TunnustustenLuola.fi

Rakastan exääni edelleen. Meillä oli kolmisen vuotta on-off -suhde, mutta lopullisesti välimme menivät poikki yli vuosi sitten. Hänellä on uusi, minulla ei enää. Ei mene päivääkään etten ajattelisi häntä, ja tiedän hänelläkin olevan tuneita minua kohtaan.

Olen toivottoman ihastunut erääseen mieheen... Aluksi hänkin oli minuun, mutta joku tuli...Hänen erosta on vain vähän aikaa jne... En tiedä, johtuuko ihastukseni siitä, että hän on niin "vaikea" tapaus. Luultavasti... Olen tehnyt parhaani etten lähettäisi hänelle viestiä, kun vastaukset on lyhyitä jne. Yritän ajatella, että nyt unohdan hänet, mutta kun kuvittelen hänet mielessäni, se ei onnistu!!! Seksi hänen kanssaan oli...mmm...ihanaa... Voih... No, ehkä tämä on minulle oikein, nimittäin perässäni roikkuu kaksi miestä, jotka ovat ihastuneita minuun ja en jaksa heidän viesteihinsä vastailla kuin lyhyesti. Niin, tunteitansa ei voi valita. Nyt en aio lähettää yhtään ainutta viestiä enää tälle ihmiselle, paitsi vastata jos hän lähettää ensin. Luulisin, että häntä kuitenkin kiinnostaa koska viikkoon en laittanut viestiä ja sitten hän itse otti yhteyttä minuun. Toivottavasti nyt käy samoin... Kun kysyin asiaa, hän sanoi, että erosta on niin vähän aikaa, että haluaa edetä hitaasti, mutta eihän tämä nyt oo edes mitään etenemistä!!!

Nyt tämä yks mies lähettelee kokoajan jotai viestiä...ihan kokoajan! Ja siitä voi tullakkin jotain joo, mutta kun en saa tätä yhtä mielestä... Miksi elämä on epäreilua.

N24

olen lesbo. katoin yks päivä heteropornoa ja siinä vaiheessa kun kiihkeän pariskunnan yhteenhakkautuvista pakaroista alkoi kuulua BLOB BLOB BLOB-ääni aloin nauraa kippurassa eikä pätkän loppuun katselusta tullut yhtään mitään. en pysty tajuamaan miten joku nainen voi harrastaa seksiä miehen kanssa muutenkaan, enkä myöskään siksi että se on USKOMATTOMAN hauskan näköistä eikä seksin kuulu mielestäni olla hirveän koomista.

minua petettiin edellisessä suhteessani todella monta kertaa, olin henkisesti todella huonossa kunnossa ja erittäin ahdistunut. nyt olen mukana pettämässä eikä tunnu oikeastaan edes pahalta, vaikka kuvittelin olevani maailman empaattisin henkilö.

Olen kohta vuoden peuhannut parhaan kaverini tyttöystävän kanssa. Siitä on tullut lähes tulkoon normaali asia. En voi käsittää miksei se poitsu nää sitä. Kaikki ystävänikin näkevät jo. Mielettömän hankalaa olla paras ja huonoin kaveri yhtäaikaa.

Olen pettänyt nykyistä poikaystävääni 3 kertaa, ekana päivänä kadutti mutta ei enää, vaikka rakastankin poikaystävääni. Olemme seurustelleet 6 kk.
Olen suunnattoman onnellinen siitä ettei poikaystävälläni ole tietokonetta. Hän ei tiedä mikä on enter. Jääpähän enemmän aikaa minulle!

Olen pettänyt lähestulkoon jokaista poikaystävääni ja se kyllä kaduttaa. En pysty olemaan yhden miehen nainen, enkä välttämättä edes halua.

Rakastan seksiä mutta poikaystävältäni en sitä saa. Hän on vielä neitsyt. Minua vituttaa suunnattomasti ettei hän harrasta seksiä kanssani, olen yrittänyt vaikka mitä, hän ei suostu. Tämän takia varmaan petinkin häntä.

Vihaan entistä poikaystävääni, hänen kanssaan olin kihloissa. Opiskelemme tällä hetkellä samalla luokalla ja aina kun kuulen hänen äänensä tai näen hänet, voisin kuristaa hänet hengiltä.

Kiihotun lesboseksistä vaikka olen 100% hetero enkä koskaan voisi kuvitella harrastavani seksiä naisen kanssa. Haaveilen panevani kolmen miehen kanssa yhtä aikaa ja harrastavani seksiä joskus orgioissa..

Olen joutunut liiankin klassiseen tilanteeseen.

Tuli tässä jonkin aikaa sitten erottua pitkäaikaisesta suhteesta. Olimme parin vuoden seurustelun jälkeen muuttaneet yhteen jne.

Nyt kaduttaa, ja rankasti. Olen pari uutta tyttöä löytänyt ja koittanut päästä tästä edellisestä suhteesta irti, mutta kaikki yritykseni kaatuvat siihen että mikään muu nainen ei tunnu läheskään yhtä hyvältä naiselta kuin tämä kyseinen exäni, ja kiinnostukseni muihin naisiin lopahtaa nopeasti. Olen päässyt korkeatasoiseen opiskelupaikkaan, mutta mikään ei oikein tunnu miltään tällä hetkellä.

Nyt tuntuu kuin en pääsisi hänestä koskaan yli. Ehkä joskus käy toisin, mutta tämänhetkinen tilanne musertaa minua aika raskaasti. Haaveilen usein, että palaisimme yhteen, mutta emme ole pitäneet minkäänlaista yhteyttä erostamme lähtien, enkä haluaisi sekaantua hänen nykyiseen elämäänsä, koska hänellä on varmaankin jo uusi mies ja muuta ajateltavaa.

Jos hän haluaisi palata yhteen kanssani, niin suostuisin kyllä. Ero oli molemmille vaikea, mutta olen asian suhteen pessimistinen yleisestä positiivisuudestani huolimatta, ja luulen etten kiinnosta häntä enää laisinkaan.

Elämä nyt etenee omalla painollaan, enkä tästä asiasta luultavasti muualle tule vuodattamaan kuin tänne. Alkoholin käyttö on noussut rankasti eikä opiskelustakaan oikein tule mitään. En nyt oikein tiedä mitä tekisin, luultavasti vain jumitan samassa elämäntilanteessa ja odotan että joskus vielä pääsisin asiasta ylitse.

Mies 20v - Tunnustaminen kyllä helpotti jonkin verran.

Rakastan poikaystävääni yli kaiken. Hän tekee minut onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin kukaan aikaisimmista poikaystävistäni/deiteistäni. Tuntuu siltä, että viimein asiat ovat hyvin. En ikinä satuttaisi häntä, eikä hän minua. Toivon samaa kaikille, jotka sen ansaitsevat.

Rakastan miestäni aivan älyttömästi,mutta silti en saa sanotuksi sitä hänelle,hän kyllä pystyy sen ilmaisemaan monellakin tapaa,mutta itse menen lukkoon joka kerta kun siihen olisi mahdollisuus,pelkään että hän luulee rakkauden olevan vain yksipuolista.

olen lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jolloin poikaystäväni jää yhteisenn asuntoomme asumaan. Hän pelkää että löydän opiskelu paikkakunnaltani uuden poikaystävän. Näin ei ikinä tule käymään, mutta sen sijaan minä pelkään poikaystäväni löytävän sillä aikaa uuden. En luota häneen vaika olen nii hänelle monta kertaa vakuuttanut. Hän ei ole koskaan pettänyt minua, tai kerran tahtomattaan saanut "pusun" joltain tytöltä. Tämä ärsyttää minua vieläkin ja aina kun näen poikaystäväni jutteleven jonkun tytön kanssa saan kohtauksen. Kun keskustelu päättyy möksähädän poikkikselleni ja mökötän loppu päivän. Vihaan sitä mutta en vain voi itselleni mitään. Joskus mieleni tekisi riidellä hanen kanssaan niin että hän läpsäyttäisi minua, jolloin saisin mahdollisuuden huutaa hänelle vielä lisää ja uhkailla häntä erolla. Luultavimmin toivon tätä, koska aika ajoin minua ärsyttää että hän on niin rauhallinen eikä ikinä suutu minulle, emmekä ikinä tappele. vain pientä kinaa, jonka minä voitan aina koska poikaystäväni antaa periksi, sillä hänelle kuulemma sopii kaikki mitä minä sanon tai ehdotan. Tämä luultavasti pitäisi kertoa hänelle itselleen jotta asia vähän selviäisi, mutta silloin itselleni tulee olo että ero on lähellä. en haluaisi erota hänestä.

entinen poikaystäväni luulee, että en pettänyt häntä kertaakaan kahden vuoden suhteemme aikana. petin kaksi kertaa. en kyl olis halunnu mut kännis sattuu ja tapahtuu.
exälläni oli hyvin paljon naispuolisia kavereita, mutta uskon, ettei hän pettänyt minua, vaikka oli kaikkia edellisiä tyttöystäviään pettänyt. vaikea selittää, mutta olen 99 varma asiasta.
se jätti mut kun halusi toisen naisen. en päässyt millään yli. puoli vuotta sen jälkeen tapailimme ym. se oli eronnu siit h****sta. sit yks vkl se vaan sanoo mulle et otti sen h**ran takas. joo ei tarvi enää tulla käyttää mua hyväks.
kaikki miehet on samanlaisii pas**i, eri pakkauksis vaan.
eipä muuta.

Olen saanut jakorasian maineen kotikaupungissani, vaikka panoni rajoittuvat alle kymmeneen eri ihmiseen. Ja näistäkin vain muutama yhden illan juttuja.
Eivät muut sitä tietenkään tiedä.
Tiedän maineeni tulevan siitä, että
a) moni jätkä on kehuskellut kavereilleen saaneensa multa, mikä on paskapuhetta.
b) paras kaverini on aikamoinen panonainen ja koska muutenkin olemme niin samanlaisia, niin miksei sitten tässäkin?
c)olen käynyt yhdessä kaveripiirissä muutaman kaveruksen läpi, eli taas näitä oletuksia, että olen sitä myöten antanut kaikille.

Asia ei sinänsä nyt niin paljon häiritse ja muutenkin on aika samantekevää, mitä ihmiset musta ajattelee, mutta ongelmana on se, että olen jo pitkään ollut ihastunut erääseen, joka kuuluu tähän kyseiseen kaveripiiriin.
Pidän muutenkin näistä muista tyypeistä, jotka hengaavat tässä porukassa ja jotenkin alitajunnallisesti tahtoisin itsekkin kuulua siihen.
Välillä kännissä tulee hengailtua niitten kaa esim. kun eksytään samoille jatkoille baarista tmv.


Ärsyttää kun on niiden silmissä vaan joku "jakorasia keneltä saa kuka vaan", osittain myös itsestäni riippumattomista syistä.
He eivät tiedä, millainen olen oikeasti ja olen varma, että jos tietäisivät, niin käsitys muuttuisi aika reilustikkin positiivisempaan suuntaan.

N21

Jatkoa tunnustukselle #59611 :

Olen jo uskaltanut avata suuni hänelle ja se näyttää tuottavan tuloksia.

Pelkään todella paljon mokaavani tämän jotenkin ja siten "jahtaavani" hänet pois.. sanomalla jotain liian aikaisin tai sanomalla jotain "väärää".

Siltikään en kanna huolta asiasta sen enempää, vaan nautin hänen lämpimistä ruskeista silmistään... vatsani pohjalla lepattavasta tunteesta, jonka hänen hymynsä saa aikaan... Unettomista öistä pohtien hänen ihonsa lämpöä ja kielensä makua... vartalonsa painoa omaani vasten...

Odotan suuresti päivää, jolloin hän tekee lupaamansa vierailun työpaikalleni.(Työni on harrastukseni ja toisinpäin) Tuona päivänä hän näkee todellisen minäni; mikä on minulle tärkeää ja mistä unelmani ja lähes koko elämäni saa voimansa.

Puhumattakaan kapeista käytävistä, jotka "pakottavat" seisomaan aavistuksen liian lähellä, tai niistä loputtomista yhteisistä puheenaiheista...

Ja vielä enemmän odotan päivää tuon päivän jälkeen. Jos hänen käytöksensä muuttuu -suuntaan tai toiseen- voinen hyvin pitkälle päätellä hänen ajatuksiaan minusta.

Uskon olevani enemmän vahvoilla kuin heikoilla, mutta eihän koskaan voi olla varma... täytyy varautua pahimpaankin.

Tänäänkin näin hänen silmissään niin paljon asioita, joita en osaa edes pukea sanoiksi...

Olen täysin ihastunut itseäni vuotta vanhempan tyttöön. Olen ollut ihastunut häneen jo pitemmän aikaa, mutta omaa ujouttani en ole uskaltanut ilmaista tätä hänelle mitenkään.

M16

21.8.2007

Olen kyllästynyt avomieheeni, joka ei osoita enää hellyyttä minua kohtaan. Hän ei panosta yhtään ulkonäköönsä ja jopa kaverini sanovat suoraan minulle välillä, että eipä ole komistus. Itse olen suht kaunis, vaikka se ei tähän liitykään. Rakastan häntä.
Pari viikkoa sitten petin häntä suutelemalla ja hellimällä toista miestä- emme harrastaneet kuitenkaan seksiä- vietin yöni hänen kanssaan. Olen suudellut kahta muutakin miestä, mutta en ole kertonut avopuolisolleni.
Tämä toinen mies oli niin ihana ja hellä minua kohtaan että ajattelen häntä jatkuvasti. Emme vaihtaneet puhelinnumeroita, mutta asumme samassa (pikku)kaupungissa. Aamulla kadutti, mutta se katumus oli nopeasti ohimenevää. Etsin häntä kateellani aina kun lähden ovesta ulos ja toivon tapaavani hänet vielä jostain syystä.

Ahdistaa. Melkein 6 vuotta sitten ihastuin yhteen tyttöön. En koskaan kehdannut tehdä muuta kuin tuijottaa häntä. Kerran hän osoitti olevansa ihastunut minuun kysymällä epäsuorasti "treffeille", mutta olen niin helvetin ujo että jäädyin ja siihen se jäikin.
Tunteeni vähän kylmeni ajan myötä, kun pääsin lukioon ja tämä kyseinen tyttö ei tullut vastaan pitkään aikaan. Vuoden "paussin" jälkeen hän tulikin samaan lukioon ja kun näin häntä useampana päivänä, ihastuin entistä enemmän.
Noh pointti tässä nyt on, että nykyään kun olen tarpeeksi vanha, että saan alkoholiakin ostaa niin ujoudesta pääsisi sillä eroon ja kysyisin häntä tältä seisomalta ulos, mutta mutta mutta.. hänellä on ollutkin pitkän aikaa poikaystävä. Huhujakin oli, että hän olisi raskaanakin nykyään. Saatana.
Näen hänestä uniakin nykyään lähes viikottain. Vituttaa kun olin sillon niin ujo.

-Runkkaan päivittäin vaikka ei paneta
-Olen ihastunut samalla luokkatasolla olevaan suosittuun tyttöön, mutta en uskalla mennä puhumaan hänelle. Tiedän että en ole ainoa joka haluaa häntä

M15

Olen neitsyt. Olen moneen kertaan kieltäytynyt seksistä naisten kanssa ja naisten tullessa iskemään täysin välttänyt kontaktin tai sanonut heille rumasti. En ole homo. Kaverini luulevat että minulla on asiat hyvin, todellisuus on ihan jotain muuta. Olen huono ihminen.

Mies, 21 vuotta

Komea, lihaksikas ja sosiaalinen.

Olen 19-vuotias tällä hetkellä ja hyväksyin homoseksuaaliset ajatukseni täysin vasta vuosi-pari sitten. Viime viikolla vasta oikeastaan tajusin täysin koko homman erään naispuolisen ystävän kanssa homoseksuaalisuudesta ja sen sellaisesta jutellessa. Ala-asteella muistan suurin piirtein pakottaneeni itseni ajattelemaan tyttöjä, koska ajattelin, että tyttöjä piti normaalin pojan ajatella. Saman aivopesun takia myöskin pyrin kampeamaan aktiivisesti kaikki homoseksuaaliset ajatukset mielestäni. Homoseksuaalisuus oli aina tarkoittanut jotain pahaa. Nyt pyrin taas aktiivisesti palauttamaan nuo padotut mielikuvat ja tunteet takaisin mieleen, jotta voisin elää onnellisemman elämän täydempänä ihmisenä.

Olen ihastunut poikaystäväni veljeen.

Olen seurustellut mieheni kanssa lähes pari vuotta ja voin sanoa, että olen todella inhottava tyttöystävä, koska minulla on niin surkea itsetunto. Mieheni on ainut mies, johon olen ikinä rakastunut ja jonka kanssa olen seurustellut, hän on kaikkea sitä, mitä olen etsinyt, sieluni veli. Minulla on kuitenkin inhottava pakkomielle tehdä hänet mustasukkaiseksi. Saatan tahallani flirttailla vienosti muille miehille, vaikka mieheni olisi paikalla. On ihanaa saada heiltä huomiota, miesten antama huomio pönkittää itsetuntoni raunioita, olen aina ollut vähän pullea ja ruma. Mieheni kiinnittää minuun myös enemmän huomiota kun hän on mustasukkainen. Niin se vain menee.

En ole ikinä viihtynyt perheenjäsenieni kanssa. Yksikään heistä ei ole minulle mitenkään läheinen, en osaa olla heidän seurassaan oma itseni enkä osaa puhua mistään heidän kanssaan. Onneksi asun omillani toisessa kaupungissa, ei tarvitse niin usein nähdä perhettä.
Minua ahdistaa myös ajatus siitä, että äitini tulee olemaan lasteni mummo. En haluaisi pitää yhteyttä äitiini, en ole ikinä tullut toimeen hänen kanssaan, hän on pahin koko perheestäni. En osaa sanoa, mikä hänessä on niin kauheaa, hän nyt vain on inhottava ihminen. Uskon vakaasti, että hänen kasvatustyylinsä on tehnyt hallaa sielulleni. En viitsi puhua hänen kanssaan mistään kun hän kuitenkin alkaa haastaa riitaa ja haukkua minua. Vihaan myös sitä, että hän soittaa minulle joka päivä. Joskus paiskon kännykkääni pitkin seiniä puhelun jälkeen kun ottaa niin paljon päähän. Jos en vastaa, ämmä soittaa kaikki ystäväni läpi ja kysyy, olenko heidän kanssaan.

Haukun jatkuvasti muutamia ystäviäni muille. Pidän heistä, mutta he ovat naurettavia tai suoraan sanoen vittumaisia persoonia. Olen myös epäluotettava, en yleensä osaa pitää muiden salaisuuksia. On vain niin ihanaa päästä mehustelemaan juoruilla. Lisäksi valehtelen melko paljon. Minulla on muutamia ystäviä, joille valehtelen aivan jatkuvasti, sillä elämässäni on asioita, joita he eivät voisi hyväksyä.
Ja silti minua pidetään todella luotettavana ja rehellisenä ihmisenä. Mikä ihmisiä vaivaa?

Nainen 20 v.