TunnustustenLuola.fi

Olen ihastunut kahteen tyttöön koulussani vaikken kumpaakaan oikein tunne yhtään. Tunnen vain vetoa heidän ulkoiseen olemukseensa ja käyttäytymiseen. Molemmat ovat varmaan myös hyvin monen mielestä siellä kauniin ja ruman rajapyykin rumalla/neutraalilla puolella. Minusta he ovat molemmat vain erittäin viehättäviä. Pidän erikoisista ihmisistä, he uskaltavat erottua massasta.

Minulla ON tyttöystävä, joka kylläkin asuu toisella paikkakunnalla. En ole täysin varma tunteistani häntä kohtaan, mutta kerron aina rakastavani häntä yli kaiken jne.

Fantasioin parhaimmasta ystävästäni - tytöstä... Koulussakin joskus fantasiat heräävät eloon mielessäni, kuinka pettäisin tyttöystävääni. Huudan aina mielessäni, että pettäminen on kauhea asia ja niin en saa tehdä ja minun pitää rakastaa tyttöystävääni.

Vihaan itseäni. En usko läheskään kaikkea mitä minulle sanotaan/vittuillaan. Tiedän olevani hieman normaalia komeampi, mutta olen kuitenkin hieman erikoinen ihminen. En halua olla pelkkää massaa. Tiedän että minulla on hyvä, hoikka ja hieman lihaksikaskin. Kuitenkin häpeän itseäni enkä kehtautuisi näyttäytyä missään yläosattomana tai pelkissä boksereissa/shortseissa... Osasyynä saattaa olla herkkä ihoni, jonka takia minulla on paljon pakkasihottumaa talvisin.

Hankin juuri uuden hiustyylin ja kaikki ovat ihmetelleet ja nauraneet sitä. Tietenkin on myös niitä ketkä ovat kehuneet minua ja sanoneet "bishieksi"... Japani-friikit ymmärtänevät. Kuitenkin minua nyt kaduttaa hiukan hiustyylini... Tyttöystäväni ei pidä hiustyylistäni ja on sanonut sen minulle monta kertaa suoraan, mikä masentaa aika paljon usein.. Pelkään hänen rakastuvan toiseen mieheen tai pettävän minua tai muuten vain kuolaavan muiden miesten perään unohtaen minut.

En uskalla kertoa kenellekään kun minua masentaa tai olen vihainen.. Joskus koitan käyttäytyä eri tavalla ja katsoa jos joku vaikka kysyisi mikä on... Heikkoa menestystä on ollut, kerran joku kysyi mutta en uskaltanut kertoa mikä vaivasi.. Useammat vain katsovat minua ja nauravat kun kuuntelen musiikkia täysillä tai sitten olen hiljaa ja tuijotan tyhjyyteen ilmeettömänä.. Yleensä kun olen se iloinen pomppuhalinallepilleri.. Olenkin iloinen persoona mutta olen myös yksinäinen ja surullinen.

Petin eilen poikaystävääni. En tiedä miten siinä niin kävi mutta panin sitä toista. Nyt on morkkis. Viime viikolla baarissa iskin myös jonkun äijän, sitä en sentään pannut, mutta heräsin hänen vierestään aamulla. Olen pettänyt poikaystävääni ennenkin. Minua vituttaa kun olen tällainen paska. Rakastan poikaystävääni, ainakin jollain tasolla.

Olen ollut puolisoni kanssa kuutisen vuotta. Emme ole onnelisia, mutta rakastamme kyllä. Tuntuu ettei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin lainoja, koira ja auto. Emme osaa olla kahdestaan. Seksiä emme ole harrastaneet pitkään. Silti on vaan niin helvetin vaikeaa päästä menee. Tiedän että on hölmö, mutta pelkään että jos muutetaan erilleen ja tahdon häntä takaisin, hän ei ottaisi. Mutta silloinhan ei olis muutenkaan suhteessa mitään järkeä.
VOIH.

pelkään että ystäväni hylkää minut kokokaa. hän on alkanut liikkua 'suosituimpien' jätkien kanssa. olin eilen todella vahingoniloinen kun kuulin että yhden näistä jätkistä pirskeisiin oli soitettu poliisit ja menot loppunut. toivoin että he olisivat jääneet polttelustakin kiinni.

Tänään.Tänä yönä minä nain etisen poikakaverini kanssa vaikka en sitä ikinä olisi uskonut.Oma (omituisella tavalla poikakaveri)rakas on yötä muualla.kaduttaa.Ei edes käytetty kortsua.Tiedä mitä tauteja sain.Miksi olen tällainen?MIKSI!?!??!?!Nyt se makaa sängyssä ja minä livistin kirjoittamaan tunnustusta.Miten voin kertoa rakkaalleni?Mitä helvettiä olen tekemässä.Lisäksi rikoin lupaukseni olla juomatta.Join ja nyt kävi näin.Ja pelkään jääväni kiinni ja mietin epätoivoisena keinoja peittää tämä.
Miksi ihminen on PAHA olento?

olen pettänyt minun tyttöystävääni. no ei nyt välttämättä niin maata jarisyttävä tunnustus mutta minusta se tuntuu todella isolta asialta... tuntuu erittäin pahalta... hävettää kun pitää olla näin lärvit että edes tänne kehtaa tunnustaa tällaista. On myös aika monta muuta asiaa tunnustettavana.
- olen varastanut kaupasta
- olen ostanut olutta/tupakkaa alaikäisenä kaupasta
- olen humalassa
- olen erittäin humalassa
- olen ampunut raketteja koulun sisätilossa yläasteella
- olen KÄNNISSÄ!!!

Kun olin nuori joskus muutamia vuosia sitten, luulin etten koskaan joutuisi katumaan mitään mitä teen ja että päätökseni olisivat aina oikeita. Nyt kuitenkin olen huomannut että olen tehnyt - tähän asti - suurimman virheeni. Jätin silloisen tyttöystäväni niinkin kauan sitten kuin kevät-kesällä 2001. En silloin ymmärtänyt, kuinka tärkeää on rakastaa, ja myös tulla rakastetuksi. Sellaista tunnetta en ole sen jälkeen tuntenut, enkä usko että koskaan tunnenkaan, koska silloin jo tiesin kuka on SE oikea. Nyt se on jo myöhäistä, koska olet seurustellut jo pitkään toisen kanssa...toivon silti sinulle kaikkea hyvää, ja sisimmässäni uskon että minulla on aina paikka sydämessäsi, koska sinä olet vienyt koko sydämeni silloin joskus, kauan sitten... millennium.

Olemme olleet kihlattuni kanssa jo 7 vuotta yhdessä. En rakasta häntä enään juuri lainkaan,enkä joskus olen. Mieltäni raastaa,kun hän sanoo minulle melkein päivittäin rakastavansa minua. Olin nuori kun tapasimme ja silloin olisi pitänyt tajuta lopettaa suhde. Hän on minulle ensimmäinen seksisuhde sekä ensimmäinen oikea poikaystävä. Nyt olen 26v. nainen ja mietimpä vaan,että onko nuoruus heitetty hukkaan jumittuessa tuohon yhteen? Onko nyt jo liian myöhäistä pistää poikki? Olenko hänen kanssaan vain tavan vuoksi vai hyvän työpaikan? Meillä on kaikesta huolimatta hyvä suhde ja seksikin sujuu,mutta silloinkin mietin minkälaista se olisi jonku toisen kanssa? Olenko jäänyt jostain paitsi? Nyt hän puhuu jo häistä ja luulen hänen haluavan myös lapsia joskus,ahdistaa!!!

olen vähä ihastunut poikaverini kaveriin!eikai siinä ole mitään pahaa!???sori....

Olen liian rakastunut, haluaisin viettää tyttöystäväni kanssa kaiken mahdollisen ajan, mutta se ei ole mahdollista koska hän ei halua eikä ehdi. Haluaisin omistaa hänet, eikä se ole hyvä juttu.. Tulen mustasukkaiseksi pienimmistäkin asiosta, vaikka ei olisi mitään syytä. Ja kaikki tämä johtuu omasta epävarmuudestani ja ymmärrän sen, mutta silti en saa muutosta asiaan. Tunnen olevani liian kiintynyt ja riippuvainen hänestä.. Ja haluaisin puhua tästä hänelle, mutta en saa sanoja suustani, ehkä tämä helpottaa edes vähän, vaikkei varsinainen tunnustus ollutkaan.

Olen houkutellut ystäväni tyttöystävän kanssani saunaan ilman rihmakiertämää ja kaksi kertaa nainut häntä, toisen kerran jälkeen ystäväni soitti minulle ja epäili että hänen tyttöystävänsä oli pettänyt häntä ja pyysi kertomaan jos tiedän jotain asiasta. En sanonut mitään suoraan vaan kerroin epämääräisen vihjaisun toisesta ystävästäni josta aiheutui melkoisen hupaisa show.

Olen 15 vuotias tyttö, poikaystäväni on 20. Hän luulee, että olen 16. Asumme eri puolilla Suomea. Hän ei saa luultavasti koskaan tietoonsa oikeaa ikääni, sillä hän ei tunne yhtäkään tuttuani.

Ollessani ensimmäisellä luokalla pakotimme luokka -"toveria" syömään koiran paskaa. Hän haistoi paskaa jota olimme ladanneet lasten pienelle hiekkalapiolle ja kieltäytyi. Survoimme hänen suuhun paskaa jonka jälkeen hän lähti itkien kotiin. Pelkäsimme jäävämme kiinni joten heitimme hänen niskaan yli jääneet paskat ja juoksimme nauramaan nurkan taakse.

En ole vielä koskaan rakastunut kehenkään, vain ihastunut, vaikka minulla onkin ollut poikaystäviä. Silti olen nyt toivottoman rakastunut erääseen henkilöön, jota en kuitenkaan voi saada. Hän on melkolailla erilainen kuin minä, mutta tavattoman suloinen. Toivon, että hän kiinnostuisi minusta ja meistä tulisi jotain.

Olen pettänyt poikaystävääni monta kertaa. Mitta on tullut täyteen aikoja sitten. Olen kertonutkin sen mutta se ei vaan tajua. Hommailee rivitalonpätkää ja perheautoa ja hokee vaan että kyllä tää tästä. Onhan se tosi ihana ihminen. Mutta kun mä en ole. Ei kiinnosta mitkään rauhalliset koti-illat. Toivon koko ajan että se jättäis mut tai jäis kiinni jostain minkä takia voisin jättää sen. Sitä ei tapahdu. Suunnittelen katoavani heti kun se on mahdollista. Kerään tarpeeksi rahaa, pakkaan kamani ja häivyn vaan. Vaikka tulen kyllä törmäämään siihen, koska en tahdo vaihtaa kaupunkia. Vittu!

Ajattelen välillä pervoja mielikuvia.
Välillä haluan tehdä esim. kaveristani ruman.. antamalla vaikka vääriä neuvoja asuvalintojen suhteen. Nautin siitä kun kaverini epäonnistuvat. ja toivon salaa että he saisivat nelosen kokeesta, minä tietenkin paremman.
Valehtelen kohtalaisesti kavereilleni ja yritän jonkun saavutuksen takia mielistellä.

ärsyynnyn suunnattomasti siitä puhekulttuuriin muodostuneesta tavasta, jossa kuulumisten kysymiseen vastataan vain: "ei täs mitään" tai jotain vastaavaa. eihän niitä kuulumisia kysyttäisi, jos ei haluttaisi tietää todellista vastausta. itse vastaan joskus "perseelleen menee, mutta elossa".
m19

Olen 16-vuotias tyttö.
Olen tapaillut yhtä poikaa nyt melkein kaksi kuukautta.
Meillä on ollut kiihkeitä hetkiä ja olemme melkein harrastaneet seksiä.
(Emme seurustele ja olen yhä neitsyt.)
Tämä on ensimmäinen "vakava" juttuni kenenkään pojan kanssa.

Tiedän, että pettäminen on väärin.
Tuomitsen ehdottomasti kaverini ja muut, jotka ovat pettäneet poika/tyttöystäviään, sillä olen nähnyt kuinka se satuttaa toista ihmistä.
Silti voisin "helposti" kuvitella pettäväni tapailemaani poikaa jonkun toisen pojan/miehen kanssa. Ihan vaikka vain sen takia, että hän tajuaisi, etten ole hänelle itsestäänselvyys.

Välitän kyseisestä pojasta ja jos hän saisi tietää pettämisestä, hän hakkaisi ko. pojan/miehen jonka kanssa olisin häntä pettänyt.

Siis pettäminen ei ole minusta väärin silloin kun itse teen sen.

Sairasta, tiedän! Yritän joka päivä takoa päähäni, kuinka väärin se on. En tiedä pystynkö seurustelemaan hänen kanssaan, sillä vaikka hän luottaisi minuun, en itse voi 100% luottaa itseeni ja siihen, että olen uskollinen hänelle.

En varmastikaan ole valtakunnan ensimmäinen naisihminen tämän asian kanssa. Olen rakastunut kahteen mieheen yhtä aikaa. Toinen heistä sentään on poikaystäväni. Kauhukseni olen kuitenkin huomannut, että olen jossain määrin pihkassa myös erääseen hänen kaveriinsa. Olemme kaikki kutakuinkin saman ikäisiä ja henkisiä nuoria ihmisiä, mutta ikävin juttu tässä onkin, että en oikeastaan edes tunne tätä toista poikaa, jota kohtaan minulla kuitenkin on ollut jonkinlaista vetoa jo hyvän aikaa. Haluaisin kovasti tutustua ja olen jopa suunnitellut loistavia konsteja, mutten kertakaikkiaan kehtaa toteuttaa niitä. Olen vaihtanut tämän epävirallisen ja täysin salaisen "kakkoskohteeni" kanssa vain muutaman sanan, mutta toisinaan näen unia, joissa juttelen hänelle ja minulla on kivaa. Joskus, kun poikaystäväni on rasittava, palaa mieluummin ajattelemaan tätä lähes tuntematonta kundia ja kuvittelen, mitä hän olisi sanonut. Olisiko hän parempi?
Pelkään, että romutan mahtavan parisuhteeni, jos menen tämän asian kanssa liian pitkälle. Toisaalta olen äärettömän tyytyväinen elämääni, kun minulla on joku, jonka kanssa minulla on suhde ja joku, jonka kanssa minulla VOISI olla suhde.
Mitä minun pitäisi tehdä? Onko tämä väärin?

Olin joulun alla erittäin ihastunut parhaimman kaverini siskoon jonka olin tuntenut jo jotain 6 vuotta. Kerroin hänelle tunteistani ja hän sanoi vain että "ollaan vain kavereita.."
Hyväksyin asian vaikka kyllähän se riipaisi. Kuitenkin melkein salaman perään ihastuin yhteen vajaa 3 vuotta nuorempaan tyttöön. Hämmentää suuresti tämä äkillinen ihastusten vaihtuminen... osaanko edes sitoutua kunnolla vai mitä lie.
Kuitenkin tämä tyttö on aivan samanlainen kuin minä; niin musiikki- ja elokuvamaultaan ja muutenkin ajatuksiltaan. Henkisellä tasollakin olemme samanlaisia. Kuitenkin en tiedä pitäisikö minun edes yrittää tehdä asian suhteen mitään vakavempaa kun tyttö on käynyt elämässään samat ihmissuhde ikävyydet kuin minäkin
En tiedä oikein mistään mitään... ei tässä tiedä mitä ajatella...