TunnustustenLuola.fi

Raskastan erästä mutta en kykene kertomaan tätä hänelle koska pelkään että minua ei hyväksytä

mulla on paha tapa pitää itteäni muita parempana..katson aina ylen muita ihmisiä etenkin rumia tai lihavia.
oon semmonen tyttö joka sais kenet haluis,mut mulla on tapana olla eka mukava joillekkin jätkille ja sitten nostaa niille nokkaa ku ne pyytää mua ulos..sitten mä viilennän suhteen ja nauran niille poijille,ku ne jää itkee mun perään.
N16

tapasin ex-poikaystäväni meidän molempien ollessa seitsemännellä luokaalla. meillä oli jotai erikoist...lopulta exäni jätti mut sen kesän jälkeen.
emme koskaa saaneet purattua suhdettamme kunnolla...
jatkuvasti vedimme köyttä siitä etää ollako vaiko eikö olla yhessä...välillä en enää tuntenut vetoo kyseiseen jätkään,mutta annoin hänen ymmärtää niin...tämä lähetti vanhaan tapaan viestejä ja mä näytin niitä taas puolestani frendeilleni..meillä oli hauskaa kunnes satuin puhumaan asiasta jätkän parhaan frendin nenän edessä... sen jälkee me ei kyetty luottamaan toisiimme.
välillä meillä oli välit lopullisesti poikki...ja sitten jätkä taas otti yhteyttä..olisin halunnut hänet,mutta olosuhteet olivat toiset...mulla oli niin paljon harkkoja,että ei ollu aikaa muuhun.
nyt musta tuntuu et meille molemmille on jääny vähän nauha päälle,ku me ei vaa kumpikaa saada aikaa uutta suhetta.
mä olen jo melkein antanut periksi toisen ettimisessä...
oon vaa palavasti rakastunu siihen jätkään..niin kuin sekin muhun..mut me ei osata muuta kun satuttaa toisiamme...ollaa molemmat tosi tempperamenttisii...
mää tiiän et mä voisin saada melkei kenet haluaisin,mut en kummiskaa tunne minkänlaista halua ketään toista kohtaan...kaikki aina valittaa ku mä vaa haikailen sen perää..enkä huomaa muita.
niinhän sitä sanotaa..lapsuudenrakkautta rakastaa sokeasti...valitettavasti mä oon joutunut kokemaa sen...

Mä vihaan mun poikaystävää. Se on niin vastenmielinen kusimulkku! Se valittaa joka asiasta ja luulee, että on maailman paras lautaileen.
Jos se on luvannu olla mun kanssa jonain päivänä ja soitaa, niin eihän se mulle soita vaan menee rinteeseen! Ja seuraavana päivänä se sanoo niin kuin se ei olis yhtään paha juttu: "Mä olinki eilen rintees. Oli hiukan kylmä."
Mä vihaan sitä niin paljon! Ja must tuntuu et se luulee et täst mein pikku-suhteest tulee joku vuosisadan rakkasutarina! Ei oo tulos! Koko ajan isken yhtä poikaa, mutta se vähän torjuu mua (ei koko ajan, koska se haluis ehkä olla mun kans), kun tietää että oon yhes *piip*:n kans. Ja mun mielest kaikki pojat ketä tunnen on vaan kivempii ku se!
Mut en kehtaa jättää sitä. Ku sit yks ihminen vihaa mua. Se ei kestäis mua nytkään jos ei pakko olis. Mun poikaystin paras kaveri.
Oon vasta 12 (aika nuori) ja pohdin suurta ongelmaa (itselleni).
Mä himoitten sitä ketä isken. Siis en silleen et ois päästävä panolle vaan siis et haluun alkaa sen kans ja silleen.
Toivottavasti sä *piip* (poikaysti) et eksy tänne. Ja jos eksyt ni toivon ettet tunnistas mua!
Vihaan nykyistä poikaystävääni 4-ever!!!!!!!!!

Olen tehnyt aivan liian paljon töitä pienestä pitäen.
Minua ei kaduta etten lähtenyt yliopistoon opiskelemaan, vaikka olisin ehkä voinut päästä sisäänkin. Ystävistäni tulee humanistejä ja opettajia. Toisaalta pieni kipinä minussa haluaa vielä ehkä opiskella lisää. Olen kylläkin saanut mielestäni suhtŽkoht arvostetun firman pystyyn. Ja siihen liittyvät materialistiset asiat. Kauheinta kuitenkin siinä yrityksen perustamisen alussa oli se, että menetin todellisen sielunkumppanin. Olen edelleenkin sinkku mutta rakastan häntä vieläkin. Siispä haluan pyytää häneltä anteeksi. Anteeksi minun pitkät päivät ja yöt. Tarkoitin Sinulle vain parasta. Ironista että minulla olisi nyt mahdollisuus muihin naisiin mutta kun...mutta kun....ei ole semmoista kuin Sinä
Miksi ei voi päästä yli vaikka aikaa on kulunut jo 3 vuotta? Säälittävää eikö totta...

Kesällä vuonna -97 ,olin 20v. menimme parin kaverini kanssa syömään yhdelle grillille, en ollut käynyt kyseisessä paikassa aikoihin. Myyjä oli ikäiseni kaunis tyttö, johon ihastuin silmittömästi. Kyseinen kesä oli ehkä elämäni rauhattominta aikaa ja tuli sählättyä vaikka missä ja kenen kanssa. Mutta tuossa tytössä oli todellakin sitä jotain! Hehkutettuani asiasta, yksi kaverini hoiti treffit tietämättäni.Meillä synkkasi tosi hyvin, ja siinä tapailtiin 2-3 viikkoa perhoset vatsassa. Fiilikset oli todellakin korkeella molemmilla,ja kerrottiin varmaan kaikki toisistamme. Tuli sitten ilta, jolloin hyvänyön toivotusten jälkeen sovimme jotain huomisesta, ja hyvillä mielin kotiin.En nähnyt häntä enää koskaan.Soitin myöhemmin perään, mutta en saanut mitään vastausta. Olen tähän mennessä elänyt aika vauhdikkaan ja monipuolisen elämän, on ollut pari vakavaakin suhdetta,on tullut matkusteltua vaikka missä enkä ole koskaan jämähtänyt paikalleni. Silti tuo kyseinen tyttö on aina ollut mielessäni. Tunne on oikeastaan mahtava, samat perhoset pörrää vatsassa edelleen. Kunpa voisin vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan, ehkä saisin rauhan..

Olen 19-vuotias poika ja olen hullun ihastunut 14-vuotiaaseen tyttöön netissä, mutta hän ei uskalla tavata minua, koska on epävarma omasta ulkonäöstään. Ihan paska fiilis. Hän on älykäs, herttainen ja muutenkin ihana. Tiedän myös, että hän on suloinen ja nätti, mutten pysty vakuuttamaan häntä siitä. Olen soittanut hänelle kerran, soitan huomenna uudelleen.

Haluan tavata hänet ja helliä, en ole pedofiili.

selittelyltähän se kuulostaa mutta olen harrastanut seksiä hyvän ystäväni poikaystävän kanssa. Vihaan itseäni. olin juuri menettänyt "elämäni miehen" ja poikaystävä lohdutti minua, hän kävi "päälleni" enkä viiden promillen humalassa ymmärtänyt sanoa ei. mies on ollut minuun ihastunut ennen kuin alkoi seurustella. Toivoisin että se olisi pahaa unta.

Sitä alkaa ajatella kaikenlaista ihmeellistä omasta sielunelämästään, kun aina sinkkuna ollessani olen niin hirmuisen ihastunut keneen milloinkin ja sitten kun onnistun aloittamaan seurustelusuhteen niin samantien alkaa kauhea ahdistus. Ei ole yksikään poikaystävä vielä pysynyt yli kuukautta, vaikka aina suhteissa onkin hyvin mennyt. Ahdistaa, kun olen niin monta kertaa jättänyt ihmisen josta olen välittänyt niin paljon ja taas meni yksi...

Olen suunnattoman ärsyyntynyt eräästä luokkatoveristani joka jatkuvasti pyrkii mustamaalaamaan minua yhteisen ystävämme silmissä. Nyt kahden viikon ajan olen saanut joka päivä kuunnella omista sanomisistani alentavia kommentteja aina kun olemme kolmannen osapuolen seurassa. Kun olemme kahden "kaverini" ei vastaile opiskeluun esittämiini kysymyksiin, mutta kun häneltä menee jotain sivu suun hän lunttaa heti minulta. Muutenkin hän on jatkuvasti täysi kusipää ja yrittää todistella omaa jalouttaan ja hyvyyttään mollaamalla minua. Aina kun avaan suuni hän tokaisee ivallisella sävyllä "joo joo...oon nyt jo hiljaa, kyllä sä oot niin täydellinen yms ilkeää". Sitten kun taas olemme kahden hän juttelee ihan normaalisti tai ei ainakaan pyri alistamaan minua. Jokainen asia tulisi myös tapahtua hänen tahtonsa mukaisesti ja minun ehdotukseni ovat aina "järjettömiä tai todella huonoja" Kolmas osapuoli ei tunnu välittävän hänen mielistelystään vaan suhtautuu meihin molempiin edelleen suhteellisen normaalisti. Toivon, että hän näkisi tuon valehtelevan itserakkaan ääliön läpi. Toivon myös, että tämä kaverini huomaisi olevansa todella ärsyttävä ja lopettaisi käytöksensä ennen kuin ystävyytemme loppuu kokonaan. Tai sanoisi suoraan jos ei seura kiinnosta!

Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, kyyneleet sumentavat näköni, puhelin tippuu kädestäni pöydälle, suru kouristaa vartaloani, pää takoo tyhjää.

Miten teksiviestin kirjoittaminen exälle voi tehdä näin kipeää?

Ero tyttöystävästäni kuukausia sitten ilman sen suurempia dramaattisuuksia kun polut erkanivat itsekseen. Sillon tuska oli molemmilla, ja asiat puhuttiin kyynelten keskellä läpi.

Millään tätä surua ei pysty kuitenkaan estämään. Se vain tulee hitaasti ja "tappaa" aina, edelleen.

Sattuu...

M30

Rakastan poikaystävääni, mutta viime aikoina mieleni on tehnyt pientä jännitystä. Jätin poikaystäväni ja harrastin muutaman yhdenyönsuhteen erään hyvän kaverini kanssa, jonka jälkeen luikertelin takaisin poikaystäväni luo. Kumpikaan ei tiedä näistä juonista.

Rakastuin vahingossa ystävääni. Satuttaa, kun en voi koskaan olla hänen kanssaan. En oppinut häntä vihaamaankaan. Jollain kierolla tapaa nautin marttyyrin osasta ja toivon hänelle onnea elämässä.

mua ärsyttää kun mun mimmifrendi syö ylenpalttisesti roskaruokapaikoissa.

Olen rakastunut exäni pikkuveljeen, ja vaikka väitän että sillä on väliä miltä exästäni tuntuu, niin oikeasti sillä ei ole mitään väliä! Haluan saada suhteen toimimaan hänen veljensä kanssa, pitipä hän siitä tai ei! Ehkä olen kylmä ja itsekäs.
Seurustelimme 3v.

Nainen, 21

Paras ystäväni on ärsyttävän kaunis. Olen todella kateellinen hänen ulkonäöstään ja jos olemme yhdessä ulkona, kaikki miehet kiinnostuvat aina hänesta ja itse jään seinäruusuksi vaikka olen ihan katseenkestävän näköinen. Pelkään kertoa hänelle ihastuksestani johonkin mieheen, sillä jos tutustutan heidät, minusta tuntuu että mahdollisuuteni mieheen nollaantuvat. Näin on nimittäin käynyt.. Myöhemmin olen kuullut, että miehet ovat olleet pettyneitä häneen. Miksi miehet ovat niin hiton tyhmiä, etteivät vaivaudu tutustumaan edes hiukan ennen kuin tekevät jotain päätöksiä. Kaunis kuori kätkee alleen salaisuuden. Hyvän vai huonon, se on makuasia.

Olen todella väsynyt tähän asiaan. Joskus kun ystävälläni on ollut ihmesuhde huolia, olen koittanut ohjailla niitä eron suuntaan, koska minua ärsyttää että miehet on hänen kanssaan vain ulkonäön perusteella. Joskus poden huonoa omaatuntoa, useimmiten en. En enää kauaa jaksa tätä kuviota.

Olen tavannut uskomattoman miellyttävän miehen. Ei mitään epävarmaa teeskentelijää vaan rauhallisen ja ystävällisen söpöläisen. En osaa olla mitenkään päin, kun en tiedä, mitä se minusta ajattelee! Mun sisuskaluihin sattuu ihan fyysisesti kun olen niin fiiliksissä. Pelottaa samalla ihan kauheasti ja melkein itkettää :(

En ehkä ole koskaan ollut rakastunut. Ajattelen ihan liikaa. Se on niin määrittelykysymys, rakkaus. En ainakaan ole seonnut niin kuin leffoissa tapahtuu. Lapsellista ajatella näin, mutta silti :)

Olen pettänyt miestäni.
Milloin, miksi ja kuinka monen tai kuinka usein? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä?
Olen niin suunnattoman pahoillani. sinä luotat minuun kuin lapsi, se kerubinkasvoinen jonka luottamuksen haluan jälleen lunastaa.
Anna anteeksi.

miks maailmas tarvii olla niitä v-mäisiä ihmisiä?? tapasin tos yks päivä yhen tytön... tuntu tosi kivalt.. sit näytin sille yhen mun tutun kuvan... nyt se on tosi hyvä ystävä sen kans ja näin.... ja enää ei ees taho puhuu mulle... paitsi että oon sille korvikkeena sillon ku se jätkä ei oo paikalla... vähä vi******... toivon että asia jotenki muuttuis... sit se vaan aina kertoo mulle kuinka kiva se on... minkä takia mulla ei ikinä mikään asia mee niinku haluisin??

Olin viettämässä iltaa eräässä Rock-baarissa,jossa tapasin varsin mukavan ennalta tuntemattoman naisihmisen,jonka kanssa tulin hyvin juttuun.Päädyttiin sitten luokseni,jossa harrastimme seksiä.
Seuraavana päivänä paljastui,että hän oli ystäväni veljen tyttöystävä.