TunnustustenLuola.fi

Pyöritän paria muijaa ja tyttöystäväni ei osaa epäillä mitään. Aina kun hän lähtee jonnekkin (kauemmaksi) otan toisen muijan itselleni siksi aikaa. Esitän todella surullista aina hänen lähdöstään, mutta sisällä hypin riemusta. Tyttöystäväni ei tajua mitään!!!!!! Ja olen pahoillani tästä...

Olen äärettömän ihastunut, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En vain ole varma enään miten tässä tilanteessa toimitaan. Siitä on niin hirvittävän kauan kun olen joutunut miettimään tälläisiä asioita. En usko että ihastukseni olisi edes kiinnostunut, ja sen vuoksi tämä onkin niin epätoivoisen tuntoista.
Tähän mennessä olen pitänyt ihmissuhteita toisarvoisina, sillä en vain pystynyt kiinnostumaan kenestäkään. Nyt onneksi asiat meni toisin, alkoikin jo turhauttamaan.

Olen suunnattoman mustasukkainen ihminen. Jos tyttöystäväni edes puhuu jollekin toiselle miehelle, ahdistun jostain syystä aivan mielettömästi ja pilaan usein kaikkien tunnelman. Erityisesti humalassa joudun aina sellaiseen outoon mustasukkaisuusraivotilaan, jossa kukaan sivullinenkaan ei ole turvassa.

Olen mielestäni erittäin viisas. Olen maisteri, enkä ole juurikaan missään vaiheessa opiskelua avannut kirjoja. Opiskelu on liian helppoa.

Minulla on usein ylemmyydentunne muita kohtaan. Joskus kiusaan työkavereita kysymyksillä joihin tiedän vastauksen. Haluan vain nähdä heidän epäonnistuvan vastauksessa.

En pidä itseäni komeana, päinvastoin. Kuitenkin minulla voi vaihtua nainen viikoittain. Tämä johtuu siitä että osaan sanoa oikeat sanat ja muuta turhaa mitä naiset haluavat kuulla.

Haluaisin muuttua paremmaksi ihmiseksi, mutta en yksinkertaisesti jaksa laittaa tikkua ristiin ko asian eteen.

Olen ollut ihastunut yhteen poikaan jo kaksi ja puoli vuotta, vaikka tiedän, etten voi koskaan saada häntä. Välillä on jaksoja, jolloin en välitä kyseisestä ihmisestä yhtään ja toisinaan taas kaipaan hirveästi (hän meni eri opiskelupaikkaan). Kavereille olen sanonut unohtaneeni hänet jo kauan sitten. Vieläkin käyn joka päivä vähintään kaksi kertaa kyttäämässä hänen kommenttejaan irc-galleriassa. Nykyään pidän myös hänen isoveljestään - on vuoden vanhempi ja käy samaa lukiota. Hänellä kuitenkin on jo tyttöystävä, joka on mielestäni hyvin inhottava ihminen.
Ihastun aina vääriin poikiin. Nämäkin molemmat ovat sellaisia "puolipahiksia" naistennaurattajia. Lisäksi minusta jotenkin tuntuu, että tahdon vain "valloittaa" ihastuksenkohteen. Kun näitä kahta edeltävä ihastus kiinnostuikin minusta, itseäni alkoi vain ällöttämään koko juttu. Tahdon siis voittaa hänet itselleni ja jättää kuin nallin kalliolle. Mielestäni se on typerää ja inhoan itseäni k.o. jutun takia.

Vihaan erästä ihmistä suunnattomasti ja haaveilen siitä, kuinka paljon parempaa elämäni olisi ilman häntä. Huomaan tyypissä samoja piirteitä kuin minussa, kuten hyvän ihmistuntemuksen. Se suututtaa, sillä hänenkaltaisillaan, ainoastaan suosiota tavoittelevilla ihmisillä sitä ei pitäisi olla.

Sain ensisuudelmani puolitoista kuukautta sitten eräällä klubilla joltain ei-suomalaiselta jätkältä. Kaduin sitä jo tanssiessani hänen kanssaan. Siinä tilanteessa kuulin päässäni vain isäni mielipiteet ulkomaalaisista. Ne eivät tosiaankaan ole mitään positiivisia.
Harmittaa vain, ettei ensisuudelma mennyt, niinkuin olisin tahtonut: Rakastetun kanssa sitten joskus.
Mitäs leikin typerää huoraa, jolla oli tuskin perseenpeittävä minihame.

Olen mielestäni hyvin lihava, vaikka painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen. Tahtoisin laihtua 10 kiloa, mutta olen ymmärtänyt, että hyvällä tahdollakaan en voi laihtua enää enempää, kuin kuusi. Muuten olen mielestäni hyvinkin kaunis: isot silmät, pitkät jalat ja leveä lantio.
Mummiani on joskus kysytty missikisoihin.

En ole tehnyt läksyjäni kunnolla sitten seiskaluokan. Olen nyt lukion ensimmäisellä. Tahtoisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa lukea, mutta se ei vain onnistu.


Tyttö 16 vuotta

- olen jättänyt tänne monta tunnustusta ja kaikki on totta.
- olen juuri nyt pikku päissään
- haluan purkaa pahaa oloani
- seurustelen mutta mieli tekee vierasta
- olen töissä työpaikassa missä mulla on suuri vastuu mutta ei vois vähempää kiinnostaa ne duunit
- olen edennyt työurallani ainoastaan suhteilla
- rakastan erästä tyttöä ketä en ehkä koskaan saa
- olen juuri eronnut naisesta jonka kanssa olin vain että saan vakipesää

Petin miestäni yli vuoden toisen miehen kanssa. Uskomatonta mutta totta, kumpikaan ei tiennyt että minulla oli "toinen". Nautin molempien kanssa viettämästäni ajasta ja vietin molempien kanssa usein osan päivästä. Surullista että molempien mielestä yksi tärkeimmistä suhteen ominaisuuksista oli turvallisuus ja luottamus. Tapailin toista miestä yleensä päivittäin ja vietimme öitä usein yhdessä. Oikeasti olisin ehkä halunnut jättää mieheni, mutta en uskaltanut ja pystynyt siihen, ehkä hyvä niin. En tunne hirveästi huonoa omaatuntoa, molemmat suhteet olivat silloin tärkeitä, mutta eivät riittäneet yksin. Nyt mieheni kanssa ja toivon että voisin korjata suhteemme, jos ei, jatkan eteenpäin. Tiedän monia ystäviäni, jotka ovat tehneet samoin.

olen rakastunut mieheen joka on exän hyvä kaveri.Tiedän että tämä mies on myös kiinnostunut minusta ja olemme viettäneet pari yötä yhdessä. Mutta aina kun olen lähtenyt hänen luota hän ottaa hyvin kylmän linjan minua kohtaan ja sanoo ettei hänestä ole enempään. Tiedän että häntä on satutettu pari kertaa joten hän luultavasti pelkää. Muutin nyt hänen naapuriin ja tuijottelen ikkunasta haaveillen meidän yhteisestä elämästä. Olen jo itsekin sitä mieltä että tämä on säälittävää mutta en voi itselleni ja tunteilleni mitään. aina häntä ajatellessa sydän lyö kovempaan ja tulee autuainen olo. Toivon että jonain päivänä hän itse tulee luokseni ja haluaa minut...mutta se taitaa olla vain turha unelma muiden joukossa...

Mietin häideni perumista koska minulle on kehittynyt salasuhde jo naimisissa olevaan työkaveriini. Ihastuminen on molemminpuolista. Harmittaa vietävästi kun ei useammin pääse viettämään aikaa tämän ihastuksen kanssa, vaikka tiedänkin sen olevan väärin kotona odottavia puolisoitamme kohtaan. Siltikään hänen kanssaan oleminen ei tunnu väärältä.

Olen ihan älyttömän mustasukkainen tyttöystävästäni, vaikka minulla ei oikestaan taida edes olla mitään syytä siihen. Tulen mustasukkaiseksi kaikesta ihan turhasta kuten jos tyttöystäväni puhuu puhelimessa toisen pojan kanssa.

Olen tainnut kyynistyä aika pahasti lukiessani tätä sivustoa. Kiitokset vaan teille kaikille.

Vihaan uusnatseja ja kaikkia kiihkoisänmaallisia.
Opiskelu ei jaksa kiinnostaa.

Poltan puoliksi salaa tyttöystävältäni.

Kun hain tavarani entiseni asunnolta (hän ei ollut paikalla, minulla oli avain vielä), tutkin joka ikisen asian mikä mahdollista, katsoin tietokoneen viimeksi avatut tiedostot, jotka olivatkin pelkkää pornoa (koskaan ei meidän seurustellessa katsonut pornoa), kuvat hänen exästään joita ei koskaan minulle näyttänyt, messenger-keskustelut jotka olivat kesken, sähköpostit, kaikki. Kuitit, jotka löysin, paperilaput, aivan kaiken.

Yritin katsoa sängystä onko siellä muiden hiuksia kuin minun. En ole varma. Ei ollut vaihtanut jälkeeni lakanoita. Katsoin myös rytätyn päiväpeiton siinä ajatuksessa että se on sottaantunut panemisesta. Ei näkynyt mitään.

Kaiken huippuna laskin hänen kortsunsa (olin tehnyt sen jo ennen eroa eli tiesin paljon niitä on) ja tutkin vessan roskiksen. Uskomatonta.

Ja mies ei varmastikaan ollut minua pettänyt, olisin vain niin halunnut löytää jotain. siihen mennessä en ollut koskaan tutkinut hänen tietokonettaan, nyt tongin aivan kaiken, sivuhistoriat, kaikki.

Kaiken lisäksi nautin salaa tonkimisesta niin äärettömän paljon että suunnittelin uusivani sen ennen kuin palautan avaimet. en kuitenkaan uskaltanut. Tavallaan toivoin löytäväni jotain. ajatus exää paneksimassa toista tuntui hirveältä mutta samalla kiihotti jotenkin.

N22

aion alkaa suhteeseen ihmisen kanssa puhtaasti rahallisista tarkoituksista. en jaksa enää käydä töissä, vaikka olen vasta 30-vuotias.
mieluummin miellytän ja esitän rakastavaa vaimoa täysin turhalle ihmiselle, entä istun pienipalkkaisessa duunissa joka hemmetin päivä.

Olen korviani myöten rakastunut aivan uskomattoman viehättävään, älykkääseen, herkkään ja huumorintajuiseen naiseen, ja olen viime aikoina viettänyt lähes joka päivä aikaa hänen kanssaan.

Olen kuitenkin hieman valehdellut omasta menneisyydestäni asioita, jotka eivät ole niin suuria etten olisi aivan hyvin voinut kertoa niistä totuuttakin (vaikka minulla oli omat typerät syyni valehteluun). En kuitenkaan koskaan uskalla kertoa valehdelleeni, koska naisen historian tuntien tietäisin hänen loukkaantuvan verisesti jos hän saisi tietää minun valehdelleeni ko. asioista.

Jatkossa valehtelu saa kuitenkin riittää, mutta jo valehteltuja asioita en koskaan voi hänelle paljastaa, vaikka omaatuntoani soimaa aivan helvetisti.

Aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa vajaa 6 vuotta sitten. Hänellä oli silloin vaikeuksia päästä sinnikkäästä / epätoivoisesta exästään eroon. Kyseinen exä lähetteli poikaystävälleni rakkauskirjeitä, viestejä, kortteja ja lahjoja, joissa vakuutteli ikuista rakkauttaan ja uskoi että poikaystäväni vielä jonakin päivänä jättäisi minut ja ottaisi exänsä takaisin...
Exä lähti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja uskoin että vainoaminen loppuisi viimeinkin. Ei loppunut. Poikaystäväni postilaatikkoon satoi parikin kertaa viikossa milloin mitäkin repustuksia... Poitsuni joutui väliaikaisesti asumaan toisella paikkakunnalla viikot, joten minä hain hänen postinsa. Joka ikisen kirjeen ja kortin minkä käsiini sain, poltin saunan pesässä, enkä maininnut poikaystävälleni hänen exänsä raapustuksista sanallakaan.
Löysin myös kyseisen exän lähettämiä kirjeitä (jotkut vanhoja, jotkut tuoreempia) poikaystäväni kotoa, kaikki hävitin ja valokuvat myös. Kaatopaikalle kiikutin myös lahjat jotka exä oli poikaystävälleni ostanut.

Ilmeisesti kultani ei exänsä kirjeitä, kortteja, valokuvia tai lahjoja kaipaile, koska ei ole niiden katoamista näiden kuuden vuoden aikana huomannut.

Olen 16-vuotias nainen, ja häpeäkseni tunnustan että aion jättää tunnustuksen sillä olen ollut tunnustuksiin koukussa vaikka miten kauan.

Eksäni (tyttö) oli/on maailman ihanin ihminen, mutta olemme kumpikin aivan yhtä vapaan suhteen perään. Kumpikin tahtoo seksiä muidenkin kanssa, joten lopetimme suhteen "ystävinä" (lue: nussimme ketä haluamme, ja sitten kun harvoin näemme, niin myös toisiamme). Ja tämä järjestelyhän sopii minulle loistavasti. Ja hänelle.

Tuntuu vaan inhottavalta, sillä tämä eksäni oli minulle joskus ensimmäinen (ensirakkaus, ja vei vielä neitsyyteni), ihminen jota rakastamalla rakastin, ja nyt minulla on todella riittämätön olo. Ihan kuin kukaan ei tahtoisi mua muuhun kuin seksiin, vaikka en itsekään kykene pysyviin suhteisiin.

Minulla on myös raivostuttava tyyli leuhkia tälle tytölle nykyisilläni, olen hänen jälkeensä saanut pakkomielteen etsiä heti jotain uutta. Sain tänään parin miehen numerot, huomattavasti minua vanhempia, mutta kuitenkin. Tahtoisin "kokeilla" paremmin miestä, vaikka peniksessä on jotain todella ällöttävää. Ja lesboseksi on kauneinta maailmassa. Tunnen kuitenkin kai vetoa myös miehiin? En ole varma, mutta tahtoisin kokeilla.

Inhoan luokittelua ja nuorten genrejä.

Olen vasta 13-vuotias tyttö, mutta olen rakastunut erääseen poikaan. Ajattelen häntä päivin ja öin, joskus itkenkin hänen takiaan. Tänään meillä oli liikunnan tunnilla tanssia, siis valssia ja sen semmoista. Tanssin tämän pojan kanssa ja nyt ajattelen häntä vielä useammin. Hän on samalla luokalla kanssani, ja jos hän puhuukin jonkun muun tytön kanssa, olen heti mustasukkainen. Jos poika hymyilee minulle tai tekee jotain muuta "ihanaa", olen koko päivän hyvällä tuulella. En tiedä miten voisin vihjata hänelle tunteistani, koska olen ikäväkseni melko varma, että hän pitää minua vain ja ainoastaan ystävänä, enkä siksi uskalla. Tiedän, että kuulostan varmaan vain teiniltä, jonka ihastuminen menee pian ohi, mutta ei. Olen rakastanut tätä poikaa jo yli vuoden. Minua pelottaa ajatuskin yläasteen loppumisesta, jolloin luultavasti joudun eroon tästä ihanasta pojasta, vaikka yläastetta onkin vielä melko kauan aikaa jäljellä. Taidanpa seurata häntä samaan kouluun... :(

olen 23 vuotias ja vaihto-oppilaana ulkomailla. minulla on poikaystävä odottamassa suomessa ja tiedän hänen rakastavan minua suuresti. petän häntä jatkuvasti, useiden eri kumppaneiden kanssa. en välitä miehistä, mutta haluan vain pitää hauskaa ja harrastaa seksiä erilaisten kumppaneiden kanssa. kun palaan suomeen aion rauhoittua ja palata kumppanini rinnalle. aion myös teeskennellä, ettei mitään olisi tapahtunut. kukaan suomessa ei tiedä puuhistani, ei edes paras ystäväni. minua ei kaduta, enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä.

Olen totaalisen ihastunut erääseen miehenalkuun, mutta ongelman muodostaa hänen tyttöystävänsä jonka takia en voi tätä miestä tältä istumalta saada itselleni. Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, sillä aijon kiilata itseni suhteen väliin ja saada haluamani! paskat tytöstä, hän ei koskaan tule antamaan eikä hänessä muutenkaan ole persoonaa niinkuin minussa. Olen muutenkin joka suhteessa parempi tälle miehelle.

minulla on 6 miestä tällähetkellä, näen heitä vuorotellen ja kaikki luulevat että olen luotettava kumppani.Mieheltä nro1 saan seksiä, nro2 asunnon, nro3 jutteluseuraa, nro4 taas jotain ja niin edelleen. Ihan hirveäähän tämä on, ei epäilystäkään.Olen hukannut itseni ja elän valheessa vailla omanarvontuntoa.Pakko kertoa miehille totuus ja kärsiä kaikki seuraukset. AUTS!

En pysty lopettaa flirttailemasta eräälle miehelle, joka on seurustellut jo varmaan vuoden. Tämä ei tunnu haittaavan miestä, sillä sieltä tulee samanhenkistä juttua takaisin (melkein joka ilta). Tiedän, että se on väärin hänen tyttöystäväänsä kohtaan ja tuntuu erittäin pahalta sillä hän on myös minun ystäväni. Tyttöystävä tuskin tietää että edes olen hänen poikaystävänsä kanssa suurimmissa tekemisissä. Pelottavaa. En halua miestä itselleni. Kiinnostaa niin kauan kun en voi saada.