TunnustustenLuola.fi

Esitän opiskelevaa ja väitän yrittäväni toipua masennuksesta ja olevani melko normaali. Todellisuudessa en ole halunnut elää enää vuosiin. Toisaalta ei tee mieli tappaakaan itseään. Haluaisin myös jättää tyttöystävänni, joka on mukava mutta jota en rakasta, ja jättäytyä sosiaalipummiksi. En kuitenkaan kehtaa, koska en halua satuttaa häntä. En koskaa muutenkaan tee mitä haluan. Esimerkiksi opiskelen viidettä vuotta alalla, jota olen aina inhonnut. Aika typerää.

Itse olen päässyt elämässäni aika helpolla vaikka olen myös itsekkin yrittänyt. Uskon että minulla on ollut vain hyvä tuuri. Milloinkohan hyvä tuuri loppuu? Kostetaanko hyvä elämän alku huonolla lopulla?

En usko maailman hyvyyteen. Maailma on niin huono paikka elää että lupaan etten tee ikinä lapsia tähän maailmaan kärsimään. Kumpa muutkin tekisivät saman lupaukset eivätkä ikinä pettäisi lupaustaan. Lopulta ihmiskunta tuhoaa itsensä enkä halua että minun perilliseni ovat sitä näkemässä. Ihmiset ovat sanoinkuvaamattoman tyhmiä. Minulle maailma ei ole ollut paha.

Vihaan muista piittaamattomia ihmisiä. Vihaan ihmisiä jotka tunkevat metron ovella sisälle ennenkuin muut ovat ehtineet ulos, niinkuin metro lähtisi ilman heitä. Vihaan ihmisiä jotka tukkivat käytävät ja portaat. Vihaan 90% näkemistäni ihmisistä. En halua tuntea heitä. Olenko itse vihaamani välinpitämätön ihminen? En pidä työkavereistani erityisesti mutta tulen heidän kanssaan toimeen. Vihaan epäpäteviä ihmisiä. En halua tutustua taloyhtiön muihin asukkaisiin enkä ravintolassa känniläisiin.

Vihaan epäoikeudenmukaisuutta, nälänhätää, sotia, liikakansoitusta, itsekkyyttä, himoa, petosta, kieroutuneisuutta ja kieroutta. Vihaan ihmisiä jotka eivät pidä lupauksiaan.

Rakastan vaimoani, siskojani ja veljiäni, isääni ja äitiäni, kevään tuoksua, auringon nousua, auringon laskua, tyyntä järven pintaa, leskenlehtiä, solisevaa puroa, pääsiäisruohoa ja yhteisiä hetkiä ystävien kanssa. Rakastan jumalaa, ihmisten hyvää puolta, keskusteluja ja ymmärrystä.

Tajuan olevani pieni, lähes merkityksetön mies. Toimillani ei ole vaikutusta maailmaan.

Mies31

Olen vapaaehtoinen meripelastaja.

Rakastun liian helposti ja aina ihan vääriin ihmisiin esim. kavereihini. Harjoittelun tuloksena osaan kuitenkin peittää sen erittäin hyvin.

Elän näennäisesti onnellisessa avoliitossa. Suunnittelemme yhteisiä lapsia ja asuntovelkaa, mutta salaisesti olen yhä palavasti rakastunut entiseeni.

Huijasin sänkyyn naispuolisen umpihumalaisen kaverini, jonka tiesin olevani ihastunut minuun. Valehtelin päin naamaa molemminpuolisista tunteista ja lähdin aamulla kahville naureskelemaan asiasta todellisen ihastukseni kanssa. (Hän on hyvin kyyninen ihminen, joka ei mitenkään paheksunut.) Sopivaksi katsomani ajan päästä (muutama tunti) kävin jälleen valehtelemassa jotain "huonosta ajankohdasta" ja esitin pahoittelevaa.

En pysty kertomaan poikaystävälleni, etten enää halua häntä. Joka kerran, kun hän koskeekin minuun mieleni tekee kirkua ja juosta karkuun. Kaikki kaverit luulee, et meillä menee äärimmäisen hyvin yhdessä. Kaiken lisäksi poikaystäväni on tosi kiltti ja muuten ihana tyyppi. Tunnen itseni paskaksi, koska himoitsen muita miehiä.

Olen hyvätapainen, moderni pitkätukkainen nuori "pehmomies", naisten on helppo keskustella kanssani ja olen kuulemma turvallisen ja luotettavan oloinen. Tasa-arvon kannattaja jne, ja olen usein kuullut naisten kommentoivan että maailma olisi parempi, jos kaikki miehet suhtautuisivat naisiin yhtä kunnioittavasti kuin minä.

Seksuaalisissa fantasioissani naisia säännönmukaisesti huijataan, käytetään hyväksi, nöyryytetään ja pakotetaan. Seksiä harrastaessanikin parhaat kiksini saan usein (en sentään aina) "naista halventavista" asennoista ja kuvitelmista/mielikuvista. Nautin muutenkin vallasta ja sitomisesta. Saan kiksejä siitä, että nainen on niin humalassa että hänet saa tekemään asioita, joita ei muuten tekisi.

Olen myös varsin komea, "hyvä saalis" ja minulla on "korkea sosiaalinen profiili". Menen mielelläni sänkyyn itseäni rumempien ja/tai epävarmempien naisten kanssa, koska he ovat valmiimpia miellyttämään ja alistumaan (he tuntevat valmiiksi tiettyä alemmuutta). Käytän siis hävyttömästi hyväkseni heidän henkisiä heikkouksiaan saadakseni heidät nöyryyttämään itseään, ja se toimii.

Tunnen usein syyllisyyttä käytöksestäni. Kuvittelen tasapainottavani tilannetta olemalla erityisen hyvä ja huomaavainen pano silloin, kun tunnen naisen olevan aidosti tasavertainen (viehättävä ja älykäs, seurustelukumppani). Onnekseni juuri hyvin kohtelemani naiset kertovat minusta eteenpäin, kun taas ikävämmin kohtelemani naiset ovat hiljaa. Niinpä maineeni "hyvänä ihmisenä" säilyy.

Parhaat kaverini ovat melkein kaikki pettäneet omia kumppanejaan ja osittain jopa omien kavereidensa kumppaneiden kanssa, eivätkä ole jääneet kiinni. Joskus vielä kännipäissäni otan asian esille tai sitten ikään kuin lipsautan asian puolivahingossa. Minulle, lähes ikuiselle poikamiehelle, kaverit kertoilevat tapahtuneista ja joskus olen hakenut jopa salaa jonkun kaverini pois yökylästä seuraavana aamuna. Lisäksi olen usein joutunut valehtelemaan kaverin tyttöystävälle, että kaverini on yöpynyt minun luonani. En ole enään koskaan kenenkään alibi! Eniten minua ärsyttää kuitenkin ajatus siitä, että kun minä joskus aloitan seurustelun niin joku ystävistäni päättää tehdä temput tyttöystäväni kanssa. Ei hitto, en voi luottaa kavereihini, saatika naisiinkaan.
M26

Katsoin kerran että paikallisessa kaupassamme oli kilpailu jossa pääpalkinto oli honkarakenteen kesämökki. Huomasin että vihainen naapurin täti täytti lomakkeita ainakin 5 tai 6. Päätin huijata pahaa naapurin tätiä koska hänkin huijasi rehellistä kauppiastamme. Viikon päästä tästä tapahtumasta päätin kostaa. Soitin naapurin tädille ja esittelin olevani itse kauppias ja sanoin hänen voittaneen kilpailun!

Erittäin onnellinen naapuri lupasi heti seuraavana aamuna mennä kauppaan lunastamaan lahjakorttiaan Honka-rakenteelle! Kiitos Herra Jumala siitä että en ollut kyseisenä ajankohtana kaupassa!

En ikinä tullut toimeen naapurin kanssa, mutta mielestäni minun kostoni oli hieman julma ja asia kalvaa mieltäni vielä tänäkin päivänä! Vaikka olit naapurin rouva ilkeä minulle niin anteeksi joka tapauksessa! :(

Kaksi viikkoa sitten oksensin ystäväni kaverin vessan lavuaariin niin että se meni ihan tukkoon. Olin ensimmäistä kertaa sen tyypin luona enkä kehdannut tunnustaa tekoani. Onneksi kaikki olivat niin humalassa etteivät he huomanneet syyllistä, tai sitten kukaan vaan ei kehdannut sanoa minulle huomanneensa osallisuuttani tapahtuneeseen. Lähdin asunnosta vähän ajan kuluttua sanomatta kenellekään mitään. En enää koskaan kehtaa nähdä kyseisen asunnon omistajaa tai muita ystäväni kavereita jotka olivat paikalla.

15.03.2004 16-vuotiaana olin ihastunut kaveriini (olemme molemmat tyttöjä) ja halusin saada häneltä huomiota. Siksi valehtelin hänelle että minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi kun olin lapsi. Hävettää kun olen valehdellut noin vakavasta asiasta. Keksin tuon jutun koska halusin että elämäni olisi traagisempi kuin mitä se todellisuudessa oli. Samasta syystä valehtelin poikaystävälleni että olen joutunut raiskausyrityksen kohteeksi ja minulle on jäänyt siitä pahoja traumoja. Sillä sitten pystyin dramaattisesti selittämään sen miksi olen niin kokematon seksin suhteen. Ja silloin kun vasta olin alkanut tapailla nykyistä poikaystävääni, valehtelin että isoisäni oli loukkaantunut vakavasti ja joutunut sairaalaan teho-osastolle eikä hänen selviämisestään olisi takeita. Tämäkin ainoastaan ylimääräisen huomion saamiseksi.

En voi sietää ihmisiä, jotka luulevat, että Irc-galleria = IRC. En voi sietää myöskään heitä, jotka laittavat kuvansa galleriaan ja luulevat irkkaavansa. Vähiten siedän ihmisiä, jotka laittavat teinitissi- ja vatsalihaskuviaan galleriaan kehujen toivossa enkä siedä heitä vaikka irkkaisivatkin (valitettavasti olen niin kiltti, etten viitsi mennä haukkumaan ko. henkilöitä ja nauramaan heille).
Olen suunnattoman onnellinen, että galleria jakaantuu!

olen suunnitellut monia murhia. kanttini ei vain kestä tekemään niitä, vaikka tiedän etten jäisi kiinni, koska olen suunnitellut myös "pakokeinon".

olen yksinäinen ihminen minulla ei ole kuin kaksi ystävää nykysellä luokallani minua jonkin verran syrjitään. mutta en tiedä syytä

Himoitsen poikaystäväni hyvää ystävää. Ja tiedän, että hän on kiinnostunut minusta. Kaiken lisäksi hän on naimisissa ja kolmen lapsen isä. Mitään ei ole välillämme kuitenkaan tapahtunut, enkä tiedä tuleeko koskaan tapahtumaankaan. Lähettelemme silloin tällöin vihjailevia tekstareita toisillemme. Kasvotusten emme ole koskaan jutelleet aiheesta.

Poikaystäväni on käsittämättömän tietämätön tilanteesta, vaikka lähettelemme hänen kauttaan lähes päivittäin terveisiä toisillemme. Kun tapaamme, vaihdamme salaa pitkiä katseita, tietenkin niin, ettei poikaystäväni tajua mitään.

Tilanne on kutkuttava. Rakastan poikaystävääni, mutta kaipaan elämääni jännitystä. En ole koskaan pettänyt ketään, enkä varmaan koskaan petäkään... kai.

Olen työmarkkinatuella työllistetty.

Pokasin kerran baarista miehen ja viidentoista minuutin juttelun jälkeen vein hänet kotiini. Harrastimme seksiä. Viisi minuuttia suorituksen jälkeen ilmoitin, että hänen olisi parasta lähteä. Mies oli oikeasti kiinnostunut minusta, joten annoin vanhentuneen käyntikortin, jotta pääsisin hänestä eroon.
Olen ylpeä itsestäni.

Unohdin yo-aineestani otsikon, mutta opettaja lipsautti sen mulle ja laitoin sen siihen sitten muutaman minuutin yli kolme. Huh.

15.03.2004

erosin puoli vuotta sitten neljä vuotta kestäneestä suhteesta. mieheni jätti minut. olin todella kauan surullinen ja kaipasin entistäni takaisin. ystävyys välillämme kuitenkin säilyi ja minunkin tunteeni viilenivät viimein. olen nyt ruvennut seurustelemaan uuden miehen kanssa, mutta tiedän etten koskaan voisi rakastaa häntä niinkuin entistäni rakastin. vihaan itseäni sen takia. olen kerran pettänytkin nykyistäni, exäni kanssa. en olisi edellisessä suhteessa koskaan tehnyt mitään sellaista. toivon joskus löytäväni miehen, jota todella voisin rakastaa. tällä hetkellä en tunne syyllisyyttä, en tunne oikeastaan mitään. en vain tahdo olla yksin.