TunnustustenLuola.fi

ystäväni,itseasiassa paras ystäväni,luulee että olen yhä neitsyt.puhuin hänen kanssaan kerran että minulla,kuten hänelläkään,ei ole mitään kiirettä menettää sitä ja että haluamme menettää sen sille oikealle...todellisuudessa olen harrastanut yhdenyön juttuja jätkien kanssa,eikä minua kaduta yhtään...voisin hypätä sänkyyn melkein koska vaan..olen 16...

Olen seksiaddikti ja nainen. Käyn vieraissa.

entinen jätkäni jätti minut koska halusin olla hänen kanssaan 24/7

n~17

olin ekaa kertaa ryyppäämässä kavereitteni kanssa, kk sitten ja olin tietenkin sitä ennen leuhkinut kaikille että oon vetäny aina ihan älyttömästi... vaikka et koskaan ollut ottanut kunnon kännejä... ja sitten olin juonut 3pulloo kaljaa ni rupes lentää laatta ja kaikkee muuta hauskaa... eij ollu kivaa... ja sitten kaikki kaverini saivat siis tietää että olin valehdellut heille... :(

minulla on pieni kyrpä enkä uskalla mennä kavereideni kanssa saunaan vaikka haluaisinkin

En tiedä miten tämän kertoisi, mutta sanon sen suoraan: Olen harrastanut parhaimman kaverini kanssa kakkaleikkejä ja se kiihottaa ainakin minua..sairasta..tiedän..mutta..

olen 28-vuotias mies, kihloissa toista kertaa. ensimmäinen, kuusi vuotta kestänyt parisuhteeni kaatui viime kädessä siihen, että avovaimostani ja minusta tuli vähitellen toistemme terapeutteja. jouduin ensin tukemaan häntä paniikkihäiriöiden läpi, kunnes sairastuin itse vaikeaan syömishäiriöön.

olen sittemmin parantunut sairaudesta ja kihlautunut uudelleen. rakastan puolisoa kaikesta sydämestäni; hän on enemmän kuin saatoin koskaan elämältä toivoa. olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta, käyneet läpi sanoin kuvaamatonta onnea ja repiviäkin riitoja, jotka ovat kuitenkin vain hitsanneet meitä yhteen.

vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta, että puolisoni mielenterveys järkkyy. päälle päin hän on aivan normaali nuori ikäiseni nainen, mutta sisällä kiehuu. hän on jatkuvasti ylistressaantunut työstään, hän ei osaa arvostaa itseään ja hänen masennuskohtauksensa tuntuvat alati syventyvän. muutama kuukausi sitten hän sai mielialalääkkeet, jotka ovat auttaneet pahimpiin oireisiin, mutta masennuksen (?) perimmäistä syytä ei ole juurittu pois.

puolisoni on muutaman kerran (huonoimpina hetkinään) on kertonut pohtivansa itsemurhaa ja sanonut, että voisi tappaa itsensä, jos meille tulisi ero. viime aikoina tilanne on kärjistynyt entisestään, ja minusta tuntuu, että en tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä. olen yrittänyt turhaan sanoilla ja teoillani osoittaa, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

oman sairaushistoriani takia tiedän mitä on syvä masennus, eikä puolisoni tilanne vaikuta minusta vielä peruuttamattomalta. näen kuitenkin, että hän on ajatumassa kierteeseen, joka pitäisi katkaista ennen sen alkamista. minulta vain voimat loppuvat, ja päässä pyörii miljoona ajatusta. kaatuuko tämäkin suhde siihen, että joudun alkamaan puolisolleni terapeutiksi? miten minä jaksan tukea puolisoani, kun olen itse vasta äskettäin selvinnyt ongelmistani? miksi helvetissä minä tunnun vetävän puoleeni aina "pinnalta ehjiä", mutta sisältä sirpaleina olevia naisia? onko minussa itsessänikin jokin vika? pitäisikö minun joskus olla kovempi, eikä aina vain yrittää ymmärtää? ja miksi helvetissä minä en KOSKAAN saa mahdollisuutta elää tasapainossa itseni ja lähimmäisteni kanssa?

itkisin jos osaisin :(

Olen ampunut ikkunasta airsoft-aseella sähkölankaa pitkin juoksevaa oravaa niin että se tipahti autotielle, jossa se jäi auton alle.

Olen viettänyt yön ekopisteen lasinkeräyksessä tipahdettuani sinne eräänä iltana kännipäissäni.

Olen esittänyt vaanoutunutta satanistia päästäkseni sänkyyn ruman gootti-satanistin kanssa lyötyäni onnistumiseni puolesta vetoa.

Olen nainut skini-miestä perseeseen saatuani siitä hyvästä korin kaljaa.

Olen harrastanut seksiä kahden hyvän ystäväni kahden pikkusiskon kanssa kahden tunnin sisällä. He eivät vieläkään ole saanut asiaa selville.

Olen keskeyttänyt naapurini kotibileet esiintymällä siviilipukuisena poliisina. Oli varsin hupaisaa nähdä panikoivia teinejä.

Tunnustukseni on vastaava: Olen pohdiskellut noin 6-vuotiaasta asti sitä millä lailla ihmiset reagoisivat minun kuolemaani ja mietin usein millaisia ne ihmiset olisivat joittenka elämään olen jotenkin vaikuttanut. Haluaisin että kuolemani olisi mahdollisimman verinen pahimman järkytyksen aikaansaamiseksi.

Mielestäni kommunismi on hyvä aate, suurin osa ihmisistä on vain niin pässejä että se ei toimisi (itse olen yksi kyseisistä pässeistä).

Vihaan suurinta osaa maailman väestöstä, kyse ei ole mistään angstista tai vastaavasti, vihaan vain ihmisiä koska olen kovin ylimielinen ja huomionkipeä

Valehtelen usein jostain syystä, en ilkeyttäni, se on vain tapa joka on ollut minulla pienestä asti, en kylläkään yleensä valehtele ystävilleni vaan vanhemmilleni

Katson animea, luen mangaa ja kiihotun hyvin paljon hentaista ja aasialaisista naisista

Valitan tunnustukseni pituutta mutta oli paljon tunnustettavaa

VIHAAN tekopirteyttä, kirkkaita värejä, joulun ja vapun iloisuutta, ihmisiä jotka aina vaan nauravat ja hymyilevät, ilo- ja rallattelubiisejä (tyyliin "Rati riti ralla", "Tuuli hiljaa henkäilee" ja "Kulkuset, kulkuset") sekä lastenlauluja, kuten "Ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa" ja muut yhtä älyttömät ja sieltä ja syvältä revityt, oksettavat, tekopirteät lallattelut, eikä tässä vielä mitään. VIHAAN sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa enemmän kuin mitä todellisuudessa ovat (olen itse sellainen), sellaisia jotka luulevat pätevänsä joka asiassa, sellaisia jotka luulevat ymmärtävänsä kaiken, sellaisia jotka haluavat auttaa kaikkia maailman spurguja ja elämänsä pilanneita idiootteja, sellaisia jotka nauravat, kun kerrot jotain mihin toivot vakavaa suhtautumista, sellaisia jotka puhuvat liian nopeasti ja epäselvästi, sellaisia joita on helppo käyttää hyväkseen, sellaisia jotka ovat liian älykkäitä seuraasi, sellaisia joilla on joka kysymykseen vastaus, sellaisia jotka tykkäävät Pikku G:stä, Nylon Beatista ja muista peräreiän syvimmästä kohdasta revityistä kusipääartisteista... Ei sanat riitä kertomaan. EN VOI SIETÄÄ sellaisia opettajia, joilla on luokassa suosikkeja, joita ne aina huomioivat ja joilta kyselevät ja joiden heikkoja suorituksia hyssyttelevät, kuulun itse niihin joita joka toinen opettaja lellii, tekisi mieli oksentaa näiden lellivien opettajien kaula-aukosta sisään. (En kuvittele, että minua lellitään, tämä on totisinta totta.)

Aah, miten paljon helpottaakaan kun saa kertoa näitä. No okei, en minä vihaa niitä IHMISIÄ, joilla on edellämainitut piirteet, vaan nimenomaan niitä piirteitä.

Mua oksettaa ajatella että ottaisin suihin jätkäkaveriltani. Oksettaa myös katsoa jotain pornopätkää jossa otetaan suihin ja näytetään sperman olevan suussa. Meinaan oksentaa moisesta.

Annoin viikonloppuna numeroni kahdelle miehelle, vaikka olen avoliitossa, enkä ihan juuri tällä hetkellä aio nykyistäni jättää, vaikka jonain päivänä kylläkin.
Toinen oli perussuomalainen juntti, todella mukavan oloinen, suloinen mies.
Toista luulin ensin homoksi, mutta sanoi pitävänsä enemmän naisista. Oli its.as. aika outo tapaus. Annoin numeroni, kun ajattelin, että hänestä saisi mukavan ystävän.
Nyt vaan mietin, miten kertoa, että olen varattu. Kun en halua, että he kuvittelevat, että lämpenin, ja nyt sitten peruutan. Kun siitä ei ollut kyse. Halusin vain kaksi uutta miespuolista ystävää.
Olen ilmeisesti hyvännäköinen, ainakin kerään sekä naisten että miesten katseita, ja muutenkin kehuvat.
Miksi miehet aina ajattelevat, että ainut vaihtoehto on seurustelu???
Ensimmäinen näistä pyysi jo leffaankin. Toinen soitti. Onneksi armaani ei ollut paikalla.

Bi-nainen 25v.

En ole koskaan, ikinä, kertaakaan elämässäni masturboinut.
Aina sanotaan, että se joka näin sanoo, valehtelee. Mutta minä en valehtele. En vain ole koskaan tuntenut tarvetta sellaiseen. Sitä varten minulla on mies, ja jos en siltä saa, niin sitten olen ilman.
Minusta masturbointi on iljettävää ja säälittävää, ja häpeäisin todella, jos olisin tehnyt sitä. Toisaalta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muut masturboivat. Normaaliahan se on.
Mielestäni minulla on outo suhtautuminen kyseiseen asiaan.
Olen hyvin ristiriitainen muutenkin.

nainen 25-vuotta

Olen salaa vahingoniloinen siitä että kaverini ei saanut kesätöitä, koska en itsekkään saanut.
Se hävettää kauheasti, sillä minulla ei oikeasti olisi mitään syytä olla vahingoniloinen. Hänelle tätä en tietenkään ikimaailmassa paljasta, vaikka hän taitaa sen aavistaakin

mua ottaa päähän kaikki hidastelevat ihmiset.. mummot, äidit vaunujensa kanssa ja mannet!!! ja sit mua häiritsee ku mun tyttöystävä on seurustellut ulkomaalaisten kanssa ja kertoo siitä mulle!!!!en ole natsi olen isänmaallinen.

White victory

Olen ihan hyvännäköinen 18-vuotias mies.

En ole varsinaisesti koskaan saanut naista. Kännissä olen kyllä pariin otteeseen, mutten laske niitä itse miksikään, omaan kyseisistä tapahtumista vain häilyviä muistikuvia.

Ongelmani johtuu lähinnä siitä, että suurin osa naispuolisista olennoista on mielestäni joko a)tyhmiä b)rumia tai c)molempia. Lisäksi minulle tuottaa suuria suorituspaineita se, että tytöt kuvittelevat minun olevan suurikin pelimies. Kun olen paljastanut asian laidan heille, he ovat hyvinkin yllättyneitä. Minua hävettää, vaikken tosin tiedä mitä tytöt ovat asiasta mieltä. Ihanaa, voin huomata kuinka itsekin olen tullut aivopestyksi nyky-yhteiskunnan toimesta!

Suurin osa ihmisistä on mielestäni idiootteja. Suurin vihani kohdistuu tällä hetkellä oikeistolaispaskoihin. Vihaan Yhdysvaltojen harjoittamaa (ulkomaan)politiikkaa, suuryhtiöitä kuten Nike, Shell ja Microsoft, kiihkouskovaisia, kiihkoateisteja, äärioikeisto ja -vasemmistolaisia, välinpitämättömiä ihmisiä, amiksia ja yleensäkin tyhmiä ihmisiä.

Vihaan myös ns. "älykköjä", jotka kirjoittavat lukiosta kuuden L:n paperit ja luulevat tämän vuoksi olevan muita parempia. Myös mensalaiset ärsyttävät minua pahasti. Luulevat, että logiikalla olisi jotain tekemistä todellisen älyn kanssa.

Yritän parhaani mukaan elää ekologisesti ja pyrin välttämään ylikansallisten yhtiöiden väärydellä tehtyjä tuotteita. Kuitenkin huomaan kuinka en epäonnistun tavoitteissani kerta toisensa jälkeen.

En tiedä mitä tekisin elämälläni. Tiedän, että minulla olisi lahjoja vaikka mihin, kuitenkaan en voi kuvitella itseäni tekemässä töitä. Haluaisin vain matkustella ympäri maailmaa, kirjoitella mietteitäni proosan ja lyriikan muodoissa sekä käytellä kameraani. Ehkäpä niin teenkin.

Tykkään erilaisista päihteistä. Yleisimmin käytän ihan vain alkoholia, koska en omaa yhteyksiä henkilöihin joiden kautta voisin hankkia muuta tavaraa (kannabista toki saan ja poltankin silloin tällöin.)

Kun olin ekan kerran "menettämässä neitsyyttäni", en ikinä menettänyt sitä. Toinen osapuoli oli minulle kerennyt olla tuttu 1.5h ennen aktia. Makasimme kaverini sängyllä, hän piti bileet josta tämän naisen löysin. Kun sitten olimme hivelleet toisiamme ja aloittaneet hommat, päätimme että aloitamme sen takaapäin. Oli hirveän pimeää enkä nähnyt minne ohjasin pyhää seivästäni. Lopputulos olikin se että nain häntä puristuksissa olevien pakaroiden väliin luullen tätä riemurasiaksi. Laukesin hänen sisäreisiinsä ja tajusin mokani vasta kun tämä nainen huusi "mitä vittua sä oikeen teet?!". Olen siis yhä neitsyt.

Rakastan ISOJA kulleja.Minulle kullin koolla on merkitystä, vaikka muut naiset muuta väittävätkin,vaikka salaa itsekkin haaveilevat siitä..

Olen jo pitkään vihannut erästä tv:stä tuttua urheilutoimittajaa, joka tunkee pärstänsä aina väärään paikkaan. Kun tämä kyseinen henkilö rupesi pitämään viikottaista koluminia teksti-tv:n puolella haukuin hänet alimpaan helvettiin. Tosiasiassa luen hänen juttunsa joka viikko, mikä nolottaa todella paljon.

Kuuntelen kotona Antti Tuiskua vaikka muualla väitän että inhoan sitä.