TunnustustenLuola.fi

Minulla on kaupallisen alan maisterin tutkinto, mutta en ole ollut alaani vastaavissa hommissa päivääkään koska pelkään alisuoriutuvani.

Olen töissä erään teleoperaattorin asiakaspalvelussa. Surffailen netissä, irkkaan ja pelailen pelejä työaikana. Jos satn puhelimeen vastaamaan ja asiakas haluaa jopa tilauksen jättää, niin voi piru parkaa, sillä minähän en sitä jaksa alkaa järjestelmään syöttämään. Olkoot ilman laajakaistaansa. Ja sitä vielä ihmetellään miksi tilauksissa kestää niin kauan tai niitä ei tule lainkaan ;)

Olen töissä suurella suomalaisella matkapuhelinoperaattorilla yritysmyynnin puolella. Työkaverini ovat ehkäpä maailman vittumaisimpia ihmisiä, pomoni on täysi mulkku jne. lista jatkuu. En pidä työstäni tippaakaan vaikka olen alalla johon olen saanut koulutuksen. Teen parhaani jotta suuremmat kaupat peruuntuisivat ja olen laskelmieni mukaan tuottanut vahinkoa yhtiölle useiden kymmenientuhansien eurojen edestä. Toivonkin että yksikköni lakkautettaisiin kokonaan ja että kaikki saisivat potkut koska itselläni on 100% varma uusi työpaikka.

Olen myös hyvin itserakas henkilö. Minua pidetään hyvin luotettavana ihmisenä mutta todellisuudessa kun kuulen jotain niin ensimmäisenä mietin miten voin itse hyötyä tästä tiedosta tai että miten saan vahingoitettua sillä jotakuta.

Aloitin kaksi vuotta sitten syksyllä yliopisto-opiskelut. Luin yhden talven, hajosin totaalisesti, menin seuraavaksi talveksi kansanopistoon talven kestävälle kurssille, nyt palasin takaisin yliopistoon mukamas jatkamaan kesken jääneitä opintojani, vaikka alunperin minun piti mennä AMK:hon, josta sain opiskelupaikan kevään yhteisvalinnassa. Nyt olen kuitenkin yliopistossa lukenut lähinnä samaa alaa virallisesti sivuaineena, kuin mitä olisin alkanut siellä AMK:ssa lukemaan, pääaineen vaihtamista suunnittelen siis. Mutta, nyt syyslukukauden lähestyessä loppuaan minusta on alkanut tuntua, ettei tämäkään ole minun alani (eikä näin ollen nekään AMK-opinnot). Kaverit edistyy opinnoissaan täyttä päätä ja valmistuvat, minä vaan palloilen vuodesta toiseen sinne sun tänne. Hajottaa, vituttaa ja masentaa.

M22

Itkin vuolaasti ala-astella liikuntatunnin alussa kun ope jakoi joukkueet epäreilusti luokittain. Toinen oli liikuntaluokka ja meidän luokka oli urpojen tavisten luokka. en muista kuinka pelissä lopulta kävi, mutta se ei ole tärkeää, (99% varmuudella hävisimme). Vitutti vain se epäreiluisuus ja se, että niin oli tehty tuhat kertaa jo aiemmin. Säälittävää, koska itsekkin olin urpo tavis, mutta kilpailuhenkeni on sen verran korkea, että se ei vain kestänyt.

Annoin tänään potkut yhdelle tyypille, vaikka hän oli hoitanut tehtävänsä paremmin kuin hyvin. Harmittaa hänen puolestaan jo valmiiksi. Toivottavasti löytää paremman työpaikan. Olen lakimies.

Teen yötyötä, josta nautin. Teeskentelen kaikille, että se on niin rankkaa ja olen niin lopussa kuin olla ja voi. Oikeasti rakastan työtäni. Teen kaksi tuntia yöllä töitä ja seitsemän tuntia surffaan netissä ja katson dvd-elokuvia. Joskun nukun pari tuntia. Ja mikä parasta, saan aina yhtämonta vapaata kuin valvon öitäkin. Eli viiden yön putkesta tulee viisi vapaata. Minun ei enää ikinä tarvitse laittaa kelloa soimaan ja herätä kesken unieni aamulla töihin. Saan nukkua aina pitkään ja vaan vätystellä...

Ja nautin suunnattomasti aamulla ajaessani kotiin, kun näen ihmisiä bussipysäkillä menossa töihin. Ja minä olen menossa nukkumaan! Kyllä elämä on nautinnollista. Mutta jatkan edelleen esittämistä, että minua pidetään ahkerana, koska työni on niin "rankkaa"...

Alan jo vihata itseäni, sillä jotenkin kehujen vastaanottaminen on minulle täysin mahdotonta. Työskentelen visuaalisella alalla, jossa kritiikki on usein runsasta ja ankaraa. Poikkeuksellisesti usein saamani palaute on paljon positiivisempaa kuin muilla, mestariksi ja jumalaksikin pari kertaa nimitetty, mutta ei voi mitään kun ei tunnu yhtään missään. Pitäisi kai olla otettu tästä kunniasta, luottaa kykyihin, olla ylpeä itsestään, mutta ei se vain onnistu. Olen epävarma, jättänyt monia isoja juttuja väliin vain koska "en kuitenkaan osaa" tai "ei ne mua ota kuitenkaan projektiin". Olen jättänyt joitakin työkeikkoja väliin ja teoksia esittelemättä, ettei muille tulisi paha mieli, että muutkin saisivat luomuksistaan positiivista palautetta. Vainoharhainen paska, kykenemätön arvostamaan muiden intoa, iloa ja tyytyväisyyttä - oli pakko tulla tunnustamaan, kun äsken ilmekään ei värähtänyt vuolaista kiitossanoista. Sitä jotenkin vihdoin tajusi oman tilansa.

Olen hoitoalan opiskelija ja kerran olin vähällä aiheuttaa potilaalle tuskallisen kuoleman ollessani sairaalassa töissä. Olin aivan kauhuissani tehtyäni erään vahingon, mutta toisaalta kyseinen potilas oli karrelle palanut mummo (täysin vailla ymmärrystä) ilman suurempia elämän mahdollisuuksia. En uskaltanut kertoa kenellekään tapahtuneesta. Mitään ei olisi ollut tehtävissä, mikäli virheeni olisi ollut edes hieman vakavampi.

Epäilen suuresti, kannattaako minun vielä jatkaa alan opiskelua. En enää edes kunnioita elämää samalla tavoin kuten joskus kouluun pyrkiessäni. Minusta on tullut yksinkertaisesti kyyninen ja katkera ihminen.

M25

Joo, pitkä on syntilista, ainakin omissa silmissäni kun rupesin miettimään...
oon sekaantunut kaverini eksään kun heidän erostaan oli kulunut päivä tai pari, ja olin oikeasti ihastunut tähän, mutta käyttäydyin kun se olisi ollut vain seksiä.

Kaikki kaverini luulevat että olen antanut vaan yhdelle, mutta oikeasti olen antanut kolmelle, yhdelle suhteessa, yksi kokeilumielinen seksisuhde, ja yksi kun olin erittäin sekavassa tilassa. Enää en sillä tavalla sekoilisi.

Asun pohjosessa peräkylässä, mutta kusetan aina kun matkustelen (ja matkustelen melko paljon) että asun helsingissä tai espoossa tms jos kysytään.

En edes muista koska olisin viimeksi ollut kokeessa/testissä jossa en olisi luntannut jollain tavalla.

Olen vaihtanut kuluneen kesän aikana satoja loisteputkia.. Ja vaihtanut vanhat sytyttimet kuitattaviin.. M23

Olen töissä ison yrityksen hallinnossa, melkein valmis maisteri ja saan paskempaa palkkaa kuin kukaan tietämäni ihminen. Saisin varmaan parempaa palkkaa kotona istuen.

Nytkin ärsyttää niin paljon, teen kolmen ihmisen työt heidän lomaillessaan ja saan siis tosiaan käteen vähemmän rahaa kuin 15-vuotiaana ollessani kioskissa töissä. Tuotannon porukkakin saa parempaa palkkaa kuin minä. Heti kun löydän paremman työn niin lähden täältä. Tästä on valitettavasti hyötyä tulevaisuudessa, ehkä siis kestän nälkäpalkalla hetken. Ei vaan ihan hirveästi ole motivaatiota tehdä mitään täällä kun koko ajan päässä takoo se ajatus että saan tästä näin vähän rahaa. Ole siinä sitten ystävällinen ja ahkera.

Olen yliopistosta valmistunut taloustiede pääaineenani ja töissä keskisuuressa yrityksessä talouspäällikkönä. Hoidan myös osto- ja myyntireskontran ylläpidon näin kesällä. Mikäli joku tulisi minulta kysymään mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat, ei minulla olisi mitään tietoa, mutta hyvin kait ne osaan hoitaa kuitenkin vaikken tiedäkään mikä osio työtehtävistäni kuuluu niihin.

Vihaan työtoveriani. Syyt ovat seuraavat:

-Hän piilottaa tekniset manuaalit muiden ulottumattomiin, jotta hän pääsee pätemään muille osaamisellaan kun on lukenut ne itse

-On kaikkitietäväinen ja luulee osaavansa kaiken

Minua harmittaa usein,kun koulussa jotkin"kivikovat kovikset" kiusaa pienempiään. Itse olen tässä piirissä,mutta en hauku/solvaa toisia,koska olen ennemmin itse saanut haukkumisia,koska olin ns. Normaali.

Nykyään olen hiljainen,mutta jos joku ärsyttää tarpeeksi,sisältäni löytyy tulinen nyrkki.

Olen kaupassa töissä ja tunnustan vihaavani seuraavanlaisia asiakkaita:

- Niitä, jotka antavat pullonpalautuskuittinsa summalyönnin jälkeen tai pistävät sen liukuhihnalle, että se varmasti menee hihnan alle tai tuhoutuu.
- Ne jotka huomaavat ostosten maksamisen jälkeen unohtaneensa antaa etukorttinsa esim. joidenkin vähäpätöisten pisteiden keräämiseksi ja sitten tulevat kyselemään, voinko ne jälkeenpäin laittaa. En koskaan laita.
- Niitä, joiden pennut kiljuu simämunat metrin irti kallosta, kun äiti ei ostanutkaan suklaapatukkaa. Ja äiti ei tee edes mitään, että saisi kakaransa hiljennetyksi.
- Niitä, jotka kaivelee ostosvälineitä monta minuuttia, varsinkin ruuhkassa.
- Mutta kaikkein eniten vihaan tätä ryhmää: niitä, jotka valittavat, että broilerit ovat liian vaaleita. Ja sitten jos ne on liian tummia, niin sekään ei saatana kelpaa. Sillä värillä ei sen maun kanssa ole mitään merkitystä. Sisälläni kiehahtaa joka kerta kun joku paskantärkeä nirppanokka tulee valittamaan, että ompas meillä tänään vaaleampia kanoja kuin eilen. Myöskin vihaan niitä, joille täytyy se kana kaivaa ihan koko pinon alta, koska `se on vähän ruskeampi kuin päällimmäinen ja näyttää hyvältä`. Tekisi mieli ampua nämä asiakkaat..

Ethän sinä ole tälläinen asiakas?

En luntannut ennen AMK:ta kertaakaan kokeissa. AMK:ssa lunttasin viimeisen kolmen vuoden aikana muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jokaisessa kokeessa. Pääsin uusintojen kautta kurssit hikisesti läpi. Valmistuin insinööriksi ja olen sijoittunut työelämässä keskimäärin selkeästi paremmin kuin ne jotka opiskeli oikeasti ahkerasti. Todistuksen keskiarvo on varmaan alle kaksi, mutta eipä sitä ole kukaan tutkinut.

Nimim. rehellisyys maan perii?

Olin sotilaspoliisi, mutta olin kaikille tasapuolisesti mukava. Anteeksi jos pilasin muiden sotilaspoliisien vittumaisen maineen.

Suoritan siviilipalvelustani huoltomiehenä. En ole tehnyt koko viikolla mitään muuta kuin syönyt nukkunut ja katsonut töllöä. Olen tyytyväinen valintaani.

Olen it-alalla ja kehun linuxia. Loppukäyttäjille linux on aivan kamala muutamia sovelluksia lukuunottamatta. Varmistan linuxin käytön leviämisellä vain itselleni töitä.