TunnustustenLuola.fi

Paras ystäväni alkoi juuri seurustelemaan. Vaikka olen iloinen hänen puolestaan, en voi estää katkeruuden karvasta tunnetta. Tyttö, jonka kanssa hän aloitti, kuului minulle vielä pari kuukautta sitten. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet sen halki, mutta vitutus on silti armoton.

Lisäksi ulkona paistaa aurinko ja olen töissä.

Lisää naisista: Olen normaalin näköinen, kohtuu hyvä kroppainen, akateeminen miesopiskelija, jolle naisen saaminen ei luulisi olevan ongelma. Normaalisti porukassa vastakkaisen sukupuolen kanssa keskustelu ja läpänheitto ei ole ongelma, mutta ollessani tyttölasten kanssa kahden kesken, minusta tulee onneton tumpelo, joka yrittää keksiä jotain hienoa ja erikoista sanottavaa, vaikka ihan normaali keskustelu riittäisi. Tiedostan tämän, mutta en pääse siitä yli.

Olen myös melko kateellinen usealle kaverilleni heidän minua komeammasta ulkonäöstään ja paremmasta flaksistaan.

Halveksin monia "kavereitani", jotka ovat tyhmempiä kuin minä. En yleensä jaksa heidän turhanpäiväisiä juttujaan ja yksinkertaisia keskustelujaan. Kaveriporukkani onkin vaihtumassa paraikaa.

Pureskelen kynsiäni.

Olen hyväpalkkaisessa kesätyössä, mutta en jaksa tehdä täällä juuri mitään. Valvontaa ei ole, joten vittuilen asiakkaille ja vedän röökiä. Kauniit naiset ja rennot jätkät palvelen hyvin, mutta jos asiakas on minulle epäkohtelias, olen minä sitä myös hänellä.

-Haluaisin entisen poikaystäväni takaisin
-Toivon, että hänen kesästään tulee kamala ( ilman minua )
-Toivon, ettei hän löydä uutta tyttöystävää
-Olen penkonut hänen laatikoitaan, lukenut tekstiviestejä yms.

löysin tyttöystäväni internetistä, vaikka kaikki sanoivat ettei se voi toimia ja tuomittu epäonnistumaan.
olemme olleet yli vuoden yhdessä enkä koskaan ole ollut näin onnellinen. en näe kuin hyvää tulevaisuudessa.

Haluaisin että joku kavereistani joskus kysyisi ihan vilpittömästi aidolla mielenkiinnolla, että mitä minulle kuuluu tai haluaisi todella tietää, mitä olen tehnyt viime aikoina. Ilmeisesti se on heille täysin yhdentekevää.

En osaa seurustella. Tai siis ehkä osaisin jos vaan minusta olisi siihen, nämä suuret rakkaustarinat vaan kun tuuppaa päättymään siihen kun joku ryyppäyskerta muija ei olekkaan mukana ja rupee tekeen mieli naista. Seurauksena tekstiviesti: "Joo eiköhän tämä meidän suhde ollut tässä" ja seuraavaa putkeen. Jos joku kysyy minulta jotain asiaanliittyvää (esim. että alkaisin seurusteleen) menen ihan tukkoon enkä osaa sanoa mitään ainakaan 2 tuntiin. Nyt on tullut kuluneeksi jo vuosi siitä kun olen viimeksi seurustellut, tämäkin oli suhteellisen pitkä 3 tunnin suhde jonka aikana käytiin makuuhuoneen puolella ja vähän jotain juttelua, sitten katosin toisiin pirskeisiin ja taas iski tämä hullu "himo". Olen myöskin yllättänyt oman kouluni opettajan masturboimasta välinevarastossa. Myöskin olen yllättänyt erään muijan (kaveri) masturboimasta ripsivärillä. Minusta tämä nyt on ihan normaalia mutta kyllä jotenki veti naaman aina punaseksi mennä sen opettajan tunneille. Tuota muijaa kohtaan minulla ei ollut mitään muuta kummempaa säätöä kuin kaverina, paitsi että meni sekin kaverisuhde aika pitkäksi aikaa lukkoon tämän "yllätyksen" ansiosta. Muija meni vähän noloksi. Olen hajottanut päissään vanhalta koulultani kesälomalla noin 30 ikkunaa (en jääny kiinni, olin silloin 5-6 luokalla). Olen ottanut luvattomasti haltuuni koulun yleisavaimen ja käyttänyt sitä hyväksi erinäisissä tilanteissa (tästä jäätiin kiinni ja tuli sanomista). Olen varastanut kaupasta joskus pentuna varmaan 100 kartonkia tupakkaa, itseasiassa olin ihan hyväkin siinä kun en kertaakaan olisi kiinni jäänyt, mutta kaveri jolle hain tätä tupakkaa jäi porukoilleen kiinni ja laverteli minut. Olen lyönyt vanhan kouluni rehtoria. Olen aukonut päätäni poliisille, ja kun ne auko takasin meni hermo ja kusin niiden autoon poliisien ollessa muualla (tästä en edes jäänyt kiinni). Olen myynyt kaverille olutpullon missä oli seassa noin 2 tupakan purut. Olen varastanut äidiltä rahaa joskus nuorempana noin 300mk:n edestä (kortti lompakosta ja menoksi, tästäkin jäin kiinni ja selittelyä tuli).

Olen ladannut Pikku G:n albumin. (tätä häpeän eniten)

Eiköhän siinä tullu jo suurimmat, muuta ei tule mieleen juuri tällä hetkellä.

Selailen melko ahkerasti erästä foorumia, kirjoittelenkin sinne aina jos jotain sanottavaa tai kysyttävää on.
Foorumilla on eräs henkilö joka ns. guru, hän kirjoittelee paljon ja tietää vastauksen suurinpiirtein kaikkiin asioihin harrastuksesta, johon foorumi on perehtynyt, hän vaikuttaa myös varsin älykkäältä sekä fiksulta ja osaa laittaa jauhot suuhun vinoilijoille tai toisinajattelevillekin.

Olen pitänyt tätä henkilöä osaksi hieman tietämättäni eräänlaisena esikuvana, jollaiseksi pyrkiä. Tahtoisin olla joskus hänen kaltaisensa ja osata lähes kaiken mahdollisen kyseisestä alasta/harrastuksesta. Ja jonkun kysyessä neuvoa, osaisin vastata kysymykseen kuin kysymykseen, niin kuin hänellä on tapana.

Jokin aika sitten sain haukut tältä henkilöltä, netissä siis. Ei olleet kovin pahat edes mutta tunsin itseni täysin maahan lyödyksi! Sanoi vielä että, etten ymmärrä ko. harrastuksesta mitään, epäsuorasti tosin. Ja tottahan se melkein onkin, ainakin jos häneen verrataan. Oli todella kurja fiilis ja yksi kyynelkin vierähti poskea pitkin.... :-(

Tiedän, olen täysi luuseri.

M19

Olen harrastanut seksiä 4 vuotta nuoremman tytön kanssa parhaan frendini luona ja vielä hänen sängyssään hänen ollessaan käymässä kaupassa ostamassa minulle suklaata. Ja tämä tyttö oli hänen pikku-siskonsa...ruiskuttelimme toistemme päälle sinappia ja ketsuppia ja nuolimme sitä toistemme päältä.Emme jääneet edes kiinni. saimme lopetettua hommat juuri ennenkuin kaverini tuli paikalle. Ei kaduta yhtään!

Minua on jäänyt vaivaamaan isoäitini kuolema.
Isoäitini kuoli, kun olin 6-vuotias. Kysyin häneltä vuodeosastolla viimeisinä päivinä "Koska lähdet pois täältä ?". Isoäitini vastasi "Pian", vastasin "Hyvä". Hän kuoli muutaman päivä myöhemmin. Sen jälkeen minua on jäänyt vaivannut suuresti kysymykseni, jonka esitin hänelle, sillä pelkään, että hän käsitti kysymykseni väärin. Pelkään, että hän luuli kysymykseni olleen pohjimmiltaan "Milloin kuolet ?", vaikka todellisuudessa tarkoitin, "Koska pääset pois vuodeosastolta takaisin kotiin ?". Olen tunnustanut asian muutamille sukulaiselleni, ja silti asia on jäänyt vaivaamaan minua erittäin syvästi.

Elämäni on ollut taistelua koko sen keston ajan.
Heti syntymäni jälkeen vanhempani erosivat (maksamattomia huonekaluja yms,isäni on huijari) mutta pysyivät yhdessä,isäni henkistä ja fyysistä väkivaltaa yleisesti käyttäen.Kun hän oli saanut meidät huijattua mukaansa nykyiseen asuinpaikkaamme (alussa asuimme hometalossa,olemme muuttaneet kaksi kertaa sen jälkeen) hänet saatiin irti.Maksamme hänen velkojaan edelleen (hän maksoi niitä esimerkiksi meidän neljän lapsen lapsilisillä kun vielä pystyi) ja olen saanut tietooni että hän käytti äitini edellisen avioliiton tuotosta,isosiskoani,hyväkseen.
Kummankaan puolen sukulaiseni eivät halua pitää minuun yhteyttä,olen vain äpärä.

-Leikkelen iltaisin paperiperhosia kymmenittäin. Poltan ne yksi kerrallaan seuraavana aamuna.
-En rakasta ketään. En edes perheenjäseniäni.
-Poltan puoli askia päivässä tupakkaa.
-Juon aina kun saan mahdollisuuden siihen.
-Viiltelen itseäni koska se sattuu helvetisti.
-Haluaisin kuolla, mutta minulla ei ole pokkaa tehdä itsemurhaa.
-Olen valehdellut.
-Olen varastanut.
-Vihaan paria 'ystävääni'.
-Olen ollut tänään netissä koko valveillaoloaikani. 12 ja puoli tuntia. Teen sitä joka päivä.
-Laihdutan tällä hetkellä nälkälakolla.
-Olen yrittänyt murhata itseni.
-Olen masentunut.

Taidanpa olla rakastunut. Ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole uskaltanut kertoa tätä vielä kenellekkään, mutta aion tehdä sen pian. Omalle rakkaalleni.

olen kaappi-raimssi-fani

Olen varma, että vanhempani häpeävät minua he kehuvat aina niin paljon kahta veljeäni ja siskoani tämän takia epäilen kyseistä asiaa. Olen rakastanu kaksi kertaa elämässi en kertonu siitä kummallekaan. Säälin ja joskus vihaan itseäni. Joskus vihaan ystäviäni olen varma, että he puhuvat minusta paskaa ja pilkkaavat minua. Olen joskus miettiny itsemurhaa ja joskus halunu tehdäkkin itsemurhan en ole kuitenkaan uskaltanu. Kiihotun japanilaisesta anime pornosta ja ajattelen yhtä anime hahmoa päivittäin koska haluan panna tätä. Haluaisin olla joku muu kuin minä.

Haluaisin lihavan tyttöystävän.

Haluaisin lapsen.

Olen hieman huomion kipeä. Minulla on joskus tapana lähetellä tahaltaan tekstiviestejä väärään numeroon. Esimerkiksi, että: "Joo, en kerro kenellekkään! Voit luottaa minuun" ja "...et sitten kerro kenellekkään siitä...". Enää kaverit ei mene samaan juttuun. Ensimmäisillä kerroilla ne vastasi aina: "jaa mitä? kerro!". Ja tästähän minä tulin iloiseksi...

Minua nolottaa huonot verbaaliset lahjani. En osaa aloittaa keskusteluja, säilyttää niitä rakentavina ja hauskoina enkä siitä johtuen koe pärjääväni hyvin tuntemattomien kanssa. En edes puolituttujen kanssa. Tästä johtuen koen itseni tylsäksi ja huonoksi seuraksi. Se taas ajaa minua olemaan yksin, joka taas pahentaa ongelmaa. Varsinainen syöksykierre...

Tänään vahingossa, mutta kuitenkin tarkoitushakuisesti olimme humalassa. Siinä sitä sitten onnistuimme tehtävässämme kiitettävästi. Olut ja viini virtasi ja kaikilla, aivan kaikilla oli hauskaa. Heitimme hauskaa huulta ja pikkutuhmia juttuja, ja ai että me naurettiin. Olemme hyviä ystäviä.

Ai niin: sytytimme vahingossa roskalaatikon tuleen. Hävettäähän tämä.

Luulen tyttöystäväni olevan minulle "Se Oikea". Hän on vasta 15. Rakastan häntä kuitenkin yli kaiken enkä usko koskaan löytäväni häntä parempaa, koska hän on miltei täydellinen minulle. Pelkään vain, koska hän on niin nuori. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi löytänyt "Sitä Oikeaa" niin nuorena.

Tahtoisin itseni olevan "kokeneempi" kuin mitä oikeasti olen. Se ei kuitenkaan ikinä onnistu pettämättä tyttöystävääni, enkä niin tahdo tehdä. Ironista, oikeastaan minä olen se joka on "nuorempi" meistä.

-M18

Olen seurustellutt kaksi kertaa vakavasti. Molemmat suhteet kestivät monta vuotta. Petin molempia miesystäviäni suhteiden loppuvaiheissa kun kotona meni huonosti enkä ollut onnellinen. En kadu kummassakaan suhteessa tekemiäni syrjähyppyjä ja koen tästä syystä itseni huonoksi ihmiseksii. Kumpikaan ex-miehistäni ei tiedä minun pettäneen eikä pettämiseni koskaan vaikuttanut suhteen jatkumiseen tai lopettamiseen.