TunnustustenLuola.fi

Olen 29-vuotias ilmeisen puoleensavetävä mies.

Olen jo pienestä pitäen tullut hyvin toimeen naisten ja tyttöjen kanssa. Luultavasti se johtuu siitä, että olen jo kasvanut kolmen vanhemman sisaruksen ja äitini kanssa.

Ongelmani onkin, että käytän karismaani ja ulkonäköäni hyväksi, ja hyväksikäytän naisia. Minulla on viikossa vähintään 3 eri seksikumppania. Suurelle osalle olen luvannut enemmän kuin vain pelkkää seksiä - ihan oikeaa seurustelua. Kuitenkin jätän heidät heti. Manipuloin myös naisia tekemään asioita, joita he eivät ole aikaisemmin tehneet, vain oman nautinnon saamiseksi (anaaliseksiä, syväkurkkua ynm).
Olen myös pitänyt samanaikaisesti kolmea eri naista, joiden kanssa olen "seurustellut". Nämä naiset valitsin, koska he miellyttivät minua eniten sängyssä. Kerroin jokaiselle eri valheet syistä miksi olen poissa tiettyyn aikaan päivästä (aamu, ilta tai yötöitä). Lopuksi jätin heidät kaikki kun kyllästyin heihin. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa kun he halusivat muuttaa yhteen.

Voisin vakavasti harkita seurusteluakin, mutta olen menettänyt samalla uskoni naisiin. Niin monta naimissa ollutta kaunista naista olen kaatanut sänkyyni jo ensimmäisellä tapaamisella.

Inhoan itseäni, mutta olen elämäntyyliini koukussa.

Omistan playstation 3 ja wii pelikonsolit koska tykkään pelata. En kuitenkaan uskalla pelata playstationilla kun kaverit ovat kylässä koska he kaikki omistavat wii:n. Kukaan ei edes tiedä että omistan playstation laitteen. Pelaan sillä salaa. Julkisesti kannatan wii:tä ja postaan myös sen puolesta internet foorumeille jotta saan kunnioitusta kavereilta mutta salaa pelaan playstation laitteella koska se on oikeasti parempi. perkele ne wiin pelit näyttääkin niin paskalta että ottaa oikein pattiin. olen varmaan huono ihminen kun en uskalla myöntää julkisesti tätä mutta "kaapissa" on kiva ja helppo olla.

Me aiotaan mennä salaa naimisiin! jännää! Sitten...

Tässä hyvä neuvo niille naiselle, joidenka puolisoiden itsetyydytys häiritsee.

Elikkä näin pääsi käymään tossa joku päivä sitten: Menin kilattuni luokse tekemään kotihommia sillä välin kun hän käytti vanhaa äitiään kaupungissa. Uteliaana rupesin tietysti tonkimaan hänen tavaroitaan. Löysinpä sieltä uusia porno-dvditä. Tässä vaiheessa sanon, että seksikulttuurimme on melko avointa, toisin samoen katselemme yhdessä pornoa ym. tosin emme puhu asoista.

Suutuin ja kunnolla, sillä hän ei ollut kertonut halaistua sanaa minulle näistä uusista dvdistä. kiehuinpaokoillani monta minuuttia. Noh. Astioiden pesun jälkeen rasvailin siinä käsiäni ja sitten välähti: tekisin källin (olipa vaikee arvata)! Katselin tuumivana sohvan selkänojalla olevaa peittoa, ja erotin siitä vanhoja..vaikkapa likatahroja. Heh. Otin käsivoidepurkin ja tein vielä pikkuisen lisää mällejä kankaassen. Kun hän aikanaan tuli kaupunkikierrokseltaan, osoitin peittoa ja rupesin räyhäämään: Jos kerta runkkaat ja kattelet sitä pornoo ni pese ees toi stnan rätti sen jälkeen!! Jätkä menetti värin kasvoiltaan ja jne jne. Sen koommin ei ole mällejä löytynyt.

tällä hetkellä oon vähän niinku rotta nurkassa...
mun perhe muuttaa toiseen kaupunkiin, mut mä jään tänne. syynä on suvun ja kamujen lisäks poika, ja saattaa olla aika tyhmää jäädä tänne sen takia sillä mulla ei ole hajuakaan tunteeko tämä poika mitään mua kohtaan. mua pelottaa ihan sikana enkä mä tiiä kannattaako mun päätös. kannattaa tai ei, mulla on täällä suku ja kamut tukena. kuitenkin tiiän, etten olis onnellinen siellä mihin mun perhe muuttaa.
harmittaa tunnustaa näin masentavia asioita, sillä joku voi luulla, et oon täysin onneton ja haudon kamalia mut suurimmaks osaks oon onnellinen. oikeesti.
voi olla, että mut tunnistetaan mut ei se haittaa, saa tulla sanomaan jos on asiaa.

Meillä menee poikaystävän kanssa huonosti. Riitelemme lähes päivittäin, ei ole yhtään viikkoa milloin emme keksisi jostain riidan aihetta. Riidat ovat ihan tyhmistä asioista, väärinkäsitys jossa kumpikaan ei halua antaa vain periksi. Vihaan poikaystävääni kun riitelemme. En halua satuttaa häntä fyysisesti, enkä ikinä käy häneen käsiksi. Sen sijaan haukun häntä ja hänen tekojaan, enkä anna periksi. Myöhemmin hellyn kun poika puhkeaa itkuun. Se tarkoittaa, että rakastan häntä yhä. Mutta kuinka kauan rakastan, jos tätä rataa jatkuu? En halua erota hänestä, rakastan Häntä ihan liikaa enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä. Kuolisin suruun.

Toivon että saamme elää rauhallisen ja mukavan elämän, ikuisesti yhdessä. Meidän on vain selvittävä tästä yli.

Seurustelevat kaverit on kirous.

Kavereillani ei ole enää aikaa ystävilleen seurustelukumppaneidensa takia. Neljään kuukauteen ei kuulu mitään, yhtäkkiä tulee tekstiviesti; "Pera lähti Timbuktuun viikonlopuks, nii haluaisitko lähtee vaikka kahville?" No en tosiaan halua, en ole mikään "mies lähti ulkomaille niin nyt kerkeisin oleen sun kanssa"-kaveri.

Kun mennään baariin tai klubille niiden kavereiden kanssa joihin on onnistunut säilyttämään yhteyden, niin olisi ihan mukavaa jos tekisit muutakin kuin kyhnyttäisit sohvan nurkassa imemässä kumppanisi naamaa.

Kun pyydän ystäväni leffaan, niin en odota saavani kahta yhden hinnalla. Jätä se kumppani kotiin, kyllä te muutaman tunnin eron kestätte. Kolmannen pyörän rooli on ikävä.

En halua kuulla seksielämästänne. En osaa enkä halua vastata kysymyksiin riitelystänne tai ongelmistanne.

Miksi minun pitää olla aina se, joka joutuu pitämään ystävyyttämme yllä, miksi TE ette voisi aina silloin tällöin kysyä kuulumisiani? Ei ole varmaan kovin vaikeaa ottaa puhelinta käteen ja valita sieltä valikosta nimeäni.

On todella kiusallista istua vieressänne sohvalla, kun kuivaharjoittelette seuraavaa yötä varten. Huomaavaisuus muita kohtaan on toivottavaa.

Olenko ainoa ihminen joka ei ole seurustellessaan vaihtanut ystäviään poikaystävään? On ihan mahdollista säilyttää kummatkin, ei tarvitse valita joko-tai.

Tunnustan olevani ihastunut yhteen ystävääni. Hän on nainen ja mä oon nainen. Oon kuitenkin tehnyt ystävilleni erittäin selväksi, että olen hetero. Jos asia tulisi jotenkin selville, mä olisin niin kusessa.

* Tykkään hengailla rumien ja vähän vähemmän kauniiden
ihmisten kanssa, jolloin tunnen itteni kauniimmaksi ja haluttavammaksi.

* Toivon pahaa onnellisesti parisuhteissa eläville ihmisille. Vaikka olisi kavereitani

* haluaisin olla laihempi, mutta en jaksas tehdä asialle mitään. Joten taidankin käydä ostamassa sipsejä.

Luulen olevani ihastunut minua useaa vuotta vanhempaan, ulkomaalaiseen henkilöön. Häpeän omaa suhtautumistani asiaan. Yleensä ottaen olen realisti, mutta tunneasioissa lipsun aivan liian helposti ylioptimistiseksi. Joskus taas ajattelen kaiken olevan turhaa ja toivotonta. Luulen siis, että minulla on toivoa hänen suhteensa. Mietin öisin yrittäessäni saada unta, josko jonkinlainen suhde toimisi. Päivisin taas unohdan koko asian, ja kun sattuu mieleen niin en edes välitä koko asiasta. Säälittävää. Ei muuten helpottanut juurikaan.

olen rakastunut yhteen tyttöön mutta en uskalla sanoa sitä

rakastan varattua miestä

Tämä on toinen tunnustukseni. Olen pettänyt poikaystävääni. Tämä sattuu minuun paljon, tuntuu kuin meidän välissämme olisi tämä toinen ihminen aina. Olen tahrannut jotain kaunista, enkä uskolla kertoa kumppanilleni koska tiedän että hän loukkaantuisi ja jättäisi minut. En voisi elää ilman häntä. Välillä kun olemme todella lähellä toisiamme, sekä fyysisesti että henkisesti, tuntuu kuin poikaystäväni pääsisi pääni ja sydämeni sisälle ja voisi nähdä kaiken. Pelottaa ja kaduttaa, ei todellakaan kannata pettää ihmistä jota rakastaa vaikka kuinka pelkäisi läheisyyttä ja rakkautta.

Seurustelin erittäin kauan poikaystäväni kanssa. Luulimme, että se olisi vuosisadan rakkaustarina. Suhde päättyi kuitenkin siihen, että en enää tiennyt mitä elämältäni halusin, mutta nyt, kun aikaa on kulunut, tiedän varsin hyvin mitä haluan. Haluan vain hänet, pelkästään hänet, ja koko loppuelämäkseni. Mutta hän ei vielä halua ottaa minua takaisin, vaikka olin niin varma, että hän ottaisi heti kun sitä vihjaisisin. Tämä surettaa minua niin paljon. Olen liian rakastunut ja haluan, että tämä olisi sittenkin vuosisadan rakkaustarina. En vain jaksa odottaa, koska hän ottaa minut vastaan avosylin vai ottaako koskaan.

Rakastan tyttöystävääni mutta hänen kanssaan on välillä niin vaikeaa että en tiedä mitä pitäisi tehdä..

Olen ollut viisi vuotta toivottoman ihastunut itseäni kolme vuotta nuorempaan tuttavapoikaan. En ole voinut kertonut asiasta kenellekään, sillä pelkään, että he kertovat siitä kyseiselle pojalle, enkä vain kestäisi, jos selviäisi, ettei hän tunne minua kohtaan samoin. Mieluummin ihailen häntä kaukaa ja elättelen toiveita siitä, että kohtalo ohjaa meidät joskus yhteen. Olen yrittänyt epätoivoisesti löytää uutta obsession kohdetta, mutta ajatukseni palaavat aina vain häneen.

Se tuntuu todella pahalta, kun tietää ettei toinen rakasta ja itse rakastaa. Rakastaa ja paljon.
Itse haluaa jatkaa tulevaisuutta toisen kanssa, kun toinen ei edes halua tavata sinua.
n19

http://tunnustuksien.luola.net/index.php?id=68430

Tuo olin minä melkein tasan vuosi sitten. Huhhuh, olinpa huonossa jamassa silloin. Nykyään seurustelen kolmatta kuukautta todella, todella rakkaan poikaystäväni kanssa eikä tulisi mieleenkään pettää häntä ja minua melkeinpä etoo ajatuskin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Tämä mies on kaikkea mitä olen aina halunnut. Olen rakastuneempi kuin koskaan... Onneni kukkuloilla. Ja toivon että tämä kestää, sillä jos se on minusta kiinni, vietän loppuelämäni tämän miehen kanssa. Olen niin täynnä rakkautta että tuntuu että räjähdän, joten helpottaa purkaa tämä tänne.

Kiitos kun jaksoitte lukea hehkutukseni. Hihi.

Eli näitä tavanomaisimpia tunnustuksia taas..
Olen ihastunut luokkalaiseeni tyttöön ja hänelläkin saattaa olla jotain tunteita minua kohtaan. Aina kun hän vilkaisee minua silmiin, sydämeni jysähtää pari ylimääräistä kertaa ja vatsassa ''lentelee perhosia''. Ja hänen hajuvetensä tuoksu, voisin haistella sitä koko päivän.. Mutta kirotun ujouteni takia en kehtaa puhua hänelle. Vielä surullisemmaksi minut tekee se, että hän menee eri lukioon kuin minä.

Olen yli kaksi vuotta ollut ihastunut aivan ihanaan mieheen, joka on varattu. Oli pitkä tauko ettemme nähneet edes toisiamme, mutta jokin aika sitten näimme pitkästä aikaa. Tunteet lehahtivat liekkeihin molemmin puoleisesti.

Olen sitten tässä odotellut, että hän jättäisi tyttöystävänsä, jonka kanssa menee hänen sanojensa mukaan huonosti. Mutta ei hänessä tunnu olevan vain miestä jättää tätä tyttöä.
Olen tässä sitten miettinyt että pitäisikö minun odotella maailmanloppuun saakka, että hän jättäisi tyttöystävänsä. Vai pitäisikö minun vain jatkaa elämääni?

Toisaalta en voi häntä unohtaa, sillä hän tuntuu olevan minulle se oikea ja muutenkin tulemme hyvin juttuun. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun ihmisen kanssa, en ole edes koskaan ollut kenestäkään niin kiinnostunut kuin hänestä.

Aah, pää hajoaa tämän miettimisen kanssa. Sanokaa minulle mitä kannattaisi tehdä??

N