TunnustustenLuola.fi

Minua pidetään haluttomana sitoutumaan syvemmin tyttöystäväni kanssa. Ajattelen kuitenkin niin, että kihlautuminen, lapset ja naimisiinmeno ei ole kovinkaan kaukana. Kukaan tuskin tietää oikeista ajatuksistani. Aina kysyttäessä yo. asioista näytän turhautuneelle ja kerron, että eipä ole ajankohtaista ja vaihdan puheenaihetta. Sukujuhlat on pahimpia. Ymmärrän vallan hyvin, että hyväähän noilla kysymyksillä tarkoitetaan ja osoittaahan tuo luottamusta suhdettamme kohtaan, mutta ei aina jaksais!

Ajattelen myös niin, että näissä asioissa pitää tulla todellinen halu sitoutua. Ei pidä kiirehtiä. Kyllä se tunne sieltä tulee, jos on tullakseen. Olemme olleet kohta 5 vuotta yhdessä ja kummallakaan ei ole ollut halua etsiä ketään muuta.. vaikuttaa siis siltä, että ystävät ja sukulaiset tulevat saamaan odotukselleen vastinetta muutamassa vuodessa.

Jätkä, 25v, Ins.

olen rakastunut varattuun naiseen

Olen jo parin vuoden ajan pitänyt yllä suhdetta naapurin rouvan kanssa eikä oma puoliso tajua mitään.

olen ollut ihastuneena jo kohta kaksi vuota erääseen tiinaan mutta en sitä ole uskaltanut hänelle sanoa... tai ylipäätäänsä sanoa mitään siitä hänelle.

Rakastun liian helposti ja aina ihan vääriin ihmisiin esim. kavereihini. Harjoittelun tuloksena osaan kuitenkin peittää sen erittäin hyvin.

Elän näennäisesti onnellisessa avoliitossa. Suunnittelemme yhteisiä lapsia ja asuntovelkaa, mutta salaisesti olen yhä palavasti rakastunut entiseeni.

En pysty kertomaan poikaystävälleni, etten enää halua häntä. Joka kerran, kun hän koskeekin minuun mieleni tekee kirkua ja juosta karkuun. Kaikki kaverit luulee, et meillä menee äärimmäisen hyvin yhdessä. Kaiken lisäksi poikaystäväni on tosi kiltti ja muuten ihana tyyppi. Tunnen itseni paskaksi, koska himoitsen muita miehiä.

Parhaat kaverini ovat melkein kaikki pettäneet omia kumppanejaan ja osittain jopa omien kavereidensa kumppaneiden kanssa, eivätkä ole jääneet kiinni. Joskus vielä kännipäissäni otan asian esille tai sitten ikään kuin lipsautan asian puolivahingossa. Minulle, lähes ikuiselle poikamiehelle, kaverit kertoilevat tapahtuneista ja joskus olen hakenut jopa salaa jonkun kaverini pois yökylästä seuraavana aamuna. Lisäksi olen usein joutunut valehtelemaan kaverin tyttöystävälle, että kaverini on yöpynyt minun luonani. En ole enään koskaan kenenkään alibi! Eniten minua ärsyttää kuitenkin ajatus siitä, että kun minä joskus aloitan seurustelun niin joku ystävistäni päättää tehdä temput tyttöystäväni kanssa. Ei hitto, en voi luottaa kavereihini, saatika naisiinkaan.
M26

15.03.2004 16-vuotiaana olin ihastunut kaveriini (olemme molemmat tyttöjä) ja halusin saada häneltä huomiota. Siksi valehtelin hänelle että minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi kun olin lapsi. Hävettää kun olen valehdellut noin vakavasta asiasta. Keksin tuon jutun koska halusin että elämäni olisi traagisempi kuin mitä se todellisuudessa oli. Samasta syystä valehtelin poikaystävälleni että olen joutunut raiskausyrityksen kohteeksi ja minulle on jäänyt siitä pahoja traumoja. Sillä sitten pystyin dramaattisesti selittämään sen miksi olen niin kokematon seksin suhteen. Ja silloin kun vasta olin alkanut tapailla nykyistä poikaystävääni, valehtelin että isoisäni oli loukkaantunut vakavasti ja joutunut sairaalaan teho-osastolle eikä hänen selviämisestään olisi takeita. Tämäkin ainoastaan ylimääräisen huomion saamiseksi.

15.03.2004

erosin puoli vuotta sitten neljä vuotta kestäneestä suhteesta. mieheni jätti minut. olin todella kauan surullinen ja kaipasin entistäni takaisin. ystävyys välillämme kuitenkin säilyi ja minunkin tunteeni viilenivät viimein. olen nyt ruvennut seurustelemaan uuden miehen kanssa, mutta tiedän etten koskaan voisi rakastaa häntä niinkuin entistäni rakastin. vihaan itseäni sen takia. olen kerran pettänytkin nykyistäni, exäni kanssa. en olisi edellisessä suhteessa koskaan tehnyt mitään sellaista. toivon joskus löytäväni miehen, jota todella voisin rakastaa. tällä hetkellä en tunne syyllisyyttä, en tunne oikeastaan mitään. en vain tahdo olla yksin.

Minun paras ystäväni on naispuolinen ja olen rakastunut korviani myöten häneen. Olen kertonut tämän hänelle, mutta hän haluaa olla pelkästään kaveri. Ilmeisesti hänellä on poikaystävä, ainakin hän kertoi että hän on ihastunut johonkin tyyppiin. Olen itkenyt ja valvonut monta yötä hänen takiaan.

luin ex-poikaystäväni päiväkirjaa koska tunsin että keskustelumme eivät olleet tarpeeksi syvällisiä.tahdoin tietää hänestä enemmän.

yritin pitkään unohtaa entiseni, mutta nyt kun se on mahdollista, en haluakkaan. haluan hänet vieläkin itselleni. ja ajoittan iskee paniikki, että minun pitää saada hänet ennenkuin kukaan muukaan saa. Koska hän on "minun" en kuitenkaan oikeasti kestäisi katsoa häntä jonkun toisen kanssa.mikä siis vaivaa? harmittaa kuitenkin että vielä hän pystyy satuttamaan minua.

Olen rakastunut erääseen ihmiseen. Hänellä vaihtuvat poikaystävät, mutta en iske väliin. Kuuntelen hänen juttuja poikaystävistään ja minun tekisi mieli lyödä seinät säpäleiksi, mutta en tee sitä - istun ja kuuntelen.

Minä en välitä miehen tunteista tai tarpeista, mutta miehen pitää elää minun tunteideni ja tarpeideni mukaan. Miehillä on minulle vain välinearvoa.

Olen ihastunut 2vuotta itseäni vanhempaan tyttöön. Arvaan ,että hän ei ole kiinnostunut minusta mutta jostain syystä yritän uskotella itselleni ,että hän tuntisi minua kohtaan samanlailla kuin minä häntä kohtaan. Vähän aikaa sitten hän pyysi minua tanssimaan yhdissä bileissä ja tämän takia luulen ,että minulla olisi häneen jotain mahdollisuuksia. Minua harmittaa ,että olimme yhdessä kesällä sillä sekin saa minut luulemaan ,että minulla olisi häneen jotain mahdollisuuksia.

Haluaisin kertoa tämän kaiken hänelle mutta en uskalla sillä pelkään ,että hän ajattelee että luulen itsestäni liikoja. Kumminkin minua harmittaa ,että en kerro tätä hänelle koska kuvittelen ,että hän sittenkin pitäisi minusta mutta ei kerro sitä minulle.

Tunnen oloni välillä pieneksi ja mitättömäksi.

Olen kohta 16 v. enkä ole koskaan ihastunut keneekään. Olen kateellinen niille jotka ovat. Useimmat ovat. Kun minulta kysytään asiasta, valehtelen salamyhkäisesti.

Miesystäväni pettää minua ja tiedän sen, mutta en ole paljastanut sitä hänelle. Siitä hyvästä petän häntä kahta kauheammin ja saan voimaa hymyillä hänelle tavallisessa arkisessa elämässä. Tiedän hänen myös lukevan tätä sivua ja salaisesti toivon viimein jääväni pettämisestä kiinni, jotta saisisimme puhuttua tämän asian selväksi tai lopetettua parisuhteemme. Oikeastaaan ihan sama kumpi. Rakastan häntä, mutta toisaalta miehiä tuntuisi riittävän kyllä siinäkin tapauksessa, ettei häntä olisi.

Rakastan minun ex: tyttöystävääni todella paljon, haluaisin hänet takaisin, mut en uskalla edes kysyä häneltä. Meillä oli hyvä ja pitkä suhde, eikä rakkaus loppunut koskaan.

Olen löytänyt elämäni miehen, hän on täydellinen, rakastan häntä enemmän kuin pystyn käsittämään, haluaisin muuttaa yhteen heti kun mahdollista ja mennä kihloihin parin vuoden sisällä. En ole kertonut hänelle mitään tästä ja luulen, ettei hän edes ole varma tunteistani. Ollaan molemmat aika huonoja puhumaan näistä asioista.

N21