TunnustustenLuola.fi

Minulla on kaveri, joka pitää minua todella hyvänä ystävänä. Hänen mielestään olen korvaamaton ystävä ja sanoo ettei tiedä mitä tekisi ilman minua. Hän myös uskoutuu minulle melko henkilökohtaisissakin asioissa.

Minulle taas hänen olemassaolonsa on suhteellisen yhdentekevä, en surisi mitenkään vaikken näkisi häntä enään koskaan. Onhan hän ihan mukava, muttei minulle mitenkään tärkeä ihminen.

Tilanne on joskus aika kiusallinen.

Tilanne repii minut kappaleiksi...

Asun avoliitossa ihmisen kanssa josta välitän paljon, mutta nyt kaikki on muuttunut. Olen rakastunut toiseen, jonka vuoksi olisin valmis jättämään kaiken mitä minulla nyt on ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Vaikka hän seurustelee myös, on seurustellut saman ihmisen kanssa jo vuosia, on hän tunnustanut rakastavansa minua.

Ongelma on se, että hän ei kuitenkaan halua luopua tai jättää sitä mitä hänellä on, koska hän uskoo sen aiheuttavan liikaa tuskaa ihmisillle hänen ympärillään. Eikä hän usko, että muut hyväksyisivät tai pystyisivät ymmärtämään hänen ratkaisuaan, jos hän valitsisi minut.

Haluaisin painostaa hänet luopumaan nykyisestään, mutta pelkään että jos painostan liikaa tai edes yhtään se kääntyy minua vastaan tai hän myöhemmin huomaa tehneensä virheen ja jättää minut. Haluaisin, että hän omasta tahdostaan valitsisi minut, mutta odotus, joka voi olla täysin turhaa, repii minut kappaleiksi...

olen harrastanut seksiä pomoni kanssa humalassa. minulla on ollut suhde naimisissa olevaan mieheen. olen pettänyt suurinta osaa seurustelukumppaneistani. virtsaan usein humalassa alleni. inhoan lihavia ihmisiä. minusta tuntuu usein että olen mielenvikainen mutta en sitä kenellekään myöntäisi. jätin edellisen poikaystäväni koska hänellä oli karvoja selässä. puhun usein pahaa ystävistäni. olen 27v nainen.

Välillä tuntuu siltä että olen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa yhdessä vain tämän ulkonäön vuoksi. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja välillä hän tuntuu jopa mielettömän ärsyttävältä, ja luulen että inhoaisin häntä jos hän olisi rumempi...

Miksi ihmiset tunnustavat vain huonoja asioita?
Minä olen rakastunut maailman ihanimpaan tyttöön. Vihdoinkin tuntuu että olen löytänyt sen jonkun, jonka kanssa voisin viettää koko loppuelämäni. Tuo tyttöni on kaunis, älykäs ja me jaamme asiassa kuin asiassa samat mielipiteet ja näkökannat. Olen niin onnellinen että kirjaimellisesti sydämeni tuntuu räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Olen tuntenut tytön jo yli vuoden ja silti jonka päivänä tuntuu kuin rakastaisin häntä vain enemmän ja enemmän. Toivottavasti jokainen kokee ainakin kerran elämässään samalaista rakkautta.

Rakastan tyttöystävääni.

on tyttö joka on ihastunut minuun ja toivoisin että voisin tämän tytön saada, mutta uskon että hän ei ole oikeasti kiinnostunut minusta. en tiedä mitä tehdä, olen tuntenut kyseisen tytön 4 vuotta ja hän on ollut ystäväni siita saakka, ja nyt hän ilmoitti että on kiinnostunut minusta. en tiedä mitä tehdä, pitäisikö alkaa seurustelemaan hänen kanssa vaiko antaa olla, hän on upea nainen ja itse olen ruma, ja siksi luulen että tämä on vain leikkiä hänelle, ahdistaa mutta helpotti kun sai sen tänne kirjottaa... kiitos

ainiin. hän on 20, ja minä kohta 18, onko sillä väliä?

Olen 19-vuotias nuori nainen ja jätin pari vuotta vanhemman poikaystäväni viikko sitten. Emme ole juurikaan olleet yhteydessä sen jälkeen. Luulin, että olen hänelle yhdentekevä, mutta hän loukkaantuikin tapahtuneesta valtavasti, joka tuli minulle hirveänä järkytyksenä.

Nyt esitän kaikille kylmää ja välinpitämätöntä, jotta kukaan ei tietäisi, miten minuun koskee tämä virheeni. Hylkäsin ihmisen hänen rakkaudettomuutensa vuoksi, joka oli täysin tuulesta temmattu kuvitelma. Varsinkaan tälle ex-poikaystävälle en voi kertoa kuinka olen vain itkenyt päivät pitkät ikävääni, sillä pelkään hänen pitävän minua ailahtelevana ja typeränä. Tahtoisin mennä hänen ovensa taakse anelemaan häntä ottamaan minut takaisin, tekisin mitä tahansa, jotta voisin tuntea hänet jälleen lähelläni! Rakasti tai ei, häntä minä kaipaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Olen varmasti luottamuksen arvoinen, en vain itse osaa luottaa. Järjestän asiani aina kaaokseen. En voi uskoa, että olen mokannut näin pahasti, enkä varsinkaan myöntää itselleni tai toisille, kuinka pahalta tämä kaikki tuntuu. Itkettää edelleen. Tuntuu ylivoimaiselta mennä edes töihin.

- Aloin seurustella miehen kanssa, joka oli neitsyt. Olin tosi ymmärtäväinen asiasta, ja sanoin että ei minullakaan ole kuin vähän kokemusta (iso vale). Yhtenä viikoloppuna olin bileissä, joissa iskin puolitutun ja lähdin hänen luokseen. Halu oli niin kova, että sekstailimme jo pyörävarastossa hänen talonsa alakerrassa. Seuraavana päivänä katselin leffoja hänen kainalossaan, ja kun ilta tuli menin neitsyt poikaystäväni luo käymättä kotona tai edes suihkussa välillä. Häntä halutti, joten vein hänen neitsyytensä. En sitten ilmeisesti haissut siltä toiselta mieheltä. Jatkoin seurustelua vielä pari kuukautta, mutta kun taidot ei tuntuneet karttuvan niin panin poikki.

Olen lukuisia kertoja esittänyt kiinnostunutta miehille, vaikka oikeasti kiinnostukseni onkin ollut vain ikävystyneisyyttä. Kun he ihastuvat minuun ja alkavat kuvitella minut tyttöystäväkseen, säälin heitä, koska he eivät ymmärrä millainen peluri minä olen. Kun olen saanut huvini eli heidät koukkuun, selittelen itseni ulos tilanteesta ja nautin tiedosta, että useimmat heistä miettivät vielä pitkään, mitä minun kanssani olisi voinut olla. Toisaalta kyllä kaduttaa, koska en haluaisi olla näin kylmä manipuloija.

Tämä piti tunnustaa, koska aion muuttua. Tästä lähtien en enää pelaa miehillä ihan huvikseni. Tämä voi olla vaikeaa, koska olen toivoton flirtti, ja miehiä on niin helppo saada koukkuun.

Olen 22-vuotias mies, neitsyt, enkä ole koskaan seurustellut oikeasti. Tyttöystäviä on ollut yksi, naispuolisia ystäviä on enemmänkin. En silti voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, jolla on inhottava nimi. Inhottavia ovat esimerkiksi Meeri, Mervi, Mirva, Mirja, Leena ja Salla, Erityisen kiihottavia taas ovat Tuuli, Anna, Mirkka, Terhi, Susanna, Sanna, Marja ja Tiina.

En ole ikinä elämässäni ennen ollut näin onnellinen. Kulunut ystävänpäivä oli kuin balsamia kolme vuotta vuotaneille haavoille.

En tunne olevani samanlainen kuin muut nuoret, en pidä alkoholista enkä tupakasta yms. Kuitenkin kavereilleni esitän olevani valmis ryyppyreissuille jne. ihan millon vaan kuin tilaisuus tulee, mutta ainakun tilaisuus tulee minulla on tietenkin "jotain muuta". En ole juonut vielä itseäni humalatilaan, en häpeä sitä mutta en kerra siitä kavereilleni.

P16

Olen umpilaiska kaiken muun paitsi oman hyvän oloni puolesta. Olen suunnattoman onnellinen ihminen, koska en ota vastuuta mistään muusta kuin omasta hyvästä olostani. Unohdan kenet tahansa, jonka olemassaolo ei satu kiinnostamaan, vaikka kuukausiksi. Touhuan juuri sitä mitä haluan, vaikka tiedän, että velvollisuuksia muihinkin suuntiin olisi. En hae töitä, vaikka olen terve, vahva, nuori ja hyvin koulutettu. On mukavampaa touhuta tietokoneella, harrastaa liikuntaa, lueskella ja dokailla aina välillä. Käytän hyväkseni kaikkia, koska en tarvitse ketään. Olen särkenyt moniaita sydämiä, koska en viitsi keskustella edes säästä tyttöjen kanssa, jotka selvästi olisivat minusta kiinnostuneita. Usein keskustelen jonkun kiinnostuneen kanssa kerran tai kaksi, sitten kyllästyn ja unohdan koko ihmisen olemassaolon. Olen sopinut treffejä ja peruuttanut ne viime tipassa kun oli kivempaa tekemistä. Vastaan ystävällisyyteen välinpitämättömyydellä ja ilkeyteen vielä suuremmalla ilkeydellä. Silti ihmiset pitävät minusta, koska he tarvitsevat apuani kaikenlaisissa asioissa. Olen ainoa tuntemani henkilö, jolla ei ole mitään ongelmia. Pidän muiden ongelmia typerinä ja niiden syitä lapsellisen yksinkertaisina.

Puhun pahaa toisista ihmisistä selän takana. Valehtelen ja keksin juttuja ja saan muut kauhistumaan. Pidän huolen siitä, että kerron jutut vain sellaisille, jotka eivät ole juorun kohteen kanssa missään tekemisissä. Yritän kai korostaa omaa erinomaisuuttani ja peittää heikkoa itsetuntoani.

En voi sietää kaverini avovaimoa. Hän on onneton luuseri itkupilli mäkättäjä ja roikkuu miehessään, ei anna miehelle yhtään vapautta. He ovat menossa ensi kesänä naimisiin ja mieleni tekisi kertoa tälle naiselle, että sulhasensa on yrittänyt iskeä minuakin monta kertaa ja on pettänyt useasti naista. Heidän suhteensa on ihan kamala,eikä kukaan ymmärrä miksi he ovat yhdessä. Nainen kuvittelee olevansa parempi kuin muut ja hienostelee. Mies on suurimmaksi osaksi säälistä suhteessa. Toivon suhteeseen epäonnea niin paljon, että he eroaisivat enkä halua heille mitään hyvää.

Petän avovaimoani ja tapailen yhtä tyttöä Lappeenranssa
-- Arto

Olen pettänyt melkein jokaista entistä poikaystävääni. Muutaman vuoden kestäneen suhteen aikana ihastuin vuorotellen melkein jokaiseen poikaystäväni kaveriin ja aina kännissä salaa flirttailin heidän kanssaan. 2 kanssa menin sänkyyn ja muiden kanssa pussailin vain.

Luen poikaystäväni tekstiviestit. Luin entisen kämpääkaverini päiväkirjaa aina kun voin. Samoin olen lukaissut parhaan ystäväni päiväkirjaa. En kadu, mutta toisinaan häpeän.

Pidän poikaystävääni tyhmempänä kuin minä ja ajattelen hänen olevan ala-arvoinen kumppani kuin minä. Valehtelen hänelle kun sanon pitäväni häntä muita älykkäämpänä.

Lukioaikoina hyvän kaverini tyttöystävä kyllästyi tähän kaveriini ja välillemme kehkeytyi suhde. Petimme häntä yli kuukauden, mm. kotibileissä hänen luonaan, vanhojentanssien jatkoilla harrastimme seksiä samassa huoneessa johon tämä kaverini oli sammunut ja pusikossa baari-illan jälkieen, koko muu kaveriporukka - mukaanlukien hän - sattui kävelemään ohi, muttei nähnyt, puhuivat vain, että mihinköhän ne kaksi katosivat. Jännitti ja pelotti.Lopulta tyttö teki viralliset bänksit tämän kaverini kanssa, siinä sitä oli sitten muilla ihmettelemistä kun julkaisimme suhteemme (joka kesti puolitoista vuotta, kunnes lähdin armeijaan).

Tämä kaverini ei vieläkään tiedä. Sydäntäni pakottaa nykyään joka kerta kun tapaamme. Koen, että olen ollut tosi sikamainen häntä kohtaan, olemme sentään olleet 'hyviä kavereita' jo kolmannelta luokalta asti. Anteeksi.

Olen henkeen ja vereen vannonut kaikille olevani koko ikäni sinkku. Kuitenkin asia jota kaipaan eniten on saada ja antaa rakkautta jollekin ihanalle miehelle. Nyt olen todella tykästynyt erääseen mieheen, joka kuitenkin on hiv-positiivinen. Totuus on kuitenkin karu: Mies pelkää tartuttavansa minut ja minä pelkään saavani tartunnan, jos harrastaisimme seksiä. Syy siihen, miksi tartuntaa pelkään on ennen muuta se, millainen isku se tulisi olemaan vanhemmilleni, joita rakastan äärettömän paljon. Ilman heitä kohtaan tuntemaani rakkautta olisin jo kenties edennyt miehen kanssa pitemmälle. Järjen ääni sanoo, että minun tulisi lopettaa suhde mieheen ajoissa, koska tiedän, ettei meistä koskaan tule mitään, koska olemme hyvinkin erilaisia ihmisiä. Rakastan miestä kuitenkin niin paljon, etten pääse hänestä irti!