Aasiankatastrofi ei saanut minussa mitään tuntemuksia aikaan, Konginkankaan onnettomuus oli mielestäni ihan jokapäiväistä. Olen seurannut vierestä kun ihminen on sanut sydänkohtauksen, yritin elvyttää häntä kunnes ambulanssi tuli mutta henkilö menehtyi silti. Välittömästi tapahtuman jälkeen menin paskalle lukemaan iltasanomat ja sitten syömään. Kuolemantapaus ei hätkähdyttänyt minua mitenkään. Kohtalo on johdattanut minut useasti paikalle kun jokin onnettomuus on tapahtunut: kolari, tulipalo, pahoinpitely, raiskaus, sydänkohtaus, yms. Pystyn aina toimimaan järkevästi, nopeasti ja tehokkaasti tilanteissa mutta koskaan en ole tuntenut minkäänlaista sympatiaa, sääliä tai tuskaa uhreja kohtaan. Pelkään olevani mielisairas.