TunnustustenLuola.fi

Olen seurustellut jo pitkään poikaystäväni kanssa. En enää osaa sanoa rakastanko häntä vai en. Poikaystäväni on minulle aina tietoisesti ilkeä. Aina kun hän soittaa minulle hän aina loukkaa minua jollain tavalla ja pyytää aina seuraavana päivänä anteeksi. Hän ei edes yritä olla satuttamatta minua!!!! Ja silti hän väittää rakastavansa minua. Olen jäänyt jumiin tähän suhteeseen.
Minulla on pari jätkää joiden kanssa käyn silloin tällöin ulkona. He välittävät minun tunteistani enemmän kuin poikaystäväni. Pidän noista jätkistä paljon ja haluaisin seurustella heistä toisen kanssa. En kuitenkaan uskalla tehdä kunnon aloitetta sillä olen kuitenkin varattu.
En osaa irroittautua poikaystävästäni. Pelkään satuttavani häntä pahasti ja pelkään katuvani jos jätän hänet. Tiedän että jos pistän poikki niin en saa häntä takaisin enää.

Seuraava teksti on #28443:n kirjoittamaa:

"Toisen kanssa mesetän melko usein. Yleensä keskustelun aloitta hän. Me tökimme toisiamme, hän ryhtyy välillä kutittelemaan minua ja meillä on muutenkin paljon fyysistä kontaktia. Moni sanoisi tässä vaiheessa jo, että "kaveri, tuo on ihan selvästi kiinnostunut sinusta!" Asia vain on niin, että en osaa sanoa olenko minä tässä suhteessa kovin erikoinen. Hän on nimittäin melko lapsekas ja saattaa äityä riehumaan aika monenkin ihmisen kanssa. En siis osaa sanoa olenko millään lailla samanhenkistä riehumistoveria kummemmassa asemassa."

Itselläni on aivan identtinen tilanne. Ja myös minä olen hämmentynyt. En ymmärrä naisia/tyttöjä

M17

Ihastuin palavasti sinuun. Törmäsin sinuun ensimmäisen kerran eräänä kauniina maanantaina baarissa. Seuraavaksi törmäsimme 2 päivän päästä toisessa baarissa. Sulla oli maanantaina "rastat" ja yläselässä, joku punanen tatska. Liikuit jonku mustahiuksisen tytön kans. Olit todella ihana! Vituttaa kun en uskaltanut tulla juttelemaan.
Pyörit mielessäni kokoajan.
Toivottavasti tapaamme kohta, ja toivottavasti saan otettua itseäni niskasta kiinni ja tulen jutteleen sulle.

T: Se kalju jätkä.

Tykkään Eijasta mielettömästi, ja se on kihloissa. :( Kauhee ikävä päällä koko ajan. Ehkä ikinä en oo "rakastunut" tällai...

Poika 24

Olen valehdellut kaikille, että olen joskus juonut oikein kunnolla ja säännöllisesti, oikeasti en ole koskaan ollut humalassa.

Luin tyttöystäväni sähköpostin, ja mitä löysin ...en kovin mukavia asioita.

Vituttaa kun aina luulen löytäväni rakkauden elämääni rupean heti rakentamaan pilvilinnoja ja jokainen kerta tuun alas että kolina käy.Kukaan nainen ei jaksa olla kanssani 2kk pitempään kun leijun kuulemma jossai toisessa ulottuvuudessa,olen hellä,ostelen lahjoja,hemmottelen,hieron hartiat,jalat ja kaikki ja aina tulee kenkää.Rupee pikkuhiljaa meneen usko siihen että jossain joku hento naikkonen haluaisi parantaa maailmaa kanssani.

-miehen alku tai jotain'83

En halua loukata ketään. En osaa tapella. Niinpä olen saanut riesakseni yhden kaverin jonka olen tuntenut pienestä pitäen mutta josta en oikeasti välitä, se soittaa joka päivä kysyen samat jutut "mitä teet, missä oot, lähetkö kävelylle, tehtäiskö jotain" mutta en välitä sen seurasta. Se ei koskaan puhu mitään ja vaan jotenkin ärsyttää mua suunnattomasti. En tajua ettei se tajua etten halua tehdä sen kanssa mitään kun en vastaa suurimpaan osaan sen puheluista enkä ikinä jaksa sen kanssa mitään tehdä.. luulis ymmärtävän jos soittaa 7 päivää viikossa ja joka kerta saa kielteisen vastauksen. Mutta ei. Ja sit jos en vastaa puhelimeen niin se paukkaa mun työpaikalle "etkö vois lähtee kahville" rasittavaa. Ihme homma ettei mun kylmä suhtautuminen siihen vaikuta asiaan mitään.

Pää räjähtää!

Vituttaa aivan suunnattomasti.. olin aikalailla ihastunut yhteen mukavaa, iloiseen, älykkääseen ja hyvännäköiseen tyttöön. Tai no olen kai vieläkin. Kysyin kyllä häntä ulos....


tekstiviestillä. Ei helvetti miten voi ihminen olla näin tyhmä?! Tämä on raastanut mieltäni aivan suunnattomasti, haluaisin perua sen! Miksi tekstiviestillä?! Olen nyt ajatellut monesti pyytää häntä ulos kunnolla (hän ei sillon lähtenyt), eli siis naamaten ja samalla pyytää anteeksi kun olin viimeksi niin tyhmä. Katsotaan nyt jos sitä kehtaa..

Mollaan muka oltu yhessä kohta neljä vuotta. Erittäin hassua..

olen ihastunut parikyppiseen työkaveriini. ehkä vähän enemmänkin. hän osoittaa myös kiinnostusta mua kohtaan. olen melkein kolmekymmentä ja varattu. voinko uskoo et se on tosissaan? haluaisin tietää mitä sen ikäinen ajattelee mun ikäisestä ja siitä et olen varattu.

Tulen rakastamaan erästä miestä lopun elämääni. Elän parisuhteessa, hän oli se "toinen" mies. Erosta on kaksi päivää ja tiedän jälleen valinneeni väärin, kuten aina. Kerroin hänelle että minun on pakko laittaa välit poikki ja yrittää nykyisen kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä, jotenkin vain vaistoan, että viimeistään parin kuukauden päästä mittani on täynnä taas nykyistä. En ole ennen pettänyt, nyt se oli sen arvoista. Sainpahan tuntea sydämessäni, miltä tuntuu taas rakastaa täydellä teholla!

N27

Koulun huumevalituksen jälkeen minua on tehnyt mieli käyttää ekstaasia. En kuitenkaan uskalla.

Seurustelen naisen kanssa vaikka olenkin homo. En halua olla lähelläkään tätä naista, mutta silti olen hänen kanssa. En tiedä miksi.

Minua alkaa ahdistaa jos joku yrittää iskeä minua.

Minulla on paljon hyviä ystäviä.
Vain yhtä kohtaan olen oikeasti ystävä.
En osaa olla normaalisti joidenkin läheisten seurassa, esim. isäni. Joskus kun minulla on tylsää, tai muuten vaan kummallinen olo, meinaan sanoa jotain odottamatonta.
Esim. Juttelen ystäväni kanssa jostain mukavasta asiasta, mutta tekisi mieli huutaa "Nyt se pää kiinni!" tai "Sinä olet niin ällöttävä rasvaperskarvapaskiainen!". Monta kertaa olen meinannut nolata itseni hullun pääni takia, mutta en ole vielä onnistunut.

Tunnistin juuri ystäväni täältä eräästä tunnustuksesta. En tiedä pitäisikö minun kertoa hänelle asiasta vai ei.

Sain jonkin aikaa sitten ensimmäisen kerran lyhyen elämäni aikana kylmää tytöltä. Olen jakanut yhden jos toisenkin kerran miinusta muille, mutten ole koskaan tajunnut että se tuntuu tältä, olen pahoillani... Tämä kyseinen tyttö on ensimmäinen johon olen ihan todella aivan oikeasti tykästynyt muistakin syistä kuin vain ulkonäön vuoksi. En ole koskaan edes ymmärtänyt että näinkin voisi tuntea, kaikki aiemmat suhteeni ovat perustuneet pelkkään fyysiseen puoleen... pelkään että juttu jäi vain parin illan huviksi eikä meistä tule koskaan "edes" ystäviä kun en "kokemattomuuttani" osannut pelata hommaa oikein... Yksikään tyttö ei ole tämän tuttavuuden jälkeen tuntunut miltään. Tuntui että me oltaisiin sovittu aivan täydellisesti yhteen. Meneehän tämä ohi, meneehän? En ole osannut ollut oma itseni lainkaan viimeaikoina.

En osaa pukea tunteitani sanoiksi niin että se helpottaisi. En tiedä lähetänkö tätä... no, eipä siinä kai mitään häviä. Joku kaveri tietty tunnistaa ja vittuilee mutta samapa tuo.

m23

mielestäni on hauska leikkiä miehillä ja heidän tunteilla..tai siis "tunteilla". tämä on välillä suorastaan pakkomielteistä minulle ja se on johtanut siihen että olen harrastanut seksiä monen miespuolisen kaverini kanssa ja sen jälkeen pilkannut heitä muille kavereilleni. itse he hyvin hyvin harvoin tajuavat joutuneensa pilan uhriksi, joka hauskuuttaa minua vielä enemmän ja aiheuttaa pakkomielteisen kierron.

olen sitä mieltä että naispuoleiset ystäväni eivät osaa ajaa autoa. olen pitkään tätä jo miettinyt mutta en voi myöntää asiaa sillä kuulostaisin liian ylimieliseltä ja siitähän he eivät pitäisi.

olen valehdellut useasti, jopa hyvinkin vakavista asioista, mutta en masennu siitä. elämä ei tunnu elämältä ellei jokaisessa tarinassa tai jutussa ole pientä valkoista valhetta. (kukapa meistä ei olisi vähän suurennellut juttuja?)

suurimman osan ajasta olen erittäin kyllästynyt elämääni ja kaveriporukkaan jossa liikun. toivon koko ajan pääseväni pois täältä, mutta se ei tunnu koskaan toteutuvan. toisaalta pidän täällä asumisesta, sillä pikkuhiljaa maineeni erittäin kusipäisenä ämmänä on kirinyt monenkin tutun ja tuntemattoman korviin. pidän sitä huvittavana sekä nautin siitä. on kivaa huomata että kukaan ei oikeasti tiedä mitä olet joten voit olla ihan mitä ikinä vain haluat olla.

olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan itsessäni yhä enemmän ja enemmän lesbon piirteitä. halveksun miehiä ja heidän älyä. valitettavasti heillä on jotain mitä naisilla ei ole. ja siitähän minä pidän!

en olisi ikinä uskonut tunnustavani tänne mitään!

Olen pinnallinen ja valitsen miesseurani usein pelkän ulkonäön vuoksi. Olen myös ollut monta vuotta tunnetyhjiössä juuri näissä seurustelusuhteissa. Nyt tapasin fyysisesti upean miehen jonka kanssa on mukava olla ja jutellakin. Hän muutti ulkomaille. Kaipaan häntä ja vihaan omaa riippuvaisuuttani.

En harrasta yhdenillan juttuja koskaan vaikka olen äärettömän seksuaalinen ihminen. Parisuhdeseksi taas on vaikeaa jos ei ole parisuhdetta ja rimani on niin korkealla että harvoin ryhdyn suhteeseen ja aina ne jäävät lyhyiksi ja merkityksettömiksi.

Käyn baareissa halveksimassa minua iskeviä miehiä. Oikeasti itsetuntoni on heikko ja minun täytyy saada positiivista palautetta ulkonäöstäni.

Olen myös hellyysaddikti ja halailisin ihmisiä enemmänkin jos se ei pilaisi imagoani viileänä ihmisenä.

Ärsyttää, etteivät ihmiset voi puhua asioista suoraan. Jos kysyy suoran kysymyksen, saa vastaukseksi jotakin aivan muuta kuin mitä jälkeenpäin toinen osapuoli antaa näyttää.

Taidan olla tunnevammainen, sillä minä vain nauran, vaikka elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä - aika rankkojakin. Kai se on ihan hyvä?

N19

Seurustelin joulun aikoihin ensimmäistä kertaa pitempiaikaisesti tytön kanssa. Alusta alkaen seurustelussa vitutti mahdollisuus että suhde loppuu joskus. Lopulta vitutus kävi niin rankaksi että keksin tekosyitä olla tapaamatta tyttöä, vaikka pidin hänestä kovasti. Viimeisen kuukauden aikana en pystynyt enää tekemään edes aloitetta seksiin koska pelkäsin niin kovasti sitä ettei hän halua enää olla kanssani. Kun hän sitten ymmärrettävästi jätti joidenkin kuukausien seurustelun jälkeen, tunsin jo pian suurta helpotusta.

Nyt vaikuttaisi siltä että tyttöä kiinnostaisi aloittaa uudelleen seurustelu (johtuen siitä että käyttäydyn ilmeisesti taas enemmän normaalisti kun olemme vain ystäviä). Stressaan asiasta ja haluaisin jatkaa vain ystävinä vaikka olen myös seksuaalisesti hänestä kiinnostunut ja osoitan sen myös hänelle.

Mietin olenko homo tai psykopaatti tai jotain muuta, kun en kykene seurustelemaan minulle rakkaan ihmisen kanssa.