TunnustustenLuola.fi

Pidän lapsista. Paitsi linja-autoissa. Mikään ei raasta hermoja niinkuin rääkyvä kakara vaunuissa, tai vaihtoehtoisesti ylivilkas rääpäle, joka huutaa ja juoksentelee ympäriinsä. Sitten kun äiskä yrittää saada penikan kuriin, huutaa äitin pikku kulta kuin olisi saanut juuri puukkoa kylkeen. Silloin ajattelen "Perkele, kohta saat itkun aihetta!" ja en kärsisi yhtään omantunnontuskista vaikka tappaisin kirkujan.

Minua pelottaa usein ilman hyvää syytä.
Miksiköhän pelkään?

Vietin viime viikonlopun kaverini ja sen muijakaverin kanssa ja jouduimme sille muijalle yöksi. Kaverini sammuttua eksyimme vessaan ja naimme aivot pellolle ilman kumia. Aamulla tyttöystäväni haki mut ja kysyi olinko ollut kiltisti. Valehtelin että olin, ja nyt pelottaa että mitä jos minuun tarttui joku tauti? En halua menettää tyttöystävääni enkä tiedä mikä minuun silloin meni.

Olen sairastanut masennusta useampaan otteeseen noin vuoden kaksi kerrallaan. Nyt ollaan taas vähentämässä lääkitystä. Ei ole enää paha olo, mutta ei paljon muutakaan.

Tällaistako elämä sitten on. Tuntuuko mikään enää ikinä miltään? Onko mun serotoniiniaineenvaihdunta(?) häiriintynyt iäksi? (En käytä huumeita!) Onko muita, jotka ovat elävien kirjoissa, mutta tällaisia zombeja?

olen käyttänyt hyväkseni kleptomaani ystävääni, "tilaamalla" jotain ja maksamalla siitä naurettavan pienen hinnan.

viina veron alennus on hyvää vauhtia tekemässä minusta alkohoöistia...

Rakastan minun ex: tyttöystävääni todella paljon, haluaisin hänet takaisin, mut en uskalla edes kysyä häneltä. Meillä oli hyvä ja pitkä suhde, eikä rakkaus loppunut koskaan.

Tahtoisin kiittää kaikesta saamastani palautteesta. Haluaisin sanoa, varsinkin naisille, että tämä oli ehkä parasta mitä olen aikuisikänäni kuullut ja palautti paljolti uskoani ihmisiin - ja ehkä vähän itseenikin! Suurkiitos kaikille teille!

#7493

Aina kun olen kylässä ja siihen on mahdollisuus käyn läpi vieraiden ihmisten laatikoita ja kaappeja. Saan suurta mielihyvää siitä jos löydän jotain hieman henkilökohtaisempaa.
vertailen tuttujen ja tuntemattominen rintojen kokoa, olen tehnyt sitä jo teini-iästä lähtien, koska olin itse niin pienirintainen.
Jos haluan saada orgasmin kuvittelen ex-seksikumppaniani ja hänen penistään.
Olen kateellinen kaikille nuorille äideille ja raskaana oleville jotka kulkevat maha pystyssä joka paikassa.
Olen tehnyt tarkkoja suunnitelmia siitä miten käyttäisin lottovoitto rahani.

Tajusin just

Tunnen aina ylemmyyttä erilaisiin ihmisiin. Minun ideologiani on muka parempi kuin muiden. Aina kiroan,että muut kieltää minun parhaimman asian elämässä. Itse teen samoin. Esim. uskovaisiin tunnen ylemmyyttä,koska he eivät tajua,että ei ole mitään jumalaa. Heidän parhain asia on kuitenkin uskonto. Teen siis samoin kuin hekin toimivat. Olenpa ollut tyhmä. En voi enää toimia näin. Esitän muka aina suvaitsevaa,mutta enpä taida ollakaan.

Poikaystäväni oksettaa minua, ja viikonloppuna jätän hänet, sillä en kestä:

-Hänen hajuaan, se tarttuu vaatteisiini, ja joudun pesemään vaatteitani tämän takia lähes päivittäin, se tulee kalliiksi ja kuluttaa vaatteita.

-Naamaansa, se on ruma kuin rusakon perse

-Kroppaansa, säälittävä kastemato, epä-kiihoittavaa

-Kulliinsa, se on naurettavan pieni, toukka

-Puhetta, omahyväinen itserakas paska

-Tyyliään, ihan eri luokkaa kuin minä

-Aivoja, mitä hän ajattelee kun nussii minua!! Tarvitsen tyydytystä jumalauta! Saatanan paskiainen, mä jätän sen!!

HYI HELVETTI MIKÄ ÄIJÄ!

Olen löytänyt elämäni miehen, hän on täydellinen, rakastan häntä enemmän kuin pystyn käsittämään, haluaisin muuttaa yhteen heti kun mahdollista ja mennä kihloihin parin vuoden sisällä. En ole kertonut hänelle mitään tästä ja luulen, ettei hän edes ole varma tunteistani. Ollaan molemmat aika huonoja puhumaan näistä asioista.

N21

Minulla on muutamia naispuolisia ystäviä, mutta surkean ulkonäköni vuoksi tiedän, etten ikinä tule saamaan ketään. En ole komea, en erityisen älykäs enkä taitava missään. En osaa pukeutua hyvin enkä muutenkaan jaksa huolehtia ulkonäöstäni.
Useaan kertaan olen tosissani harkinnut muukalaislegioonaan vetäytymistä.

Käyttäydyn tylysti nuorempaa työkaveriani kohtaa, en tiedä miksi. Ottaa vain nuppiin kun hän on tietävinään melkein kaiken, ja työntää nenänsä asioihin jotka eivät hänelle suoranaisesti kuulu. Jälkeenpäin vituttaa oma käytäytymiseni. Sori!

Raskastan erästä mutta en kykene kertomaan tätä hänelle koska pelkään että minua ei hyväksytä

oon 23v nainen. rakastan teinipoikia. teinipojat on maailman seksikkäimpiä! niil on asennetta ja hyvä kroppa! oman ikäiset ja vanhemmat miehet ällöttää.

Himoitsen edelleenkin ex-tyttööni.
Lopetimme seurustelun jo varmaan vuonna 2000,
mutta vieläkin masturboidessa ja muutenkin kelaan
häntä..
Luulen, että hänkin jollain tasolla ikävöi niitä aikoja, mutta asumme ihan eri puolella maata..
Silti suunnittelemme, jos näkisimme ja tekisimme yhdessä jonkin reissun. Hän seurustelee tahollaan, minä en tällä hetkellä. Tiedän ja niin tietää hänkin, mitä yhteisellä reissullamme tulisi käymään..rajua rakastelua!!
Vaikka mulla on ollut naisia vaikka kuinka paljon matkan varrella, tämä yksi vaan on ja pysyy mielessä..
Perkele!

Minua ärsyttää aivan armottomasti se, että ihmiset kävelevät vierekkäin tien reunassa jolloin autolla väistäminen on vaarallista ja usein vauhtikin on pudotettava lähelle nollaa. Erityisesti minua ärsyttää yläastelaiset hopparit ja teinitytöt jotka matelevat suurena ihmismuurina vieden kaiken tilan autoilta.

Saan suurta tyydytystä yrittäessani ajaa mahdollisimman läheltä heitä. Väistän vain niin paljon kuin yhtä ihmistä väistäisin ja usein peili on todella lähellä hipaista heitä. Vauhtiani en luonnollisesti pudota yhtään.

En tajua miksi he eivät ymmärrä että yli tonnin painosta autoa, jossa on vielä kattoa kannattelevat palkit näköesteenä, on paljon vaikeampi hallita kuin hopparin tai teinitytön 60kg ruumista.

Jos joskus osun johonkin heistä ja saan siitä sakkoa tai vastaavaa niin hakkaan kyseisen tyypin jälkeenpäin.

Menetin poikuuteni thai-huoralle 16-vuotiaana, johon rahat sain varastamalla. Olen myös varastanut parhaalta kaveriltani isohkon summan rahaa.

Aikanaan valittiin porukalla venäjän kieli yläasteella vain siksi, että tiedettiin, et päästään Leningraadiin dokaan...melko kova juttu oli yksikin VARMA känni tuolloin 80-luvulla.
Jäi sirkukset ym krapulassa näkemättä. Ei todellakaan kaduta.
Vesijohtovettä ei olisi saanut juoda. Kuka sitä krapulassa 15-kesäsenä muistaa. Ihana pyyhkiä ripulista persettä surkeassa hotellissa Izvestijan-kulmaan...silloin kadutti, nyt ihana muisto nuoruudesta.
Hotelli oli siihenaikaan melko uus, Pribaltiskaja tai joku vastaava. Hotellihuoneesta viskottiin ( ainakin 10. kerros) avaamattomia kaljatölkkejä alas...hyvin pläsähti. Kehno ku olis osunu jotakuta kuuppaan...kuka fysiikkaa osaa, voi laskea nopeuden ja iskun voiman. Heh!

Kaks vuotta silkkaa kärsimystä yhden HYVÄN kännin takia, ei menny peruskoulu hukkaan. Edelleenkin muistan vain jaš
ainoastaan lauseen "Kuinka kauniita kukkia"...ei harmainta aavistusta miten se kirjoitetaan mut lausutaan tyyliin "Kakiie krasiivie svettii !" Et siitä!

Puhun päivittäin itsekseni englantia. Onhan se hieman hassua, mutta tämän ansiosta osaan paljon luontevammin englantia kuin kaverini tai muut, jotka eivät harjoita kieltä.
Yleensä puhun asioista, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Näin pohdin asiat läpi, eivätkä ne enää vaivaa. Puhun niin kuin keskustelisin jonkun kanssa.