TunnustustenLuola.fi

Olen useasti pettänyt tyttöystävääni ja kadun sitä.

Tapasin tytön noin vuosi sitten eräissä bileissä. Tyttö tuli luokseni ja aloimme tanssia. Hän vaikutti heti tosi mukavalta ja halusin tutustua häneen paremmin. Loppu-illasta suutelimme. Niinpä seuraavalla viikolla pyysin häntä kahville kanssani. Tapailimme sen jälkeen monta kertaa. Eräänä yönä hän soitti ja sanoi, että hän haluaa olla vain ystävä. Olin aivan paskana, sillä olin ihastunut häneen ja luulin, että kerrankin kaikki toimisi minunkin kohdalla. Hän selitti ettei syy miksi hän halusi olla vain ystävä ollut minusta kiinni, vaan pelkästään hänestä. Tällä hetkellä olemme vieläkin vain ystäviä, mutta päivä päivältä haluaisin vain enemmän rakastella hänen kanssaan.

Tämä on varmasti ainoa paikka maailmassa, minne pystyn tämän tunnustamaan ja keventämään oloa. Kenellekään ystävälle en voi enkä pysty kertomaan.

Aviomieheni haluaa seksiä todella harvoin, ja tämä on ajanut asiat siihen pisteeseen, että olen tehnyt sopimuksen erään työkaverin kanssa siitä, että harrastamme hänen kanssaan seksiä, aina kun toinen sitä tarvitsee. Hän on myös liitossa ja pienen pojan isä. Kummallakaan ei ole mitään haluja sekoittaa omaa nykyistä elämää, vaan kyse on pelkästään seksistä ja toiveiden ja tarpeiden tyydyttämisestä.

Itselleni vakuuttelen, että en petä miestäni, vaan tämä olisi sama asia, kun maksullisissa käynti.

Pelottaa, että asia tulee julki ja että jompi kumpi oikeasti ihastuu tai rakastuu. Hävettää tunnustaa, että nyt kun saan seksiä tarpeeksi tai ainakin enemmän kuin ennen, kotonakin on vähemmän riitoja.

16.1
Jätin poikaystäväni koska hän halusi alkaa pitää yhteyttä exäänsä. Yhteyden pitäminen jo haiskahti, mutta kun hän ei pystynyt puhumaan exänsä kanssa puhelimessa, kun olin samassa huoneessa, ja kun hän pimitti puheluita ja tekstiviestejä minulta, ja ei kertonut mitä he olivat puhuneet, huomasin joutuneeni kolmanneksi pyöräksi. Ex väittää yhä rakastavansa minua, mutta hän siltikin valitsee mielummin yhteydenpidon exäänsä, kuin minut. Toivon että hän joskus tulee ymmärtämään, että joillekin ihmisille on hyvin vaikea seurustella suhteessa missä toinen pitää yhteyttä exäänsä. Se ei vain toimi kaikissa suhteissa. Minä olen pitänyt exääni hyvänä ja tehnyt aina kaiken hänen eteen, mutta hänen päätöksensä jälkeen aloittaa yhteydenpito exänsä kanssa tulin siihen tulokseen, että en halua enää jatkaa suhdetta, sillä minä haluan olla suhteessa täysillä mukana ja se ei onnistu, jos hän haluaa pitää exäänsä yhteyttä. Hän olisi voinut ajatella minunkin tunteita tässä asiassa, mutta olen huomannut, että useimmat suhteet kaatuu liialliseen itsekkyyteen, niin myös meille kävi.

(N25)

En ole koskaan uskonut olevani mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt olen huomannut mustasukkaisuuden piirteitä itsessäni. On kyse poikaystäväni irc-kaverista, joka kaiken lisäksi vielä asuu samassa kerrostalossa kuin poikakaverini.
Hän juttelee tytölle usein, ja juttu lentää. Hän puhuu tytöstä usein, nauraen. Tyttö auttaa poikakaveriani sisustamisessa, ja käy tämän kanssa ostoksilla. Poikaystäväni näyttää minulle valittuja paljoa heidän keskusteluistaan, ja minua ahdistaa lukea niitä.
Vatsa on solmussa ja kurkkua kuristaa pelkästä ajatuksesta että ystävyys muuttuu joksikin muuksi. Itse asiassa on huono olo pelkästä tiedosta että he juttelevat keskenään.
Tajuan että he ovat vain kavereita, mutta pelkään että poikakaverini huomaa miten paljon mukavempi tälle tytölle on avautua kuin minulle.

Rakastuin tänään ensisilmäyksellä, vaikka minun pitäisi tietää paremmin. Olen 35-v. nainen, eronnut vain muutama kk sitten ja 3 lapsen yksinhuoltaja.

Olen onnellinen.
Istun kotonani yksiössä Turun keskustassa ja pohdin elämääni. Kello on yksi yöllä ja huomenna alkaa koulu ansaitun joululoman jälkeen.
Rakastan poikaystävääni yli kaiken. Ei ole mitään mitä en tekisi hänen vuokseen. Juttumme alkoi yli vuosi sitten, syksyllä 2004, olin kuukauden vajaa 18, hän 17. Olin ollut ihastunut häneen jo kesästä asti, ja hänkin vaikutti olevan kiinnostunut minusta. Hän ei vain ollut valmis suhteeseen (kummallakaan ei koskaan ollut ollut omaa rakasta aiemmin) ja jätti usein vastaamatta viesteihini ja koulussa olin hänelle pelkkää ilmaa. Kävin läpi henkisen helvetin, sillä olinhan jo saanut häneltä vastakaikua, mutta hän ei vaikuttanut kuitenkaan välittävän minusta. Meinasin monesti antaa asian olla ja yrittää unohtaa hänet. Yksi ystävistäni sanoi hänen vain hyväksikäyttävän minua, kun taas toinen valoi minuun uskoa ja käski minun uskoa että kyllä hän vielä joku päivä haluaa minut ihan kokonaan. Olin hänen ensimmäinen sänkykumppaninsa, hän ei ollut minun, siitä olen surullinen vieläkin. Vappuna 2005 muutin omaan asuntooni ja lähes kolmen kuukauden välirikkomme loppui. Aloimme viettää aikaa yhdessä ja rakastin häntä. Sanaa rakkaus ei tosin mainittu ääneen. 18.10.05 päätimme kaiken sähläyksen ja sydänten särkemisen jälkeen alkaa seurustella ihan oikeasti. Ystävämme kommentit olivat tyyliin "oli jo aikakin", olimmehan olleet kiinnostuneita toisistamme siinä vaiheessa yli vuoden. Nyt olemme olleet yhdessä pian kolme kuukautta. Joillekin se ei ole pitkä aika, mutta kun ajatellaan että periaatteessa olemme olleet erottamattomat jo vapusta saakka, kasassa olisi jo 8 kuukautta. Olemme puhuneet asioista, hän myöntää olleensa lapsellinen eikä ollut valmis suhteeseen silloin. Hän myönsi myös tuoneensa silloin syksyllä 2004 toisen tytön koulumme tanssiaisiin vain näyttääkseen että hän saa muitakin. Loukkaannuin kuullessani asiasta, mutta arvostan hänen rehellisyyttään kovasti. En ole vihainen asiasta sillä tiedän olevani hänen ainoansa. Hän on Nalle Puh ja minä olen hänen Nasunsa. Hän tekee minut onnelliseksi. Rakastan sitä kun hän puree minua joka paikasta. Häneltä saan uskomattoman hyvää seksiä, hän todellakin osaa tyydyttää minut.
Olen jotenkin sairaalla tavalla iloinen siitä että olen tyttökaveriporukastani ensimmäinen suhteessa elävä pitkään aikaan. Häpeän sitä, mutta kun heillä oli aina menoa miesten kanssa, minä olin se joka dumpattiin jonnekin tai jota ei kutsuttu mukaan. Olin mielestäni porukan rumin. Nyt itsetuntoni on parantunut huomattavasti, poikaystäväni sanoo minua söpöksi ja kauniiksi ja uskon häntä. Olemme samanlaisia hulluja kumpikin. Sairas huumorintaju ynnä muuta.
Toivon samanlaista onnea kaikille, minun oli vain pakko tunnustaa asioita jonnekin, kavereilleni olen avautunut jo heidän tylsistymiseensä saakka.

8.1.2006

En tiedä olenko lesbo vai bi. Vituttaa kun kiinnostavia tyttöjä on niin vaikea löytää. Yksi ehdokas olisi mutta hän on varattu (helvetin rumalle tytölle)
Ärsyttää kun ei tiedä kunnolla kuka on

Viime vuonna kävi hassusti:

Olen naispuolinen henkilö. Erosin poikaystävästäni seurusteltuamme viisi vuotta. Puoli vuotta myöhemmin hän löysi itselleen kauniin naisystävän. Itse olin yksin. Olin mustasukkainen entisestä miehestäni vaikka en häntä enää takaisin halunnutkaan. Päätin sabotoida suhteen hinnalla millä hyvänsä.

Onnistuin aikeissani. Nykyään seurustelen tuon hänen tyttöystävänsä kanssa vaikka en ikinä olisi uskonut olevani bi. Rakastan tätä naista ylitse kaiken enkä hetkeäkään ole katunut.

Vihdoin löytyi upea tyttö. Tietenkin lähtee kuukauden päästä opiskelemaan ulkomaille. Julmaa.

Minä en rakasta poikaystävääni enää, mutta en voi erota hänestä, sillä pelkään yksin jäämistä.. Monesti olen yrittänyt hänelle kertoa, mutta minusta ei vain ole siihen.

Jätin kerran miehen, koska hän oli niin kännissä että oksensi vessaani aamuyöllä ja siivousyrityksissään sai koko vessan lainehtimaan. Seuraavana aamuna ajoin hänet kotiin ja kerroin seuraavalla viikolla hänelle kännykän välityksellä ettei homma vain tulisi toimimaan. Pikkumaista ehkä(?), mutta aikuisen miehen pitäisi mielestäni sen verran omaa käytöstänsä pystyä hallitsemaan. En halua kenenkään äidiksi. Olen tapauksen jälkeen flirttaillut hänen kanssa satunnaisesti. Joka kerta hän on ollut täysin umpikännissä.

Tiedän olevani järjettömän hyvännäköinen ja viehättävä. Minulla on kiinteät, kauniit jalat, pienet pyöreät rinnat ja kauniit kasvot joista katselevat ruskeat silmät. Olen hyvin älykäs, itsevarma, huumorintajuinen, rento ja avoin. Olen vasta 15-vuotias, mutta silti ihmettelen miksei minulla ei ole ikinä ollut vakavaa seurustelusuhdetta. Jos olisin vanhempi mies olisin aivan hulluna tällaisiin. Kiitos.

Olen ollut rakastunut korviani myöten erääseen ikäiseeni tyttöön jo 8 kuukautta mutta vaikka näen hänet koulussa päivittäin en uskalla lähestyä häntä mitenkään, koska en tiedä seurusteleeko hän ja onko hän joku himobilettäjä vai rauhallesempi persoona, sellainen kun toivoisin hänen olevan. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta puhuakseni hänelle tai tutustua häneen muulla tavalla. Tai ehkäpä hän vain jossain vaiheessa haihtuu mielestäni ja unohdan hänet.

Minulla on ollut seitsemän seksi kumppania. Vain kahden kanssa olen seurustellut. Heitä olen sitten pettänyt muiden "seksi ystävieni" kanssa.

Olen ollut poikaystäväni kanssa 10 kuukautta, kihloissa olemme olleet seitsemän kuukautta. Olen kertonut pettäneeni häntä kaksi kertaa, oikeasti pettämisiä on seitsemän. Petän melkein aina saman henkilön kanssa; mustanmiehen. Vain kaksi kertaa olen ollut jonkun toisen kanssa.
Toinen oli samassa koulussa oleva 30- vuotias mies. Toinen noin nelikymppinen mies, jolta otin suihin puistossa Helsingissä luokkaretkellä. Minulla on hänen kanssaan puhelinseksi suhde.

Alussa kaduin sitä, mutta en enää viimeaikoina. Olen kai siis tulossa huonoksi tyttöystäväksi.

Tyttö17v

Olen nussinut 8:saa eri naista sillä aikaa kun olen ollut varattu ja harrastan pettämistä omaksi ilokseni olenkohan minä sitten kiero..

olen pyörittänyt neljää naista samaan aikaan. kahden kanssa sängyssä samana iltana. kahvilla kolmen kanssa samana päivänä, samassa paikassa. jutellut puhelimessa yhden kanssa
toisen ollessa luonani kylässä ja heti lähettänyt tekstiviestiä kolmannelle. kerran törmäsin kahteen heistä samanaikaisesti, molemmat jättivät minut, nomutta on niitä sentään kaksi vielä. minulla on todella hauskaa ja nautin olostani kun miehellä voi olla yliote.

Olen ihastunut tai kenties rakastunut naispuoliseen työkaveriini!

Olen rakastunut työtoveriin joka on kihloissa toisen miehen kanssa. Salaa toivon että hänen suhteensa loppuisi, vaikka en mitään pahaa hänelle haluaisikaan. Odotan joka päivä että pääsen näkemään hänet töissä. Istumme samassa huoneessa, jonka vuoksi työt kärsivät kun en pysty olemaan ajattelematta häntä. Toimitilamme vaihtuvat parin kuukauden päästä ja pelkään ettemme silloin enää istu lähekkäin.

Vuoden jo olen kärvistellyt tunteitteni kanssa, enkä tiedä mitä tehdä. Joskus tuntuu että haluaisin vaihtaa työpaikkaa. Ehkä se auttaisi minua unohtamaan hänet. Ei kai siinäkään ole mitään järkeä että on lopun elämäänsä kiinni varatussa naisessa. En kuitenkaan haluaisi vaihtaa työpaikkaa koska pidän siitä ja olen siellä rakentanut uraani viisi vuotta.

Pitäisikö minun kertoa hänelle tunteistani? Miten ihmeessä voisin sen jälkeen jatkaa töissäni? Toisaalta pää alkaa olemaan sen verran solmussa että jotain pitää keksiä.

Mies 31 vuotta

Olen hyvännäköinen teinityttö ja minua kaduttaa ja hävettää kuinka olen kohdellut poikia. Minusta tuntuu pahalta joka kerta kun suostun treffeille ja pyydän itse treffeille poikaa, joka ei loppuenlopuksi osoittaudukaan kiinnostavaksi, mutta hän kiinnostuu minusta. Sitten joudun pahoittamaan heidän mielensä kertomalla, ettei nappaa. Tavallaan tämä on ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää, mutta silti minusta tuntuu pahalta, koska en haluaisi satuttaa heitä enkä itse olla heidän tilanteessaan. Muutenkaan mitkään kaverisuhteet poikien kanssa eivät onnistu, sillä minä ihastun kyseiseen poikaan tai hän ihastuu minuun. Minua ei edes kiinnosta alkaa kaveeraamaan pojan kanssa josta en ole kiinnostunut. Se tuntuu turhalta.
Olenpa kauhea.
n16