TunnustustenLuola.fi

Selailen melko ahkerasti erästä foorumia, kirjoittelenkin sinne aina jos jotain sanottavaa tai kysyttävää on.
Foorumilla on eräs henkilö joka ns. guru, hän kirjoittelee paljon ja tietää vastauksen suurinpiirtein kaikkiin asioihin harrastuksesta, johon foorumi on perehtynyt, hän vaikuttaa myös varsin älykkäältä sekä fiksulta ja osaa laittaa jauhot suuhun vinoilijoille tai toisinajattelevillekin.

Olen pitänyt tätä henkilöä osaksi hieman tietämättäni eräänlaisena esikuvana, jollaiseksi pyrkiä. Tahtoisin olla joskus hänen kaltaisensa ja osata lähes kaiken mahdollisen kyseisestä alasta/harrastuksesta. Ja jonkun kysyessä neuvoa, osaisin vastata kysymykseen kuin kysymykseen, niin kuin hänellä on tapana.

Jokin aika sitten sain haukut tältä henkilöltä, netissä siis. Ei olleet kovin pahat edes mutta tunsin itseni täysin maahan lyödyksi! Sanoi vielä että, etten ymmärrä ko. harrastuksesta mitään, epäsuorasti tosin. Ja tottahan se melkein onkin, ainakin jos häneen verrataan. Oli todella kurja fiilis ja yksi kyynelkin vierähti poskea pitkin.... :-(

Tiedän, olen täysi luuseri.

M19

Olen harrastanut seksiä 4 vuotta nuoremman tytön kanssa parhaan frendini luona ja vielä hänen sängyssään hänen ollessaan käymässä kaupassa ostamassa minulle suklaata. Ja tämä tyttö oli hänen pikku-siskonsa...ruiskuttelimme toistemme päälle sinappia ja ketsuppia ja nuolimme sitä toistemme päältä.Emme jääneet edes kiinni. saimme lopetettua hommat juuri ennenkuin kaverini tuli paikalle. Ei kaduta yhtään!

Minua on jäänyt vaivaamaan isoäitini kuolema.
Isoäitini kuoli, kun olin 6-vuotias. Kysyin häneltä vuodeosastolla viimeisinä päivinä "Koska lähdet pois täältä ?". Isoäitini vastasi "Pian", vastasin "Hyvä". Hän kuoli muutaman päivä myöhemmin. Sen jälkeen minua on jäänyt vaivannut suuresti kysymykseni, jonka esitin hänelle, sillä pelkään, että hän käsitti kysymykseni väärin. Pelkään, että hän luuli kysymykseni olleen pohjimmiltaan "Milloin kuolet ?", vaikka todellisuudessa tarkoitin, "Koska pääset pois vuodeosastolta takaisin kotiin ?". Olen tunnustanut asian muutamille sukulaiselleni, ja silti asia on jäänyt vaivaamaan minua erittäin syvästi.

Elämäni on ollut taistelua koko sen keston ajan.
Heti syntymäni jälkeen vanhempani erosivat (maksamattomia huonekaluja yms,isäni on huijari) mutta pysyivät yhdessä,isäni henkistä ja fyysistä väkivaltaa yleisesti käyttäen.Kun hän oli saanut meidät huijattua mukaansa nykyiseen asuinpaikkaamme (alussa asuimme hometalossa,olemme muuttaneet kaksi kertaa sen jälkeen) hänet saatiin irti.Maksamme hänen velkojaan edelleen (hän maksoi niitä esimerkiksi meidän neljän lapsen lapsilisillä kun vielä pystyi) ja olen saanut tietooni että hän käytti äitini edellisen avioliiton tuotosta,isosiskoani,hyväkseen.
Kummankaan puolen sukulaiseni eivät halua pitää minuun yhteyttä,olen vain äpärä.

-Leikkelen iltaisin paperiperhosia kymmenittäin. Poltan ne yksi kerrallaan seuraavana aamuna.
-En rakasta ketään. En edes perheenjäseniäni.
-Poltan puoli askia päivässä tupakkaa.
-Juon aina kun saan mahdollisuuden siihen.
-Viiltelen itseäni koska se sattuu helvetisti.
-Haluaisin kuolla, mutta minulla ei ole pokkaa tehdä itsemurhaa.
-Olen valehdellut.
-Olen varastanut.
-Vihaan paria 'ystävääni'.
-Olen ollut tänään netissä koko valveillaoloaikani. 12 ja puoli tuntia. Teen sitä joka päivä.
-Laihdutan tällä hetkellä nälkälakolla.
-Olen yrittänyt murhata itseni.
-Olen masentunut.

Taidanpa olla rakastunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole uskaltanut kertoa tätä vielä kenellekkään, mutta aion tehdä sen pian. Omalle rakkaalleni.

olen kaappi-raimssi-fani

Olen varma, että vanhempani häpeävät minua he kehuvat aina niin paljon kahta veljeäni ja siskoani tämän takia epäilen kyseistä asiaa. Olen rakastanu kaksi kertaa elämässi en kertonu siitä kummallekaan. Säälin ja joskus vihaan itseäni. Joskus vihaan ystäviäni olen varma, että he puhuvat minusta paskaa ja pilkkaavat minua. Olen joskus miettiny itsemurhaa ja joskus halunu tehdäkkin itsemurhan en ole kuitenkaan uskaltanu. Kiihotun japanilaisesta anime pornosta ja ajattelen yhtä anime hahmoa päivittäin koska haluan panna tätä. Haluaisin olla joku muu kuin minä.

Haluaisin lihavan tyttöystävän.

Haluaisin lapsen.

Olen hieman huomion kipeä. Minulla on joskus tapana lähetellä tahaltaan tekstiviestejä väärään numeroon. Esimerkiksi, että: "Joo, en kerro kenellekkään! Voit luottaa minuun" ja "...et sitten kerro kenellekkään siitä...". Enää kaverit ei mene samaan juttuun. Ensimmäisillä kerroilla ne vastasi aina: "jaa mitä? kerro!". Ja tästähän minä tulin iloiseksi...

Minua nolottaa huonot verbaaliset lahjani. En osaa aloittaa keskusteluja, säilyttää niitä rakentavina ja hauskoina enkä siitä johtuen koe pärjääväni hyvin tuntemattomien kanssa. En edes puolituttujen kanssa. Tästä johtuen koen itseni tylsäksi ja huonoksi seuraksi. Se taas ajaa minua olemaan yksin, joka taas pahentaa ongelmaa. Varsinainen syöksykierre...

Tänään vahingossa, mutta kuitenkin tarkoitushakuisesti olimme humalassa. Siinä sitä sitten onnistuimme tehtävässämme kiitettävästi. Olut ja viini virtasi ja kaikilla, aivan kaikilla oli hauskaa. Heitimme hauskaa huulta ja pikkutuhmia juttuja, ja ai että me naurettiin. Olemme hyviä ystäviä.

Ai niin: sytytimme vahingossa roskalaatikon tuleen. Hävettäähän tämä.

Luulen tyttöystäväni olevan minulle "Se Oikea". Hän on vasta 15. Rakastan häntä kuitenkin yli kaiken enkä usko koskaan löytäväni häntä parempaa, koska hän on miltei täydellinen minulle. Pelkään vain, koska hän on niin nuori. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi löytänyt "Sitä Oikeaa" niin nuorena.

Tahtoisin itseni olevan "kokeneempi" kuin mitä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan ikinä onnistu pettämättä tyttöystävääni, enkä niin tahdo tehdä. Ironista, oikeastaan minä olen se joka on "nuorempi" meistä.

-M18

Olen seurustellutt kaksi kertaa vakavasti. Molemmat suhteet kestivät monta vuotta. Petin molempia miesystäviäni suhteiden loppuvaiheissa kun kotona meni huonosti enkä ollut onnellinen. En kadu kummassakaan suhteessa tekemiäni syrjähyppyjä ja koen tästä syystä itseni huonoksi ihmiseksii. Kumpikaan ex-miehistäni ei tiedä minun pettäneen eikä pettämiseni koskaan vaikuttanut suhteen jatkumiseen tai lopettamiseen.

olin erään bändin live-keikalla ja tapasin siellä hyvin vetävän näköisen mimmin(:tiukka hanuri,ihanat kannut,kaunis naama) ja se tarttu mua kädestä kiinni ja sano, et lähetää johonki. mä hoipuin kännissä sen perässä invavessaan ja se tarras heti mun meisseliin kii. suuren humalan takia,toivottavasti,mulla ei ottanu eteen vaik se imi ku teollisuusimuri. mä sit istahdin sen jalkojen välii ja nuolin sen mimmin häpyä melkei kaks tuntia. sit ku poistuttii baarista, ni se hyppäs samaan taksiin. mä sammuin matkalla ja heräsin kotipihassa, ku kuski potki mua hereille. se mimmi oli ajanu taksil mun piikkiin melkei 50 eurolla!!!en siis ole pelimiesten esikuva...

m21

Olen Moderaattorina eräällä suomalaisella keskustelufoorumilla, ja minulla on sinne tunnus jolla häiriköin siellä ja annan sille aina välillä bannia.

Kerran olimme veljieni ja kavereinemme ulkona. Olimme ostaneet paljon viinikumi karkkeja. Kun karkit todella alkoivat tökkiä, menimme ja kusimme karkkien päälle kukin vuorollaa. Lähistöllä asuva poika tuli ulos. Tarjosimme pelimiehinä hänelle karkkeja ja hän kiskoi posket pullollaan ja kusi virtasi hänen poskipieliänsä. Aloimme vain nauraa ja poika juoksi sisällle..lopusta ei ole tietoa...

Minä olen ihan koukussa erääseen sijoituskeskustelupalstaan. Roikun siellä kaiken aikaa. Minä olisin siellä varmaan yötkin, jos siellä olisi joku muukin. Yleensä minä kirjoittelen selvästi eniten viestejä. Minä käytän useita nimimerkkejä, mutta sillä päänimimerkilläkin tulee kirjoitettua niin paljon, että minulle on huomauteltu siitä monesti. Haluaisin lopettaa, mutta en pysty. Kun minä syön, minun täytyy monta kertaa käydä katsomassa, onko tullut uusia viestejä. Monesti tuleekin syötyä siinä PC:n ääressä. Olen työtön, joten minulla ei ole muuta tekemistä. Minä en vain pysty lopettamaan. Joskus minä haukun siellä itseäni toisella nimimerkillä ja yritän saada itseäni poistumaan. Siitä tulee jotenkin epätodellinen olo.

inhoan itseäni koska olen niin pirun laiska. mietin aina miten pääsisin mahdollisimman helpolla kaikesta. en ymmärrä miten edes pääsin ylä-asteelta, koska poissaoloja oli niin paljon, ja valmistumisesta en uskalla edes haaveilla. nyt olen ollut tunnin töissä,ja odotan vain sitä milloin pomoni lähtee keikalle ja saman tien häivyn minäkin. ottaa päähän kun en ikinä jaksa mitään. kohta varmaan alan pihtaamaan jätkäkaverilta kun en jaksa edes haaroja levittää.