikkia. Ei siinä ole mitään järkeä.
Toisekseen en tajua, miten ihmiset voivat elää tiedostaen, että heidän hyvän elämän saa aikaan jotkut köyhät ja sorretut, orjuutetut ihmiset, jossain tuolla kaukana. Ihmisiä ovat hekin.
En ymmärrä, miksi ihmiset keräävät itsellensä materiaa ja ovat jopa valmiita satuttamaan toista sen takia (kuten tässä "normaalissa" Suomen yhteiskunnassamme tämä "kuluttaminen").
En myöskään ymmärrä, miten joku voi nähdä työnsä tärkeämpänä kuin perheensä tai ystävänsä.
Poltan pilveä, joo. Olen kokeillut muitakin päihteitä. Näitä lievempiä yleensäkin. Minua vaan harmittaa, kun ihmiset käsittävät, että alkoholi olisi mieto päihde. Mitä itse tiedän, niin aika hirveeseen kuntoon sillä itsensä saa verrattuna moneen muuhun päihteeseen. Olen minä saanut pilvestäkin negatiivisia puolia itseeni aikaiseksi, mutta onneksi asioista pääsee eroon, jos ei tykkää niistä.
Itse en käytä alkoholia ja minua hirvittää nähdä aggressiivisia humalaisia. En ymmärrä, miksi ihmisen tulisi olla aggressiivinen. Se ei tunnu kenestäkään hyvältä. Miksi tuntea pahaa oloa? Sehän vain lisää vihaa.
Viimeksi, kun käyttäydyin väkivaltaisesti jotakuta kohtaan, heitin siskoani voileivällä. Se meni ohi, onneksi. Pyysin anteeksi.
Joskus masturboin, kun siltä tuntuu, mutta pyrin myös pitämään avovaimoni tyytyväisenä.
Minua on aina mietityttänyt, millaisiakohan tekopillut on tuntumaltaan...mutta en kyllä sellaista ostaisi, koska kuluttaminen hirvittää.
Hirveimpiä juttuja, mitä olen nyt viime aikoina nähnyt on USB-joulupukki ja popcorn-kone. Miten turhaa, miten raakaa.

Olen radiojuontaja.

Olen jotenkin pudonnut tästä maailmasta. Jopa leijun.

Olen kuitenkin onnellinen. En voi/saa valittaa mistään sillä minulle on suotu vain hyviä asioita tässä elämässä.

Silti surettaa välillä ja sitten inhottaa ja oksettaa maailman pahuus.

Inhoan valittajia. Vali vali joka asiasta, täytyy paeta aina paikalta, ei sellaista jaksa kuunnella. Helvetti, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun valittaa joka asiasta ja puuttua toisten elämään.

Haluaisin pystyä konkretisoimaan hetken, ja elää siinä (kirjaimellisesti) koko ajan. Ei huolta tulevasta, ei murheita menneistä. Olla vaan.

Olen polttanut salaa. Olen juonut salaa. Olen puhunut pahaa. Olen valehdellut. Olen ajatellut itsemurhaa. Olen kuvitellut olevani parempi ihminen kuin olen.

En ole ikinä ajatellut tappavani ketään, mikä tuntuu epänormaalilta näitä tunnustuksia lukiessa. Tunnustuksien luola ahdistaa minua, mutta luen niitä silti.

Ajattelen liian hyvää ihmisistä. Minua on tästä syystä varmaan käytetty hyväksi. Tiedostan nämä asiat, ja varmaan siitä syystä se ei minua haittaa. En kuitenkaan tiedä tarkalleen mitä olen.

Rakastan yli kaiken poikaystävääni. Rakastan myös perhettäni ja ystäviäni.

Löysin pankin edestä kelakortin. Ajattelin viedä sen poliisilaitokselle. Monista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan parkkipaikkaa. Menetin hermoni ja heitin kortin avaamastani ikkunasta tielle ja kaasutin pois paikalta. Seuraavana päivänä satoi lunta.

Ala-asteella monet kaverini kutsuivat minua yökylään. En ihan oivaltanut sitä tarkoitusta ja niinpä menin ja rupesin nukkumaan melkein heti. Hävettää. Mutta silti kyllä se juoruilu oli minusta niin tylsää, että olkoon se puolustukseni.

Jos voitan jostakin tarpeeksi rahaa ostan ensimmäisenä moottoripyörän. N 22

Tuli tippa linssiin kun sain kuulla että Dimebag Darrel on ammuttu kuoliaaksi keikalla. Kova kitaristi oli..

Olen onnellinen. Minulla on hyvät suhteet vanhempiini, käyn heidän luonaan usein. Rakastan ystäviäni ja koulua jota käyn. Olkaa onnellisia! Aina on olemassa joku joka rakastaa sinua, vaikka et sitä itse tietäisikään!

Olen tappanut undulaatin vahingossa. Mummuni sanoi, että pidä tota , äläkä päästä karkuun ja ojensi undulaatin minulle. Lintu pyristeli ja minä pidin kiinni. Sitten sillä alkoi yhtäkkiä pää roikkua. Minä kysyin mikä sille tuli ja mummu vastasi, että "se kuali ny!".
Olin tuolloin kai 4-5 vuotias.

Inhoan tooooodella syvästi Farscapen Chiannaa. Oikeastaan koko sarja on muutenkin aika hanurista.

Lastenohjelmat ovat parempia. Paljon paljon parempia. Ja söpömpiäkin.

Kärsin vakavasta unettomuudesta.

Minulla on Saab.

mua hävettää asua kärnässä

Jännitän älyttömästi pienenkin yleisön edessä esiintymistä. En osaa soittaa enkä laulaa, enkä ole edes hyvän näköinen. Siitä huolimatta haaveilen lakkaamatta pop/rocktähteydestä. Olen 25-vuotias mies.

pokemon oli joskus hyvä

Pidän Elton Johnin kappaleesta "Can You Feel The Love Tonight"

Ärsyttää, kun Niko ja Monika kirjoitetaan C:llä.

Kauheaa leuhkimista.

Onkohan Suomen viisasta ruveta tekemään mitään avaruusjuttuja. Eikö pelkät satelliitti jutut riitä ja oman maan turvallisuuden parantaminen. Luulisi ettei Suomella ole enää varaa mihinkään turhuuksiin, kun armeijakin vie jo paljon ja samoin eurooppaankin menee vuodessa niin paljon. Vaikka me kansalaiset maksetaankin paljon näistä valtion menoista. Tehtäs jotain hyödyllistä ja uudenaikaista. Eihän avaruusjutuissa ole enää mitään uutta. Ehkä jossain monen valo vuoden päässä on jotain, mutta sinne menee meillä ihmisillä vielä kauan aikaa ennen kun pääsemme tietämään taas uusista asioista. Venäjä ja USA on tehnyt hyviä juttuja avaruuden tutkimessa, muttei sieltä ole löytynyt mitään muuta kun hiekkaa ja eri materiaaleja. Ellei noita tietoja voi hyödyntää sitten jos maapallolle olisi tulossa jokin meteoriitti.. jos sen materiaalin voisi tunnistaa tarpeeksi ajoissa ja miettiä miten sen voisi tuhota ennen maahan iskeytymistä. Maapalloon liittyvissä asioissa voisi olla ihan hyvä juttu tuo avaruuden tutkiminen. Muttei silti pidä lähteä sen vuoksi avaruuteen.

Olen kiinnostunut eräästä tytöstä, mutten aio tehdä asialle mitään. On tietysti rankkaa tukahduttaa ajatuksia. Näin on kuitenkin parempi ainakin vielä. Elän hyvässä suhteessa ja tulevaisuus näyttää hienolta.

Nuori rakkaus

Pidän jenkkiautoista. Itselläni on ollut niitä parikin. Tällä hetkellä tallissa kevättä odottaa vuodelta 1964 oleva vehje (merkkiä en viitsi tässä mainita). Kuuntelen rokkia, rockabillyä jne. En kuitenkaan pidä ns. jenkkiharrastajista (rokkareista), bileistä, kännäämisestä tai muusta oheistoiminnasta. Tämän vuoksi olen harkinnut koko harrastuksen lopettamista. Mutta aina kun käyn tallilla istumassa hetken sen suuren ratin takana ja katselen pitkää konepeltiä, ajatuskin lopettamisesta tuntuu hölmöltä. Fiilis ratkaisee, tai ainakin toistaiseksi on aina ratkaissut. Saa nähdä miten käy tulevaisuudessa...