TunnustustenLuola.fi

olen harrastanut säännöllistä kotirauhan häirintää, autoilijoiden häiritsemistä (lumipalloilla tai omenoilla heittely), julkisen omaisuuden tuhoamista. olen ystävieni kanssa heitellyt kananmunia erään vainoharhaisen sekopään ikkunaan. eritysesti autoilijoiden heittelystä lumipalloilla saamme todella paljon mielihyvää. poliisi on saanut myöskin osansa tästä ilkivallasta, joka on niille kakkiaisille aivan oikein!

kerran kurkkasimme ikkunasta, kun joku mies istui kakalla ja lähti peräämme. saimme siitä hyvät naurut. vielä huusimme hänelle, tuliko kova vai löysä ja poliisit tulivat myöhemmin paikalle.

Olen tuhlannut opintolainani ja vanhemmiltani saadut rahat juomiseen, rellestämiseen ja uhkapeleihin. Tyopaikkaa minulla ei ole, rahat melkein loppu. Päivä päivältä ahdistaa enemmän, olen alkanut tupakoimaankin vaikka halveksin sitä tapaa. Alkoholia kuluu paljon, kuntoni on huono. Ihmisten ilmoille uskallan lähteä vain humalassa. Pelkään oikeasti saavani hermoromahduksen ja joutuvani mielisairaalaan valtavan stressin takia. Ulospäin kavereille ja perheelle näytän, että kaikki menee hyvin. Oikeasti itken joka päivä surkeuttani ja tyhmyyttäni. Juominen helpottaa tuskaa, ja pelkään alkoholisoituvani.

Haaveilen päivittäin alistuvani seksissä yleensä naisille, joskus myös miehille. Kuitenkaan itseäni vanhemmat miehet eivät kiinnosta lainkaan, mutta itseäni nuoremmalle henkilölle alistuminen sukupuolesta riippumatta olisi todella nöyryyttävää (lue kiihottavaa). Olen alistunut vuosien aikana chateissa ja irkissä tuntemattomille ihmisille satoja kertoja, ja parhaimpien kohdalla olen haaveilut livetapaamisesta mutta en ole uskaltanut edes ehdottaa ja aina selitellyt tekosyitä vastapuolen ehdottaessa sitä. En enää edes kiihotu "normaalista" seksistä, vaan kiksejä saadakseni seksin pitää useimmiten olla kunnon pervoilua tai ainakin sellaista, jossa minua alistetaan.

Olen monesti haaveillut meneväni erilaisiin bdsm-bileisiin Helsingissä mutta en ole uskaltanut. Toivoisin, että voisin pitää tämän pervouteni erillään ihmissuhteestani ja että löytäisin vastaavassa tilanteessa olevan vakikumppanin, mutta alan jo luopua toivosta.

Nautin huonoista taloutta koskevista uutisista. Nautin kun pörssikurssit laskevat ja pankit, suuret firmat ja rikkaat keinottelijat häviävät rahaa. Toivon, että tulisi oikein syvä ja paha lama. Toivon, että tulisi terrori-iskuja ja USA:n ja maailman talous romahtaisi käsiin. Vain omalle taloustilanteelleni toivon hyvää, koska olen itsekäs ja ajattelen että rahamaailmassa on aina joltain toiselta pois se mitä itse saa. Siksi toivon muille epäonnea ja kurjuutta. Olen itse alan ihminen, harrastan sijoittamista ja valmistun pian kauppatieteiden maisteriksi.

Olen yhden kerran tuonut varatun miehen mukanani baarista. Se oli kihloissa mutta lopettelemassa juuri opiskelujaan, minkä vuoksi kihlattu asui n. 400 kilsan päässä.... En tahdo olla mikään pesänrikkoja mutta olin itse silloin eronnut ja ihan maassa. Ja kyllähän se silloin helpotti oloa hetkeksi aikaa... Varsinkin kun jäbä oli ulkonäöltään juuri mies minun makuuni....

Olen ollut tyttöystäväni kanssa nyt melkein vuoden yhdessä ja viimeiset 2kk olen halunnut jättää hänet. En vain pysty mitenkään sanomaan asiaa hänelle. Olen kai pelkuri.

mieheni ei ota tosissaan ongelmiani, epävarmuuttani kehostani ja itsestäni. hän vain haukottelee ja käskee lopettamaan pelleilyn jos jotain valitan. tiedän että typeräähän tämä on, mutta toisinaan haluttaisi kunnolla todistaa hänelle että olen tosissani. en haudo itsemurhaa tms.

n20

En ole reiluun neljään vuoteen pystynyt syömään tuntematta valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa lihomisesta. Olen yrittänyt laihduttaa vähentämällä syömisiäni, syömällä terveellisemmin, liikkumalla, muttei mikään auta. Oksentamisesta haaveilen, mutta en pysty siihen.
Viime jouluna menetin täydellisesti kontrollin, ahmin valtavat määrät kaikkia jouluherkkuja ja konvehteja. Lupasin itselleni lopettaa "huomenna". Kirjoitusten jälkeen sama toistui, koska masennuin "huonosti" menneistä kokeista.
Tarkkailen jatkuvasti muiden syömisiä ja mietin laihduttavatko he, menevätkö he syötyään oksentamaan jne. Saarnaan tutuilleni oikeudesta olla normaalipainoinen, kritisoin median anorektista naisihannetta, boikotoin H&M;:ää... Haluaisin kuitenkin itse näyttää lehtien anorektikoilta.
Koulussa yritin saada opettajia huomaamaan pahan oloni: kirjoitin aineisiini epämääräisiä viittauksia syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen toivoen jonkun puhuvan minulle järkeä ja kysyvän olenko kunnossa. Kukaan ei koskaan mitään sanonut.
Viiltelin myös itseäni, mutta syytin kissaani, kun joku kysyi arvista. Täydestä meni. Yritin "vahingossa" jättää arpia osittain näkyville hihan alta ja saada jonkun huomaamaan. Telkkarissa se aina toimii...
Kävin liikuntatuntien jälkeen pari kertaa punnitsemassa itseni koulun kuntosalin vaa'alla. Se toimi, opettaja ryhtyi utelemaan laihduttamisesta ja saarnaamaan sen vaaroista. Hymyilin kauniisti ja kielsin laihduttavani. En tiedä menikö läpi, mutta koskaan enää hän ei ko. tapauksesta mitään sanonut. Minä taas en muuta odottanutkaan kuin pyyntöä jäädä tunnin jälkeen juttelemaan. Säälittävää.

olen kutsunut nykyistä poikaystävääni kolme kertaa exäni nimellä.

Kiihotun kakkaleikeistä,tai oikeastaan omasta ulosteestani. Joka kerta kun olen paskalla haluaisin koskettaa paskaani, mutta en uskalla.

olen pissannut uima-altaaseen.

Tänä keväänä saunoessani kotona rupesin kuulemaan sähkökiukaasta hiljaista puheen soperrusta. Tätä kesti noin 10-20 sekunttia. Aluksi olin ymmälläni mutta sitten alkoi huvittaa kun tajusin että olen sekoamassa. Nauratti kaikki ne hullut jotka uskoo tosissaan että joku "henki" tai "salainen palvelu" aiheuttaa moiset äänet. Omat hermosolut ja välittäjäaineethan siinä vain temppuilivat. Äänet katosivat kun heitin varoen lisää löylyä. Saunomisen jälkeen olut maistui aika hyvältä.

M/35

Olen kohta 17-v poika ja olen addiktoitunut seksiin. Näen usein päässäni erittäinkin väkivaltaisia kuvia ja näen myös suurimmaksi osaksi unia väkivallasta. Yleensä 'kuvissa' ja unissa olen itse väkivallan aiheuttaja. Muistaakseni kerran olen ollut 'uhri'. Tyttöystäväni ei anna minulle tarpeeksi. Tai sitten olen vain kiittämätön, rakastan häntä kuitenkin suuresti ja asia ei enää edes vaivaa minua niin suuresti. Olen ollut jo yli kuukauden ilman seksiä. Haluaisin melko usein tappaa tai satuttaa jotain. Esim. lyödä jonkun kaverini päätä lattiaan. Eipä tässä sitten muuta :)

Pöllin pienenä tarhassa tarhakaverini lelun.

Olen suhteessa aivan mahtavan ja ihanan tytön kanssa. Siltikään en uskalla antaa itseni ihastua häneen täysin, johtuen aiemmista huonoista kokemuksistani tyttöjen kanssa. Kaikki heistä ovat aluksi antaneet ymmärtää haluavansa, mutta vedonneet loppujen lopuksi johonkin umpimähkään keksittyyn syyhyn lopettaa/hidastaa jutun etenemistä. Vaikka esitänkin nykyään olevani hyvä ystävä heille, halveksin heitä ja toivon etten näkisi taikka kuulisi heistä enää koskaan. Esittäminen ja valehtelu heille on hauskaa ja tyydyttävää, ne idiootit luulevat minun oikeasti pitävän heistä ystävinä :)

Pidän tyttöystävästäni.

Huonosti menee. Suren vieläkin entisen poikaystäväni perään; erosta on pian puoli vuotta. Hän ei aina kohdellut minua kovinkaan hyvin, mutta se saattoi johtua siitä, etten minäkään häntä.. Pidin häntä nimittäin epävarmuudessa tunteistani. Tein sen siksi, että pelkäsin näyttää hänelle, kuinka tärkeä hänestä oli minulle tullut. Tiedän, ei tässä ole järjen hiventä, mutta siinä takana oli sellainen logiikka että ehkä hän ei voi loukata minua jos ei tiedä kuinka paljon hänestä pidän. tai jos loukkaa, hän ei tiedä saavansa "pisteitä" siitä. Koska näytän siltä, ettei mikään minulle merkkaa. Olen ollut tällainen aina. Pelkään tunteiden näyttämistä koska tunnen itseni pelleksi tunteelliseksi ryhtyessäni. Tästä piirteestä syytän jollain tapaa isäni, joka torjui usein lähestymisyritykseni..

No mutta. Erosimme poikaystäväni kanssa siis tammikuussa, poika oli oikeastaan se, joka jätti. Vaikka kyllähän me "keskustelimme" asiasta yhdessäkin. Ei voi mitään, rakastan tuota miestä ja nyt olen niin rikki etten tahdo nousta edes sängystä aamuisin. Ja öisin en saa unta. Olen onneton, ahdistunut, surullinen. Epätoivoinen en kuitenkaan. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin en enää ajattele häntä tai ikävöi. Täytyyhän tämän joskus loppua. Eikö?

Ja minua vituttaa niin paljon että olen tällainen tunnevammainen paska. Ja vituttaa haluta takaisin mies, joka ei myöskään tuntunut olevan oikein sinut itsensä kanssa. Täällä sitä kompuroidaan nyt heikolla jäällä jotenkin.

Aina kun käyn vessassa "köntsällä", niin joka pyyhkäisyn jälkeen katson paperia ja käännän sitä, niin että puhdas osa pyyhkii "köntsät"..

Olen masturboinut porkkanan avulla ja syönyt sen käytön jälkeen. Olen tyttö.

Kun nään erittäin hyvännäköisen naisen, minun on pakko mennä koskettamaan hänen persettään ja rintojaan. Siihen ne mahikset sitten jäävätkin.

kun äitini isä vihdoin kuoli, en pystynyt tuntemaan kuin helpotusta ja vihaa. syytän tuota miestä perheemme sairastuttamisesta. hän sotki omalla alkoholismillaan, pettämisillään ja henkisellä väkivallalla monen elämän. haluaisin tuntea empatiaa, mutta tunnen vain vihaa ja voimattomuutta. haluaisin ymmärtää että kyseessä oli alkoholismiin sairastunut sodan runtelema mies, joka ei parempaan kyennyt koska ei ikinä saanut apua. mutta tunnen vain vihaa ja voimattomuutta.

en soittanut sairaalaan, vaikka tiesin hänen olevan kuolemassa. halusin että hän kuolee mahdollisimman yksinäisenä.