TunnustustenLuola.fi

Seurustelin 3 vuotta suurjulkimon kanssa.
molemmat olemme naispuolisia.
erosimme juuri.

Olen tutkinut äitini kalentereita päästäkseni varmuuteen hänen "salaisesta" miesystävästään. Tätä on jatkunut n. 9 kuukautta, ja olen täysin varma tuosta miehestä. En kuitenkaan tunne syyllisyyttä. Löytöni ovat saaneet vihani äitiä kohden kasvamaan enkä ymmärrä kuinka hän pystyy elämään näin kaksinaamaisesti.

Minua pidetään haluttomana sitoutumaan syvemmin tyttöystäväni kanssa. Ajattelen kuitenkin niin, että kihlautuminen, lapset ja naimisiinmeno ei ole kovinkaan kaukana. Kukaan tuskin tietää oikeista ajatuksistani. Aina kysyttäessä yo. asioista näytän turhautuneelle ja kerron, että eipä ole ajankohtaista ja vaihdan puheenaihetta. Sukujuhlat on pahimpia. Ymmärrän vallan hyvin, että hyväähän noilla kysymyksillä tarkoitetaan ja osoittaahan tuo luottamusta suhdettamme kohtaan, mutta ei aina jaksais!

Ajattelen myös niin, että näissä asioissa pitää tulla todellinen halu sitoutua. Ei pidä kiirehtiä. Kyllä se tunne sieltä tulee, jos on tullakseen. Olemme olleet kohta 5 vuotta yhdessä ja kummallakaan ei ole ollut halua etsiä ketään muuta.. vaikuttaa siis siltä, että ystävät ja sukulaiset tulevat saamaan odotukselleen vastinetta muutamassa vuodessa.

Jätkä, 25v, Ins.

-olen varastanut pieniä tavaroita (pinnejä, rihkamakorviksen ...) esim. serkulta ja tädiltä kun olin noin viiden vuoden ikäinen.
-olen harrastanut "seksileikkejä" alle kouluikäisenä samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa. Peiton alla kutittelua jne. Olen kaveri tämän henkilön kanssa edelleen enkä tiedä muistaako hän. Hävettää sillä leikit olivat minun keksintöäni.
-katson tv:stä paljon paskoja ohjelmia kuten Kauniit ja Rohkeat ja huonot elokuvat
-olen lihonut 3 kiloa puolen vuoden aikana
-olen valehdellut ilman mitään syytä
-olen lukenut poikaystäväni tekstiviestejä useaan otteeseen, tunnustanut tekoni ja luvannut olla tekemättä niin enää... mutta silti olen jatkanut
-olen ostamassa uutta televisiota vaikka pitäisi ostaa pesukone
-ostin TODELLA kalliin paidan vaikka olin työtön
-olen joskus turhan ilkeä poikaystävälleni ja saatan sanoa rumasti vaikka rakastan häntä ja hän on minulle erittäin tärkeä
-olen valehdellut tekeväni jotain tärkeää kun joku kaveri on pyytänyt esim. kävelylle tai leffaan kun todellisuudessa olen maannut sohvalla ja katsonut telkkari
-olen puolivahingossa puhunut jostain ystävästäni pahaa seläntakana poikaystävälleni

Panin työkaverini vaimoa firman pikkujouluissa. Eikä hävetä yhtään. Olen itse naimisissa ja sairaalloisen mustasukkainen.

olen rakastunut varattuun naiseen

Olen jo parin vuoden ajan pitänyt yllä suhdetta naapurin rouvan kanssa eikä oma puoliso tajua mitään.

Töiden jälkeen käyn suihkussa, sitä ennen en jaksa mennä kuselle, vaan lorotan suihkussa...ja hajun peitän suihkushamppoolla...

Olen käyttänyt nuuskaa ylä-asteen alusta lähtien ja luvannut lopettaa käytön ainakin 10 kertaa. Nyt yritän taas... toivotonta
-p86

Olin ajelemassa äitini autolla kotia kohti viidenkymmenen kilometrin päästä mökiltäni kun matkalla minulle iski aivan kauhea paskahätä. Minulla oli ollut edellisenä päivänä ripuli ja mahan vääntelehtimisestä pystyin päättelemään, että lisää oli varpusparvia tulossa. Matkalla ei ollut yhtään pysähdyspaikkaa ja ajattelin, että kestän kotiin asti. Paineen käydässä suolessa kovemmaksi ajattelin päästää pienin pierun, joka kuitenkin tuli pienen kakka määrän saattelemana. Ajattelin, että toivottavasti paskaa ei mennyt penkille asti muuten olisi hieman noloa mennä kotiin ja ruveta pesemään penkkiä. Matkalla muistin, että eihän vanhempani olleet kotona vaan he olivat tulossa sukuloimasta vasta seuravana päivänä. Ajattelin paineen käydessä tuskaiseksi, "ainahan isolla miehellä pitää olla vähän kakkaa housussa", joten annoin kaikkien tulla suoraan housuuni. Ripulia tulikin sitten oikein reilusti ja haju oli aivan kamala. Päästessäni koti pihaan näin vanhempieni toisen auton pihassa. Tajutessani, että vanhemmat on tulleet aikaisemmin kotiin hätäännyin ja laitoin vauhdissa pakin päälle jolloin hajoitin äitin peogeotista vaihdelaatikon. Siinä sitten oli pieni selittely kun isä tuli portille katsomaan miksi jätin auton sinne. Hävettää niin saakelisti tänäkin päivänä, että en kehtaa käydä kotona enää paskalla kun porukat kyselee onko ollut varpusparvia liikenteessä...

Olen kohta 28-vuotias mutta silti haluaisin rakennella Lego-palikoista jotain hienoa. Onneksi poikani on kohta sen ikäinen että voimme yhdessä leikkiä legoilla.

Joskus yläasteella tulin kavereitteni kanssa polkupyörillä kaupungista. Pysähdyimme rautatiesillan luo ja aloimme heittelemään kivillä pyörääni sillalta. Pyörä meni ihan paskaksi. Kotona valehtelin porukoille että kuorma-auto oli peruuttanut kaupan takapihalla pyöräni päälle. Sain uuden pyörän.

tapasin elämäni miehen internetissä. rakastuin ja muutin hänen luokseen ulkomaille. pian huomasin ettei hän ollutkaan ns. "luotu minua varten". kaikki mahdollinen meni nimittäin pieleen. palasin kotiin ja ryhdyin seuraamaan hänen meilinvaihtoaan muiden netti-naisten kanssa. hän oli nimittäin kertonut minulle sähköpostinsa salasanan. järkytyin kun huomasin miten paljon virtuaalisia naisystäviä hänellä oli ja että hän lähestyi heitä aina lähes sana sanalta samoin sanankääntein. hän lähetti samat runot kaikille jne. aloin seurata hänen suhteittensa etenemistä ja olin tietoinen hänen tulevista treffeistään. suunnittelin, että soitan hänen kännykkäänsä juuri kun treffit uuden tuttavuuden kanssa ovat alkaneet, ja täräytän esim. "olen raskaana" tms. suunnittelin myös uusiokäyttöä hänen meiliinsä tuleville pornoviesteille, niitähän olisi ollut kiva välittää eteenpäin näille naisille otsikolla "thinking of you" tms. harkitsin myös että otan suoraan yhteyttä naisiin kertomalla miehestä totuuden, esim. "hän haisee", ja sehän olisi oikeasti ollut suuri palvelus. sääliksi nimittäin käyvät nämä neidot eri puolilla maailmaa. olen yrittänyt päästä irti miehen sähköpostin seuraamisesta, ja ajoittain en enää muistele häntä. tiedän että tämä on ns. rikollista mutta se mitä hän teki minulle on vielä pahempaa. tuntuu, että tunnustaminen auttaa jo nyt.

Lauleskelen aamuisin kovaan ääneen suu ammollani tunnettuja yhteislauluja ajaessani yksin pitkin kehä kolmosta. Se on erittäin terapeuttista, mutta näyttää varmaan typerältä muiden mielestä.

En ole koskaan lauennut yhdynnän aikana enkä muutenkaan naisen toimesta. Olen saanut orgasmin vain runkkaamalla itse.

Minua iljettää ajatuskin toisen miehen suutelemisesta tai naimisesta, mutta minua ei haittaisi, jos mies panisi minua takaapäin. Parempi kuitenkin, jos sen tekisi nainen jollain apuvälineellä.

Pidän jim Morrisonia suurena nerona, taiteilijana ja runoilijana, vaikken ole edes lukenut hänen runojaan, enkä aina ymmärrä englanninkielisiä lyriikoita.

Opiskelen vain siksi, että en tiedä mitä haluaisin oikeasti tehdä. Yritän vain pitää opintotuen käynnissä keinolla millä hyvänsä, jotta opintolaina ei menisi maksuun enkä joutuisi töihin. Olen asiasta masentunut ja en jaksaisikaan juuri nyt tehdä kokopäivätyötä. Jos se vain olisi mahdollista, haluaisin ilman muuta opiskella tai mennä heti töihin ja elää normaalia elämää.

Vihaan pinnallisia kaverisuhteita, joissa soitetaan toiselle vain, kun tarvitaan jotain; oli se sitten olkapää tai joku palvelus. Koska ystävyyssuhteet kuitenkin alkavat yleensä näin, olen aika yksinäinen. Ajaudun usein "ystävyyssuhteisiin", joissa toinen osapuoli on ensin hyvin aktiivinen ja erittäin ystävällinen saadakseen minut puolelleen, jotta voisi myöhemmin manipuloida ja käyttää minua henkisesti hyväkseen. Kun sitten huomaan suhteen olevan menossa tuolle tolalle, joudun jättämään asian sikseen ja saan paskat niskaani, koska minä lopetan kaveruuden ja olen siis se pahantekijä. Ainoa hyvä puoli tässä on, että minulla on muutama oikeastikin todella hyvä ei-pinnallinen ystävyyssuhde.

Avopuolisoni lähti tammikuussa 2001 armeijaan vapaaehtoisena. En sulattanut asiaa kunnolla ikinä, mutta en kertonut asiaa hänelle. Se oli erittäin vaikeaa minulle.
Meillä oli erittäin antoisa seksisuhde, joka kesti koko seurustelusuhteemme ajan, aina seitsämänneltä luokalta asti. Otin siis armeijaan lähdön todella raskaasti, koska olin todella "viriili" ihminen.
Hommat pääsi niin pahaan pisteeseen ajan myötä, että etsin suhteita muualta, jopa naiseni ystäviltä. Ei onnistunut. Meidän perheellä oli narttu-seefferi, Lola nimeltään, asiallinen koira kaikin tavoin. Lapsiystävällinen.
Kerran erittäin heikkona hetkenä, juuri tyttöystävästäni erottua, otin koiramme alakerran portaikossa. Olen siitä asti inhonnut itseäni. Käyn terapiassa ja terapeuttini suositteli kertomaan asiasta esim. täällä internetissä.
Tässä tarinani, kiitos kun jaoitte sen kanssani.

-Tane

Aikani vongattuani pääsin puolitutun tytön sänkyyn.
Olin aika tavalla kiihottunut, koska olin häntä jo kauan ajatellut masturboidessa. Piehtaroimme siinä alastomina ja aloin juuri vedellä pitkiä työntöjä kun kuulimme että joku oli tulossa yläkertaan. Tyttö oli ilmeisesti luvatta
päästänyt minut huoneeseensa. Hän kehoitti minua pukeutumaan nopeasti ja puki itse myös. Minä sitten äkkiä vedin farkut jalkaan ja koska kiire oli niin alkkarit jäi pois. Kullini oli vielä jäykkänä kovasta panosta ja kun kiireessä vedin vetoketjun kiinni niin esinahka jäi vetoketjun väliin. Tytön äitihän sieltä tuli kahville pyytämään. Minä kiemurtelin tuskissani ja kerroin että äkillinen vatsakipu iski. Niin isäntäväki lähti sitten viemään minua terveyskeskukseen vatsakipuisena. Pääsin lääkärin vastaanotolle heti ja kerroin siellä mikä on vaivana, puudutuspiikki kulliin ja vetoketju auki ja kipu helpotti heti. Mutta kyllä hävetti ja alkkarit ovat vieläkin hakematta, ja tyttö naimatta loppuun saakka.

olen ollut ihastuneena jo kohta kaksi vuota erääseen tiinaan mutta en sitä ole uskaltanut hänelle sanoa... tai ylipäätäänsä sanoa mitään siitä hänelle.