TunnustustenLuola.fi

Olen lukenut jonkin verran tunnustuksia ja koska niistä saa helposti hyvin negatiivisen kuvan ihmisistä, päätin tunnustaa jotain positiivista.

Kauniiksi naiseksi minua on kutsuttu. Koskaan en ole pettänyt yhtään miestä jonka kanssa olen ollut. Enkä ole koskaan pettänyt ystävää ja olen aina valmis auttamaan heitä jos he tarvitsevat apua.
En koskaan varasta ystäviltä tai perheeltä. En ole ahne rahan suhteen. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
En myöskään valehtele. Saatan kaunistella mielipidettä koska en halua satuttaa läheistäni.
n23

Ajoin rekisteröimättömällä autolla 100-alueella 160+km/h aivan älyttömän humalassa, sakkorenkaat alla ja pikkuveli kyydissä. Jälkeenpäin pelottaa ajatella mitä olisi voinut sattua.

Minä olen todella masentunut. Kaikkialla ihmiset vain vittuilevat minulle. Jopa Ircissä, en saa ikinä keskusteltua ilman minuun kohdistunutta vittuilua

Elämäni tuntuu tyhjältä. Se jatkaa aina vain samaa rataa päivästä toiseen. Istun vain kotona ja teen samat askareet joka päivä. Minulla ei ole ketään ihmistä jolle voisin puhua kaikista asioistani, peloistani, murheistani ynnä muista. Minulla on ystäviä, mutta tuntuu, että olen heille yhdentekevä. Tuntuu, että ketään ei liikuttaisi, jos minua ei olisi. Internetissä tuttujen ihmisten kanssa keskustellessa minä aloitan aina keskustelun. Ketään ei koskaan kiinnosta mitä minulle kuuluu, tai mitä olen tänään tehnyt. Kukaan ei koskaan pyydä minua kanssaan mihinkään harrastamaan vaikkapa jalkapalloa. Koulussa, kaveriporukassa yritän keksiä hauskoja letkautuksia huvittaakseni kavereitani. Nämä kaverit eivät vain tunnu oikeilta kavereilta. Koulussa esitän viisasta ja itsevarmaa. Hiukan suulastakin. Mutta tuo on vain valepuku oikean minäni päällä. Ikäänkuin rooli johon samaistun. Äsh. Vaikea selittää.

Olen ihastunut erääseen tyttöön, mutta pelkään, että hän ei tunne samoin minua kohtaan. Nössö kun olen en uskalla hänelle mitään asiasta puhua. Kovasti haluaisin tuon tytön itselleni. Voisin viettää aikaa hänen kanssaan, kuljeskella kahdestaan. Vain olla. Aamulla olisi mukava herätä tämän tytön vierestä ja jäädä siihen miettimään asioita oman rakkaansa kanssa. En vain pysty kertomaan tälle tytölle tunteistani ujouteni takia. Pelkään, että tyttö nauraa minulle, tai ei tunne samoin. Muutaman kerran olen mennyt tämän tytön takia bileisiinkin, vaikka en näissä "tapahtumissa" ollenkaan viihdy.. En vain pysty rentoutumaan ja juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa luontevasti. Loppujen lopuksi olen päätynyt näihin bileisiin istumaan sohvalle ja katsomaan telkkaria.

Tunnen itseni riittämättömäksi. En ole tyytyväinen ruumiinrakenteeseeni ja toivoisin saavani jonkun muun ruumiin. Minulla ei ole sikspäkkiä tai mitään noita muita "uljaita" miehen merkkejä. Lisäksi olen huomattavasti pienikokoisempi ikäisiini nähden. Lisäksi tunnen, että kaikki muut ikäiseni onnistuvat asioissa, etenkin naisasioissa, paremmin.

Ehkä tarvitsisin vain jonkun luotettavan ystävän, jolle kertoa asioista. Joka piristäisi minua kun masentaa. Elämässäni on kyllä mukaviakin hetkiä. Esimerkiksi harrastuksien merkeissä. Mutta moisen eteen joudun tekemään töitä, ja silti kaverini keiden kanssa harrastan eivät tunnu välittävän minusta. En tiedä.

Pelkään että joku tunnistaa minut. Ehkäpä sitten olisi paremmin. Kiitoksia niille, jotka näinkin pitkälle jaksoivat lukea. Palautettakin saa antaa. Kenties neuvoja, tai rohkaisuja kuinka toimia?

Nuorimies

Olen humalassa ja tekisi mieli lähteä kaahaamaan ympäri katuja. En uskalla. Ottaa pähään.

Minulla on sairas seksifantasia. Haluan vanhoja lihavia mahdollisimman rumia miehiä. Haluaisin harrastaa heidän kanssaan seksiä mitä likaisemmissa paikoissa sen parempi. Haluan että nämä miehet ottavat minut puoliväkisin ja satuttavat minua kaikin mahdollisin tavoin. Olen jopa yrittänyt etsiä tällaisia miehiä netin kautta mutta en ole löytänyt tarpeeksi rumia ja vanhoja. En ole kertonut tästä kenellekään en edes parhaille ystävilleni. Vanhat miehet kiihottava...
N 22

Esitän että minulla on hyvä itsetunto mutta se on täyttä paskaa, oikeasti olen ruma, lihava ja ärsyttävä ämmä enkä todellakaan ymmärrä miten joku voi pitää minusta.

Olen ihastunut kaverini äitiin, joka on 53 vuotias. Itse olen 20 vuotias mies.

Pelaan vieläkin ikivanhaa nintendoa, monia tunteja päivässä, vaikka sen pelit ovatkin antiikkisia. Muulle ei enää riitä aikaa, opiskelutkin menevät yliopistossa huonosti. Vaikka pelaan nintendoa paljon, en ole päässyt läpi Rygar-peliä koodien kanssa.

Kuuntelen välillä salaa Eurobeattiä. En ymmärrä miksi, olen muuten täysin normaali ja tasapainoinen ihminen. Joskus pelkään, että muut saavat tästä paheestani.

Kärsin välillä pahoista masennuskohtauksista jolloin haluaisin tappaa itseni. Musta tuntuu ettei kukaan oikeasti välitä musta.

Olen rakastunut erääseen ystävääni mutta en voi ikinä sitä hänelle tunnustaa koska tiedän ettei hän ajattele samoin. En halua menettää ystävyyttä tunteideni takia. Pakko esittää pelkkää kaveria.

Minun pitäisi laihduttaa, olen harkinnut nälkälakkoa. Minua pidetään kai suhtkoht sopusuhtaisena, itse pidän itseäni läskinä..inhoan olemustani.
Toisaalta pelottaa että sairastun anoreksiaan, mutta miksi välittäisin, kun ei kukaan muukaan.

Toivoisin, että elämä olisi tiedosto, jota voisin muokata heksaeditorilla. Poistaisin itseltäni kaikki vietit ja tunteet. Olisin vihdoinkin vapaa. Olisin lähes kone! Sitähän yhteiskunta nykyään arvostaa. Tehokkuutta. Ei ihmisyyttä.

Tämä nykyinen yhteiskunta, joka on täysin soveltumaton ihmisrodulle, on sairaiden mielten tuotosta. Onneksi luonto on täydellinen! Koko ihmisrotu tekee hidasta itsemurhaa.

Toivoisin kuitenkin, että se tapahtuisi jo pian. Voisin nauraa paskaisesti ja kuolla itse mukana.

Tapasin vähän aikaa sitten ihan uskomattoman hyvännäköisen miehen eikä me olla harrastettu seksiä vielä vaikka ollaankin nukuttu yhdessä. Haluaisin kyllä, mutta jotenkin vain tilanne on mennyt ohi. Ärsyttää aivan suunnattomasti. Ja toisaalta myös hävettää se, etten halua tältä mieheltä muuta kuin seksiä koska hän ei henkisiltä ominaisuuksiltaan vastaa unelmieni miestä. Pakko on kuitenkin edes kerran päästä kokeilemaan vaikken mitään pysyvää haluakaan. On huono omatunto, mutta oma vikansa kun on niin syötävä.
N 22

Olen koukussa filmipätkiin jossa tapetaan ihmisiä oikeasti. Olen löytänyt yhden paikan jossa niitä on yli 7000kpl. Esim. siellä näytetään lähietäisyydellä ja vielä hyvällä kuvanlaadula kun terroristit pitävät venäläistä sotilasta maassa ja työntävät tämän kurkusta läpi puukon. En ikinä unohda sen sotilaan ilmettä kuollessaan. Se oli niin säälittävän näköinen. Ilme oli sama kun joku iskee vasaralla sormeen ja sitten "kerää painetta päähänsä." (olipas tyhmästi ilmaistu.)

Vaikka tekee pahaa katsoa niitä niin silti jatkan vaan seuraavaan videoon. Olen nähnyt kun ihmisiä ammutaan, teloitetaan, räjäytetään, hakataan hengiltä, tiputetaan korkealta, poltetaan, myrkytetään, kaasutetaan, murhataan snuff menoissa ja muuta sellaista. En tiedä vaikuttaako tämä mitenkään minun kehitykseen mutta olen ollut tänään hyvin masentunut ja vihainen ilman syytä.

Jotkut saattaa tunnistaa minut nimimerkistä mutta ei se haittaa.

True_Hazard88

Palutetta voi lähettää jos haluaa.. Mutta ei mielellään mitään "Oot ihan mielisairas." juttuja. Ne mä tiedän jo. Mutta jotain rakentavaa palautetta ois kiva saada...

Kun Osama iski WTC iskut en ollut lainkaan surullinen tai vihainen. Olin iloinen koska elämään tuli jonkinmoista jännitystä.

Podin kauheaa krapulamorkkista ja mietin millä saisin tehdyn tekemättömäksi. Sitten tulin tänne lukemaan tunnustuksia, ja naurettuani jonkin aikaa muiden tunnustuksille morkkis väheni huomattavasti. Nyt taidan vaan nauraa omille mokilleni ja unohtaa koko jutun.

Vedin absolutistivanhempieni edessä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen perskännit.

Löysin rakkaani internetistä. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja on ilmennyt että hänkin rakastaa minua vähintään yhtä paljon. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämä tosiaan tuntuu hymyilevän.

Wolf.

mulla on sellainen ongelma miesten kanssa, että annan ymmärtää, mutta en ymmärrä antaa. siitä olen kärsinyt jo monta vuotta. aina kun näen hyvännäköisen miehen, aloitan pelaamaan kaikennäköisiä silmäpelejä ja sitten kun kyseinen henkilö tulee puhe-etäisyydelle, se on minulle kuin täyttä ilmaa. en voi sille mitään, mutta nautin siitä, kun miehet piirittävät mua.

Ala-asteella minä ja tyttökaverini suutelimme, hipelöimme toistemme rintoja, ja kerran yläasteella hän "sormetti" minua ja minä häntä. Sen lisäksi nuolimme toistemme intiimi alueita. Mutta tämä ei kaduta minua ja olen hetero/bi, kukaan ei tiedä tästä, paitsi "tyttöystäväni". Tätä kirjoittaessani minä kiihotun koko ajan vain lisää, kun muistelen tapahtunutta.