Olemme olleet kihlattuni kanssa jo 7 vuotta yhdessä. En rakasta häntä enään juuri lainkaan,enkä joskus olen. Mieltäni raastaa,kun hän sanoo minulle melkein päivittäin rakastavansa minua. Olin nuori kun tapasimme ja silloin olisi pitänyt tajuta lopettaa suhde. Hän on minulle ensimmäinen seksisuhde sekä ensimmäinen oikea poikaystävä. Nyt olen 26v. nainen ja mietimpä vaan,että onko nuoruus heitetty hukkaan jumittuessa tuohon yhteen? Onko nyt jo liian myöhäistä pistää poikki? Olenko hänen kanssaan vain tavan vuoksi vai hyvän työpaikan? Meillä on kaikesta huolimatta hyvä suhde ja seksikin sujuu,mutta silloinkin mietin minkälaista se olisi jonku toisen kanssa? Olenko jäänyt jostain paitsi? Nyt hän puhuu jo häistä ja luulen hänen haluavan myös lapsia joskus,ahdistaa!!!