Minulla on salainen seksuaalifantasia, jota en koskaan voi toteuttaa, sillä olen hyvä, eettinen ja kunnollinen kansalainen ja kunnioitan toisten ihmisten koskemattomuutta, mutta silti tämä ajatus pyörii jatkuvasti päässäni.
Pidän alistumisesta. En kumipuvuista, steariinista, neuloista tms, vaan siitä, että joku hallitsee ja määräilee minua, käyttää ehkäpä kaulapantaa ja raippaakin käskyttämiseeni, mutta ei varsinaisesti rääkkää. En tahdo tämän kuitenkaan leviävän makuuhuoneen ulkopuoliseen elämään, sillä olen itsenäinen, voimakastahtoinen ja päättäväinen normaaleissa ihmissuhteissani. Tässä ei mielestäni ole vielä mitään kieroonkasvanutta tai hävettävää, mutta siihen liittyvässä toisessa perversiossani on.
Haluasin kiduttaa ja tappaa valtiattareni. Haluaisin "kostaa" hänelle siitä hyvästä, että he kuvittelevat voivansa vahingoittaa kehoani rangaistuksetta. Eikä minulle todellakaan riitä se, että pääsisin niskan päälle, sillä pelkkä fyysinen valta ja mahdollisuus satuttaa toista ei kilistä päässäni mitään kelloja. Tahtoisin nimenomaan silpoa heidät, kaivaa heidän sisuskalunsa esiin ja tappaa heidät vaikkapa silkkaan kipuun. Tiedän, että tämä on väärin, enkä koskaan voisi kuvitellakaan tekeväni tällaista oikeasti, mutta alitajuisenoloinen mielihalu olisi kova. Jos olisin esimerkiksi huumeissa, voisin jopa toteuttaa kieroutuneen fantasiani.
Uskon tämän perversioni johtuvan siitä, että pidän yksilöitä, joilla on halua muitten vahingoittamiseen tai komenteluun, yhteiskunnallisesti sairaina paskiaisina, jotka eivät nähtävästi itse edes myönnä olevansa kieroutuneita. Masokismissa en näe sinänsä mitään väärää: eihän se vahingoita ketään muuta.
Omituisinta tässä on siis se, että inhoan ja halveksun ihmisiä, joita rakastan ja voisin ilmeenkään värähtämättä kiduttaa heidät hengiltä. Olen siis nähtävästi yhtä sairas kusipää kuin hekin.
Kiitos, tämä helpotti.
Mies.