TunnustustenLuola.fi

Olen 23-vuotias mies. Pidän itseäni fiksuna ja mukavana. Tiedän vastakkaisen sukupuolen edustajien pitävän minusta opittuaan hieman tuntemaan, mutten silti tee elettäkään tutustuakseni heihin. Luon itsestäni kuvaa trenditietoisena ja suosittuna. Halveksin sanoinkuvaamattoman paljon ymmärtämättömiä hyväntahtoisia nörttejä, vaikka olin itsekin sellainen vain muutama vuosi sitten.

Olen jäänyt pyörimään muutamalle irc-kanavalle, joiden muita jäseniä en voi sietää. Minua ärsyttävät kyseisten kanavien mielestään väärinymmärretyt ja herkät muka-älykkäät elitistit, joiden päivittäiset puheenaiheet ovat jämähtäneet toisten ihmisten elintapojen kritisointiin sekä omiin ah-niin-surullisiin naistarinoihin. Tosiasiassa he ovat vain surullisia nörttejä - joku päivä vielä sanon sen heille ja katoan kanavilta naureskellen.

Säälittävintä on, että kirjoittamalla tämän tunnustuksen vaivun täysin heidän tasolleen.

Naapurini antoi huoletta kissansa tehdä tarpeensa meidän pihallemme, vanhempani eivät välittäneet asiasta ja kävin itse puhumassa naapurin kanssa. Naapuri sanoi, ettei asia toistu, mutta edelleen pihallemme ilmestyi kissanjätöksiä.
Yhtenä päivänä huomasin kissan taas meidän pihallamme ja hetken mielijohteesta kaappasin kissan ja lukitsin sen skootterini pakkiin ja lähdin ajelemaan. Paiskasin kissan moottoritielle ja pakenin paikalta.
Minua ei kaduta.

Vanha ystäväni on pulassa, mutta en tahdo ottaa yhteyttä tähä, koska pelkään, että hän vetää minut mukanansa.

M17

Joka kerta kun käyn baarissa, keskustassa, irc-galleriassa tai tunnustuksien luolassa, masennun. Joka kerta ihmisten yksinkertaisuus tyrmistyttää ja saa pahalle päälle.

Mieleni tekee seksiä aina vain silloin, kun poikaystäväni ei ole paikalla. Kun taas vietämme aikaa yhdessä, minun ei tee mieli. Omituista.

Tutustuin ja ihastuin vuosia sitten tyttöön, joka oli kaikin puolin täydellinen. Hauska, mukava, fiksu nuori nainen, ja kovin nättikin hän oli. Ystävyyttä pidemmälle välimme eivät koskaan edenneet, koska en uskaltanut kertoa todellisista tunteistani hänelle, mutta olimme muutoin hyvin paljon tekemisissä toistemme kanssa. Ajattelin tätä tyttöä taukoamatta ja nyt jälkeen päin mietittynä hän taitaa olla ainoa henkilö, jonka koen koskaan ymmärtäneen minua täysin. Hän hyväksyi minut sellaisena kuin olin, ja viihtyi seurassani. Hän oli niin herttainen ja kaikin puolin maailman täydellisin tyttö.

Tiemme kuitenkin erkanivat hiljalleen, ja yhteydenpitokin tyrehtyi ennen pitkää. Vähän väliä ajatukseni palasivat tähän tyttöön, ja tajusin rakastavani häntä. En saanut tytöltä rauhaa, ja yksikään muu hameväen edustaja ei kiinnostanut. Halusin hänet takaisin elämääni. Kadutti etten ollut uskaltanut sanoa mitään, sillä tiedä missä olisin nyt, jos olisin saanut vastakaikua tunteilleni.

Sattumalta kuulin tytöstä monen mutkan kautta, ja kävi ilmi että hän eli onnellisessa parisuhteessa, ja oli tuore äiti. Maailmani romahti. Rakastamani tyttö oli jatkanut elämäänsä ja asettunut aloilleen, ilman minua. Yhäkin masentaa kun ajattelen, että jos vain olisin ollut rohkeampi, voisin itse olla hänen nykyisen miesystävänsä kengissä. Pitäisin häntä hyvänä ja tekisin hänet onnellisemmaksi kuin koskaan. Rakastaisin häntä koko lopun elämääni.

Enkä voi ikinä tietää olisiko näin käynyt, jos olisin tarttunut tilaisuuteen silloin kun se edessäni oli. Nyt voin vaan jossitella. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, palaisin hetkeen ennen hänen lähtöään ja kertoisin tytölle rakastavani häntä. Hän olisi ansainnut tietää sen. Hänen nykyistä onneaan en halua mennä horjuttamaan.

Toivottavasti te kaikki ihastuneet ja rakastuneet ihmiset siellä ruudun toisella puolella osaatte ottaa tilaisuudesta vaarin, toisin kuin minä. Koskaan en ole mitään katunut näin paljon.

M27

Viime kesänä ollessani eräällä tilalla kesätöissä pääsin naimaan työnantajaani ja hänen tytärtään.. samaan aikaan.
Maailma on ihmeellinen paikka, kiitos kummallekkin elämäni parhaasta kesämuistosta!
M21

Olen nainnut isäni vaimoa, vaimo tuli raskaaksi ja synnytti "pikkuveli-puolen" elikkä minun poikani.
Asiasta ei tiedä kuin isäni vaimo ja minä.
M19

Kirjoitin tälle sivustolle joulukuussa katkerassa, puuduttavassa ja tympeässä tilassa katkeransävyisen, puuduttavan, tympeän ja ikävän tunnustuksen, jossa lauoin paljon typeryyksiä ja outoja lausahduksia. Jonkinverran kai asiaakin, mutta se taitaa olla sivuseikka.

Tietenkin, tottakai jätin myös mahdollisuuden palautteen jättämiseen. Näitä palautteita lukiessani olen päätynyt siihen, että olen surkea ihminen, jolla ei ole mitään fiksua sanottavaa, ei silloin, ei ehkä nyt eikä ehkä koskaan. Olisi kuitenkin väärin väittää, ettenkö vieläkin olisi samaa mieltä ainakin osasta väittämistäni asioista.

Surullista, että palautteen lukeminen onnistuu näin murtamaan. Katkeruus on outo asia. Se on varmasti kaikille tuttu, mutta jotenkin kukaan ei suostu myöntämään, että se olisi joskus itseensäkin ollut vaikuttamassa. Katkeruudessa ei ole mitään ymmärrettävää. Se on surullinen mielentila, joka ei tee uhristaan syyntakeetonta vaan antaa oikeuden lisätuomioihin. Katkeruudessa saattaa olla joskus mukava painiskella, se voi tuntua antavan uskomattoman paljon voimaa silloin, kun sitä tuntuu tarvitsevan. Siihen ei silti pitäisi luottaa, näin mä luulen. Siitä pitäisi päästä irti.

Toivoisinpa maailmaa, jossa mitään ei tarvitsisi salailla. Asioista voisi olla olla jotain mieltä ja mielipiteensä voisi myös vakaasti tuoda ilmi. Siltikään kukaan ei tuomitsisi. Ja voisi silti pidättää oikeutensa mielipiteiden vaihtumiseen. Kuin uusi elämä. Ei olisi kollektiivista muistia, ei rikosrekisteriä. Voisi vain puhua asioista, vaihtaa sujuvasti mielipiteitä, rakentaa omaa identiteettiään rauhassa, uteliaasti haistellen.
Sellaisessa maailmassahan me emme kai elä. Joten ähh, suokaamme edes mahdollisuus virheiden tekoon ja asioihin sopeutumiseen. Ja toki järkeä siihen, mitä sanoa ja mitä pitää salassa.

En valitettavasti voi lopettaa tähän, vaan tunnustan vielä, että taidan masturboida liikaa. Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään hauska loppukevennys, ei mikään maailman hauskin vitsi. Kunhan nyt vaan tunnustin.

Olen aloittanut yliopisto-opiskelut, mutta jo nyt olen menettänyt opiskelumotivaationi täysin. Olen jopa kiinnostunut opiskelemistani aineista, mutta en vain jaksa tehdä niiden eteen mitään, en jaksa astua kämpästäni ulos mennäkseni luennoille. En näe itseni valmistuvan koskaan, mistään. Se on surullista, sillä vanhempani varmaan odottavat minulta paljon. Takavuosien koulunerosta ei enää olekaan mihinkään.

Minulla on lähes naurettavala kuulostava ongelma, joka liittyy virtsaamiseen. En meinaan millään saada virtsattua, tai siis kustua, virtsarakkoani ja/tai -putkeani tyhjäksi, vaan letkusta jää aina valumaan alushousuihin joitakin tippoja. Tämä on äärimmäisen epämiellyttävää. Kotona saan jotenkuten hyvin kustua, teen sen usein istualtani, eikä kotona ole niinkään paineita asian suhteen. Mutta julkisissa vessoissa en kehtaa istua, ja lähtiessäni vessasta minua vaivaa aina epämiellyttävä tunne. Usein en voi edes istua vessareissun jälkeen vaan pyörin ja sätkin, minulla on tunne että pisarat valuvat jalkojani pitkin. Tämä aiheuttaa minulle paljon sosiaalisia ongelmia. Säälittävää. En ole vielä edes 20 vuotta vanha.

Olen muutenkin jotakuinkin sellainen, jota kunnon suomalainen mies pitäisi avuttomana nysvänä. Minulla on tapanani pelätä monia sosiaalisia tilanteita, usein jopa kaupassa käyntiä. En pidä virastoissa asioimisesta, ja minulla onkin tapana vältellä asioideni hoitamista viimeiseen asti. Pelkään lähes kaikkia tilanteita, jotka ovat minulle uusia ja vieraita.

Tuskin tarvitsee edes mainita, että pelkään myös tulevaa asepalvelustani. Niin paljon, että tärisin iltaisin sitä ajatellessani jo kuukausia ennen palvelukseen astumista. Asiaa tuskin auttaa se, että melkein yhtä vähän haluaisin astua siviilipalvelukseen. Minulla ei ole minkäänlaisia vahvoja eettisiä tai uskonnollisia vakaumuksiakaan, joten miksi menisin edes vankilaan. Yhtä kaikki, pahalta näyttää asiat mulle. Äänestäisin missä tahansa vaaleissa ketä tahansa, joka lupaisi yrittää poistaa Suomesta yleisen kutsunta-armeijan.

En pysty näkemään itseäni minkäänlaisessa työpaikassa. En haluaisi myöskään elää sosiaaliturvalla. Koska toivon, ettei minulta vaadittaisi juuri mitään, tyytyisin itsekin hyvin vähään. Unelma-ammattini olisi peiton alla kaiket päivät lukeminen.

Kaiken tämän jälkeen voi kuulostaa uskomattomalta, että minulla on tyttöystävä, vieläpä erittäin kaunis. Suhteessamme ei juurikaan ole muuta vikaa kuin se, etten tunne hänen olevan enää seksuaalisesti kiinnostunut minusta. Hieman lohduttaa, ettei hän tunnu olevan seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään muustakaan. Mutta haluaisin mielummin enemmän seksiä hänen kuin tympeän käteni kanssa.

Saatan ehkä joskus vitsailla ongelmistani, mutta tuskin voisin niitä myöntää kenellekään oikeasti. Sillä elämmehän maailmassa, jossa heikkouksiaan ei saa missään nimessä paljastaa. Vai mitä?

Sata-lehteen tekstareilla valittavat ovat mielestäni säälittäviä! Naurattaa ja suututtaa kun luen niitä. Ihmiset valittavat jälkikäteen asioista jotka olisivat voineet hoitaa ko. tilanteessa. Tyypillistä suomalaista junttiutta olla naama norsun vitulla ja mulkoilla muita.

Laitoin kerran kännykkäni pilluuni ja soitin kotipuhelimesta
siihen.. tärisi mukavasti.. hävetti seuraavana päivänä kun känny haisi ihan pillulle...!!

Pakko saada kerrottua koko maailmalle, että olen maailman onnellisin tyttö. Poikaystäväni rakastaa ja palvoo minua ja minä häntä. Seksielämämme on vilkasta ja palkitsevaa ja paranee vain päivä päivältä. En voisi olla onnellisempi.

Tyttö, 17

Tyttöystäväni on raskaana. Näytän hänelle olevani asiasta ihan cool, sisällä puolestani tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ilosta. Ota sitten selvää miksi en uskalla näyttää sitä hänen nähtensä. Btw, vauvajuttu oli ihan suunniteltu.

Olen hyvää pataa melkein kaikkien kanssa. Puhun heistä kuitenkin paskaa muille. Mutta kyseisten henkilöiden kanssa puhun ja hymyilen ja myötäilen niiden turhanpäiväisiä juttuja. Näitä tyyppejä löytyy koulusta ja kotikulmilta.
Valehtelen pelottavan hyvin. Siksi kaikki luulevat, että pidän heistä. Tämä pelottaa poikaystävääni.

Jo sana kakka saa minut nauramaan. Olen myös keksinyt samanhenkisen ystäväni kanssa erilaisia nimityksiä kakalle, esim. suklaarivakka tai sinappipotpuri.

Muutamia kertoja on tullut sellainen kakkojen valioyksilö, että olisin halunnut pitää juhlat sen kunniaksi. Olin vetämättä pönttöä joitakin tunteja ja kävin katsomassa kakkaani. Harmitti, etten kehdannut kutsua ketään kaveria sitä katsomaan!!

Kun juo aamulla teetä niin pian alkaa tulla sellaista ilmavaa pilvenhattaraa. Sipulintuoksuiset kakat ja pierut miellyttävät minua. Omat.

Olen 29v nainen

Olen kahden viikon ajan nähnyt joka yö tuskallisen todellisia seksiunia ystävästäni. Olemme molemmat varattuja, silti välillämme on aina ollut kemiaa. On ihan sattuman kauppaa, ettemme ole koskaan päätyneet sänkyyn asti. Häpeän tätä kovasti, sillä rakastan omaa kultaani todella paljon.

Minulla on tyttöystävä jota rakastan enemmän kuin ketään muuta. Hänellä on ärsyttäviä ystäviä, joita vihaan enemmän kuin keitään muita. Tappaisin heidät sadasta eurosta.

- olen harrastanut seksiä arviolta 200 tytön/naisen kanssa 19 viime vuoden aikana.

- olen rakastellut kahden eri serkkutyttöni kanssa.

- olen kuunnellut ja katsellut salaa kun tätini masturboi ja masturboinut itsekin.

- olen masturboinut usein työpaikallani.

- minulla on ollut klamydia 3 kertaa. kerran myös syyhy.

- olen pettänyt melkein jokaista tyttöystävääni. haluaisin pettää myös nykyistä, etenkin hänen siskojensa kanssa. en tiedä miksi. aika huvittavaa varsinkin kun itse isoon ääneen olen vaatinut jokaiselta 100% yksiavioisuutta.

- olen harrastanut anaaliseksiä melkein jokaisen tyttöystäväni kanssa vuosien varrella. suurin osa heistä on pitänyt siitä.

- pisin seurustelusuhteeni on ollut 1,5 vuotta. yleensä minä jätän heti kun kyllästyn.

- olen ollut rakastunut vain 2 kertaa elämäni aikana. toinen oli varattu ikäiseni nainen ja toinen minua yli 10 vuotta vanhempi eronnut nainen. molemmat heistä jättivät minut.

- lähes kaikki tyttöystäväni ovat syyttäneet minua kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi. he saattavat olla oikeassa.

- en ole koskaan ymmärtänyt naisia. vieroksun ja pelkään sitä miten he suhtautuvat asioihin.

- pelkään jääväni lopulta yksin. ajatus ahdistaa.

- olen huomannut itsessäni rasistisia piirteitä. haluaisin että kaikki mustalaiset, neekerit ja turkkilaiset ajettaisiin pois suomesta. aasialaiset sen sijaan eivät haittaa minua.

M32

Olen pettänyt poikaystävääni ainakakin seuraavien henkilöiden kanssa:
Hänen siskonsa aviomiehen
Hänen toisen siskonsa avomiehen
Hänen kolmen parhaimman kaverinsa kanssa
Oman parhaani kaverin kanssa
Hänen opiskelutoverinsa kanssa
Kahden opiskelukaverini kanssa
Kukaan heistä ei tiedä toisistaan.

Luen Cosmopolitania kuin raamattua. Kaiken mitä siinä lukee on oltava totta.

Koitin ensimmäisen kerran tyttöjen välistä rakkautta ala-asteella.

Häpeän menkkojani.
Harrastin ensimmäistä kertaa seksiä nykyisen poikaystäväni kanssa, minulla sattui olemaan menkat. Valehtelin menettäneeni neitsyyteni.

Olen kohta 20v nuori mies. Olen mielestäni hetero, tosin olen vuosia sitten nussinut muutamaa poikaa. En käsitä mikä minulla on, aina kun olen kännissä tekee mieleni työntää jotain perseeseeni. Viimeeksi sinne sujahti tussi ja sormet (4kpl). Aina session jälkeen tulee vitutus ja ahdistus.