TunnustustenLuola.fi

Löysin poikaystäväni irc-galleriasta.

Olen ollut salaisessa suhteessa hyvän ystäväni pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa. Aluksi tuhmia vistejä sitten kahdenkeskeisiä hetkiä ja myöhemmin myös seksiä. Suhde jatkui kuumimmillaan kesän yli. Nyt tilanne on rauhoittunut taas, mutta tunteet ovat edelleen molemmilla olemassa. En kadu mitään vaan muistelen lämmöllä ja odotan seuraavaa kertaa kun saan hänet lähelleni vaikka olen itsekkin tällä hetkellä varattu.

Olen 16 vuotias ja olen seurustellut 4kk poikaystäväni kanssa. Vielä kaksi viikkoa sitten rakastin häntä ja halusin olla hänen kanssaan niin pitkään kun se vain pystyi olemaan mahdollista. Sitten ihastuinkin poikapuoleiseen ystävääni joka minulla on ollu 3viikkoa.
Kysyin poikaystävältäni luvan tapailla muita poikia ystävyys mielessä ja se olikin ajatuksenani..ei pettämistä..ei mitään hölmöilyä. Mutta petin häntä silti, en siinä mielesäs missä kaikki luulevat. En suudellut, en halannut, en harrastanut seksiä ystäväni kanssa. Mutta kävin yhtenä päivänä hänen luonaan ja "nukuimme" (olimme valveilla mutta nukuimme silti ja emme olleet täysin vierekkäin) ja katsoin häntä ja halusin suudella häntä. Myöhemmin hän kertoi minulle mesessä että olisi halunnut ottaa minut kainaloonsa ja silloin möynsin että olisin halunnut olla siinää vieressä.
Minulla on sellainen olo että olisin rakastumassa ystävääni, mutta en uskalla jättää poikaystävääni. Tunteeni häneen eivät enään ole niin suuria joita ne vielä muutamia viikkoja sitten olivat. En tiedä mitä tehdä, siksi toivon että jos joku pystyisi auttamaan minua, kun en siihen itse pysty.

Olen ollut vuosikausia ihastunut/rakastunut naispuoliseen ystävääni. Olen järkyttävän mustasukkainen, eikä mene päivääkään ilman että ajattelisin, ystävääni. missä hän on? kenen kanssa? mitä hän tekee? haaveilen, että ystäväni rakastuisi minuun, vaikka tiedän ettei seurustelusta mitään tulisi, olisimme liian epäsopiva pari.

Nuorempana seurustelin naisten kanssa pelkasta pillusta ja siitä että pystyin jättämään ne luille. Aina ku kun olin saanut pillua, jätin heidät samantien ja pystyin siihen ilman omantunnon tuskaa.

Ystäväni ja minä lähenimme jonkin aikaa sitten ja meistä tuli niin läheisiä että aloimme harrastamaan seksiä, joten meille kehkeytyi salasuhde (hänellä oli siis poikaystävä jonka kanssa hän asui yhdessä) Tämän jatkuttua jonkin aikaa, päätimme lopettaa jutun ja teimme sen sovinnolla. Kuitenkin ystäväni ruinasi minua takaisin, josta kieltäydyin (syyksi sanoin, että niin kauan kun hän asuu poikaystävänsä luona niin ei onnistu).

Viikko tämän jälkeen hän soitti minulle ja kertoi, että on muuttamassa omaan asuntoon ja että voisimme alkaa seurustelemaan. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä koska pelkään, että minä en ole tarpeeksi hyvä hänelle. Jollain oudolla tavalla saan myös tyydytystä siitä, että jätän naisia. Nyt haluaisin soittaa hänelle ja kertoa, että rakastan häntä ihan vaan siksi, että saisin jättää hänet uudestaan.

Olen ihastunut itseäni vanhempaan naiseen. Tekee mieli tunnustaa hänelle, mutta en uskalla, koska saatan menettää hänet kokonaan.

olen nuori tyttö, joka on seurustellut jo useita vuosia. kuitenkin mielessäni on ollut lähes saman ajan hänen kaverinsa, jonka kanssa olen poikaystävääni ainakin henkisellä tasolla pettänyt. kaipaan tuota toista jatkuvasti ja haluaisin tietää millaista hänen kanssaan olisi, mutta en kuitenkaan uskalla jättää poikaystävääni yhteisen nuoruutemme jälkeen. en tiedä mitä tunnen heitä kohtaan tai miten ne tunteet eroavat toisistaan, he molemmat rakastavat minua. minusta tuntuu, että olen pilannut poikaystäväni kaverin elämän, enkä tiedä onko minusta edes pitämään poikaystävääni onnellisena tai rakastanko häntä edes oikealla tavalla.

Suutelin ystävääni, seuraavana aamuna suutelin hänen miestään.

Olen luvannut rakkaalleni tärkeän yhteiseloa lupauksen, mutta en ole täysin varma pystynkö pitämään sitä - haluan, mutta en ole 100% varma. Lisäksi ikävöin ex:ääni, vaikka olen sanonut, että vain nykyiseni merkitsee minulle. Onneksi silti tiedän, etten ikinä jättäisi tai pettäisi nykyistäni ex:än takia. Epärehellisyys ei vain ole kivaa. Ja minä olen vielä se joka sanoo haluavansa suhteen joka perustuu luottamukselle ja rehellisyydelle :/

jostain tuntemattomasta syystä, en todellakaan tiedä miksi, minua rupeaa ahistamaan miehet. jossain vaiheessa joka kerta. tunne iskee kun sitä vähiten odottaa ja sen jälkeen on pakko päästä yksinkertaisesti pois. en haluaisi tunteen tulevan mutten voi sille mitään. toivon että joskus tulee mies joka ei ahdista. pelkään että se oikeakin ahdistaa.

Pakko kai se on tunnustaa.
*En ole ollut muiden kuin mieheni kanssa, vaikka rakastan sitä haaveilen että pääsisin kokeilemaan muitakin. En tiedä voisinko vastustaa jos joku upea mies haluisi välttämättä näyttää mulle miten muut sen tekee.

*Entinen "paras" kaverini on ihan jumalattoman läski, yritin aina kehua sitä vaikka teki mieli sanoa sille että se on mielettömän ruma ja lihava ja siitä ei kukaan pidä. Minä mukaanlukien. Kaveerasin sen kanssa vain koska siitä oli niin helppo hyötyä.

*Haluan mun kaverin miestä.

*Musta on kivaa piinata miehiä, flirttaamalla niille ja lupailemalla niille kaikkea ja kun ne käy ihan kuumana häipyä paikalta.

Tuntuu siltä kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten oikeasti rakastunut. En vaan uskalla sanoa kohteelle rakastavani häntä yli kaiken. Sitä en sitten tiedä mitä siinä pelkään. Kaikki on kuitenkin tapahtunut kovin äkkiä, ehkä olisi hiukan liian aikaista sille. Mistä sen edes tietää että se on oikeata rakkautta. On tämä vaikeeta. M26.

Tunnustan että rakastan edelleen mun ex-poikaystävää, mutta en sitä koskaan aio hänelle kertoa.

en osaa rakastua keneenkään. Käytän miehiä yleensä hyväksi. Voin viettää jonkun miehen seurassa aikaa vaan, että saan seksiä, autokyytejä tai ei ole parempaakaan tekemistä. Sanon kyllä yleensä suoraan etten halua seurustella, mutta usein nämä miehet ihastuvat minuun ja eivät ymmärrä. Olen välillä totaalinen bitch

En jaksaisi aina kuunnella kavereitteni huolia. Eikä minulla aina kiinnostakkaan. Monesti on tehnyt mieli sanoa että "pää kiinni! Arvaa kiinostaako?!" Itselläkin on ihan tarpeeksi mietittävää. Tiedän kyllä, että omista huolista puhuminen helpottaa, mutta... Ei sitä jaksa joka päivä kuunnella. En minä sentään mikään psykiatri ole.

olen sairaalloisen mustasukkainen ja vahdin avopuolisoani tauotta, joka kerta kun hän on pois kotoa, ajattelen hänen olevan jonkun muun naisen kanssa, tarkistan hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä..
Tunnen syyllisyyttä että olen niin mustasukkainen.. Tiedän ettei hän edes ehtisi pettämään minua tietyssä ajassa, mutta silti tenttaan häntä ainakun hän tulee kotiin.
Häpeän itseäni, olen säälittävä.

En osaa sanoa ei. Olen mieheni kanssa vain säälistä, koska hän on sairas. Vihaan miestäni humalassa, mutta en jaksa estää hänen juomistaan, koska viina helpottaa hänen oloaan. Toivon, että hän kuolisi pian ettei hänen tarvitsisi enää kärsiä ja ettei minun tarvitsisi hoitaa häntä. En voi jättää häntä yksin sairauden ja viinapullon kanssa, mutta haluaisin erittäin paljon. Olen paha ihminen.

Olen valehdellut olevani raskaana exälleni koska epätoivoisesti halusin suhteen jatkuvan. Myöhemmin teeskentelin saaneeni keskenmenon. Vituttaa ja hävettää oma käytös, miten sitä on voinut olla niin typerä että kuvittelee voivansa 'pitää' toisen raskauden avulla. Etenkin jos rakkautta suhteessa ei ole.

Olen harrastanut seksiä serkkuni naisen kanssa, joka on minua kaksitoista vuotta vanhempi.