Musta tuntuu että olen pikkuhiljaa erakoitumassa.
Ja pahinta on ehkä se että se on myös osittain oma vikani. Jotenkin vaan kavereille ei enää jaksa soittaa, kun kuitenkin ovat jossain mopoilemassa. (Itse en ole mopopoika). Ja onhan minullakin puhelin, johon saa soittaa jos seuraa kaipaa. Liikun tosi harvoin ulkona nykyään, silloin kun olen oiekin hyvien ystävieni seurassa, viihdyn jopa, mutta nytkin viihdyn aivan mainiosti kotona tietokoneen äärellä, kuunnellen musiikkia massiivisilla kuulokkeila, ja kun tulee oikein hyvä biisi, on vain pakko sulkea silmät. Mietin, että jäänköhän tälläiseksi, vai pääsenkö taas kunnolla kaveripiiriin, vai sulkudunko enemmän niin että lopulta eristyn täysin? Alkais koulukin jo, niin saisi JOTAIN tekemistä...