TunnustustenLuola.fi

olen ihan törkeän ihastunu meidänluokkalaiseen tyttöön...
musta tuntuu vaan ettei se ajattele mua samalla tavalla...
tahtoisin vain ottaa ja halata kyseistä henkilöä, mutta sen sijaan katselen ja ajattelen häntä... viihdyn erittäin paljon hänen seurassaan. pelkään vain niin paljon pettymystä että tyydyn varmaan olemaan vain kaveri koska silloin en voi mokata välejämme... ajattelen häntä melkein katkeamatta... olen nössö, vituttaa... :(

m20

harrastin seksiä parhaanystäväni veljen kanssa, joka on kaikenlisäksi varattu! ystäväni ei tiedä asiasta mitään enkä aio kertoa! sovimme sen veljen kanssa uusinnasta lähiaikoina...en malta odottaa!

14v.

- Olen teini-ikäinen, muta mielestäni ihan fiksu kaveri.
- Pohdin tautotta filosofisia kysymyksiä.
- Olen lähes aina masentunut.
- Minua ei kiinnosta koko maailmassa kuin yksi asia, eräs henkilö
- Olen typerä synkistelijä.
- En osaa olla ylpeä mistään, mikä liittyy itseeni.
- Aliarvoin itseäni koko ajan.
- Inhoan pirteitä ihmisiä.
- Inhoan myös ihmisiä, jotka yrittävät liikaa.
- Joskus toivon, ettei minua olisi koskaan ollutkaan.
- Pidän kuolemaa hyvänä asiana ja mielestäni kaikki vainajat olis parempi upottaa unohduksen ikuiseen kaivoon, kuin muistella sydämellä.
- Olen menettäny omaisiani.
- Olen äärimmäisen sulkeutunut.
- Osaan puhua vain parille ihmiselle, toinen näistä on paras ystäväni, joka on samalla henkilö, josta välitän eniten, hän on myös elämänkumppanini.
- Minua ärsyttää äärimmäisen avoimet ihmiset, jotka voivat puhua ongelmistaan kenelle tahansa.
- Joskus minun tekee mieli murhata ihminen, joka minua ärsyttää, vaikka minusta ei olisikaan siihen.
- Olen pelkuri, pohdiskelija, huolehtivainen, henkisesti tasapainoton, saamaton, laiska, rakastava ja kiltti.
- Rakastan puhua ihmisiä pussiin.
- Olen hyvä väittelemään ja nautin siitä.
- Tällä hetkellä elämäni alkaa näyttää mukavalta, sillä olen erittäin läheinen ihmisen kanssa, josta olen jo kauan haaveillut (edellä mainittu)
- Joku aika sitten inhosin ihmisiä. Pysyttelin visusti kotona tietokoneeni ääressä, enkä tahtonut nähdä/kuulla kenestäkään mitään. Ajattelin, että kaikki on paremmin, kun en ole maisemissa.
- En välitä koulusta paskan vertaa, teen mitä huvittaa.
- Elämäni ei ole menossa hyvään suuntaan.
- Ihmiset sanovat minulle toistuvasti, ettei minun pitäisi olla niin synkkä.
- En arvosta mitään ihmisissä, pidän koko ihmiskuntaa mätänä ja mielestäni olisi parempi, jos aurinko sammuisi (inhoan myös aurinkoa).
- Inhoan valoa ja meluisia paikkoja.
- Parasta elämässäni on maata sängyllä ns. " elämänkumppanini " kanssa täysin pimeässä huoneessa. (Hän on saanut minut avautumaan, mutta vain hänelle itselleen).
- Tunnen olevani täysi paska.
- Kun katson peiliin, en näe itseäni. Näen jonkun muun. Jonkun heikon ja typerän.
- En ole koskaan ollut tyytyväinen fyysiseen muotooni. Usein toivon olevani ulkoisesti joku muu.(Tosin edellä mainittu henkilö on saanut minut toisiin ajatuksiin).
- Minua pelottaa koko ajan, että hän lähtee luotani, jolloin elämäni olisi ohi. Tiedän kuitenkin, ettei näin ole käymässä, sillä hän tarvitsee minua yhtä paljon, kun minä häntä.

Se minun elämästäni.

Inhoan amiksia, natseja, suomen kieltä, suomea, pissiksiä, teinikanoja ym. kovaäänisiä idiootteja, valoa, melua... lista on loputon.

En tiedä olenko vain kasvavassa iässä, vai olenko päästäni vialla, mutta näin on ollut koko elämäni ajan.

Olen rakastunut.

Olen myös avoliitossa, mutta nainen johon olen rakastunut ei ole avovaimoni.

Tämä toinen nainen taas on lähdössä asumaan Italiaan ainakin puoleksi vuodeksi...en tiedä miten jaksan ilman häntä koko sen ajan. Onneksi pääsen hänen viimeisen suomessa viettämänsä yön ajaksi hänen seuraansa...

Inhoan ihmisiä. Tuntuu, että niitä on ihan liikaa. ne vilisevät ympärillä kuin muurahaiset...ne on aina tiellä. kuitenkin pelottaa ruveta erakoksi. entä, jos tulee hulluksi jos ei puhu kenellekkään...uskalltaisinko?

Olen normaali parikymppinen mies ja musiikkimakuni on ulkoapäin normaali.

Minulla on kuitenkin koneella (piilossa) 30-40 lukujen saksalaisia marsseja tyyliin "Wenn die SS & die SA aufmasch" joita kuuntelen yksin ollessani. En omista mainittavampaa poliittista vakaumusta tai kärkeviä mielipiteitä enkä ole militaristi.

Tilasin naapurin vanhalle akalle lehdistä leikkaamillani ilmaiskupongeilla näyterepertuaarin erikokoisia Tena-lady suojia.

Olen korviani myöten ihastunut työkaveriini. Ennen kuin näin hänet toivoin, että olisi mahdollisimman luotaantyöntävä mutta metsään meni. Ihanat ruskia silmät, täydellinen kiinteä kroppa, ihanat kasvot ja uskomattoman hyvä huumorintaju. Nyt yritän vain päästä ihastuksestani yli, jotta töiden tekemisestäkin tulisi jotain. En välttämättä haluaisi tämän tyypin saavan tietävän suuntautuneisuudestani, mutta toisaalta tekisi mieleni kertoa, jottei ainakaan jälkeenpäin tarvitsisi surra "ehkä" menetettyä seurustelumahdollisuutta. Epätodennäköistä mutta on tapahtunut ennenkin. Muuten olisi helppo tilanne mutta kumpikin olemme miehiä. No, työmotivaatio on ainakin korkealla, kun oikein odottaa seuraavaa työpäivää.

En ymmärrä, miksi tyttöystäväni on yhä kanssani.
Mies21

Olen poika(ainakin ruumiiltani) ja olen aina inhonnut ruumistani, sillä olen aina halunnut olla tyttö.
Inhoan miesruumista enkä tajua mikä siinä viehättää, ja aina kun katson tyttöä tarkemmin tekee mieli itkeä, sillä kadehdin kaikkia tyttöjä.
Ruumiini ei ole kovinkaan miehekäs, lähinnä päinvastoin, mutta siltikin rintani ovat miltei olemattomat ja sukupuolielimeni pistää minut itkemään joka kerta kun sitä ajattelen. Tälläkin hetkellä itken.
Olen aina pitänyt tytöistä enemmän, sillä ovat useimmiten tunteellisempia kuin pojat ja ovat niin kauniita ja rakastettavia..
En silti voi koskaan löytää toivoamani rakastettua joka olisi luultavasti tyttö, joka osaisi rakastaa minua sellaisena kuin olen ja kohdella minua kuin tyttöä olematta vaivautunut siitä, vaan pitämällä sitä luonnollisena asiana.
Kaikki kohtelevat minua täysin väärin, ja etenkin sukulaiset kohtelevat minua jatkuvasti kuin jotain machoa. Olen syntynyt ruumiiseen joka ei sovi henkiseen olemukseeni ja ruumiiseen jota en koskaan halunnut. Ihmiset suhtautuvat minuun täysin väärin sen perusteella, ja jos vertaa esim. homoseksuaaleihin on minulla asiat paljon hankalemmin. Toivoisin että olisin vain yksinkertaisesti homoseksuaali...

mulla on pakkomielteenä aina aikani kuluksi kattella kaikkien ihmisten kuvia ii2:sessa, ja jos vain kuva on arvioitava sillä numeroarvostelulla 1-10, niin annan aina jokaiselle vaan ykkösen.. vaikka kuva olisi kuinka huono ja henkilö kuinka hyvännäkönen tahansa
ei mitenkään ihmeellistä, mutta hauskaa ainakin riittää
kun miettii sitä, kun ne ihmiset menee sitten kattoon niitä kuviaan, niin onkin arvostelut ihan huonot

Paras ystäväni alkoi juuri seurustelemaan. Vaikka olen iloinen hänen puolestaan, en voi estää katkeruuden karvasta tunnetta. Tyttö, jonka kanssa hän aloitti, kuului minulle vielä pari kuukautta sitten. Hän tietää asiasta ja olemme keskustelleet sen halki, mutta vitutus on silti armoton.

Lisäksi ulkona paistaa aurinko ja olen töissä.

Lisää naisista: Olen normaalin näköinen, kohtuu hyvä kroppainen, akateeminen miesopiskelija, jolle naisen saaminen ei luulisi olevan ongelma. Normaalisti porukassa vastakkaisen sukupuolen kanssa keskustelu ja läpänheitto ei ole ongelma, mutta ollessani tyttölasten kanssa kahden kesken, minusta tulee onneton tumpelo, joka yrittää keksiä jotain hienoa ja erikoista sanottavaa, vaikka ihan normaali keskustelu riittäisi. Tiedostan tämän, mutta en pääse siitä yli.

Olen myös melko kateellinen usealle kaverilleni heidän minua komeammasta ulkonäöstään ja paremmasta flaksistaan.

Halveksin monia "kavereitani", jotka ovat tyhmempiä kuin minä. En yleensä jaksa heidän turhanpäiväisiä juttujaan ja yksinkertaisia keskustelujaan. Kaveriporukkani onkin vaihtumassa paraikaa.

Pureskelen kynsiäni.

Olen hyväpalkkaisessa kesätyössä, mutta en jaksa tehdä täällä juuri mitään. Valvontaa ei ole, joten vittuilen asiakkaille ja vedän röökiä. Kauniit naiset ja rennot jätkät palvelen hyvin, mutta jos asiakas on minulle epäkohtelias, olen minä sitä myös hänellä.

-Haluaisin entisen poikaystäväni takaisin
-Toivon, että hänen kesästään tulee kamala ( ilman minua )
-Toivon, ettei hän löydä uutta tyttöystävää
-Olen penkonut hänen laatikoitaan, lukenut tekstiviestejä yms.

löysin tyttöystäväni internetistä, vaikka kaikki sanoivat ettei se voi toimia ja tuomittu epäonnistumaan.
olemme olleet yli vuoden yhdessä enkä koskaan ole ollut näin onnellinen. en näe kuin hyvää tulevaisuudessa.

Haluaisin että joku kavereistani joskus kysyisi ihan vilpittömästi aidolla mielenkiinnolla, että mitä minulle kuuluu tai haluaisi todella tietää, mitä olen tehnyt viime aikoina. Ilmeisesti se on heille täysin yhdentekevää.

En osaa seurustella. Tai siis ehkä osaisin jos vaan minusta olisi siihen, nämä suuret rakkaustarinat vaan kun tuuppaa päättymään siihen kun joku ryyppäyskerta muija ei olekkaan mukana ja rupee tekeen mieli naista. Seurauksena tekstiviesti: "Joo eiköhän tämä meidän suhde ollut tässä" ja seuraavaa putkeen. Jos joku kysyy minulta jotain asiaanliittyvää (esim. että alkaisin seurusteleen) menen ihan tukkoon enkä osaa sanoa mitään ainakaan 2 tuntiin. Nyt on tullut kuluneeksi jo vuosi siitä kun olen viimeksi seurustellut, tämäkin oli suhteellisen pitkä 3 tunnin suhde jonka aikana käytiin makuuhuoneen puolella ja vähän jotain juttelua, sitten katosin toisiin pirskeisiin ja taas iski tämä hullu "himo". Olen myöskin yllättänyt oman kouluni opettajan masturboimasta välinevarastossa. Myöskin olen yllättänyt erään muijan (kaveri) masturboimasta ripsivärillä. Minusta tämä nyt on ihan normaalia mutta kyllä jotenki veti naaman aina punaseksi mennä sen opettajan tunneille. Tuota muijaa kohtaan minulla ei ollut mitään muuta kummempaa säätöä kuin kaverina, paitsi että meni sekin kaverisuhde aika pitkäksi aikaa lukkoon tämän "yllätyksen" ansiosta. Muija meni vähän noloksi. Olen hajottanut päissään vanhalta koulultani kesälomalla noin 30 ikkunaa (en jääny kiinni, olin silloin 5-6 luokalla). Olen ottanut luvattomasti haltuuni koulun yleisavaimen ja käyttänyt sitä hyväksi erinäisissä tilanteissa (tästä jäätiin kiinni ja tuli sanomista). Olen varastanut kaupasta joskus pentuna varmaan 100 kartonkia tupakkaa, itseasiassa olin ihan hyväkin siinä kun en kertaakaan olisi kiinni jäänyt, mutta kaveri jolle hain tätä tupakkaa jäi porukoilleen kiinni ja laverteli minut. Olen lyönyt vanhan kouluni rehtoria. Olen aukonut päätäni poliisille, ja kun ne auko takasin meni hermo ja kusin niiden autoon poliisien ollessa muualla (tästä en edes jäänyt kiinni). Olen myynyt kaverille olutpullon missä oli seassa noin 2 tupakan purut. Olen varastanut äidiltä rahaa joskus nuorempana noin 300mk:n edestä (kortti lompakosta ja menoksi, tästäkin jäin kiinni ja selittelyä tuli).

Olen ladannut Pikku G:n albumin. (tätä häpeän eniten)

Eiköhän siinä tullu jo suurimmat, muuta ei tule mieleen juuri tällä hetkellä.

Selailen melko ahkerasti erästä foorumia, kirjoittelenkin sinne aina jos jotain sanottavaa tai kysyttävää on.
Foorumilla on eräs henkilö joka ns. guru, hän kirjoittelee paljon ja tietää vastauksen suurinpiirtein kaikkiin asioihin harrastuksesta, johon foorumi on perehtynyt, hän vaikuttaa myös varsin älykkäältä sekä fiksulta ja osaa laittaa jauhot suuhun vinoilijoille tai toisinajattelevillekin.

Olen pitänyt tätä henkilöä osaksi hieman tietämättäni eräänlaisena esikuvana, jollaiseksi pyrkiä. Tahtoisin olla joskus hänen kaltaisensa ja osata lähes kaiken mahdollisen kyseisestä alasta/harrastuksesta. Ja jonkun kysyessä neuvoa, osaisin vastata kysymykseen kuin kysymykseen, niin kuin hänellä on tapana.

Jokin aika sitten sain haukut tältä henkilöltä, netissä siis. Ei olleet kovin pahat edes mutta tunsin itseni täysin maahan lyödyksi! Sanoi vielä että, etten ymmärrä ko. harrastuksesta mitään, epäsuorasti tosin. Ja tottahan se melkein onkin, ainakin jos häneen verrataan. Oli todella kurja fiilis ja yksi kyynelkin vierähti poskea pitkin.... :-(

Tiedän, olen täysi luuseri.

M19

Olen harrastanut seksiä 4 vuotta nuoremman tytön kanssa parhaan frendini luona ja vielä hänen sängyssään hänen ollessaan käymässä kaupassa ostamassa minulle suklaata. Ja tämä tyttö oli hänen pikku-siskonsa...ruiskuttelimme toistemme päälle sinappia ja ketsuppia ja nuolimme sitä toistemme päältä.Emme jääneet edes kiinni. saimme lopetettua hommat juuri ennenkuin kaverini tuli paikalle. Ei kaduta yhtään!

Minua on jäänyt vaivaamaan isoäitini kuolema.
Isoäitini kuoli, kun olin 6-vuotias. Kysyin häneltä vuodeosastolla viimeisinä päivinä "Koska lähdet pois täältä ?". Isoäitini vastasi "Pian", vastasin "Hyvä". Hän kuoli muutaman päivä myöhemmin. Sen jälkeen minua on jäänyt vaivannut suuresti kysymykseni, jonka esitin hänelle, sillä pelkään, että hän käsitti kysymykseni väärin. Pelkään, että hän luuli kysymykseni olleen pohjimmiltaan "Milloin kuolet ?", vaikka todellisuudessa tarkoitin, "Koska pääset pois vuodeosastolta takaisin kotiin ?". Olen tunnustanut asian muutamille sukulaiselleni, ja silti asia on jäänyt vaivaamaan minua erittäin syvästi.

Elämäni on ollut taistelua koko sen keston ajan.
Heti syntymäni jälkeen vanhempani erosivat (maksamattomia huonekaluja yms,isäni on huijari) mutta pysyivät yhdessä,isäni henkistä ja fyysistä väkivaltaa yleisesti käyttäen.Kun hän oli saanut meidät huijattua mukaansa nykyiseen asuinpaikkaamme (alussa asuimme hometalossa,olemme muuttaneet kaksi kertaa sen jälkeen) hänet saatiin irti.Maksamme hänen velkojaan edelleen (hän maksoi niitä esimerkiksi meidän neljän lapsen lapsilisillä kun vielä pystyi) ja olen saanut tietooni että hän käytti äitini edellisen avioliiton tuotosta,isosiskoani,hyväkseen.
Kummankaan puolen sukulaiseni eivät halua pitää minuun yhteyttä,olen vain äpärä.