TunnustustenLuola.fi

Rakastan ex-poikaystävääni joka on hyvä ystävä kanssani nykyään! Vaikeaa leikkiä olevansa pelkkä kaveri.

Mä olen pettänyt tyttö-ystävääni, jonka kerroin hänelle ja se on selvitetty, mutta epäilen häntäkin pettämisestä (joka ei ole totta) se on vain vainoharhaisuutta, tiedän sen vain, että hän rakastaa minua yli kaiken.
Hävettää epäillä ja luottamuskin menee.
Semmosta

Olen ihastunut erääseen ihmiseen. Laitoin hakusanaksi ihan läpällä hänen nimen, ja jopas tuli tietoja hänestä, oikein sivukaupalla! Help, en tiedä enää miten suhtautua tähän.

hei!
mä oon "tunnevammainen"!!!
mä yritän saada miehet kiinnostuun musta ja sittenkun ne kiinnostuu niin mä rupeen todella vittumaiseks niitä kohtaan... eikä mua sen jäkeen vois enään enempää kiinnostaa. haluan vaan kiusata ja lekkiä niiden tunteilla. ja kaiken lisäks se on mielestäni kivaa. sitten vielä harrastan yhden illan juttuja vaikka oikeestaan inhon sellaista touhua. enkä ikinä kerro kenellekkään mitään mitä olen tehnyt.

Tunnustan, että mua pelottaa tosi paljon nää muiden tunnustukset. Niin paljon pettämistä ja p*sk** ihmisten päälle kaadetaan ja esitetään viatonta. Mulla on jonkinlainen pelko rakastua ja antaa itteeni jonkun ihmisen käsiin. En halua, että mulle käy niin kuin noille petetyille.

Itse olen pettänyt entistä poikaystävääni, jota inhoan.

Olen suhteellisen helppo nakki. Seksiä olen harrastanut todella monen kanssa.

Tällä hetkellä olen rakastumassa todella ihanaan mieheen, mutta samalla pelkään että hän ei tunne samoin, vaikka kaikkien merkkien mukaan tiedän hänen tuntevan. Toivon, että hän ei pidä minua pelkkänä rasiana.

Pelkään olla onnellinen, sillä yleensä silloin kaikki kaatuu niskaan ja maa katoaa alta. En jaksaisi enää vastoinkäymisiä. Haluaisin vaan olla onnellinen jonkun kanssa, mutta en uskalla.

Olen rakastunut samanaikaisesti neljään eri tyttöön. En osaa päättää keneen heistä olen eniten rakastunut, joten olen laiskuuttani jäänyt odottamaan että jotain ratkaisevaa tapahtuu.

Olen rakastunut kuntoklubimme personal traineriini ja olen seurustellut jo 3 vuotta ihanan tyttöystävän kanssa. Apua.

Toivoisin löytäväni täältä entisen tyttöystäväni tunnustuksen, jossa hän tunnustaa:
-valehdelleensa minulle päin naamaa, kun epäilin häntä,
-pettäneensä minua toisen miehen kanssa,
-syyttäneensä minua turhaan reumansa saamisesta,
-vierittäneensä syyt minun niskoilleni tunteakseen olonsa paremmaksi ja
-oikeasti haluavansa pyytää anteeksi päästäkseen vielä kanssani ystävällisiin puheväleihin.

Loppujen lopuksi ihan sama mitä se isoperse nykyään puuhaa, mutta sainpahan viimeisen sanan.

Minulla on miespuolinen ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteelta asti, ja tiedän, että hän on rakastunut minuun, ollut jo monta vuotta. Mutta en tunne samoin.
Kerran ollessamme baarissa (ystävä oli kuskina) iskin sieltä äijän, ja rupesin varsin irstaasti suutelemaan tätä äijää ystäväni edessä. Tiesin, että ystävä loukkaantuisi siitä. Mutta mielestäni se oli vaan hienoa saada joku mustasukkaiseksi.
Kaiken lisäksi hehkutan tätä tapahtumaa ystävälleni, ja tiedän, että siihen sattuu. Ja koska ystäväni ei ole komea, vaan vähän reppana, tekee se hehkuttamisesta erityisen hienoa. (itsellä ei myöskään aina ole onnea miesrintamalla)
Mutta jos itselläni menee huonosti, ja kaipaan juttuseuraa, käytän ystävää hyväksi laittamalla sille viestin keskellä yötä, koska tiedän, että se soittaa minulle takaisin.
Nolottaa, koska se on oikeesti hyvä tyyppi.

Yli viiden vuoden suhde takana, rakastan avovaimokettani, mutta olen viimeiset pari kuukautta rakastanut myös toista naista ja pettänytkin hänen kanssaan... olen ihan sekaisin

vaihtarivuoden jälkeen isäntäperheen luota lähtiessäni en itkenyt kyyneltäkään, vaan olin suorastaan onnellinen istuessani junassa rinkkani kanssa, koska vihdoin pääsin pois noiden kulissielämää elävien wannabe-hurskaiden ihmisten luota.

Flirttailen monien miesten kanssa joka päivä ja mietin millaista olisi seurustella heidän kanssaan. Minulla on kuitenkin ollut poikaystävä vuoden ja rakastan häntä. Pelkään että menen liian pitkälle jonkun toisen miehen kanssa, vaikka en haluaisi. Toisaalta nautin siitä, että saan miehen ihastumaan minuun ja kärsii kun ei minua saa. Pidän itseäni hirviönä aika usein.

Olen seurustellut jo pitkään tyttöystäväni kanssa ja nykyisin suhde on minulle aivan yhden tekevää. Aina kun tyttöystäväni kysyy että välitänkö niin vastaan vain myöntävästi ettei siitä tulisi lisäkysymyksiä ja pääsisin pois täpärästä tilanteesta. En tiedä miksi en pääse irti tyttöystävästäni. Ehkä en halua vain tuottaa hänelle tuskaa? Seksistä ei tule mitään koska en halua sitä tyttöystäväni kanssa ja joskus kun sitä teemme minulle tulee melkein samantien paha olo tämän jälkeen. Usein missä tahansa olen katselen vain muita tyttöjä ja toivoisin että joku myös katsoisi minuun ja leikkisi, että kiinnostaisi. Syntyisi siitä sitten minkälainen juttu tahansa, tuskin voisin kertoa tästä mitään nykyiselle tyttöystävälleni.

Olen aivan käsittämättömän ihastunut erääseen oppilaitokseni naispuoliseen työntekijään. Olemme vaihtaneet muutaman sanan joskus käytävällä, ja aina tavatessamme tervehdimme toisiamme iloisesti hymyillen. Kirjoitin hänelle kauniin rakkausrunonkin, jota en kuitenkaan ole vielä hänelle toimittanut. En edes tiedä varmuudella hänen nimeään!

En kuitenkaan ole enää mikään pikkupoika, olenhan 27-vuotias, ja fyysisestikin huomattavan kookas, enkä yleensä jää missään tilanteessa sanattomaksi, mutta nähdessäni tämän ihanan naisen aivoni kuitenkin menevät takalukkoon. Tämä kaikki on todella kummallista, enkä ymmärrä aivojeni toimintaa. Ehkä pidän vain pitkistä, hoikista naisista... Kummallista, en ymmärrä tunteitani.

Opiskelen it-alaa, enkä todellakaan haluaisi meidän nörttien kuolevan sukupuuttoon, vaan päinvastoin siittää ziljoona pikkunörttiä tämän naisen kanssa joskus tulevaisuudessa. Tämäkin halu on herännyt vasta tähän naiseen tutustuttuani, en aiemmin halunnut saada lapsia lainkaan... Mystistä!

Tämä kuulostaa vielä pahemmalta kuin onkaan, mutta tosiasia on kuitenkin se, että olen ollut maailman epälojaalein rakkaita ystäviäni kohtaan. Olen suudellut hyvän ystäväni ex-poikaystävää, vaikka sanaton sopimus on, ettei kavereiden nykyisiin, tuleviin tai entisiin poikaystäviin kosketa. Olen saanut toisen ystäväni suuren rakkauden ihastumaan itseeni ja dumpannut sen jälkeen hänet. Olen viettänyt yön tyypin kanssa, joka sitä aiemmin oli ystäväni hyvä ystävä ja vähän enemmänkin. Nykyisin hän kuitenkin pitää yhteyttä enemmän minun kanssani. Minulla on salaisuuksia hyvän ystäväni poikaystävän kanssa, ja tämä poikaystävä on tunnustanut minulle myös halunneensa kerran suudella minua...

Olen 18v tyttö ja ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti ihastunut. (vaikka lyhytaikaisia "seurustelu"juttuja on jopa ollut muutama..)

Poika on samalla luokalla (mutta vuotta nuorempi), aivan niin loistava tyyppi kun olla ja voi. Pientä silmäpeliä oli viime viikolla tai sitten vaan kuvittelin... vanhojentanssi-iltana juteltiin yms mutta mitään ei todellakaan tapahtunut, nyt taas koulussa, olen sille kuin ilmaa. Liikutaan ihan eri piireissä vaikka samalla kylällä ollaan periaatteessa asuttu aina.

Aluksi oli ihana tunne, nyt alkaa jo masentamaan, en haluaisi jäädä haaveilemaan, mutta en tiedä mitä tekisi.
Lähteä kiertämään baareja jotta bongais missä se käy??

Anteeksi jos tämä oli väärä paikka mutta en tiedä minne purkaisi koko juttua, kaverit on kyllä tukemassa, mutta pakko yrittää olla puhumatta tästä koko ajan niille.

seurustelen jätkän kanssa joka ei oikeasti kiinnosta minua.jätän sen heti kun saan iskettyä paremman.

Seurustelin muutaman kuukauden ajan erään pojan kanssa, josta en koskaan oikeasti kai pitänyt. Menetin sille kaiken, mitä nuorena voi menettää, eli ensisuudelmasta neitsyyteen asti - ja kaikki kännissä. Poika oli seksihullu, ja suhteemme päätyttyä kävin useita kertoja hänen luonaan harrastamassa seksiä, vain siksi koska halusin hänet takaisin - olen siis epätoivoinen. Se varmaan vahingoitti minua henkisesti. Olen nyt lukion ekalla.
Minulle tulee aina juovuksissa kauhea miehenhimo. Pakko saada joku. Nyt olen erään epätoivoisen vuotta vanhemman pojan pään sekoittanut täysin, koska olen antanut sen ymmärtää, että olen kiinnostunut. Oikeasti haluan vain kiusata sitä, kai, tai jotain. Tai sitten haluan vain pitää hauskaa sen kanssa, koska oikeasti pidän sitä poikaa täysin säälittävänä. Kaverinikin pitävät.
Kaiken kruunaa se, että niin ensimmäisen kuin toisenkin pojan aikana mielessäni on alati ollut vain eräs kolmas poika, johon olen useamman vuoden ajan ollut ihastunut. En vain pääse hänestä irti, vaikka hän on moneen kertaan ilmoittanut että ei kiinnosta.
Tuntuu, etten koskaan voi luoda tervettä suhdetta, tai löytää ketään ei-epätoivoista, koska olen itse jonkun oudon syyn takia niin pimeä. Pidän itseäni säälittävänä jo siksi, koska kirjoitan tänne.

*Nautin siitä, että siskoni mies haluaa minua enemmän kuin siskoani. Mies on kylläkin oksettava.

*Olen pettänyt miestäni jota rakastan yli kaiken. Olen pahoillani. Kerroin kyllä miehelleni, ja hänen sydän murtui. Se suoraan sanoen vituttaa.

*Ihastuin joskus aikoja sitten kyseisen miehen parhaaseen kaveriin.

*Jouduin tekemään abortin.Sanoin miehelle, että e-pillerit pettivät...olin unohtanut syödä niitä.

*Olen kateellinen kaikille nais ystävilleni, vaikka olen kauniimpi ja onnellisempi kuin yksikään heistä.

*Olen ottamassa nenäleikkauksen, kait huonon omantuntoni takia.

Olen ihastunut naapurinpoikaan, jonka kanssa en ole puhunut kertaakaan. Poikaan, jota en edes tunne. Poikaan, joka kuitenkin muistuttaa jollain tavoin itseäni. Ujouteni on liian voimakas yrittämään tehdä aloitetta. Toivon, että hän sanoisi minulle jotain ensi kerralla kun törmäämme.
Aina kun näen hänet kavereidensa kanssa, tunnen mustasukkaisuuden piikin pistävän sisälläni.
Hän on obsessioni kohde ja pelkään hänen olevan hetero.

mies, bi, 20