TunnustustenLuola.fi

Olen ihastunut poikaan, jonka olen tavannut vain kerran. En tiedä onko se vain minussa vai kaikissa naisissa, mutta käyttäydyn kuin seurustelisimme jo ja haaveilen yhteisestä elämästämme. Todellisuudessa mokaan koko jutun kuitenkin. Kuka minusta voisi oikeasti pitää?

Tapasin syksyllä maailman ihanimman tytön. Rakastuin siihen varmaa ensi silmäyksellä. Siin sit pikkuhiljaa syksyn edetessä alettii näkemää toisiimme enemmänki ku vaa porukas aina. Siin tuntu semmost sähköö joka kerta ku katottii toisiimme. Sit uutenavuotena se kävi. Se tuli mun luo, laitto kädet mun ympärille ja kerto et se on tykänny musta ihan alusta alkaen. Sitte me alettii seurustelee. Ollaan viel yhes ja rakastan sitä yli kaiken. Tekisin mitä vaa sen puolesta. Ei se aina kuitenkaa oo nii täydellistä mitä luulis, se on ihan jumalattoman mustasukkanen mun entisistä. Ja se häiritsee ku en pysty kertomaan sille et se on kaikki mitä haluun ja et mun entisil ei oo merkitystä...

Ihastuin siskoni rippijuhlissa pari vuotta vanhempaan serkkupoikaani. Hän ei ole täysin minun tyyppiäni, mutta jokin hänen olemuksessaan ja erityisesti puhetavassaan kuitenkin kiehtoo.

Hullaannun edelleen myös siitä samaisesta rock-muusikosta. M, oot ihana!

Rakastuin kaverini tyttöystävään noin viisi vuotta sitten. Hetken säädön jälkeen minut jätettiin kuin nalli kalliolle. Siitä asti olemme pysyneet hyvinä ystäväni ja näemme harva se päivä ja käymme baareissa yhdessa. Hän on nykyään ihastunut vahvasti kaverini työkaveriin ja kertoo yleensä baarissa minulle sen hetkisten tapahtumien kulun yms...
Hän kysyin minulta tänään että "mitä sä tekisit jos oisit rakastanut kaveris kaveriin etkä voisi tehdä mitään..". Menin sanattomaksi, teki mieli sanoa että esittäisin kuin en olisikaan ja koittaisin olla ystävä,niinku para-aikaa teen. Sain suustani vain jotain änkytystä muistuttavaa paskaa....
Harmittaa, olen siis rakastunut naiseen kenen kanssa minulla ei koskaan tule olemaan tulevaisuutta.

vinkkejä voi viskoa,öitä

Sain ihanan tyttöystävän. Kannatti odottaa.

vituttaa ko oon kiinnostunu, tainojoo aivansama ihastunu kaks vuotta vanhempaan jätkään ja tämä ei tietenkään ole yhtään kiinnostunu. kaverit vittuilee tästä vähänväliä enkä ite voi asialle mitään.
sitten toinen juttu vielä et kolme kuukautta sitten minulla oli maailman ihanin poikaystävä, joka oli kylläkin ulkomaalainen. emme siis puhuneet suomea, vaan englantia. mutta, jotenkin vain rakastin tätä poikaa, ja rakastan edelleen. no, asian ydin on se että poika lähetti yhtenä iltana tekstiviestin, kertoakseen muuttavansa toiselle paikkakunnalle. sekös vitutti, emmekä senkoommin nähneet. yritin kysellä kaikkea, mutta hän vastaili vain lyhyesti ja lopuksi sanoi vain että se on meille molemmille helpompi, että emme näe enää. luulin että pääsisin tästä yli helposti, mutta ei. on siis kulunut jo reilu kolme kuukautta, ja vieläkin rakastan tätä poikaa. kaveritkaan ei jaksa enää kuunnella juttuja hänestä, vaikka haluaisin kertoa. kaikki vain tulkuttavat että pitäisi unohtaa koko jätkä, mutta en vain pysty. pitäisi jatkaa elämää ja löytää uusi mies. vitut.

jookiitos että sain avautua, oli aivanpakko. heikko hetki, vitun heikko. eikä ollu ensimmäinen kerta.

Olen vieläkin rakastunut ex-tyttöystävääni. Olen rakastanut häntä jo yli 3 vuotta ja enkä voi tunteilleni mitään. Meidän erosta on noin 2 vuotta ja olen tällä hetkellä seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa jo yli 1œ vuotta ja tyttöystäväni ei tiedä että olen rakastunut entiseeni. Minun ja entiseni suhteen uudelleen aloittamisesta ei tulisi mitään sillä meidän ero oli riitaisa ja paljon paskaa kerkes tapahtuu eron yhteydessä. Mutta kaipaan häntä ja hän oli minun parhain pano mitä minulla on koskaan ollut. Kun ajattelen hänen kroppaansa ja niitä täyteläisiä huulia kyrpäni ympärillä minulla seisoo mulkku kuin kelan jono.

Olen miettinyt tänään tasan vuoden että mikä sitä ihmistä oikein riivasi. Olen tuntenut kiukkua, olen kaivannut ja kelannut tapahtumia uudelleen ja uudelleen mielessäni.

Enää en kaipaa kuin sen oikean selityksen, en paskapuheita.
Haluaisin nähdä hänet vielä kerran että voisi kertoa tasan tarkkaan miltä minusta tuntuu juuri nyt, mutta en usko että hän ei kykene kohtaamaan minua ikinä.
Parin kuukauden hekuma maksoi vuoden vitutuksen.

Kiitos. Angstini hieman lieventyi.

Voisin tunnustaa, että nyt on hyvä olo. Ehkä elämä rupeaa vihdoinkin toimimaan. Vaikka olenkin tutustunut yhteen kiinnostavaan mieheen en tiedä haluaisinko seurustella tämän kanssa. Sillä itse olen kauhean puhelias ja tarvitsen puheliaan kumppanin. Tämä yksilö johon olen tutustunut on erittäin hiljainen, ja vastaa tai puhuu oikeastaan vain kysyttäessä. Kätevää, mutta outoa minulle. Mutta eiköhän senkin saa hoidettua tavalla tai toisella. On niin hyvä olo nyt ettei jaksa ajatella mitään muuta. ihanaa

Rakastan poikaystävääni yli kaiken. En ole ihminen, joka pettää enkä ymmärrä miksi tein sen. Kauhea olo koko ajan ja asiat muutenkin painaa mieltä. Voi vaan sanoa, että oma vika ja tiedän sen. Itse aina ennen halveksin ihmisiä, jotka tekevät niinkuin tein, mutta en olisi uskonut, että se sattuu omalle kohdalle. Haluaisin kertoa, mutta tiedän, että en pysty ainakaan vielä. Ajan täytyy kulua ja muiden ihmisten täytyy unohtaa sen ennenkuin voin puhua siitä. Olen pettynyt itseeni ja vihaan itseäni tällä hetkellä yli kaiken. En pyydä keneltäkään ymmärrystä, mutta oli pakko tunnustaa jonnekin.

Petin kaveriani sen poikaystävän kanssa. Oli aika karmeeta, yrittää sitten kasvotusten selittää, että mitä on tapahtunu, ja kuinka monta kertaa jne.

Olen seurustellut alaikäisen tytön kanssa jo melkein vuoden. Kaikki pitävät minua sairaana pedofiilinä, mutta olen oikeasti korviani myöten rakastunut tyttöön.

m23

Rakastan exääni vielä, vaikka erostamme on jo kohta vuosi.
En vain pääse hänestä yli. Kadun joka päivä sitä miten suuhteemme loppui minun takiani. Tuntuu etten jaksa enään kauan elää tässä surussa.

Flirttailin erään pojan kanssa ja valehtelin poikaystävälleni. Tapailin häntä salaa muutaman kerran. Kadun kaikkea todella paljon ja ajatuskin hänestä oksettaa minua. Tajusin vasta liian myöhään että tein väärin...

Nyt poikaystäväni tietää totuuden ja kaikki on hyvin. Toinen poika on pois meiän elämästä eikä tuu enää ikinä takaisin.

Anteeks kulta, rakastan sua aina <3

-kisu

Kerran minulla oli tyttöystävä joka rakasti räppiä ja hiphoppia. Minun piti esittää, että pidän siitä itsekin vaikka oikeasti inhoan sitä. Vihaan puolitankoon vedettyjä housuja sekä isoja NY- lippalakkeja.

Minulla oli loppuvuodesta 2005 hieman säätöä siskoni miehen pikkuveljen kanssa. Harrastimme jopa kerran seksiä. Hän on minua 4v nuorempi (hän oli tuolloin 15v). Ei tämä mitään kamalaa ole. Melkein lain puitteissa koko homma, ellei tuota yhtä seksikertaa lasketa.

Siskoni ja hänen miehensä sai tietää hommasta, eikä tietenkään hyväksynyt. Onhan se tietenkin hieman outoa.
Katkaisin tämän suhteenalun jossain vaiheessa juurikin tästä syystä.
Poika oli murtunut, kun kerroin asiasta. Hän tunsi enemmän minua kohtaan, kuin minä häntä. Vannoi rakkauttaan ja uhkaili itsemurhalla, jos hänet jätän.
Mukava poika muuten, ei siinä mitään. Ärsyttäviä piirteitä kyllä, mutta eikö niitä ole jokaisella?

2007 kesällä aloin taas säätämään hänen kanssaan. Olin töissä ja hän asui työpaikkaani lähempänä, muutettuaan omilleen. Olin siis melkein koko työsuhteeni ajan hänen luonaan. Viikonloputkin vietettiin yhdessä.
Nukuimme vierekkäin, minä hänen kainalossaan. Ja taisimme muutaman pusunkin vaihtaa.
Hänen vanhempansa ja siskoni miehensä kanssa sai jälleen kerran tietää pienestä suhteenalustamme ja minä aloin ottamaan takapakkia. Osasyynä oli myös nämä ärsyttävät piirteet.
Ja taas kerran hän vannoi rakkauttaan. Sanoi jopa ettei ole seurustellut sen jälkeen ku minä hänet jätin. Haluaisi lapsia kanssani. Mennä naimisiin.

Muutin melkein vuodeksi ~200km päähän. Ja kun muutin takaisin aloimme taas viettämään aikaa ihan ystävämielessä.
Erään kerran baarissa tämän vuoden alussa (hän oli täyttänyt juuri 18v) hän vannoi rakkautta minua kohtaan ja sanoi, että elää mieluummin poikamiehenä loppuelämänsä, ellei minua saa.
Oikein sydämeen sattui, kun poika oli vedet silmissä kun torjuin hänet jälleen kerran. Olin juuri viikkoa aikaisemmin tavannut aivan ihanan miehen, jonka kanssa edelleen olemme yhdessä.

Tässä siis pohjustus "tunnustukselleni".
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hän soitti minulle, mutta en vastannut hänelle, koska tiesin hänen olevan humalassa ja hän olisi "hienovaraisesti" vihjannut että rakastaa minua ja haluaa tulevaisuuden kanssani.

Tämä on ehkä se ärsyttävin piirre hänessä. Hän ei osaa irroittaa (myönnän kyllä, että olen osasyyllinen tähän).

Sunnuntaina, 29.6. (puhelun jälkeinen päivä), näin hänet pitkästä aikaa. Hän nukkui siskoni ja hänen miehensä sohvalla. Oli veljekset olleet hieman ottamassa miestä väkevämpää.
Touhuilin siskon lasten ja lasten kavereiden kanssa kovin äänekkäästi, vain sen takia että hän olisi herännyt.

En ymmärrä mikä minua vaivaa. Kaipaanko vain niin kamalasti niitä kehuja ja rakkaudenosoituksia? Ja tiedän saavani niitä tältä pojalta vain jos vähän vietän hänen kanssaan aikaa. Ja kuitenkin samalla minua ärsyttää sellainen. Varsinkin kun se tulee häneltä.

Tavallaan kaipaan niitä herkkiä hetkiä hänen kanssaan. Hän on vallan ihana poika ja tiedän, että hänen kanssaan elo olisi mitä ihanampaa; lapsia, oma talo, autot, eläimiä, rakkautta. Saisin kaiken mitä olen elämältäni ja tulevaisuudeltani halunnut!
Ja tiedän, että jos osaisin katsoa läpi hänen ärsyttävien piirteiden ja kestäisin suvun oudot katseet, me tulisimme elämään loppuelämämme yhdessä.

Mutta sitten taas.. Rakastan miesystävääni hyvin paljon, enkä halua erota hänestä. Mutta meidän välillämme on niin paljon kilometrejä, että pelkään hänen pettävän minua.
Olen niin pirun mustasukkainen ja skeptinen persoona, etten välillä kestä itseäni.
Tämän pojan kanssa sitä ongelmaa tuskin olisi.

En kuitenkaan ole jättämässä poikaystävääni toisen pojan takia. Rakastan häntä enemmän.

Halusin vain jollekin kertoa tästä, koska en IRL tiedä ketään jolle avautua.

Jos teillä on hyviä vinkkejä tukahduttamaan toisinaan ilmaantuvat tunteeni, niin laittakaa kommenttia.

oon nainen 23 vee ja mua alkaa todella vituttaa poikaystäväni uus "kotona saa olla nudisti" -aate! se kulkee ympäri asuntoa alasti ja istuu sohvalla munasillaan ja pelkään et se sotkee viel jotain. se istuu silleen jalat haarallaan et kyrpä varmasti laahaa MUN VALKOSELLA KALLIILLA SOHVALLA. sit joskus se laittaa valkoset lahkeettomat boxerinsa ja sit näprää sitä pippeliään niiden läpi ja töllää telkkaria. vois koko jätkä mennä töihin ja tajuta ettei se vehje edes ole niin iso ja upee ku se luulee!! aargh... sit se öisin nukkuuki alasti ja aina tunkee siihen ihan viereen kiehnäämään ja yön aikana mun jalka/käsi/muu ruumiinosa tietysti joutuu sen haarojen väliin ku se siinä pyörii ja sit saa riuhtoo ittensä sieltä munalimoista... huoh, eka toi oli jopa kiihottavaa mut nyt vuoden jälkeen alkaa vittu jo mennä hermot... en tajuu miksen vaan pysty karjaseen sille että lopettais perkele ton mulkkunsa kanssa vehtaamisen ja kokois ittensä! oon vaan liian kiltti, voi vittu...

Haluan ja kaipaan edelleen miestä, jonka kanssa vietin mahtavia hetkiä yli puoli vuotta hänen tyttöystävänsä sitä tietämättä. Nyt tapailen tuon miehen hyvää ystävää, mutta en pääse irti ajatuksesta, että mitä jos sittenkin...

Annan vanhoille, rumille miehille, koska tiedän, etten tule koskaan luomaan minkäänlaista tunnesidettä heihin. En anna mukaville miehille, joista oikeasti pidän.

Haluan kämppistäni. En maksa laskujani.

- En uskalla lopettaa suhdetta jossa elän.
- Olen patologinen valehtelija, enkä edes muista mitä kaikkia asioita olen sepittänyt.
- Olen nähnyt n. 10-vuotiaana kun serkkuni pani ponia. Näin jälkeenpäin vasta tajuan millaiset traumat se mieleeni jätti.
- Olen suudellut erästä sukulaistani pahassa humalassa ollessani vielä nuori teini.
- Kumppanini ei käsittääkseni tiedä että olen suudellut suuren osan hänen kavereidensa kanssa.
- Olen löytänyt vanhempieni koneelta kotitekoisia pornokuvia.

Välillä tekisi mieli haukkua ihan mukaviakin ihmisiä, hakata heitä mattopiiskalla ja kuulla ne tuskanhuudot.

erosin tytäystävästäni yli puoli vuotta sitten, aluksi yritimme olla ystäviä vielä mutta se ei onnistunut. sitten tiemme erosivat ja jouduin lopettamaan joitakin ystäväsuhteitani yhteisten ystäviemme kanssa ettei minun tarvitsisi olla hänen kanssaan enää. näen häntä silti koulussa joka päivä, mutta se ei haittaa. hänen lähellään esitän kylmää ja kovaa ihmistä ja että olen hänet jo unohtanut. ja olenkin ihastumismielesä, mutta fantasioidessani ajattelen häntä monesti. hän oli ensimmäinen henkilö johon voisin myöntää rakastuneeni. hän oli se joka lopetti suhteen.


N16